Pelottaako muilla tuleva synnytys? Itse pelkään sitä melkoisesti... Aina kun joku ottaa synnytyksen puheeksi minulla ihokarvatkin nousee ja alkaa huimaamaan. Pelkään kauheasti niitä kipuja joita ei voi väistää. Olen pienen ikäni joutunut kärsimään kovista menkka kivuista (endometrioosi) ja tiedetään tiedetään, niitä ei voi edes verrata toisiin.
Raskaus on muuten mennyt hyvin, ei ole kipuja oikeastaan ollut, mitä nyt pieniä venymiskipuja nivusissa. Rv tällä hetkellä 28 2. On vielä aikaa puhua synnytys peloista neuvolassa... Kertokaa minulle mitä itse ajattelette tulevasta synnytyksestä ja ne jotka ovat synnyttäneet kertokaa ihmeessä omat kokemukset
Raskaus on muuten mennyt hyvin, ei ole kipuja oikeastaan ollut, mitä nyt pieniä venymiskipuja nivusissa. Rv tällä hetkellä 28 2. On vielä aikaa puhua synnytys peloista neuvolassa... Kertokaa minulle mitä itse ajattelette tulevasta synnytyksestä ja ne jotka ovat synnyttäneet kertokaa ihmeessä omat kokemukset
Vastaukset 8
Vanhimmat
Pelkkä ajatus tulevasta heittää pari ylimääräistä kierrosta sydämessä. Tämä on toinen raskaus mutta olen niin sanottu ensisynnyttäjä. Ensimmäinen tuli pois sektiolla. oon paljon miettinyt sitä että mieluummin olen viikon kipeänä leikkauksesta kuin synnyttäisin tämän luonnollista tietä ulos..
mies taputtaa selkään, että mitä turhia sitä ressaa moisesta. miljoonat muutkin naiset ovat sen tehneet.. MUTTA! mä en kertakaikkiaan halua olla yksi niistä miljoonasta.. :D tuntuu vaan siltä, että ei ne neuvolassa jaksa ottaa tosissaan meikäläisen pelkoja.. katotaan sitten, kun mulle tulee se paniikkikohtaus synnärillä.. henki salpautuu ja päässä humisee..
Minuakin pelotti ja jännitti se.. Mutta kun aika koitti ei se niin kauheaa ollutkaan. Nyt kun mietin synnytystä se tuntuu kauhean kaukaiselta, vähän niinkun unelta :)
Sain sairaalassa supistuskipuihin akupunktiota ja sitten epiduraalin. Mielestäni kivuliainta oli kun lapsivedet meni, muuten kipu ei ollut niin kauheaa. Minulla kätilö joutui puhkaisemaan kalvot, että synnytys olisi edennyt nopeammin.. Ja kun kalvot puhkaistiin tuntui ettei kauaa mennyt, kun ponnistusvaihe tuli ja kaikki oli ohi 20minuutissa. Ponnistusvaiheessa ei ollut enää niitä kovia supistuskipuja.
Ei kannata pelätä sitä.. Minusta synnytyskivut on vähän liioiteltuja, ainakin siihen verrattuna mitä omassa päässäni liikkui silloin.. tai ei se niin mene kuin leffoissa.. Ainakaan kun itse on siinä synnyttäjän paikalla :)
Tietenkin kaikillahan on erilainen synnytys ja kokee sen erilailla.. mutta monet jotka tiedän kun on synnyttänyt ovat myös sanoneet, ettei se niin kauheaa ollutkaan :)
En missään tapauksessa suostu synnyttämään alakautta. Olenkin jo sanonut siitä neuvolassa, että sektio on ainoa tapa. Hirvittää ajatuskin jos jokin menee pieleen. Puudutusta ei keretä laittaa, repeän tai joudutaan tekemään viilto. Sektiossa säästyn kivulta vaikka toipuminen kestää kauemmin.
