tilanne on nyt todella monimutkainen,enkä oikein tiedä mitä tässä pitäisi tehdä..ehkäpä edes tänne kirjoittaminen ja ajatusten purkaminen näin auttaisi edes vähän..
olen jo työelämässä kiinni oleva,opiskeleva kunnianhimoinen nuori nainen.vanhemmat ja isovanhemmat odottavat minusta paljon ja minä itse myös tähtään hyvinkin korkealle suunnitelmissani elämää varten.tänään taas havahduin siihen,että huomaan itkeväni tehdessäni normaaleja rutiineja,kuten tiskaavani.kyyneleet vaan valuivat ja huomasin olevani todella surullinen.onko tervettä maata lattialla puoltoista tuntia itkemässä?juurikaan ilman mitään järjellistä syytäkään?tänään ei ole edes sattunut mitään huomattavaa,että olsiin sen takia voinut taas romahtaa.tosin viikonloppuna oli pieni tilanne,jonka takia olen ollut vähän alakuloissani,mutta siitäkin eilen sain purettua sydäntäni ystävälle ja luulen että asia on mielessäni aivan ok.
töissä pitää olla hymyilevä ja sosiaalinen,koska olen sosiaalialalla töissä.opiskelen tässä samalla ja yritän pyrkiä yliopistoon.koulutyöt kerääntyvät ns paakuiksi,en saa tehtyä niitä.en ole siivonnu moneen viikkoon,koska en vain yksinkertaisesti jaksa.töiden jälkeen yleensä nukun muutaman tunnin,jopa koko illan.unensaanti on hirveän vaikeaa illalla sitten taas,mutta silti väsyttää.viime kesänä lääkäri määräsi minulle nukahtamislääkkeitä ja kokeilinkin niitä.en halunnut jatkaa niiden käyttöä,koska olin seuraavana päivänä aina ihan tokkurassa.univaikeudet ovat seuranneet minua jo lähes 5 vuotta.nytkin voisin vaan sulkea silmäni ja nukkua.äitini ihmettelee aina kuinka näytän niin väsyneeltä,tummat silmänaluset ovat arkipäivää minulle.kun saisi nukuttua yössä edes sen 5 tuntia putkeen,niin olisin varmasti paljon rennompi.
ollaan jopa kysytty,että käytänkö huumeita.no en todellakaan,en voisi olla työssäni,jos sellaista menisin tekemään.loukkaa tuollaiset puheet.toisaalta taas,eipä sekään kovin kaukana ole.tekisi mieli ottaa lasillinen,jos toinenkin aina silloin tällöin.viikonloppuisin jos en nuku,niin vedän armottomat "perseet olalle".sitten sitä heräillään ties minkä satunnaisen panon vierestä.harmittaa tälläinen.tämäkin johtuu varmasti siitä,että päätin tuossa viime keväänä lopettaa pitkän seurustelusuhteeni.tämä tapahtui sen jälkeen,kun olin tullut raskaaksi ja saanut keskenmenon.poikaystäväni lähinnä oli iloinen tästä asiasta.hän ei ymmärtänyt lainkaan,miltä minusta voi tutnua.yritin purkaa tunteitani hänelle,mutta hän ei halunnut kuunnella.hän ei halunnut ollenkaan kuulla mistään lapsesta mitään ja jäin asian kanssa aivan yksin.en kertonut asiasta silloin kellekkään muulle.toisaalta asia hävetti niin paljon.syyllistin itseäni keskenmenosta aivan tolkuttoman paljon."minun syyni,minä tapoin oman lapseni".silloin tunteet heittivät jälleen kerran volttia.en oikein tiennyt mihin olisin mennyt tai mitä tehnyt.itsetuhoiset ajatukset pyörivät mielessä ja harkitsin jo jotain sellaistakin,mitä en välttämättä haluaisi tehdäkään.
