en tiedä kuulostaako tämä oudolta, halusin nyt vain tietää, olenko ainut, joka tälläistä harrastaa.
siispä, en missään nimessä halua, että oksenteluni paljastuu, mutta toisaalta joskus ihan melkein huomaamattakin annan toisille pieniä vihjeitä, kuin haluaisin muiden tajuavan tämän ja auttavan mut tästä pois. eli siis saatan tokaista yhtäkkiä: "onpa mun kurkku taas kipee.. en tajuu" tai "en kestä mun kynsiä, ne katkeilee nykyään hirveen helposti ja muutenkin on tosi heikot.."
eli en siis oikeastaan ole varma, haluanko pitää tämän ihan salassa vai haluaisinko sittenkin muiden huomaavan.. toivottavasti joku ymmärsi tämän epämääräisen selitykseni, on jo jonkin aikaa pitänyt tätä kysyä.
siispä, en missään nimessä halua, että oksenteluni paljastuu, mutta toisaalta joskus ihan melkein huomaamattakin annan toisille pieniä vihjeitä, kuin haluaisin muiden tajuavan tämän ja auttavan mut tästä pois. eli siis saatan tokaista yhtäkkiä: "onpa mun kurkku taas kipee.. en tajuu" tai "en kestä mun kynsiä, ne katkeilee nykyään hirveen helposti ja muutenkin on tosi heikot.."
eli en siis oikeastaan ole varma, haluanko pitää tämän ihan salassa vai haluaisinko sittenkin muiden huomaavan.. toivottavasti joku ymmärsi tämän epämääräisen selitykseni, on jo jonkin aikaa pitänyt tätä kysyä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
sulla on sisäinen hätä ja siks oikeestaan haluaisit muitten tietävän ja auttavan sinua
Kyllä joku puoli susta selvästi haluaa apua ja haluaisi lopettaa itsensä kiduttamisen oksentamalla. Oletko miettinyt, että niiden kavereiden sijaan voisit antaa näittä "vinkkejä" esim. terveydenhoitajalle.. Tai jos olet rohkea, niin varaat suoraan lääkärille ajan ja kakistat kaiken ulos.
itekki vihjailen just samanlailla. Tavallaan sitä haluaa että joku tietää, mutta sitten taas ei. Tänää kelasin et kerron ehkä äitille tästä jos tää ei nyt lopu. Kolme vuotta jo kestäny. :/
mä kerroin mun poikaystävälle, (kun se kyseli välillä miks oksentelin) että mulla on sellanen "sairaus" että pystyn syömään tosi paljon ja sen jälkeen oksennan kaiken ulos... ja arvatkaa mitä se sanoi???!!!!
-" vähän kiva! mäkin haluisin osata tolleen!" Meinasin lyödä sitä!, mutta oli ehkä myös mun vika kun kerroin siitä tavallaan hyvänä asiana.. :( ei se ymmärtänyt, että kyse on bulimiasta. tuskin edes tietää mikä se oikeesti on... nykyään oksentelen sen nähden, eikä se edes tajuu mitää. välillä se sanoo, että mee oikeesti lääkäriin tutkiin mikä toi on. sanon vaan, ettei oo vakavaa.
ei kaikki sit varmaan tiedä tästä sairaudesta niin paljon, tai ehkä se sit tajuais paremmin jos sanoisin että mulla on bulimia.. mutta en halua sanoa sitä sanaa. Bulimia on jotenki "läskejen-sairaus".. "heikkojen-sairaus".. :( enkä haluais olla poikaystäväni silmissä sellanen.. :(