Usean vuoden sijaisvanhemmuuden jälkeen ero lapsista ja parisuhteesta on ollut järkyttävä kokemus.En osannut kuvitellakkaan että silloinen vaimoni jonka kanssa annoimme kodin huostaan otetuille lapsillemme voisi jättää minut täydellisesti ulkopuolelle lasten tapaamisista ja heidän elämäänsä liittyvien asioiden hoidosta ja siihen liittyvästä yhteyden pidosta.onko se naisen etuoikeus valita huostaanotetuille lapsille uusi isähahmo kun se alkuperäinenkin sijaisisä olisi halukas osallistumaan lasten kasvatukseen? Miten tämä uusi iskä hyväksytään tähän uuteen perheeseen lastensuojelu viranomaisten puolesta? muistan kun minuun tutustuivat ja tietty äitihahmoonkin niin se kesti suunnilleen yhtä monta kk:ta kuin raskaus aika on. Nyt kuitenkin uusi mies on asunut heti jo eron harkinta ajan alusta samassa taloudessa kuin lapset. Minut vain siirrettiin syrjään enkä sen koommin ole lapsia nähnyt....ikävä heitä on. Mistä löytyy ja onko samanlaisia kokemuksia kellään.
Sijaisisyys ja ero
Hylätty sijaisisä
91221
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minä olen sijaisäiti ja mieheni löysi elämänsä rakkauden ja muutti vuosi sitten pois kotoa. Hän haluaa kuulemma säilyttää sijaisisyytensä mutta ei ole kuitenkaan innokas kovin usein lapsia tapaamaan eikä osallistumaan asiakaspalvelusuunnitelmien tekemiseen yms. Tapaamisia on harvakseltaan ja harvoin ottaa kaikkia lapsia yhtä aikaa luokseen. Ja tämä uusi nainen on aina tapaamisissa mukana vaikka viranomaiset eivät ole kyllä häntä tavanneet. Mielestäni se olisi viranomaisten tehtävä koska olen heille kertonut erostamme ja miehen uudesta naisesta. Tapaamisia en haluaisi estää mutta en voi pakottaa miestä lapsia tapaamaan.
Voimia sinulle!
olevien lasten muuttuneeseen elämäntilanteeseen?!
Onko tämä edes mahdollista.
Kyllä viranomaiset ovat reagoineet ja yhdessä olemme tavanneet tavallista useammin. He ovat ovat tehneet kotikäyntejä useasti, jututtaneet lapsia jotta näkevat että kaikki on kunnossa. Minun jaksamisesta huolehtivat hyvin. Ovat muutaman kerran jututtaneet miestäkin mutta ainakaan vielä eivät ole sopimusta irtisanoneet koska mies pitää yhteyttä lapsiin aina silloin tällöin. Lapset ovat asuneet perheessämme koko ikänsä joten missään vaiheessa ei ole edes suunniteltu että heidät otettaisiin pois minulta.
Lastensuojeluviranomaiset huolehtivat lapsen oikeuksista, eivät aikuisten sijareiden oikeuksista.
Jos lapset haluavat tavata läheisiään ja jos olet muodostunut heidän kokemakseen läheiseksi, niin lastensuojeluviranomaisten pitäisi kaiken järjen mukaan sallia ja pitää huolta yhteydenpidostanne. Lähtökohtana on kuitenkin lapsen tarpeet, ei eronneiden aikuisten. Aikuisia lastensuojeuvirnaomaisten ei kuulu hoitaa verovaroin.
Kokeillaan nyt vuoroviikko asumista sijais-isän ja sijais-äidin luona. Kulukorvaukset ja hoitopalkkio piti laittaa puoliksi vastusteluistani huolimatta, mutta jospa sijaisisä osaltaan huolehtii edes jatkossa vaate- ym. ostoksia. Tähän asti olen minä ne hoitanut.
Myös uusioperheeni otettiin syyniin ja avokiltani vaadittiin rikosrekisteriote ja hän joutui myös allekirjoittamaan perhehoitosopimukset.
Katsotaan nyt miten tämä systeemi sujuu vai alkavatko oma ja sijaislapsi reagoida vuoroviikoin ramppaamiseen ja matkalaukku elämään...
Lapsen mielipide on otettu tietysti huomioon ja lasta on kuultu sosiaalitoimistossa kun päätöksiä on tehty.
tuon lisäksi vielä kotonaankin matkalaukkuineen?
vuokratkaa kaikki kimpassa lapsille kämppä ja rampatkaa te aikuiset siellä vuoron perään. Lapsella pitää olla pysyväksi luonnehdittu koti.
jossa vanhemmat vuokrasivat pienen asunnon itselle.
Lapset pysyvät omassa kodissaan ja se vanhempi kenellä on hoitovuoro, tulee vanhaan kotiin heitä hoitamaan ja toinen vanhempi asuu sen aikaa siinä vuokara-asunnossa.
Lapsilla on vain yksi koti, mutta vanhemmat siellä vaihtuu.
Tuollainen malli ei varmaan kaikilla toimisi, mutta olisi kehittelyn arvoista, jotain vastaavaa suunnitella muillekin.
Olen sitä mieltä myös että lapsella tulee olla yksi pysyvä koti. Sijaisisän "omantunnon" takia tässä nyt eletään tätä matkalaukku elämää. juuri kun lapsi sopeutuu niin taas lähdettävä.. kiukkua puretaan taas muutama päivä toisen vanhemman luona. Meidän tapauksessa sijaisisä olisi joutanut sanoa itsensä irti koko hoitohommasta.