myöskin teini-iän itseaiheutettu alipainoisuus ja itsetuhoisuus kalvaa taas mieltä.tekisi mieli vaan laihduttaa..en todellakaan ole ylipainoinen,mutta syksyllä työhöntuloterveystarkastuksessa lääkäri huomautti,että voisin vähän katsoa mitä laitan suuhuni,kuulemma siltä varalta että on helppoa lihoa tässä vaiheessa elämää..mietin itsekseni,että mitä vit''a?!tuntuu siltä,että milloinkaan ei ole hyvä.ennen valitettiin siitä,että olen liian laiha,nyt siitä etten voisi syödä.syön terveellisesti jne.mikä vikana nyt taas..rassaa,kun työpaikalla kaikki ovat himoliikkujia ja tarkkailevat joka ikistä kaloria,minkä syövät.minua ei kalorit haittaa,kunhan vain pysyn terveenä ja laihana.
välillä öisin pelottaa.näen aivan sairaita unia.ties milloin minua ollaan jahtaamassa tappoaikein..
välillä pelottaa myös päiväsaikaan.nytkin pelottaa,kun ajattelen,että ei tämä ihan normaalia ole.pelottaa ajatus siitä,että kannattaako mennä tämän asian kanssa puhumaan lääkärille.pelottaa se,että leimaavat hulluksi ja en voi jatkaa työni parissa.
en haluisi,että tästä tulee umpikuja.en todellakaan.aaarh,raastaa vaan niin paljon.kärsin myös pakko-oireista.pakko tarkistaa koko kämppä läpikotaisin aina kun olen lähdössä jonnekkin.liesi pois päältä,parvekkeen ovi kiinni,jääkaapin ovi kiinni,kahvinkeitin pois päältä...listaa voisi jatkaa loputtomiin.saan aina varata tähän toimitukseen loputtomasti aikaa,että joskus pääsen lähtemään kotoani pois.
kannattaisiko siis mennä puhumaan lääkärille?onko kellään vastaavia kokemuksia?olisi mukava ja helpottavaa kuulla muiden kokemuksia asiasta:)
olen jo työelämässä kiinni oleva,opiskeleva kunnianhimoinen nuori nainen.vanhemmat ja isovanhemmat odottavat minusta paljon ja minä itse myös tähtään hyvinkin korkealle suunnitelmissani elämää varten.tänään taas havahduin siihen,että huomaan itkeväni tehdessäni normaaleja rutiineja,kuten tiskaavani.kyyneleet vaan valuivat ja huomasin olevani todella surullinen.onko tervettä maata lattialla puoltoista tuntia itkemässä?juurikaan ilman mitään järjellistä syytäkään?tänään ei ole edes sattunut mitään huomattavaa,että olsiin sen takia voinut taas romahtaa.tosin viikonloppuna oli pieni tilanne,jonka takia olen ollut vähän alakuloissani,mutta siitäkin eilen sain purettua sydäntäni ystävälle ja luulen että asia on mielessäni aivan ok.
töissä pitää olla hymyilevä ja sosiaalinen,koska olen sosiaalialalla töissä.opiskelen tässä samalla ja yritän pyrkiä yliopistoon.koulutyöt kerääntyvät ns paakuiksi,en saa tehtyä niitä.en ole siivonnu moneen viikkoon,koska en vain yksinkertaisesti jaksa.töiden jälkeen yleensä nukun muutaman tunnin,jopa koko illan.unensaanti on hirveän vaikeaa illalla sitten taas,mutta silti väsyttää.viime kesänä lääkäri määräsi minulle nukahtamislääkkeitä ja kokeilinkin niitä.en halunnut jatkaa niiden käyttöä,koska olin seuraavana päivänä aina ihan tokkurassa.univaikeudet ovat seuranneet minua jo lähes 5 vuotta.nytkin voisin vaan sulkea silmäni ja nukkua.äitini ihmettelee aina kuinka näytän niin väsyneeltä,tummat silmänaluset ovat arkipäivää minulle.kun saisi nukuttua yössä edes sen 5 tuntia putkeen,niin olisin varmasti paljon rennompi.
