Muutamat sanovat, että Laestadius opetti Luteeruksen oppia. Oliko asia niin?
Kun LLaestadius sanoo "jos yksikin synti on luvallinen", on edessä kadotus - mitä oppia se sellainen on?
Ei se ainakaan Lutherin oppia ole! Ettei vaan olisi itsevanhurskauden hapatusta, samaa, jota katolinen kirkko opettaa??
Miten pitkiä syntilistoja Herra Omavanhurskaus ja Herra Fariseus pystyvät tekemään? Siis omista synneistään, eikä toisten?!
Hyvä, siis pitkä lista on! Mutta, onko siinä varmasti kaikki mukana, ettei mitään jäänyt luvalliseksi?!
Eikö kukaan ymmärrä, että tällainen tie on mahdoton?!
Ihmisen on mahdoton tuntea kaikkia syntejään.
Katolinen kirkko tosin tunnustaa tätä samaa oppia: Jotta synnit sai anteeksi, ne tuli tunnustaa; tunnustaminen oli mahdollista vasta sitten, kun ne oli päässyt tuntemaan.
Tämä on nyt sitten joillekin "vanha ristliisyyden neuvo".
Luther totesi, että tämä tie vie mahdottomuuksiin. Koskaan ei voinut olla varma siitä, että oli tunnustanut kaiken.
Lutherin tuskaa lisäsi vielä se, että katumuksen piti perustua rakkauteen, eikä rangaistuksen (kadotuksen) pelkoon. Syntisen piti pyyteettömästä rakastaa Jumalaa ja olla murheellinen siitä, että oli synneillään loukannut Jumalan meihin kohdistuvaa rakkautta.
Hän oli jälleen epävarma siitä, antaako Jumala ollenkaan anteeksi.
Noniin, mitäpä jos sinulla ei olekaan tarpeeksi rakkautta, mutta syntilistasi on aivan täydellinen, kaikki erheesi ovat listattu mukaan. Olet kaiken korjannut, vihaat niitä kaikkia.Nyt jäit kuitenkin kiinni oikean rakkauden puutteesta.
Minusta Laestadiuksen opetus on tässä kohdassa umpikujassa.
Psalmisti sanoo: "erhetykset ken tietää", tms.
Kun LLaestadius sanoo "jos yksikin synti on luvallinen", on edessä kadotus - mitä oppia se sellainen on?
Ei se ainakaan Lutherin oppia ole! Ettei vaan olisi itsevanhurskauden hapatusta, samaa, jota katolinen kirkko opettaa??
Miten pitkiä syntilistoja Herra Omavanhurskaus ja Herra Fariseus pystyvät tekemään? Siis omista synneistään, eikä toisten?!
Hyvä, siis pitkä lista on! Mutta, onko siinä varmasti kaikki mukana, ettei mitään jäänyt luvalliseksi?!
Eikö kukaan ymmärrä, että tällainen tie on mahdoton?!
Ihmisen on mahdoton tuntea kaikkia syntejään.
Katolinen kirkko tosin tunnustaa tätä samaa oppia: Jotta synnit sai anteeksi, ne tuli tunnustaa; tunnustaminen oli mahdollista vasta sitten, kun ne oli päässyt tuntemaan.
Tämä on nyt sitten joillekin "vanha ristliisyyden neuvo".
Luther totesi, että tämä tie vie mahdottomuuksiin. Koskaan ei voinut olla varma siitä, että oli tunnustanut kaiken.
Lutherin tuskaa lisäsi vielä se, että katumuksen piti perustua rakkauteen, eikä rangaistuksen (kadotuksen) pelkoon. Syntisen piti pyyteettömästä rakastaa Jumalaa ja olla murheellinen siitä, että oli synneillään loukannut Jumalan meihin kohdistuvaa rakkautta.
Hän oli jälleen epävarma siitä, antaako Jumala ollenkaan anteeksi.
Noniin, mitäpä jos sinulla ei olekaan tarpeeksi rakkautta, mutta syntilistasi on aivan täydellinen, kaikki erheesi ovat listattu mukaan. Olet kaiken korjannut, vihaat niitä kaikkia.Nyt jäit kuitenkin kiinni oikean rakkauden puutteesta.
