Moikka,
Minne kannattaisi hakea lukemaan lääketiedettä? Millaisia opiskelutapoja eri kaupungeissa painotetaan? Mitkä on oleellisimmat erot eri kaupunkien välillä?
Kaupungissa asuminen, harrastemahdollisuudet tms. ei nyt kiinnosta, vaan koulutuksen sisältö.
Minne kannattaisi hakea lukemaan lääketiedettä? Millaisia opiskelutapoja eri kaupungeissa painotetaan? Mitkä on oleellisimmat erot eri kaupunkien välillä?
Kaupungissa asuminen, harrastemahdollisuudet tms. ei nyt kiinnosta, vaan koulutuksen sisältö.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Turun lääkis on julkaissut kasan yleisimmin kysyttyjä kysymyksiä, joissa on vastattu tähänkin:
http://www.med.utu.fi/opiskelu/kysymyksia.pdf
Osaan kyllä googlettaa, kaipaisin henkilökohtaisia kokemuksia opetuksen sisällöstä ja nimenomaan opetustavoista ja käytännönläheisyydestä konkreettisin esimerkein. "Rauhallisen harkitseva suhtautuminen uusiin menetelmiin" ei vielä erityisesti kerro opiskelun sisällöstä.
...kun vain yhdessä kaupungissa olen opiskellut, mutta tässä jotain Tampereesta.
Meillä on PBL, mikä tarkoittaa että vähän pakollista opetusta ja paljon asioita, joista pitää itse ottaa selvää. Sopii yllättävän hyvin täysin selkärangattomillekin (kuten minulle). Hakiessani pelkäsin ryhmätyöskentelyä, mutta nyt en tajua miten ikinä oppisin mitään istumalla luennolla.
Käsittääkseni täältä valmistuu aika taitavia kliinikkoja, koska meillä on hieno uusi KTlabra.
Potskuja näkee alusta asti, mikä on minusta kivaa.
Koulupäivät on erittäin epäsäännöllisiä, mutta kun luentoja on vähän, vapaa-aikaa jää paljon. Ja sen sitten käyttelee miten käyttelee. Yhdellä jaksolla näin kyselyn itseopiskelusta, ja suurin osa näytti käyttävän siihen jotain 8-10 tuntia viikossa.
Ryhmäkoot alkaa paisua liian suuriksi, mutta meitä seuraava kurssi on jo reilusti pienempi, onneksi.
Opiskeltavat asiat on integroitu kokonaisuuksiksi, esimerkiksi Liikkuminen-jaksolla opiskeltiin tuki- ja liikuntaelimistön anatomiaa, histologiaa ja fysiologiaa ja Hapen saanti -jaksolla hengitys- ja verekiertoelimistön rakennetta ja toimintaa. Tästä seuraa silloin tällöin se, että tuntuu, ettei jotain asiaa (esimerkiksi lihaskäämejä) oikein tajua ennen kuin päästään varsinaisesti käsittelemään sitä (hermostojaksolla).
Tänne kannattaa hakea, täällä on kivaa.
Allekirjoitan mitä sanoit.
Lisäisin vielä että Tampereella liitetään alusta asti käytännön esimerkit mukaan teoriaan (esim. aineenvaihdunta -jaksolla kihdin etiologia taisi tulla kaikille selväksi). Tuttu oli jutellut muistaakseni Hesassa(?) opiskelevan kaverinsa kanssa ja todennut, että siellä asiat käydään useammin tylsän teoreettisina. Jaksojen nimetkin taisivat olla jotakin tyyliin "biokemia" jne.
lääkiksissä. Kurssien mielenkiintoiset nimet eivät muuta opiskeltavia asioita sen kummemmiksi. Helsingissä ns. tylsät kurssit käydään alta pois heti opiskelun alussa ja biomolekyylit eivät enää sen jälkeen tule kummittelemaan opikelijapolon kurssisuunnitelmaan. Itse olen tykännyt tästä. Kaikissa lääkiksissä on paljon sitä teoriaa mutta jopa Helsingissä on käytäntöäkin alusta asti. Muistetaas nyt lapset, että on se lääketiedekin tiedettä ja teoriaa tarvitaan, että käytäntö onnistuisi ilman turhia uhreja. :)
Tärkeimmät erot yliopistojen välillä liittyvätkin siihen millaisessa muodossa tieto annetaan sulatettavaksi; luentopainotteiseti vai PBL:ssä. PBL:ää on joka paikassa jossain määrin, mutta Helsingissä ja Tapereella eniten. Esim. Turussa ensimmäisen vuoden opiskelijat tutustuvat ongelmalähtöiseen oppimiseen vasta näihin aikoihin.
