Olen aloitteleva koiraharrastaja ja minua on ruvennut ihmetyttämään seuraavanlainen asia:
Olen huomannut oman rotuni (kiinanharjakoirat) ja myös monien muiden kääpiörotujen parissa, että lähes kaikki(!) kasvattajat ja jotkut aktiivisimmat harrastajat myyvät aikuiset koiransa uuteen kotiin heti, kun sen ura näyttelyissä tai jalostuskäytössä on ohi tai jos koiralla keskenkasvuisena ilmenee esimerkiksi jokin sairaus. Kodinvaihtajia on niin paljon, että useimpien kasvattajien kohdalla on kennelin verkkosivujen katselun jälkeen tai keskustelupalstojen jutustelua seurattuaankaan mahdotonta tietää, että mitä koiria hänellä nyt on kotonaan tai mitkä on myyty. Se, että ns. vialliset kappaleet laitetaan eteenpäin kiertoon, tuntuu olevan ihan yleisesti hyväksytty asia. "Kun eihän sitä voi jalostukseen käyttää ja näyttelyura on jo ohi...", perustellaan.
Olen aikaisemmin harrastanut muita, isompia rotuja ja siellä tuollainen meininki on aivan vierasta! Tosi karsaasti katsottiin niitä paria kunnianhimon sokaisemaa kasvattajaa, jotka myivät esimerkiksi aikuisen koiran petyttyään sen näyttelymenestykseen. Tämä on outoa, koska minun järkeni mukaan ne isot koirathat rahaa ja tilaa vievät, eivät pienet niinkään. Silti nimenomaan isojen rotujen omistajat haluavat pitää eläkeläiset ja purentavikaisetkin itsellään, mutta pikkukoirien kasvattajat perustelevat jatkuvasti vaihtuvaa koiralaumaansa sillä, etteivät pysty pitämään näitä viallisia tilan vuoksi.
Itselläni on 2-vuotias koira, enkä voisi kuvitellakaan luopuvani siitä, vaikka se ei menestyisikään näyttelyissä tai sairastaisi. Koira on rakastettu perheenjäsen. Nämä kasvattajat, jotka koiriaan myyvät, väittävät että koirat ovat heille kuin perheenjäseniä, mutta minusta ne ovat kyllä enemmänkin harrastusvälineitä, jos niistä noin helposti luovutaan. Mun on vaikea hyväksyä tällaista käytäntöä, vaikka jollakin lailla sen ymmärränkin.
Mitä mieltä olette? Kokemuksia asiasta? Tää aihe on niin arka, etten uskalla sitä nostaa esille oman rodun keskustelupalstalla, koska saisin varmasti pas**aa niskaani kasvattajilta.
Olen huomannut oman rotuni (kiinanharjakoirat) ja myös monien muiden kääpiörotujen parissa, että lähes kaikki(!) kasvattajat ja jotkut aktiivisimmat harrastajat myyvät aikuiset koiransa uuteen kotiin heti, kun sen ura näyttelyissä tai jalostuskäytössä on ohi tai jos koiralla keskenkasvuisena ilmenee esimerkiksi jokin sairaus. Kodinvaihtajia on niin paljon, että useimpien kasvattajien kohdalla on kennelin verkkosivujen katselun jälkeen tai keskustelupalstojen jutustelua seurattuaankaan mahdotonta tietää, että mitä koiria hänellä nyt on kotonaan tai mitkä on myyty. Se, että ns. vialliset kappaleet laitetaan eteenpäin kiertoon, tuntuu olevan ihan yleisesti hyväksytty asia. "Kun eihän sitä voi jalostukseen käyttää ja näyttelyura on jo ohi...", perustellaan.
Olen aikaisemmin harrastanut muita, isompia rotuja ja siellä tuollainen meininki on aivan vierasta! Tosi karsaasti katsottiin niitä paria kunnianhimon sokaisemaa kasvattajaa, jotka myivät esimerkiksi aikuisen koiran petyttyään sen näyttelymenestykseen. Tämä on outoa, koska minun järkeni mukaan ne isot koirathat rahaa ja tilaa vievät, eivät pienet niinkään. Silti nimenomaan isojen rotujen omistajat haluavat pitää eläkeläiset ja purentavikaisetkin itsellään, mutta pikkukoirien kasvattajat perustelevat jatkuvasti vaihtuvaa koiralaumaansa sillä, etteivät pysty pitämään näitä viallisia tilan vuoksi.
Itselläni on 2-vuotias koira, enkä voisi kuvitellakaan luopuvani siitä, vaikka se ei menestyisikään näyttelyissä tai sairastaisi. Koira on rakastettu perheenjäsen. Nämä kasvattajat, jotka koiriaan myyvät, väittävät että koirat ovat heille kuin perheenjäseniä, mutta minusta ne ovat kyllä enemmänkin harrastusvälineitä, jos niistä noin helposti luovutaan. Mun on vaikea hyväksyä tällaista käytäntöä, vaikka jollakin lailla sen ymmärränkin.