ollaan jopa kysytty,että käytänkö huumeita.no en todellakaan,en voisi olla työssäni,jos sellaista menisin tekemään.loukkaa tuollaiset puheet.toisaalta taas,eipä sekään kovin kaukana ole.tekisi mieli ottaa lasillinen,jos toinenkin aina silloin tällöin.viikonloppuisin jos en nuku,niin vedän armottomat "perseet olalle".sitten sitä heräillään ties minkä satunnaisen panon vierestä.harmittaa tälläinen.tämäkin johtuu varmasti siitä,että päätin tuossa viime keväänä lopettaa pitkän seurustelusuhteeni.tämä tapahtui sen jälkeen,kun olin tullut raskaaksi ja saanut keskenmenon.poikaystäväni lähinnä oli iloinen tästä asiasta.hän ei ymmärtänyt lainkaan,miltä minusta voi tutnua.yritin purkaa tunteitani hänelle,mutta hän ei halunnut kuunnella.hän ei halunnut ollenkaan kuulla mistään lapsesta mitään ja jäin asian kanssa aivan yksin.en kertonut asiasta silloin kellekkään muulle.toisaalta asia hävetti niin paljon.syyllistin itseäni keskenmenosta aivan tolkuttoman paljon."minun syyni,minä tapoin oman lapseni".silloin tunteet heittivät jälleen kerran volttia.en oikein tiennyt mihin olisin mennyt tai mitä tehnyt.itsetuhoiset ajatukset pyörivät mielessä ja harkitsin jo jotain sellaistakin,mitä en välttämättä haluaisi tehdäkään.
myöskin teini-iän itseaiheutettu alipainoisuus ja itsetuhoisuus kalvaa taas mieltä.tekisi mieli vaan laihduttaa..en todellakaan ole ylipainoinen,mutta syksyllä työhöntuloterveystarkastuksessa lääkäri huomautti,että voisin vähän katsoa mitä laitan suuhuni,kuulemma siltä varalta että on helppoa lihoa tässä vaiheessa elämää..mietin itsekseni,että mitä vit''a?!tuntuu siltä,että milloinkaan ei ole hyvä.ennen valitettiin siitä,että olen liian laiha,nyt siitä etten voisi syödä.syön terveellisesti jne.mikä vikana nyt taas..rassaa,kun työpaikalla kaikki ovat himoliikkujia ja tarkkailevat joka ikistä kaloria,minkä syövät.minua ei kalorit haittaa,kunhan vain pysyn terveenä ja laihana.
välillä öisin pelottaa.näen aivan sairaita unia.ties milloin minua ollaan jahtaamassa tappoaikein..
välillä pelottaa myös päiväsaikaan.nytkin pelottaa,kun ajattelen,että ei tämä ihan normaalia ole.pelottaa ajatus siitä,että kannattaako mennä tämän asian kanssa puhumaan lääkärille.pelottaa se,että leimaavat hulluksi ja en voi jatkaa työni parissa.
en haluisi,että tästä tulee umpikuja.en todellakaan.aaarh,raastaa vaan niin paljon.kärsin myös pakko-oireista.pakko tarkistaa koko kämppä läpikotaisin aina kun olen lähdössä jonnekkin.liesi pois päältä,parvekkeen ovi kiinni,jääkaapin ovi kiinni,kahvinkeitin pois päältä...listaa voisi jatkaa loputtomiin.saan aina varata tähän toimitukseen loputtomasti aikaa,että joskus pääsen lähtemään kotoani pois.
kannattaisiko siis mennä puhumaan lääkärille?onko kellään vastaavia kokemuksia?olisi mukava ja helpottavaa kuulla muiden kokemuksia asiasta:)
Vastaukset 12
Vanhimmat
http://www.lomayhtyma.fi/lomateemat/index.html
http://www.mielimaasta.fi/ryhmat.html
"tämä tapahtui sen jälkeen,kun olin tullut raskaaksi ja saanut keskenmenon.poikaystäväni lähinnä oli iloinen tästä asiasta.hän ei ymmärtänyt lainkaan,miltä minusta voi tutnua.yritin purkaa tunteitani hänelle,mutta hän ei halunnut kuunnella.hän ei halunnut ollenkaan kuulla mistään lapsesta mitään ja jäin asian kanssa aivan yksin."
