Benny Andersson ja Björn Ulvaeus tekivät loistavia popmelodioita, jotka ovat kestäneet vuosikymmenten tutkan. Havahduin tossa miettimään, kuinka äärimmäisen monipuolisia säveltäjiä he oikeastaan olivat: kirjo yltää puhtaasta popista (Mamma Mia, Dancing Queen) discoon (Voulez-Vous, Gimme Gimme Gimme), glamrockiin (Waterloo), balladeihin (The Winner Takes It All, One of Us), iskelmiin (Fernando, I Have a Dream) ja musikaalihenkisiin sävellyksiin (Money Money Money, Thank You for the Music) saakka. Sovituksissa on runsaasti vaikutteita kansanmusiikista, 60-luvun poprockista ja monista muista tyyleistä. Tähän kun yhdestetään hienot, upeat naislaulajat, niin omaperäinen ABBA-soundi on valmis!
ABBAn musiikki on aikamme suosituimpaan kuuluvaa. Kolmenkymmenen vuoden vankkumatonta miljoonasuosiota ei voi selittää mikään muu kuin hyvä musiikki. Ei myöskään sitä, että ruotsalainen bändi (ruotsi = huonosti tunnettu maa; briteille, amerikkalaisille ja kansainvälisille markkinoille lähes yhtä tuntematon kuin Suomi) breikkaa 70-luvulla kaikkialla maailmassa Australiaa myöten, jopa USA:ssa ilman säännöllisiä Amerikan kiertueita. 70-luvulla tekotaiteellinen hippiprogeilu ja huumehöyryinen sekoilu oli muoti-ilmiö ja päivän sana, mutta silti ABBA valloitti listat puhtaalla popmusiikilla, joka oli aitoa ja koskettavaa, jossa ei ollut yritystä olla "raju" tai "katu-uskottava" tai jotain pliisua sanomaa julistava. ABBA breikkasi omana itsenään, aidompana kuin suurin osa 70-luvun listaihmeistä. Sitä ja muita edellä mainittuja seikkoja ei voi selittää mikään muu kuin upea, ajaton musiikki. Ja sitähän ABBA on; ajatonta ja upeaa.
Benny ja Björn kuuluvat kiistatta kaikkien aikojen popsäveltäjiin, samoin kuin Angetha ja Anni-Frida kaikkien aikojen poplaulajiin. Ja ABBA on yksi kaikkien aikojen yhtyeistä. Hurraa, ABBA!
ABBAn musiikki on aikamme suosituimpaan kuuluvaa. Kolmenkymmenen vuoden vankkumatonta miljoonasuosiota ei voi selittää mikään muu kuin hyvä musiikki. Ei myöskään sitä, että ruotsalainen bändi (ruotsi = huonosti tunnettu maa; briteille, amerikkalaisille ja kansainvälisille markkinoille lähes yhtä tuntematon kuin Suomi) breikkaa 70-luvulla kaikkialla maailmassa Australiaa myöten, jopa USA:ssa ilman säännöllisiä Amerikan kiertueita. 70-luvulla tekotaiteellinen hippiprogeilu ja huumehöyryinen sekoilu oli muoti-ilmiö ja päivän sana, mutta silti ABBA valloitti listat puhtaalla popmusiikilla, joka oli aitoa ja koskettavaa, jossa ei ollut yritystä olla "raju" tai "katu-uskottava" tai jotain pliisua sanomaa julistava. ABBA breikkasi omana itsenään, aidompana kuin suurin osa 70-luvun listaihmeistä. Sitä ja muita edellä mainittuja seikkoja ei voi selittää mikään muu kuin upea, ajaton musiikki. Ja sitähän ABBA on; ajatonta ja upeaa.
Benny ja Björn kuuluvat kiistatta kaikkien aikojen popsäveltäjiin, samoin kuin Angetha ja Anni-Frida kaikkien aikojen poplaulajiin. Ja ABBA on yksi kaikkien aikojen yhtyeistä. Hurraa, ABBA!
Vastaukset 21
Vanhimmat
"Havahduin tossa miettimään, kuinka äärimmäisen monipuolisia säveltäjiä he oikeastaan olivat: kirjo yltää puhtaasta popista..."
No, kyllähän tietysti voi myöntää että monipuolisuutta löytyi, mutta jotenkin nuo kaikki kuitenkin kuulostaa Abbalta.