Minusta Laestadiuksen opetus on tässä kohdassa umpikujassa.
Psalmisti sanoo: "erhetykset ken tietää", tms.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Tämä aloitus on erään tunnetun retostelua, teksti paljastaa tekijän.
Ei voinut Lestadius opettaa Lutherin oppia, kun Lutherilla ei ollut omaa oppia, vaan apostolien oppia oli molemmilla. Toiseksi he ovat meille Lestadiolaisille molemmat "oppi isiä".
Lestadius on ollut selkeämpi opetuksessa, hänen opetuksesta ei pääse porsaat tonkimaan herran peltoon. Lutherilla ei ollut niin selkeän suoraviivaista kun Lestadiuksella, tämän takia täälläkin on joitakin jotka käyttävät Lutheria hänen opetuksiaan vastaan.
Lutherin elinaikanakin tätä samaa on esiintynyt, josta Luther itse mainitsee "joidenkin käyttävän Lutherin kirjoituksia Lutherin opetuksia vastaan, kuinka paljon enemmän Lutherin kuoleman jälkeen".
Tässä alotusessa näette hyvän esimerkin Lutherin ennustuksesta. Ei ressukat ymmärrä mitä Luther on opettanut.
jos yksikin synti on luvallinen...
kuvaa ihmisen asennetta Jumalan Sanaan. Ei sillä tarkoiteta kykyä synnittömyyteen.
Herrat raattamaa ja LLL olivat sitä mieltä, ettei ihminen pysty kulkemaan edes pirtin lattian ylitse tekemättä syntiä. Kyllä heillä oli terve käsitys ihmisen, kristitynkin, raadollisuudesta.
Joo joo, Luther sanookin näin: Jos saatana saa yhdenkin jäsenen haltuunsa hän lopettaa sen ihmisen kiusaamisen. Tämä tarkoittaa että hän ei omiaan kiusaa.
Lestadius kirjoittaa samasta asiasta, jos yksikin synti tulee luvalliseksi.......
Herrat raattamaa ja LLL olivat sitä mieltä,....oikeassa olivat
On eri asia joutua syntiin kuin olla iloisena synnin tekijänä.
Älä luule kun et tiedä, ei minäkään tiedä kene avaus tämä on, mutta hyvä se on.
Hienoa, sinä kerrot sitten, mitä Luther todella opetti. Minua kiinnostaa.
Käydään yhdessä läpi kohta kohdalta.
Voidaan tarkistaa Lutherin Kootuista teoksista, minulla on linkki sinne.
Se on selvää, että Lutherin opista puhutaan. Laestadiuksen oppia ei ole olemassakaan.
----
Sitten näitä ufoväitteitä:
>>Lutherin elinaikanakin tätä samaa on esiintynyt, josta Luther itse mainitsee "joidenkin käyttävän Lutherin kirjoituksia Lutherin opetuksia vastaan, kuinka paljon enemmän Lutherin kuoleman jälkeen".>>>
Kato vaan! Tämä on kätevä konsti teilata vastaan tullut karvas totuus. Mitä tahansa voit heitellä, mutta ei se ole kovinkaan kristillistä!
Kiitom vaan tunnustuksestasi, kyllä me jo nämä "synnittömät" tunnemmekin! Hengellinen pimeys on musta ei muuta voi sanoa. Vielä nämä kerskuvatkin omalla vanhurskaudellaan. Heera armahda.
Yleensä tämä lause on pistetty Lutherin suuhun.
Sinä laitoit sen varmuuden vuoksi Raattamaan ja Laestadiuksen sanomaksi (puhuivatkohan yhtä aikaa?)
Katsokaa nyt postillasta, mitä Laestadius todella sanoo ja puhukaa vasta sitten.
Täytyy sanoa, ettet tiedä edes mistä aloituksessa puhutaan. Olisit voinut jättää kommentoimatta.
"jos yksikin synti on luvallinen...
kuvaa ihmisen asennetta Jumalan Sanaan. Ei sillä tarkoiteta kykyä synnittömyyteen."