Näkeehän tuosta jo heti että täyden kusipään olet urooksesi valinnut....
Helvettiäkö teidän naisten pitää aina vain niiden kusipäiden ja naisten naurattajien kanssa pyöriä!? Maailma on pullollaan yksinäisiä mukavia miehiä mutta ei, ei kelpaa neideille! Pitää aina olla ne rentut, ne jos ketkä saa teidän v***t märiksi!
Syytä ihan vaan itseäsi tapahtuneesta. Te naiset olette raivostuttavia.
niin,että kiitos vain 8x-10x tästäkin.
kyllä,tiedän todella hyvin,että exä oli varsinainen "kusipää".
saitko nyt paremman mielen,kun pääsit purkamaan naisvihaasi tänne?!
sain
Te feikki paskat olette sitten säälittäviä. Eikö parempaa tekemistä ole?
Ja alkuperäiselle kirjoittajalle, en vihaa naisia.
Survo kaikki joutavat harmit kotisivumme
huolimurskaimeen ja käytä näin säästynyt
aika johonkin innostavampaan.
Löytyy kotisivun oikeasta yläreunasta
http://www.positiivarit.fi
Toivottavasti vastaukseni lohduttaa enemmän kuin jotkut edelliset. Kun luin viestisi, ajattelin, että sinulle on annettu hyvin paljon kuormaa. On kuin et vielä koskaan olisi ollut rakastettu ja hyväksytty juuri sellaisena kuin olet. On kuin janoaisit sanomattoman paljon sitä rakkautta hyväksyntää kuten jokainen ihminen.
Sellainen olen itsekin ollut, mutta sain hyvän miehen jo parikymmentä vuotta sitten ja lapsia on tullut puoli tusinaa. Nyt on esikoinen ylioppilaskokeissa. Silti vanhempani aiheuttivat minulle vaikeuksia vielä paljon ja pitkään. Nyt on vain toinen heistä enää elossa.
Täällä jossain on BDI-testi (Beckin masennustesti). Tee se, niin saat käsitystä tilastasi. En ihmettelisi, vaikka saisit paljon pisteitä siitä.
Tuo unettomuus on paha juttu. Se syö paljon voimavaroja. Itsekin olen nukkunut huonosti vuosikaudet, aluksi lasten vuoksi, myöhemmin ilman mitään näkyvää syytä. Olin terapiassa ja terapeuttini ohjasi minut lääkärille, jotta saisin lääkettä unettomuuteeni. Sainkin (vasta toisena kokeiluna) Mirtatsapiinia ja sen käytön myötä olen nukkunut kuin tukki. Aluksi nukuin melkein vuorokaudet ympäri, nykyään virkistyn "vain" yhdeksällä tunnilla. Väsymys, muistamattomuus, keskittymiskyvyttömyys ja sellaiset vain paranevat hitaasti. Nyt jo tuntuu vähän paremmalta ja uskonkin toipumiseeni.
Minulla on perheväkivalta- ja hyväksikäyttötausta. Niistä aiheutuvat oireet eivät lähde itsekseen pois, vaan ne pitää purkaa hallitusti psykoterapiassa. Siitä en vielä osaa paljon sanoa, koska olen vasta alussa siinä.
Ehkä on sinulla, kuten minullakin, että hymyilevä ulkokuori peittää surullisen ihmisen. Olen "pettänyt" itseäni tuolla hymyilyllä ja vieraantunut itsestäni. Tunteeni ovat kadonneet. On kuin hakisit hyväksyntää kaikkialta, myös noista "satunnaisista panoista", ajattelematta sitä pahaa oloa, jota sekin lopulta tuottaa. On kuin olisit hylätty, mutta kukaan ihminenhän ei tahdo olla hylätty. Ei ole vanhempiesi tehtävä määrätä, mitä ja millainen sinusta pitäisi tulla. Nuo epärealistiset ja kohtuuttomat vaatimukset ahdistavat, mitäpä muutakaan ne tekisivät.
