Hei!
Kärsiikö täällä kukaan muu lapseton hypokondriasta (sairauksien pelosta)?
Itse olen parikymppinen nuorinainen, joka kärsii niin lapsettomuudesta kuin hypokondriastakin. Koko ikäni olen ollut pelokas, mutta muutama vuosi sitten hypokondria oikeastaan vasta nosti päätään. Välillä on parempia hetkiä, välillä huonompia. Aloitin vastikään psykologilla käynnit ja uskon/toivon niiden auttavan tähän.
Ei yhtään helpota, että joutuu lapsettomuuden ohellakin pelkäämään jatkuvasti oman terveytensä puolesta.
Välillä tuntuu hyvin vaikealta yrittää jaksaa ajatella positiivisesti asioista. Miten tämmöisestä pelokkaasta ihmisestä edes voisi tulla hyvä äiti jos sattuisinkin tulemaan raskaaksi?
Olisi ihanaa löytää kohtalotovereita!
Kärsiikö täällä kukaan muu lapseton hypokondriasta (sairauksien pelosta)?
Itse olen parikymppinen nuorinainen, joka kärsii niin lapsettomuudesta kuin hypokondriastakin. Koko ikäni olen ollut pelokas, mutta muutama vuosi sitten hypokondria oikeastaan vasta nosti päätään. Välillä on parempia hetkiä, välillä huonompia. Aloitin vastikään psykologilla käynnit ja uskon/toivon niiden auttavan tähän.
Ei yhtään helpota, että joutuu lapsettomuuden ohellakin pelkäämään jatkuvasti oman terveytensä puolesta.
Välillä tuntuu hyvin vaikealta yrittää jaksaa ajatella positiivisesti asioista. Miten tämmöisestä pelokkaasta ihmisestä edes voisi tulla hyvä äiti jos sattuisinkin tulemaan raskaaksi?
Olisi ihanaa löytää kohtalotovereita!
Vastaukset 7
Vanhimmat
mutta luulen ettet todellakaan tarvitse samanlaista ihmistä nyt tukemaan sinua vaan ehdottomasti sellaisen joka on kaukana samanlaisesta..jonkun henkisesti vahvan ihmisen..joka on samalla pehmo..
minulla on ystävä joka oli lapsensa vauva ajan aivan sairaan hystis kaikesta, ja en voi tällä palstalla kertoa mikä tilanne nyt on.se on karmea. hän ei itse tajua aiheuttamaansa vammaa lapselleen.hän väittää että lapsi oli syntyessään jo tuollainen.minä jos kuka tiedän totuuden.olen sylikummi..
jos itse niin paljon pelkää olevansa jotain,että on huolissaan asiasta,luulisin että tekisi kaikkensa että saisi apua,ja sitä myöten itselle ja tulevalle lapselle turvallisen mutta aivan normaalin rauhaisan elämän.. onnea sinulle, tiedän ettei auta sanoa RELAA... mutta ..RELAA.. :)
Ei, kun nimenomaan haluaisin samanlaisen ihmisen jonka kanssa voisi jakaa ajatuksia ja tunteita.
Kirjoitit ystävästäsi, joka oli lapsensa vauva ajan "hystis kaikesta". Oliko hänellä hypokondria vai miksi hänestä kirjoitit?
Minä en ole "hystis kaikesta" vaan olen hypokondrinen. Hypokondriahan ei estä tulemasta äidiksi eikä tietenkään olemasta hyvä äiti. Itseäni vain pelottaa se, että siirtyykö tämä hypokondrisuus sitten niin että huolestuisin lapseni terveydestä. En siis missään nimessä sitä tarkoittanut, että tämän takia tekisin lapselleni mitään pahaa.
Jos äiti kärsii hypokondriasta niin silloinko hän ei voi tarjota lapselleen normaalia, rauhaisaa elämää?
Valitettavasti tuo "relaa" ei tässä tapauksessa auta yhtään, niinkuin itsekkin sanoit.
