Kaikki sanoo niin; että kyllä aika lopulta parantaa haavat ja ihmiset unohtuu, uudet tuulet saapuu vanhojen tilalle. Näin mä yritän itsellekin selittää, niinhän sen täytyy olla. En mä silti uskokaan siihen.Ehdin rakastua suhun kovasti, tottua sun olemassa oloon vaikket oo koskaan mun oma ollutkaan. Oon hyvä kätkemään tunteitani enkä osaa valita sanoja oikein. Mut kaikkein pahinta on , että en osaa unohtaa sua, se tunne elää mussa edelleen. Koska tämä on niin yksipuolista niin toivon että unohtaisin kaiken, mut se ei oo mitenkään helppoa. Oon ihan vihanen itelleni ku oon tällanen =/
Korjaako aika
pois sut?
111588
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
ja mitä korjaa.. ethän sä koskaan mua halunnu jos toisin ois ollu niin oisit tehny jotain aikanaan.
Enkä nyt tarkota tätä pahalla mutta luulempa, että tässä on nyt vaan kyse siitä, ettet halunnut tarpeeksi.
kun haluaa jotain paljon ei sitä tahdo tehdä väärin, sitä pelkää ja miettii ja taas sekoaa omissa sanoissaan. ei se oo sitä ettei tarpeeksi välitä. en vaan oo sellanen että ryntään ihmisen luo vaikka sitä rakastaisin. ymmärrän silti mitä tarkoitat.
tosissaan haluaa niin eiköhän kannattais edes vähän näyttää jotain.. miten toinen tajuaa muuten!! Kauanko sulla niitä tunteita on ollu jos ne nyt aitoja on ? Kyllä ymmärrän että pelkää ja miettii..
mä näyttäny. ihan sanonutkin, tässä ei oo mistään siitä kiinni ettei toinen tietäis. useita kuukausia, syksystä.
samanlainen tunne yhtä miestä kohtaan. En ymmärrä ollenkaan, miten tässä kävi näin. Olisi luullut, että jo nyt olisin unohtanut kun ei edes mitään seurustelusuhdettakaan ollut kunnolla koskaan. Jotain tapailua. Mies sai mut kauniilla puheilla koukkuun, josta en näytä millään pääsevän pois, vaikka järki sanoo ettei hän ole tän arvoinen.
V**** tätä tilannetta, ei voi muuta sanoa. Inhoan sitä miestä, todella. Hän on kohdellut mua välinpitämättömästi ja siinä olisi jo syitä unohtaa ihan riittävästi.
itsekin oon rakastanu monen monta vuotta samaa naista.vihaan myös itseäni ku haluan unohtaa/poistaa nuo tunteet ku ne haittaa mun elämääni mutta ku se ei vaa VI**U onnistu.vaikka tiiän että en saa ikinä sitä ku se on rakastunu yhtee toisee jätkää ni eih..en vaa voi unohtaa sitä.ymmärrän sua ihan hemmetin hyvin!joka päivä joka hemmetin sekunti sama henkilö mielessä.elämäki menee päin vi**UA ku masentaa ton jutun takia ja vit***AA..tekis mieli tappaa ittensä enkä ihmettele jos joku päivä niin tulee käymäänki...ei vaa kestä enää.
Älä ny, hyvä ihminen mee ittees hävittämään - jospa joku kaunis päivä saisitte toisenne :)
Mullakin mielessä yks ja sama ollu jo monta vuotta, huoh!
vielä..
...tiedä, onko toivoa jäljellä?
Usko ja rakkaus kyllä.
Oletko sitten niin varma että se on yksipuolista?
hän ols voinu kertoa, jos olisi jotain halunnu tilanteestakin riippumatta, olis voinut. ei hän halunnut.