Totuus on myös, että on vaikea jaksaa lukea ja oppia noita pääsykoeasioita, kun on muutenkin voimaton ja täynnä ahdistavia muistoja. On pakko-oireita ja vaikka mitä.
Ota tuo pitkä kirjoituksesi paperille ja mene lääkäriin ja lue se lääkärille. Voit mennä noiden itsetuhoisten ajatusten vuoksi vaikka suoraan päivystykseen. Voit sanoa, ettet jaksa enää. Sinulla on oikeus saada taakkasi puretuksi ja hyväksyä itsesi ja olla hyväksytty juuri sellaisena kuin olet.
Voimia ja lämmin halaus sinulle! (Anteeksi, että sekoitin ajatuksia itsestäni vastaukseni joukkoon, mutta vastaan vain omista lähtökohdistani, kun en ole asiantuntija.)
moikka,
kärsin muutama vuosi sitten aivan hirveästä unettomuudesta- unta sain puolesta tunnista kahteen tuntiin, parhaimpina ehkä 4-5 tuntia, joinakin öinä en ollenkaan. Ahdistuin unettomuudesta tosi paljon, iltaa myöten ahdistus vain kasvoi ja pelkäsin öitä ja nukkumaanmenoa...pelkäsin seuraavan päivän väsymystä, pelkäsin ettei unettomuus ikinä lopu...et uni ei vaan enää tule...eikä vinkit, että "rentoudu" "ajattele jotain muuta" auttaneet tietenkään yhtään...
Otin kaikki mahdolliset luontaistuotteet käyttööni ja käytin niitä pitkäjänteisesti ja muutin ruokailutapojani (kaikki sokerit ja kofeiinit ihan kokonaan pois, vaan täysjyväviljoja, hedelmiä, vihanneksia, kalaa ja kaikkea mahdollista terveellistä). Otin joka ilta valeriaanaa ja ekat annokset jo päivällä et rentoudun (valeriaanaa saa apteekeistas) ja kärsimyskukka-uutetta rentoutumiseen (luontaistuotekaupoista). Bachin kukkatippoja käytin myös (käytän vieläkin), white chestnut-uute auttaa kun epätoivotut ajatukset pyörivät pyörimistään päässä, eikä loppua näy, vaikka haluaa päästä ajatuksista eroon. Olive-uute auttaa täydelliseen fyysiseen ja psyykkiseen uupumukseen, kun on niin väsynyt, ettei edes uni tule. Elm-uute auttaa, kun tuntuu, että velvollisuuksia ja työtä on niin paljon, ettei osaa rentoutua. Vervain auttaa kun on ylikierroksilla ja rock water-uute auttaa rentoutumisessa. Näiden tippojen lisäksi otin vielä magnesiumia (rentouttaa) ja söin illalla avokadoa ja banaania (niissä kuulemma aineita, jotka auttavat unensaannissa, en enää muista mitä aineita). Valeriaana ja kärsimyskukka-yrtit auttoivat vähitellen ja pitkään käytettynä, nykyään nukahdan 10-20 minuutissa, se on tosi luksusta! Valeriaanaa on eri merkkejä, niitä kaikkia otetaan päivän mittaan, illalla isompi annos, niin että valeriaana vaikuttaa hyvin. Kärsimyskukkaa otin ainoastaan ennen nukkumaanmenoa. Aromaterapiaöljyjä käytin myös, laventelia ja nerolia, kai niistäkin apua oli...ja lämmin jalkakylpy joka ilta ja lämpimät villasukat jalkaan. Huone viileäksi, paljon peittoja päälle ja lämpimät jalat. Noista lämpimistä jaloista oli jotain tutkimustietoakin, että ne nukahtivat paljon nopeammin kuin jos jalat olivat kylmät tai jotain sellaista. Kaikkia poppaskonsteja siis käytin, mutta ne auttoivat! Ja nykyään nukun hyvin...halusin kertoa tämän oman tarinani, jos jollekulle olisi apua, muistan hyvin miten helvetillistä unettomuus pahimmillaan oli. Hierojalla kävin muuten myös, vyöhyketerapialla hoidin itseäni ja akupunktiosta oli myös apua. Ei kannata luovuttaa, unettomuudesta on mahdollista parantua ihan kokonaan! Olen myös huomannut, että kun olen vain seurannut vaistoani ja "sydämeni ääntä" elämässäni, niin uni on tullut helpommin, sen sijaan, että pakottaa itsensä elämään tietyt kaavan ja tavan mukaan, eikä elä sisimpäänsä kuunnellen ja tehden sitä mikä tuntuu omakseen ja hyvältä. Olen paras ja ihanin juuri sellaisena kuin olet, etkä sellaisena, että yrität "tehdä itsestäsi" tietynlaisen ja pakottaa itsesi tietynlaiseen muottiin. Silloin säteilee valoa ja jaksamista muillekin, kun ei mene kaikkia energia itsensä muokkaamiseen, pakottamiseen ja syvimmän sisimpänsä torjumiseen ja turruttamiseen.