Monet kertovat synnytyksen olevan helpompi kuin luulivat. Äkkiähän ne ikävät asiat tietenkin unohtuu kun saa ihanan pienen vaavin syliin.
Minä taas en suostuisi kovin helposti sektioon, pelkään istä enemmän.leikkaus on kuitenkin suuri ja siihenkin liittyy paljon riskejä.monet tutut jotka ovat synnyttäneet sektiolla toivovat että seuraava olisi alateitse.paraneminen vie niin kauan, ei pysty kunnolla hoitamaan vauvaa ja leikkauksessa on se vaara esim. ettei verentuloa saada tyrehtymään ym ym...
minulla on vuoden ikäinen tytär. syntyi sektiolla ja kaikki siltäosin hyvin, mutta toista lasta en ikinä varmaankaan halua. synnytyspelon lisäksi pelkään kuollakseni lääkäreitä.
ensimmäisen raskauden ja sektion jälkeen pelko on vain lisääntynyt.
sektio oli kapean lantioni takia hyvä vaihtoehto meille molemmille mutta selän puudutus oli elämäni kamalin kokemus.
nyt kolme synnytystä ja kesällä olis vielä yks edessä.
Joka kerta on pelottanut. Varsinkin kun astuu siraalan ovesta sisään ja tajuaa että nyt on se h-hetki. Pelottaa silloin ihan hirveesti.
Nyttenkin pelkään!!
Ohihan se synnytys sitten on kun vauvan syliin saa. Ei sitä enää kipuja ja pelkoja muistakaan.
Hyvin kaikki luultavasti menee! Ei ne kivut ole ainakaan kenellekään päälle jääneet... :)
Sain itselleni esikoisestani aikaan todella kovan synnytyspelon lueskelemalla näitä kauhujuttuja täältä netistä. Olin siis aivan paniikissa, mutta hammasta purren synnytin alateitse. Ja tiedätkö mitä, synnytyssalissa tajusin, että olen suurennellut koko jutun ja minulla on ollut täysin vääristynyt kuva synnytyksestä.
Tänä päivänä on hyvä synnyttää! Yleensä ensisynnytys on melko hidas, jolloin ehtii saamaan kipulääkkeet, jotka todella tehoavat.
Synnytykseni kesti 14 tuntia ja kun se alkoi, pohdin, että onko se nyt tätä kun ei supistukset olekaan niin voimakkaat kuin luulin ja sitä se oli. Sanoit, ettei synnytyskipua voi verrata endometrioosikipuihin, mutta oletko varma? Minä en kovin kivuliaana tuota synnytystäni muista ja toisin kuin kuukautiskivuissa, synnytyspoltoissa on taukoa.
Sinuna neuvoisin menemään pelkopolille. Kun kirjoitatte siellä synnytyssuunnittelun, jossa sinulle luvataan hyvät kipulääkkeet, ne on tyyliin pakko antaa vaikka olisi kiirettä. Sain itse oikeen diagnoosin "synnytyspelko" ja siihenhän liittyy hyvä kohtelu synnytyssairaalassa ja sain tosi hyvää palvelua.
Älä usko näitä netin kauhutarinoita. Just lähipiirissäni on syntynyt paljon vauvoja ja kaikilla mennyt synnytys hyvin. Ei ne äidit, joilla on mennyt synnytys hyvin, liiku täällä palstoilla kauhistelemassa synnytystään. Ehkä tänne kerääntyy kaikki kauhutarinaihmiset.
Missä muuten synnytät?
Kiitoksia kaikille omista ajatuksista:) On mukava tietää että en ole ainut jännittäjä!
Kaikille Onnea tulevaan synnytykseen!
Oulussa ois tarkoitus synnyttää:)Olenkin miettinyt tuota pelkopolille menoa, koska olen muutenki panikoija. Kaikki kauhea mm.veri ja muut inhottavat asiat saavat minulle kohtauksen päälle. Pariinkin otteeseen on huimannut ja olen pyörtyillyt.