En kerjää keneltäkään sympatiaa, mutta haluaisin tietään onko samanlaisia "kohtalon"-tovereita kuin minä.
Olen ollut aviossa monta vuotta ja pikuu hiljaa suhteen myötä sairastuin työuupumukseen ja masennukseen. Syynä lähinnä hyvin vaativa sosiaalialan työ ja läheisten ihmisten kuolema puolen vuoden välein. En saanut purettua tunteitani vaimolleni, eikä vaimo osaa olla empaattinen minua kohtaan, vaikka väsymykseni ja masentuneisuuteni vain syveni. Häntä ei vaan kiinnosta puhua tunteista. Lopulta olin sitten niin rikki, äitini kuoleman johdosta. Työkaveri tarjosi vilpittömästi olkapäätä ja hups! niin sitten kävi että surussani ja masennuksessani lankesin ja vieläpä monta kertaa tämän ihanan ihmisen kanssa. Rakastuin häneen ja ajattelen häntä vieläkin, kahden vuoden jälkeen, mutta kummankin elämäntilanne ei salli sitä että alkaisimme yhdessä taivaltamaan tätä elämää.
Kummallakin on lapsia ja avioliitto, sekä vanhoillisuskovaiset omaiset tämän naisen puolelta.
Masennuksen johdosta olen käynyt terapiassa yli puoli vuotta ja vasta viime viikolla uskalsin avautua "tästä" ongelmasta. Syön masenunuslääkkeitä ja nukahtamislääkkeitä. Pelottaa mitä tulevaisuus tuo tulleessan. Tein väärin, mutta elin yksin ja surun murtamana ilman läheisyyttä.
En tiedä miten edetä..
Olen ollut aviossa monta vuotta ja pikuu hiljaa suhteen myötä sairastuin työuupumukseen ja masennukseen. Syynä lähinnä hyvin vaativa sosiaalialan työ ja läheisten ihmisten kuolema puolen vuoden välein. En saanut purettua tunteitani vaimolleni, eikä vaimo osaa olla empaattinen minua kohtaan, vaikka väsymykseni ja masentuneisuuteni vain syveni. Häntä ei vaan kiinnosta puhua tunteista. Lopulta olin sitten niin rikki, äitini kuoleman johdosta. Työkaveri tarjosi vilpittömästi olkapäätä ja hups! niin sitten kävi että surussani ja masennuksessani lankesin ja vieläpä monta kertaa tämän ihanan ihmisen kanssa. Rakastuin häneen ja ajattelen häntä vieläkin, kahden vuoden jälkeen, mutta kummankin elämäntilanne ei salli sitä että alkaisimme yhdessä taivaltamaan tätä elämää.
Kummallakin on lapsia ja avioliitto, sekä vanhoillisuskovaiset omaiset tämän naisen puolelta.
Masennuksen johdosta olen käynyt terapiassa yli puoli vuotta ja vasta viime viikolla uskalsin avautua "tästä" ongelmasta. Syön masenunuslääkkeitä ja nukahtamislääkkeitä. Pelottaa mitä tulevaisuus tuo tulleessan. Tein väärin, mutta elin yksin ja surun murtamana ilman läheisyyttä.
En tiedä miten edetä..
Vastaukset 15
Vanhimmat
Surullista tässä on se ettei vaimollasi ollut samanlaisia tunteita kuin tällä tapaamallasi ja sinua auttaneella naisella, siinä vihkikaavassa on muistaakseni myötä ja vastamäessä...harmittaa tuo vanhanaikainen ajattelu, että pitää pysyä kylmässä ja epätyydyttävässä avioliitossa.Ei ole mahdollisuutta päästä eroon masennuksesta koska oma parisuhde on huono.
http://www.mtkl.fi/tapahtumakalenteri/kuntoutuskurssit/
jos perustelet pettämisen "masennuksellasi" olet aika heikoilla jäillä...
olisit jättänyt kommenttisi, et näytä käsittävän mitään masennuksesta, jos elämä on alamaissa ja kohtaa jonkun jolta löytyy ymmärrystä on ihan selvä että näin käy. Toiset ottavat lääkkeitä ja toiset voivat alkaa päästä jaloilleen toisen ihmisen ymmärryksen kautta, ja ne joilla ei ole koskaan ollut syvää masennusta eivät pysty edes keskustelemaan näistä asioista, koska ne näyttävät luulevan että masennus on vaan jotain joka karistetaan hartioilta. Joten tykkimies voi hommailla vaan tykkinsä kanssa ja jättää typerät kommenttinsa muille.