Tiedän, etten viestiäsi pahalla tarkoittanut, mutta minä ainakin hiukan loukkaannuin...
ja luin viestiäin uuestaan tarkkaan.. kuten sanoin, minun ystäväni, en tarkoittanut sinua.ja kun oikeasti sanon että hän muuttui lapsen saatuaan tavattoman epänormaaliksi kaiken mahdollisen terveyteen liittyvän suhteen, niin muotoilinkohan nyt asian oikein. en voi lässytellä, koska minusta vaiva on vakava koska siitä kärsii muut. LAPSI. tästä voisin puhua untitolkulla,kun asiasta tiedän. kirjoitin sinulle myös että relaa, vaikkei se mitn autakaan.. et tajunnut että yritin vaan auttaa. anteeksi että asiaan puutuin. mutta tiedän kokemuksesta mitä siitä hoitamattomana seuraa :(
Kieltämättä viestisi oli hiukan sekava... En oikein käsittänyt, että ketä tarkoitit milloinkin. Mutta hyvä kun korjasit asian. :)
Kyllä huomasin, että yrität auttaa. Tuskin muuten olisit kirjoittanut. Valitettavasti se "relaa" ei vain oikein tässä tapauksessa riitä auttamaan.
Varmasti tästä voi "hoitamattomana" seurata jotakin ikävää (ei siis tietenkään voi yleistää, että jokaiselle). Itse siis olen hakenut tähän apua, vaikka se vasta alussa onkin.
Tuosta ystäväsi tilanteesta... Pystytkö kertomaan millä tavalla hänen lapsensa kärsi siitä tilanteesta? Enkä siitäkään oikein saanut selvää, mistä ystäväsi kärsi? Hypokondriasta, masennuksesta?
Loppujen lopuksi ei ole varmuutta pääsenkö koskaan äidiksi vai jäänkö lapsettomaksi. :( Vaikka lapsettomuuden syy meillä on kaikista helpoiten hoidettavissa oleva, niin koskaan ei tiedä.
Että tarvitsisit jonkun erilaisen ihmisen tueksesi.. Olen pahoillani, jos se sinua loukkaa, mutta sehän on vain mielipide. Oma mieheni on aivan älyttömän luulosairas (ei siis sama kuin sinun diagnosoitu ongelmasi). Hän on testauttanut iteltään varmaan jokaikisen taudin ja aina jonkin tuntemuksen ilmaantuessa keksii sen olevan jotain todella vakavaa. Itse tiedän kokemuksesta, että hän ei tarvitse ketään, joka löisi lisää liekkejä näihin kuvitelmiin, vaan jonkun (eli minut) joka sanoo, että kaikki on ihan ok eikä ole syytä panikoida. On tietysti varmasti mukava kuulla samasta ongelmasta kärsivien kokemuksia, mutta tukea sinun ei mielestäni heiltä kannata etsiä. Mitä tulee lapsen hoitoon niin tottakai voit olla hyvä äiti! Tietysti se vaatii vähän enemmän keskittymistä, mutta ei varmasti ole mahdotonta. Voihan olla, että kun lapsen saat niin huomiosi on enemmän lapsessa ja "unohdat" itsestäsi murehtimisen vähän vähemmälle..:) En tiedä oliko tästä mitään iloa, mutta tsemppiä sinulle!
Kiitos sinulle viestistäsi! :)
Annoin viestissäni ymmärtää hieman väärin. Minulla ei ole (vielä) diagnosoitu hypokondriaa, mutta olen varma, että sitä tämä luulosairaus on. Ainakin kaikki mitä hypokondriasta on kirjoitettu sopii minuun.
Edelleen kaipailen kohtalotovereita. Minua ainakin helpottaisi löytää henkilö joka kärsii samasta ongelmasta... Sellainen ihminen ainakin tietää tasan tarkkaan miltä tämä "luulosairaus" tuntuu.
Tietenkin yritätte sanoa, että tukija henkilöksi sopii parhaiten ihminen, joka on ns. "terve". Siltähän se loogisesti ajateltuna tuntuisi. Itse kuitenkin koen paljon paremmaksi tukijaksi henkilön, jolla on tämä sama ongelma.
Minulla ei hypokondriaa, mutta minulla hoidettu masennus ja ahdistuneisuus häiriötä.
Mielestäni kannattaa ehdottomasti hakeutua hyvin koulutetulle ammattiterapeutille ja lisäksi voi olla jotain vertaistukea.
Mielenterveyden häiriöitä hoidetaan ihan onnistuneesti, mutta itse ainakin kelpuutin vain huippu koulutetut psykoterapeutit käsittelemään mieltäni.
Nyt myöhemmin vasta huomaa kuinka intensiivisestä psykoterapiasta on ollut hyötyä kaikilla elämänalueilla ja madaltanut muutenkin kynnystä hakea apua itselleen ajoissa.