Heippa!
Ajattelin kirjoittaa tänne ja kertoa tilanteestani, toivon jotain neuvoja ja mielipiteitä teiltä tähän kertomukseeni, mutta jätän huomiotta kaikki asiattomat ja typerät viestin. Niitä saa täälä lukea ihan tarpeeksi. Joten asiallisia viestejä kiitos :)
Elikkäs, olen 18-vuotias nainen, seurustelen miehen kanssa, joka on 25-vuotias. Me asumme yhdessä, olemme asuneet jo vuoden, ja seurustelleet kolme vuotta. Rakastamme toisiamme todella kovasti, ja kihloihin olemme menossa kovaa vauhtia. Kosinta voi tulla minä päivänä hyvänsä. ;)
Noniin... Siis tässä yksi päivä selvisi että olen raskaana. En kovin pitkällä voi olla, mutta raskaana kumminkin... Rakastan lapsia, kuten myös mieheni. Ammatiltani opiskelenkin lapsienhoitoa. Ja haluaisin pitää tämän lapsen. Mutta haluaisin kysyä ulkopuolisten mielipiteitä, onko se viisasta?
Kouluni on kesken, opiskelen vasta ensimmäistä vuotta ammattikoulussa. Onko jollain kokemusta koulun suhteen, pidänkö välivuoden vai miten koulu hoidetaan lapsen kanssa?
Olemme valmiita pitämään meille siunatun lapsen, mutta minua myös pelottaa mm. miten koulun käy? Pärjätäänkö me taloudellisesti? (mies käy töissä) Miten lapsen kanssa pärjää nuori äiti, vaikka eihän siinä mielestäni ole iällä mitään merkitystä.
Olen vasta puoli vuotta sitten täyttänyt kahdeksantoista, mutta älkää laittako kommenttia että tulee ikävä baari-iltoja. En meinaan ole baarissa käynyt montaakaan kertaa, se ei ole minun eikä mieheni juttu. Mielummin olemme juhlineet kotona, mutta sielläkin hyvin harvoin. Emme siis ole mitään bile-hileitä.
Antakaa oma asiallinen mielipide tilanteestani, kiitos. Siitä olisi apua. Tietenkää tuntemattomien mielipiteet eivät saa minua välttämättä tekemään mitään päätöksiä, mutta haluaisin kuulla jos jollain olisi ollut joskus sama tilanne, että miten siinä on käynyt. :)
Ajattelin kirjoittaa tänne ja kertoa tilanteestani, toivon jotain neuvoja ja mielipiteitä teiltä tähän kertomukseeni, mutta jätän huomiotta kaikki asiattomat ja typerät viestin. Niitä saa täälä lukea ihan tarpeeksi. Joten asiallisia viestejä kiitos :)
Elikkäs, olen 18-vuotias nainen, seurustelen miehen kanssa, joka on 25-vuotias. Me asumme yhdessä, olemme asuneet jo vuoden, ja seurustelleet kolme vuotta. Rakastamme toisiamme todella kovasti, ja kihloihin olemme menossa kovaa vauhtia. Kosinta voi tulla minä päivänä hyvänsä. ;)
Noniin... Siis tässä yksi päivä selvisi että olen raskaana. En kovin pitkällä voi olla, mutta raskaana kumminkin... Rakastan lapsia, kuten myös mieheni. Ammatiltani opiskelenkin lapsienhoitoa. Ja haluaisin pitää tämän lapsen. Mutta haluaisin kysyä ulkopuolisten mielipiteitä, onko se viisasta?
Kouluni on kesken, opiskelen vasta ensimmäistä vuotta ammattikoulussa. Onko jollain kokemusta koulun suhteen, pidänkö välivuoden vai miten koulu hoidetaan lapsen kanssa?
Olemme valmiita pitämään meille siunatun lapsen, mutta minua myös pelottaa mm. miten koulun käy? Pärjätäänkö me taloudellisesti? (mies käy töissä) Miten lapsen kanssa pärjää nuori äiti, vaikka eihän siinä mielestäni ole iällä mitään merkitystä.
Olen vasta puoli vuotta sitten täyttänyt kahdeksantoista, mutta älkää laittako kommenttia että tulee ikävä baari-iltoja. En meinaan ole baarissa käynyt montaakaan kertaa, se ei ole minun eikä mieheni juttu. Mielummin olemme juhlineet kotona, mutta sielläkin hyvin harvoin. Emme siis ole mitään bile-hileitä.