Jos jokin synti tai jotkin synnit tulevat luvallisiksi, niin ihminen on tehnyt rauhansopimuksen sielunvihollisen kanssa.
Kyllä siitä sopii nyt sitten fariseuksenkin repiä leukojaan!
:-))))))))))))))))))))))))
Olisko ollut Raattamaalta. Lutheriltako se olikin peräisin? Luther ei ymmärtääkseni käyttänut tupa- tai pirtti- sanoja, kun taas meänkielessä ne ovat yleisiä.
Ei oteta häntä niin vakavasti, luulottelee salaisesti ymmärtävänsä Lutheria ja Lestadiusta paremmin.
Kun nyt ensin luet Katkismuksen. Katsotaan sitten lisää.
sanat tupa ja pirtti eivät ole meäenkieltä, vaan ihan suomalaista yleiskieltä.
Luther ei käyttänyt meänkieltäkään, vaan latinaa ja saksaa, joten se siitä. Kääntäjä voi käyttää mitä sanaa tahansa, eikä sinun muistisi taida olla kovin luotettava.
Tupa muuten on lainaus saksankielestä.
Luen juuri Isoa Katekismusta. Mitä tahdot siitä tietää?
Katekismus ei kuitenkaan ole ollut tämän palstan aiheena.
Olen edelleen halukas kuulemaan, mitä Luther opetti? Käydään yhdessä läpi ja verrataan kirjoitettuun.
Onkohan niin, ettei Laestadiuksen opetus muistu mieleen? Kaivakaa postillastanne esiin ja katsokaa, mitä hän sanoo. Ei sitten tarvitse nälviä täällä.
Vastasin siksi, ettei kukaan luule tätä asiantuntevaa avausta minun tekemäkseni.
Saatan jopa tietää tekijänkin?
Kiitos. Kuten vastauksista ilmenee, täällä osataan kyllä riidellä ja viedä toiselta usko, mutta Lutherista täällä ei ymmärretä yhtään mitään.
Onneksi se ei ole mahdollista. Herää vain kysymys että mihin sellainen ihminen yleensä uskoo, joka kieltää Jumalan armon syntisiltä.
Siinä on jo omanvanhurskauden kuhmu hyvin näkyvissä, kun lähtökohtana on se ettei enää tarvitsisi armoa itse, vaan pärjää omilla ansioillaan. Ja muilta armo on kiellettävä hinnalla millä hyvänsä.
Lain kautta ei yksikään voi pelastua. Koska laki on kokonaan rikottu jo yhdestäkin ylitsekäymisestä. Tätä ei pinnallisen syntikäsityksen omaava ihminen tiedosta, hän ei siis ymmärrä kuinka Pyhän Jumalan vanhurskas laki on ihmiseltä ylisepääsemätön paikka.
Omavanhurskaus on ovela veijari rakentaessaan tuekseen syntiluetteloita ja pannessaan kristityn tätä kautta ovelasti lain täyttämisen tille, ponnistelemaan peräsuoli pitkällä vanhurskautensa eteen.
Ja piru nauraa tälle onnettomalle syntisraukalle.
siihen, miten Lestadius on asian opettanut. Mutta eiköhän meistä kristityistä jokainen tiedä, mistä on kysymys: siitä, ettei ihminen alkaisi tietoisesti elämään synnissä siitä iloiten ja nauttien.
Minusta sinun kommenttisi ei kuulu käsiteltävään aiheeseen millä tavalla. Suoraan sanoen, jonninjoutavaa sanailua.
Se, ettei kristitty nyt sitten vaan millään eläisi synnissä iloiten, ei se oikeuta omaavanhurskautta, rakentamaan autuuttä pyhityksen tai omien tekojen varaan.
Oikea synnin sota nousee uskosta, ei koskaan omanvanhurskauden töistä, ei edes pyhityksestä - vaikka miten elettäisiin naama suolakurkun näköisenä ja arki ilottomana.
Siinä mielessä Laestadiuksen syntien listaaminen niin, ettei taatusti yhtään jää luvallisuudeksi, on selvää omaavanhurskautta, eikä johda ikinä mihinkään todelliseen Jumalan lapseuteen.