Tietysti maailmasta löytyy vielä monipuolisempi yhtye, se on tietysti Queen, jonka suuret hitit käsittävät aika käsittämättömän laajan skaalan eri tyylilajeja
Glam rockia: Killer Queen, Seven seas of rhye
Oopperaa sekoitettuna ties mihin: Bohemian rhapsody
Gospelia: Somebody to love, Let me live
Mahtipontisia pover balladeita: We are the champions, Play the game, Save me, Show must go on, Spread your wings, Heaven for everyone
Discoa: Body language, I want to break free
Soulia: Another one bites the dust
Hard&heavy rockia: I want it all, One vison, Hammer to fall, Fat bottomed girls, Headlong
Balladeita: Who wants to live forever, Love of my life, Miracle, Days of our lives
Rockabillyä: Grazy little thing called love
Rappiä? (ennen kuin rap keksittiin): We will rock you
Musikaalimaisia: A winter's tale, Don't stop me now, Good old fashioned lover boy (lähes Vaudevilleä)
Erikoinen elokuvatunnari: Flash (vähän discoa ja jotain muuta)
Vaikeasti kategorisoitavia eeppisiä biisejä: A kind of magic, Radio ga ga, Innuendo
Muuten omituisia hittibiisejä: I'm going slightly mad (en tiedä mihin tämän voisi kategorisoida), Bicycle race (sekava vitsikäs biisi)
Tietysti Queenin levyiltä löytyy vielä nippu tyylejä joistaa ei tehty hittejä
Countryä: 39', Long away
Progea: The prophet's song, Father to son, White Queen
Bluesia: Sleeping on the sidewalk, My melancholy blues
Punkkia: Sheer heart attack, Fight from the inside
Jazzahtavaa: Dreamer's ball
Drag-timea: Bring back that leroy brown
Karibialaisrytmejä: Who needs you
Mustalaistyylistä musiikkia: Mustapha, Flick of the wrist
ja varmasti monta muutakin tyylilajia sekoitettuna perus pop/rock tyyliin
http://en.wikipedia.org/wiki/Queen_(band)#Sound_and_style
-ollaan kyl jo huomattu,et tämä wikipedia-sukupolvi luulee olevansa aina oikeassa,ja heidä suosikkinsa on paras..nii kerta...-abba oli kevyttä sokeripoppia pikkutytöille,ja queen oli taas yhden hitin ihme,eikä sekään,bohemian rapsody,muutaku kyllästyttää nykyään vaativan kuulijan.
Niin. Kullakin on omat kuvionsa ja mieltymyksensä. Itse nuoruuteni 70-luvulla eläneenä tuon vuosikymmenen musiikki ylipäänsä kuulostaa vieläkin omimmalta, vaikka itsekin tuon ABBAn puolesta hehkutan ja yhtenä parhaana bändinä sitä pidänkin (ja minusta on muuten pikkutyttö kaukana!).
Mutta kaiken kaikkiaan, kun olen kuluneen talven aikana kuunnellut vanhoja vinyyleitä niin aivan uskomattoman upeaa musaa silloin tehtiin.
Tässä muutamia esimerkkejä hienoista albumeista(jätän nyt ne ABBAn levyt pois):
The Who - Who's next
Cream - Disraeli Gears
Queen - A Day At The Races
Led Zeppelin - kaikki kuusi ensimmäistä
Bad Company - Run with A Pack
Kate Bush - Kick Inside
Jackson Browne - Running On Empty
Eagles - Desperado (ja kaikki muutkin studio albumit)
Smokie - Bright Light & Back Alleys
Boney M. - Nightflight To Venus
Rubettes - We Can Do It
Tässä vain muutama älppäri vähän laidasta laitaan musiikkikategorioissa, mutta siis todella aikaa kestäneitä rock ja pop levyjä!
Miksi tulet muiden palstoille purkamaan turhautumiasi? Abba ja Queen ovat molemmat monipuolisia yhtyeitä, ei sen tietämiseen wikipediaa tarvita. Voisit kritisoida heitä asiallisesti, jos taidot riittäisivät, mutta sulla ne ei taida riittää kuin "abba oli kevyttä sokeripoppia pikkutytöille" -tyyppisiin kommentteihin. Ja perusteluja kaivataan myös kritisointiin, muuten se on tavattoman löysää.
Tule uudestaan järjen kanssa. Tai älä kirjoita mitään.
Rubettes!...no eipä oo ihme et abbakin menee täydestä,tuollaisen roskan jälkeen..huh. :)
missäs SUN järki on viestistäsi? ..täyttä häränpaskaa vaan..."älä kirjoita mitään"...luulex urpo päättäväs kuka saa kirjoittaa,ja kuka ei?...sinnä sulle vähä perusteluja...
"Rubettes!...no eipä oo ihme et abbakin menee täydestä,tuollaisen roskan jälkeen..huh. :) "
Taas hyvin perusteltu. Eiks sulla tosiaan oo muuta tekemistä kuin olla netissä jauhamassa paskaa?
luulex, sinnä... Et osaa edes kirjoittaa. Ymmärrän, että perusteleminen tuntuu mahdottomalta.
Ihan oikeasti, jos ei ole mitään järkevää sanottavaa, niin ei kannata sanoa mitään. Minä en yritä olla mikään nettipoliisi, joka määrää, mutta luulisi minkä ikäsen tahansa tajuavan, milloin kannattaa kirjoittaa jotain. Silloin kun on jotain lisättävää keskustelun antiin. Sinulla ei ole ollut tähän keskusteluun mitään sanottavaa. Miksi kirjoitat?