Antakaa oma asiallinen mielipide tilanteestani, kiitos. Siitä olisi apua. Tietenkää tuntemattomien mielipiteet eivät saa minua välttämättä tekemään mitään päätöksiä, mutta haluaisin kuulla jos jollain olisi ollut joskus sama tilanne, että miten siinä on käynyt. :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei teillä ole hätää. Vaikutat vastuuntuntoiselta. Sen koulun ennätät käydä myöhemmin (jä käykkin!!). Taloudellisesti voi tehdä tiukkaa, mutta on ne vähävaraisemmatkin pärjänneet. Miehesi käy töissä ja AINA kannattaa hakea kelan etuuksia kuten asumistukea. Mikään häpeä ei ole käydä sossussakaan hakemassa avustusta esim. vauvantarvikkeisiin. Tsemppiä ja onnea!!!
Oikein mukavaa lukea näin positiivista palautetta :)
Päiväni piristyi kyllä kummasti! Kiitos siitä.
Kirjottakaa vaan lisää kaikkea omaa kokemusta ja pohdintoja, niitä on mukava lukea ja niistä saa vinkkejä ja mietittävää. :)
Minä itse sain 19 vuotiaana ensimmäisen lapsen.Koulu tietysti jäi kesken,mutta onneksi koulussa säilyy minulle opiskelupaikka vaikka hoidankin nyt lasta kotona.Voin mennä jatkamaan opintoja kun siltä tuntuu.En tiedä onko muissa kouluissa tallaistä käytäntöä.
Lapsen saamista en kadu hetkeäkään.Olen pärjännyt todella hienosti vaikka itse sanonkin ja varmasti sinäkin.Ei se iästä ole kiinni vaan siitä kuinka kypsä on.
Me olemme taloudellisesti pärjänneet ihan hyvin.Välillä tietysti tiukkaa on, mutta aina on ollut ruokaa pöydässä ja puhtaat vaatteet ja vaipat pojalla.
Ihan kuin itsestäni olisin lukenut :) olin 11.v sitten samassa tilanteessa (tosin mieheni oli 22.v) pidin välivuoden koulusta, vanhempani kyllä epäilivät etten koskaan kävisi kouluani loppuun, mutta taisin siitä vaan sisuuntua enemmän.. tyttäremme ollessa 1.v hän meni hoitoon ja minä kävin kouluni loppuun. Nyt 11.v myöhemmin olen edelleen onnellisesti saman ukon kainalossa uudessa hienossa omakotitalossa ja meille on tulossa 4lapsi :)
Onhan niitä toki ollut ylä ja alamäkiä, mutta tässä sitä edelleen porskutetaan :)
Toivotan sulle voimia päätöksessäsi jonka teette ihan itse!!
..mainiosti! Saat ensin äitiyspäivärahaa ja sitten kodinhoidontukea jos haluat hoitaa lastasi kotona. Koulussa voit käydä tottakai raskauden loppumetreille saakka ja äitiysloman jälkeen voit palata opiskelemaan jos laitat lapsesi hoitoon. Hoitopikan saat automaattisesti kunnalta ja jos tulonne ovat pienet, se maksaa minimin veraan eli noin 100e/kk.
Olet nuori, joten jaksat hyvin. Tottakai alku menee vähillä yöunilla, mutta siitä raskauden tuottamat hormonit (endorfiini) pitää huolen. :)
Lapsen kanssa pärjäät vallan mainiosti. Vanha sanonta "Kyllä se luonto tikanpojan puuhun ajaa." pitää paikkansa. Kirjallisuutta tosin kannattaa lukea, mutta tulevan ammattisi puolesta olet sitä varmaan jo tehnytkin. :)
Ja lapsi ei mielestäni rajoita elämää, muuttaa kylläkin, mutta positiivisempaan suuntaan! Ei kannata tehdä aborttia siksi, että mietityttää koulunkäynti tai taloudellinen pärjääminen, nimittäin onneksi Suomessa voi käydä koulunsa raskaudesta "huolimatta" ja yhteiskunta turvaa myös sen perustoimeentulon, joka on ihan riittävä. Onnea raskaudestasi! :D
..ja muiden päivittelyistä ei kannata välittää, sitäpaitsi sun kroppakin palautuu raskauden jälkeen paremmin entiselleen kuin sitten vanhempana! :)