Niin puhtaaseen elämään ei pysy yksikään.
Syntisyys on näet jotain muuta kuin tekemistä. Se on ihmisessä asuva turmelus, josta ei selviä tekemisestä luopumalla.
Joka muunlaista evankeliumia julistaa kun me oemme teille opettaneet, hän olkoo kirottu, niin kuin Paavali opettaa.
Room. 7:20 Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo,
niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
Room. 7:21 Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
Room. 7:22 sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
Room. 7:23 mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
-------
Room. 7:25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta!
Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.
Room. 8:1 Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.
Room. 8:2 Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.
Room. 8:3 Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa,
Room. 8:4 että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen.
Room. 8:5 Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, ...
- on lihan mieli,
mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on ...
- Hengen mieli.
että Lestadius puhuu tässä nimenomaan SYNNISTÄ, ei minkään yhteisön keksimistä säännöistä.
Kyllä minä olen ymmärtänyt, että jos kristitty alkaa suosimaan vääryyttä elämässään, hän ei enää pidäkään Jumalan lakia arvossa, vaan kieltää sen. Silloin hän ei koe tekevänsä syntiä, eikä näin siksi tarvitse Vapahtajaakaan. Synti ja vääryyshän meissä riippuu aina, sille emme mitään voi, ja siksi meillä on taistelu sitä (eli vanhvaa ihmitämme) vastaan. Samasta asiasta puhuu Paavali sanoessaan "Kuka päästää minut tästä kuoleman ruumiista", ja "Sitä hyvää, mitä minä TAHDON, en tee, ja sitä pahaa mitä vihaan, teen". Lainasin vapaasti, kuten näkyy.
Synnin ja vääryyden tahallinen suosiminen johtaa helposti omaanvanhurskauteen, itsepetokseen ja epäuskoon. Se ei kuitenkaan poista sitä, että ihminen ei edes tiedä kaikkia syntejään, eikä näe koko syntisyyttään. Uskon, ettei ihminen kestäisikään nähdä sitä kokonaisuudessaan.
Puhuin toisessa avauksessa mustavalkoisuudesta. Sitä esiintyy monessa muodossa niin tällä palstalla, kuin ihan livenäkin esikoisuudessa. Olisi hyvä, jos voisimme lukea kaikki viestit yksilöinä, eikä niputtaa kirjoittajaa heti johonkin tiettyyn sakkiin kuuluvaksi, jos hän kertoo omista ajatuksistaan. Itse olen kokenut, että jos mainitseekin sanan "synti", saa heti omavanhurskaan leiman :) Toisaalta se on ymmärrettävääkin, koska omavanhurskaus on todellinen ongelma esikoislestdiolaisuudessa.
Ehkä olisi syytä kuitenkin lukea viestit ilman ennakkoluuloja ja leimata ihmisiä vasta sen mukaan, mitä he kirjoittavat - jos nimittäin tällainen leimaaminen nyt ylipäätään on sopivaa. Eihän meillä ole taistelu ihmisiä, vaan pahoja henkivaltoja vastaan.
Synti riippuu meissä kiinni. Vain tekohurskas ihminen lyö rintoihinsa, osoittaa toista sormellaan ja sanoo, tuo se on en minä.
Kun tiedostaa itse olevansa kokosyntinen, se hillitsee jo paljon toisen uskovan tuomitsemisen himoa. Se myös pakottaa ottamaan kokonaan toisen näkökulman syntisiin. Paavali sanoo tämän sillä tavalla, että minä joka olen syntisistä suurin.
Nyt kun puhutaan taistelusta syntiä vastaan, niin tekohurskaalla ei ole OIKEATA vastausta siihen miten tämä taistelu tapahtuu. Silloin jää melkoinen tyhjiö ja kysymysmerkki tähän kohtaan.
Näin sanoo Jumalan sana:"juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.
Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne."
Tit. 2:11 Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille
Tit. 2:12 ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa,
Tit. 2:13 odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä,
Tit. 2:14 hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee.