olen itse saanut masennus diagnoosin ja sillee,mutta se minusta. tottakai ymmärrän "masennuspanot" ja sen parantavan vaikutuksen,mutta masennuksen taakse piiloutuminen on mielestäni naismaista! sano mitä sanot,tosimies ei masennusta valita eikä todellakaan sitä tunnusta tai käytä sitä tekosyynä millekään. itse en masennusta luokittele "vakavaksi" sairaudeksi tai edes sairaudeksi! vaikka suht. nuori olenkin,kuulun siihen koulukuntaan,joka hoitaa masennukset viinalla pois eikä turhia valita!
älä siis hyvä mies liioittele,ei masennus oo mikään syöpä!
jos joku haluaa aivonsa sumeiksi niin siitä vaan mulle ei kyllä kuulu. Ja tietämättömyys kukoistaa ja viina virtaa.
Viina ei ole hoitokeino. Olen yrittänyt sitäkin.
Masennus on kyllä ihan syöpään verrattava sairaus. Pahimmillaan se vie toimintakyvyn ja johtaa itseaiheutettuun kuolemaan. Minä tiedän mistä puhun.. (Elävä vielä)
Sääliä en teostani täältä hae. kiinnostaa vain tietää, onko pettäminen yleistä depression aikana ja miten siitä on selvitty. Vai selvitäänkö?
Onneksi voin terapeutille kertoa näistä tapahtumista ja hän ei tuomitse!
Ainakin sellaista olen kuullut, että itse pettäminen myös aiheuttaa masennusta, esim. tilanteessa, jossa kakkosnainen sinkku ja mies perheellinen. Miehelle mukavaa, mutta sinkkukakkonen masentuu, ei pysty ajattelemaankaan muita miehiä mutta ei saa varattuakaan itselleen. Mutta varmasti voi niin käydä, että masentunut lääkkeitä syödessään ei ole aivan oma itsensä ja harkintakyky pettää
Ihanaa, pettäminen masentuneena on "naismaista". Raottaa maailmankuvaasi jännittävällä tavalla ;).
En aio alkoa kokeilla mutta masennuspano - auttaisikohan se. Eikä tarvise pelätä, että olisin naismainen sanoessani sen johtuvan vain masennuksesta.
huomaa et jäbä on tykkimies! sulla ei oo näköjään v****kaa havaintoo koko asiasta mistä sä ees puhut ja jos sulle on diagnoosi tehty ni sä et varmaa tosimiehenä kuunnellut mitä se Tohtori Sykerö siel on puhunu ainut asia tosissaan on "masennuspanot" mitä ymmärrät ja NIITTEN PARANTAVAN VAIKUTUKSEN!!!?Heräät jonkun Sotkun tätin vierestä aamusta hirveessä darrassa ja et sit oikeesti ees tiiä onko se ees mies vai nainen niin kyllä siin kaikki kyllä totta puhuen hetkeks unohtuu asiat!! ni koska hävettäny ku asia omasta kovasta päästä mikä hoitaa kaiken viinalla ku ei pää kestä käsittelee asioita selvinpäin! Mua itteäni kävi niin kyrsii tää sun kommenttis koska mä oon ihan samanlainen spede ja hävettää myöntää että ehkä vielä pässimpi ku sä koska mä hoidin mun masennusta spiidillä ni mikä vaa pahensi v***sti asioita MUTTA SE MINUSTA
Älä siis hyvä mies vähättele vaan ota asioista selvää ennenkuin tuut laukoo noita juttujas koska täällä voi oikeesti joku viel idiootimpi ku me kaks yhteensä (mä toivon et ei oo) tarttuu siihen pulloon tai muihin päihteisiin ja seuraukset voi olla voi olla semmoset et se kaveri viel toivois et sillä ois syöpä , esimerkkejä on monta.
käys kattoo selvinpäin ja käytät sitä viisasta tykkimiehen päätä ja ihan ajatuksen kanssa KVG ja masennus ja etkä heti soita sille sotkun tätille et ny ahistaa ku lomat palo lepo! Tykkimies saa olla mutta ei tyhmä vai miten se ny meni? Mä oon ainakin tyhmä mut en tykkimies :) Kiitos ja Anteeksi
Jos joku luki tän jutun ni älkää ny ainaka tehkö samoja virheitä, tehkää jotain muuta ja ottakaa asioista v***u oikeesti selvää ..