Mielellään voi esitellä omaa lääkistään, mutta olisin kyllä tosi varovainen tuollaisten mihinkään perustumattomien väitteiden heittämisessä koskien muita lääkiksiä.
Turussa myös opetellaan alusta asti ihan käytännön juttujakin, ei ole todellakaan mikään Helsingin etu.
Turussa on PBL ollut käytössä tiettyjen preklinikkakurssien opetuksessa jo 6 vuotta! Ei siis "vasta näinä aikoina" ole otettu käyttöön vaan pitkä kokemus on.
Se, missä Turku on tehnyt fiksusti on opetustapojen valitseminen sen mukaan mitä kurssi käsittelee eli siten mikä parhaiten millekin kurssille passaa; ei ole siis fanaattisen muotitietoisesti menty mukaan PBL:n kaikessa. Turussa opiskelijoiden keskuudessa suosituin kurssimalli on yhdistelmä monia eri menetelmiä, PBL:lää ei kukaan haluaisi käyttöön.
Kyllä, myös Oulussa klinikat opettavat pääsääntöisesti käytännön näkökulmista. Opikelijapalute mielestäni otetaan hyvin vastaan ja siihen myös reagoidaan. Perinteisesti täällä painotus on ollut TK-työssä; sairaan ihmisen eroittaminen terveestä ja mitä sen jälkeen tapahtuu.
anyhow, samoista kirjoista me kaikki opiskelemme - itse näen "opetuksen" ainoastaan pienenä osana oppimistani. Itse ne asiat on sitten pääsään jäsenneltävä ja tavallaan kuivaharjoiteltava, sekä otettava epäselvistä asioista selvää...
Oulussa kuitenkin porukan yhteishenki oikein hyvä - ei ole minkäänlaista kilpailuasetelmaa kurssilaisten kesken. Enemmänkin sellainen yhteen hiileen puhallus. Itsekään en näkisi itseäni PBL-tyyppisen opetuksen parissa...en millään innostuisi anatomia-fysiologia-biokemia-hommiasta enää klinikassa ;)
Huomautanpa vielä tässä, ettei missään Suomen lääkiksistä ole käytössä PBL sellaisenaan vaan siihen on aina liitetty luentoja ja harjoituksia. Eli siis edes meillä ei mennä fanaattisen muotitietoisesti kaikessa PBL:ään.
väittänytkään, että muualla ei ole käytännön juttuja, sanoin vain, että vaikka Helsinkiä aina haukutaan siitä, että on liian lukupainotteista, niin suunnilleen saman verran käytäntöä on joka paikassa.
Toiseksi: "Turussa ensimmäisen vuoden opiskelijat tutustuvat ongelmalähtöiseen oppimiseen vasta näihin aikoihin." ei tarkoita, että PBL on uusi keksintö Turussa vaan, että ensimmäisen vuoden opiskelijat aloittavat Turussa PBL-opiskelun tähän aikaan vuodesta, kun Helsingissä ja Tampereella PBL-opetusta on heti syksystä alkaen.
Turku on kiva paikka (mullakin paljon sukua siellä päin :)). En ottanut enkä ota kantaa siihen mikä opetusmuoto on paras. Hengitä välillä. :D
on käytössä vain preklinikassa...
Hyvässä urheiluhengessä vaa, itteesä voi kehua mut toisia ei tartte haukkua. Täältäki se vois alkaa, se kuuluisa lääkärien kollegiaalisuus, jopa yli yliopistorajojen...