Vielä Stevie Wonderin Innervisions, Marvin Gayen What's Going On ja pari muuta soul-levyä mukaan ;)
-kirjoitan siksi,että Sinunkin,turhalla pikku elämälläsi olisi jokin tarkoitus,sillä saathan nyt sentään vastailla Minun texteihini.. :)
mullex ruvetkox,mäx panenx ainax vaanx pahemmaksx,mullax onx nääsx järkeäx jax viisauttax vaikkax muillex jakaax...
Onx mullax toix xksäx-vikax,mutx sillex mäx enx voix mitään...ai pahus x unohtu...
voinz mäz ruvetaz z-vikaseksinz
Joo, ja kun oikein tekee mieli vetää tunteella laitan levylautaselle joko Baccaran vinyylin (sen jolla on Yes Sir I Can Boogie) tai Suzi Quatron Your Mama Won't Like Me älpyn. Ja vaimon kans bailataan viinipäissään The Sweet'in Greatest Hitsin tahtiin kunnes tekee taas mieli - kuunnlla Rubettesia
Mitä tähän muutakaan...
Queen oli monipuolinen bändi monine huippusävellyksineen. En asettaisi ABBAa ja Queeniä vastakkain vaan toteaisin että molempi parempi. Muistan muuten joskus tammikuussa -77 olleen Help!-lehdessä jutun jossa oli otsikkona "Titaanit kohtaavat! Kumpi on kovempi: ABBA vai Queen???" Tuolloin taisi ABBA voittaa, muistaakseni. Luuletteko muuten, että Beatles olisi aikanaan voinut menestyä jos olisivat olleet ruotsalaisia ja ruotsinkielisiä? Oltiin ABBAn ja Beatlesin paremmuudesta mitä mieltä tahansa niin se on selvä, että ABBA on kaikkein MENESTYNEIN ei-englanninkielinen bändi kautta aikain...Levymyynnissä taitaa kolahtaa kohta tuo 400 miljoonaa rikki.
Queenilla ei ole läheskään yhtä paljon klassikkosävelmiä kuin ABBAlla, ABBA on mennen tullen parempi. Näin on, piste, !.
on vähintäänkin yhtä paljon klassikosävelmiä kuin Abballa... Abballa niitä taitaa olla vain yhden kokoelma-albumin verran ;) Ehket vain ole kuullut Queenia tarpeeksi, radiot kun tuppaavat soittamaan enemmän popahtavaa kamaa, radiokanavasta tietysti riippuen
oli mielestäsi vain yksi hitti, Bohemian Rhapsody, niin sittenhän käsite hitti saa ihan uudet mittasuhteet... Kovinkaan monella bändillä ei siinä tapauksessa ole hittejä, jos hitin kriteerit asetetaan noin korkealle ;) Et taida (tai et halua) olla selvillä Queenin biiseistä, vaikuttaa siltä... Bändillähän on hittejä mielettömästi
"No, kyllähän tietysti voi myöntää että monipuolisuutta löytyi, mutta jotenkin nuo kaikki kuitenkin kuulostaa Abbalta.
Tietysti maailmasta löytyy vielä monipuolisempi yhtye, se on tietysti Queen, jonka suuret hitit käsittävät aika käsittämättömän laajan skaalan eri tyylilajeja"
Totta. Abba kuulosti aina kuitenkin melko abbalta. Queen taitaa monipuolisuudesta puhuttaessa olla ykkönen.
Vai olet sinä oikein vaativa kuulija? :D Olisiko parempi sanoa kuuntelija?
Suosittelenkin tutustumaan Queenin tuotantoon, sieltä löytyy biisejä moneen makuun. Ja tuo nyt oli kyllä vähän niin kuin jonkun pikkupojan tyhmänrohkea väite, että Queen olisi yhden hitin ihme... Bändillä oli pari vuosikymmentä aktiivista uraa (mikä sekin olisi voinut jatkua jos laulaja ei olisi menehtynyt ennen aikojaan), se on myynyt mielettömästi levyjä (yksi maailman eniten myydyimmistä artisteista), lukuisia klassikkobiisejä...
Mitä tarkoitat klassikoilla? Queen oli loistava bändi, mutta jos klassikko on sellainen paikkansa vakiinnuttanut, yleisesti "ikivihreäksi" tunnustettu kappale, niin eiköhän kuitenkin Abballa ole aika lailla enemmän klassikoita kuin Queenilla. Paremmuus on aina makuasia, mutta ei Queenilla missään nimessä vaikkapa kymmentä klassikkoa ole, kun taas Abballa niitä on 17-20, suurin piirtein.
Molemmat 70-luvun parhaita.
olivat 1900-luvun merkittävimpiä kevyen musiikin säveltäjiä. Kun heidän biisejään saatiin laulamaan kaksi niin huipputason vokalistia kuin Agnetha ja Frida, oli aikamme klassikko valmis. Yksin hienoimpia bändejä koskaan, ellei kaikista hienoin.