Mitä tehdä kun kaveri yhtääkkiä kutsuu asuinkumppaniksi ja sitten alkaa vähän etäisyyttä otettuani syyttämään aiheettomasti vieraista ja ei avaa ovea eikä vastaa soittoihin eikä viesteihini. Onko hän itse ollut uskoton vai oikeasti masentunut siksi että en jatkuvasti ollut läsnä ja soitellut hälle. Hän ei ole koskaan kysellyt perääni eikä pyytämättä tullut luokseni vaikka olen sanonut olevan aina tavattavissa.
Ikävä juttu. Tuossa eräs pahoittlee että harmi kun vaimollasi ei ollut tunteita, samanlaisia kuin tuolla "olkapäällä", mutta se on hyvin luonnollista. Avioliitossa ihastuksen jälkeen tulee se arki ja ei sitten enää ole tapana kyhnätä niin kuin parhaassa kuherrusvaiheessa. Työkaverin kanssa liemahtanut romanssi on sitten jälleen kuin kahden ihastus- ja kuherrusvaiheen innoittamaa: ja on tunne - nyt on ihmien jonka kanssa synkkaa ja saa ymmärrystä. Samoin kävisi ennenpitkää tämänkin uuden lemmen kanssa, se arki tuli ja sen myötä etäisyys. Itse len sitä mileltä että ei kannata särkeä entistä liittoa. Riippuu teistä ja asenteistanne onko viisasta tunnutaa syrjähyppy puolisolle. Voi olla että luottamus vaimon puolelta menee iäksi: alkaa mustasukkaisuus, syyttely.
Riittää jos tunnustaa syntinsä Jumalalle jos ei saa rauhaa niin voi turvautua sielunhoitajaan. Syytät vaimoa etäsyydestä, mutta vaimo on voinut kärsiä juuri samasta syystä omassa hiljaisuudesaan, että miksi mies ei avaudu ja saa häneen kontaktia.
Sinun itsei pitää tehdä selvä ja napakka päätös: joko kokonaan sude työkaveriin poikki ja täsyi riuhtaisu irti. Et voi roikkua kahden vailla ja hyppiä mietteissäs puolelta toiselle.
Anteeksi: Aloitus oli jo vahna. Tuskin enää ajakohtainen alkuperäiselle.
Moikka!
ulle on käynyt aivan samoin.
Olen nainen jonka läheiset kuoli 2 alle vuoden sisään ja oli hirve lasten suojelu draama ja muita ongelmia töissä. Mein etsimään itselleni positiivisia juttuja seuranhaku palstallaja sainkin paljon yhteyden ottoja. Tapasin erään miehen, mutta juttu ei edennyt. Kokoajan mulla sisällä sellainen olo että haluan rakastua ja kokea sitä hyvänolon tunnetta. Olen ihan sekasin enkä tiedä mitä tekisin. Mies on olllut ymmärtäväinen mutta kohta hänkin alkaa uupua minuun ja ero on ihan ovella. Lapsen takia jaksamme vielä. Kyllä tällaista tapahtuu. Kun masentuu kaipaa rakkaus hormoonia.
Olen ollut vuosikausia masentunut vakavasti. Ei ole tullut koskaan mieleenkään pettää toista sen vuoksi. Luonto on ollut paras lääke. Nyt kuitenkin puolisoni petti minua ja vielä vuosikymmeniä jatkuneen avioliiton jälkeen. Masennus tietenkin paheni siitä. Hän vaatii minulta että pitäisi vain olla niinkuin ennenkin, mutta se on vaikeaa. Hellyyttä vaatii minulta kovast. Vaikuttaa siltä kuin itsekin nyt masentuisi vaikka ihastui kovin tähän uuteen naiseen . Mitähän tässä nyt pitäisi tehdä, erotako?