Tit. 2:15 Puhu tätä ja kehoita ja nuhtele kaikella käskyvallalla. Älköön kukaan sinua halveksiko.
Selvästi säännöistä tehtiin syntiä.
>>Kyllä minä olen ymmärtänyt, että jos kristitty alkaa suosimaan vääryyttä elämässään, hän ei enää pidäkään Jumalan lakia arvossa, vaan kieltää sen.>>>
Lain 10 käskyä eivät näy riittävän.
Tuntuu siltä, että Jumalan lakiin liitettiin paljon sellaista, mikä ei siihen kuulu. Kannattaisi todella miettiä, mikä oli jo Laestadiuksen aikana Jumalan sanan mukaan syntiä ja missä olikin puhe "...keksimistä säännöistä".
>>Synnin ja vääryyden tahallinen suosiminen johtaa helposti omaanvanhurskauteen, itsepetokseen ja epäuskoon.>>>
Näyttää siltä, että syntiin ja sen välttelemiseen keskittyminen on vienyt vielä suurempaan omaanvanhurskauteen.
Evankeliumista on tullut uusi laki ja uskon kuuliaisuudesta vanhuskautumisen vaatimus.
Kaiken alku, uskon saarna on hylätty täysin.
lopetan tämän keskustelun tähän, koska en näköjään ymmärrä mistä puhutaan ;)
En puhunut nyt esikoislestadiolaisuudesta, vaan kristinuskon perusasioista yleensä. Mitä tulee esikoislestadiolaiseen opetukseen synnin välttelemisestä uskon perustana yms. olen kanssasi samaa mieltä.
No, joka tapuksessa turhanpuhuja poistuu nyt. Jatkoja.
Olisit lukenut tarkemmin tuon edellisen nuhtelijan vastauksen sinulle. Nimenomaan SINULTA tuli tuossa aiemmin esiin väärä vanhurskauttamisopin käsitys.
Ihminen tulee vanhurskaaksi:
- Armosta
- Kristuksen tähden
- Uskon kautta
Puhuit synnin välttelemisestä nimenomaan sinun omasta näkökulmastasi, - mihin liikkeeseen sitten mahdat kuuluakin. Tämä on vaakaan perustuva oppi on käytössä siis hyvin yleisesti myöskin lestadiolaisuuden ulkopuolella.
Miksi nuhtelun jälkeen aloitkin puhumaan esikoislestadiolaisuudesta? Siitä liikkeestä sinulla ei ole suuremmin kokemusta kuten sanoit.
häiritsemään, että missä kohdin tekstissäni ilmeni väärä vanhurskauttamisoppi? Siinäkö, kun sanoin, että kristityn ei tule suosia syntiä elämässään?
Jos olen väärää oppia opettanut, Jumala minua armahtakoon! "Jos minun tieni on vaivaan vievä, vie minut oikealle tielle"
Olen pahoillani, että sekoitin keskustelua. Luulen, että kyse on väärinymmärryksistä. Uskon, että meillä on sama usko, koska itsekin uskon armosta itseni autuaaksi syntisenä - kokonaan syntisenä. En tainnut ihan ymmärtää keskustelun kuviota, anteeksi.
Laki merkitsee sitä, että jo yhdestä synnistä tulee kadotustuomio. Jokainen synti saa aikaan kuoleman.
Vain Jumalan armo ja anteeksiantamus voi pelastaa ihmisen kuolemasta ja kadotuksesta.
Ei ole sinänsä väärin sanoa ettei syntiä saa tehdä, koska sitä ei saa tehdä YHTÄÄN,
- suosimisesta nyt puhumattakaan.
Jo rakkaudeton ajatus toisesta vie kadotukseen, jos tekojensa kautta aikoo pelastua.
Myös se ettei rakasta kaikista pahinta vihollistaan niin paljon, että on valmis kuolemaan vain sen vuoksi että tämä pelastuisi, merkitsee joutumisyta kadotukseen, takuuvarmasti.
Jos tästä luettelosta ei ala kirkastumaan mitä synti on, niin voi voi. Jokainen tekee tuhansia syntejä ihan jokaisena erlinpäivänään.