Hoitosi oli aika monimutkainen. Hatara pääni ei muistaisi noin monista aineista puoliakaan. Minua auttoi yksi ainut lääke, mirtatsapin. Sen käytön avulla nukun kuin tukki. Se auttaa myös masennukseeni. Minun ei tarvitse muistaa kuin yksi lääke illalla ennen nukkumaanmenoa. Ne ovat myös halpoja, vain seitsemän euroa kuussa. Lääkäri tietysti päättää, mitä lääkettä kukin tarvitsee.
Varmaan jotakuta voivat nuo vaihtoehtohoidot auttaa. Kun saa tavalla tai toisella itsensä ajattelemaan ja tekemään miellyttäviä asioita, olo kohenee. Kaikki eivät pysty itse auttamaan itseään. Olen lukenut noita Hellstenin kirjoja, osan montakin kertaa, mutta jostain syystä ne avautuvat minulle huonosti. Kirjoja lukemalla olen tajunnut ainoastaan, miten kaukana olen siitä, mikä minun "pitäisi olla". En pysty itse parantamaan itseäni, eivät kaikki muutkaan. En usko enää mihinkään muuhun kuin järjestelmälliseen ja hallittuun pääni sisällön purkamiseen, psykoterapiaan turvallisen ja taitavan terapeutin kanssa.
Jokainen täällä kertoo sitä ilosanomaa, josta on itse avun saanut. Toisille se on ollut usko (Jumalaan), toisille jotain muuta. Kaikille on täällä tilaa, mutta emme voi pakottaa toisiamme, siihen, mikä meitä auttoi.
Suosittelen myös lukemaan Tommy Hellstenin kirjan "saat sen mistä luovut", se kolahti ja auttoi valtavasti...helpotti oloa ja toi levollisuutta.
kiitos pajon vinkeistänne.kokeilin jo ajat sitten joitakin noista luontaistuotteista,mutta eivät auttaneet lainkaan.en jaksaisi niiden kanssa enää roplata.myös kuumaa kylpyä ja muita ns vippaskonsteja on tullut kokeiltua aivan riittämiin.mikään ei vaan harmikseni auta.
tämä kulunut viikko on ollut yhtä helvettiä.tänään töistä tullessani sain jonkinlaisia rytmihäiriöitä.johtunee varmaankin stressistä?heit aamusta saakka on mennyt kaikki pieleen,nukuin pommiin ja myöhästyin töistä.töissä oli hirveä kaaos päällä.kipeä olo muutenkin,päänsärky jatkunut eilisestä saakka..
nyt tuntuu siltä,että soitan kyllä huomenna tuonne arvauskeskukseen.mahtaavatkohan ottaa sinne edes..tämä lääkäritouhu kun täällä on vähän mitä on.
ajattelin kirjoitella paperille vähän asioitani ja sitten näyttää vaikka sen paperin sille lekurille,olen niin huono puhumaan tuollaisissa tilanteissa itsestäni ja ongelmistani.
jos nyt saisi kokeiluun vaikka jotkin unilääkkeet.haluisin niin nukkua yhden yön edes kunnolla.oon niin väsynyt tähän kaikkeen..