Mitä mieltä olette? Kokemuksia asiasta? Tää aihe on niin arka, etten uskalla sitä nostaa esille oman rodun keskustelupalstalla, koska saisin varmasti pas**aa niskaani kasvattajilta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Huh huh, mitä touhua. Enpä ole moisesta kuullut, mutta uskon hyvinkin että tuollaista tapahtuu. Itselläni vähän kookkaampi koira, jonka kanssa treenaan koirien harrastuksia (jäljestystä yms) enkä ihmisten harrastuksia (näyttelyitä). Ehkä siksi olen ollut pimennossa tälläiseltä toiminnalta.
Kyse on kuitenkin kaikille tutusta ilmiöstä, jonka itsekin olen huomannut ja jota olen kauhistellut. En vain tiennyt että se noinkin ilmenee. Eli siitä tosiasiasta, että koira on yhä useammalle ihmiselle ESINE.
Kun koiran kanssa ei touhuta muuta kuin viedä näyttelyihin, puetaan kauniiseen pinkkiin pusakkaan ja kannellaan sylissä pitkin kauppoja, siihen ei muodostu inhimillistä suhdetta, jossa koirasta välitettäisiin juuri sellaisena yksilönä henkisine ominaisuuksineen kuin se on. Silloin siitä on hyvin helppo luopua pienen kauneusvirheen vuoksi.
Eli minusta tuo kertoo juurikin siitä, että koiran luonteesta ja ominaisuuksista ei välitetä pätkän vertaa. Rodun kaikki edustajat ovat kuin kauniita lasivaaseja. Jos vaasista löytyy naarmu, se vaihdetaan uuteen ja kauniiseen ja taas on kaikki hyvin.
Se miksi isoilla koirilla vastaavaa tapahtuu vähemmän, johtuu luonnollisestikin siitä, että ne harvemmin otetaan esineiksi. Kookkailla roduilla on useimmin jokin selkeä käyttötarkoitus tai tehtävä. Sitä paitsi sellainen iso koira olisi esineenä kovin hankala. Se olisi koonsa puolesta PAKKO kouluttaa olemaan vetämättä hihnassa, olemaan hyppimättä, sosiaalistaa hyvin jne... 5 kiloisella koiralla vastaava häiriökäyttäytyminen ei tuota ollenkaan niin suurta ongelmaa.
Minusta on todella arvostettavaa, että uskallat kritisoida asiallisesti näin arkaa aihetta siitäkin huolimatta, että tiedät saavasi monien ihmisten vihat tällä niskoillesi. Kuten minäkin sain juuri tällä viestilläni.
yleistyksen puolelle. Vaikka olenkin samaa mieltä että moinen koirien kiertoon laittaminen on koirien esineellistämistä, niin ei voi sanoa että _kaikki_ pienten koirien omistajat ja kasvattajat ja näyttelyitä harrastavat sitä tekisivät. Itselläni kaksi isoa koiraa vain kotikoirina ja yksi pieni koira jolla harrastan näyttelyitä. Ja kyllä niitä kaikkia meillä rakastetaan yhtä paljon!
Olen myös seurannut erästä isojen rotujen kanssa harrastettavaa lajia erittäin läheltä ja ainakin niissä piireissä koira lähti heti kiertoon jos siitä ei hommaan ollut.
mutta ei kannata yleistää tuota kaikkiin pienten koirien omistajiin, vaan taitaa se olla niin että kasvattajiksi valikoituu ne joilla päämääränä elämässä raha ja sen tekeminen, välineenä tässä tapauksessa koira jota hyödynnetään siihen saakka kunnes sen hyötysuhde on alhaisempi kuin ennen ns. vikaa. Samat ihmiset laittavat sitten vaihtoon vaikka lapset taikka vanhemmat, ei ne osaa välittää muusta kuin siitä rahasta. Ikävää tällainen, mutta kovin yleistä kaikkien koirien kasvattaja porukoissa. Poikkeuksiakin tosin on, onneksi.
on eriasia..kun jalostetaan pyritään hakemaan paras rodunomainen yksilö jolla jatketaan sukua
..ei kaikilla kasvattajilla ole mahdollisuutta pitää kaikkia koiria taloudellisesti ja ajallisesti.
Siksi on hyvä mielestäni että mukavat aikuiset koirat pääsee kotiin jossa niille on aikaa yllin kyllin. Pienimuotoista kasvatusta harrastavat pitävät koirat loppuun asti oli sitten niistä jalostukseen tai ei.
tärkeintä on katsoa että jalostukseen tulee hyvätasoisia koiria varsinkin luonne ja terveys..ja että koirilla on hyvin asiat. Koirien lukumäärää kun on turha kasvattaa jos resurssit/aika/talous ei riitä kaikkeen.
Sitä puolestaan en ymmärrä että lemmikkejä annetaan pois elämänmuutoksen takia kevyin perustein.
kasvattaa aktiivisesti, ei voi kerätä kotiaan täyteen koiria, jotka ovat syystä tai toisesta poistuneet jalostuksesta. On parempi etsiä niille uusi koti. Kukaan ei jaksa hoitaa koiria kunnolla määräänsä enempää. Itselläni on usemapi koira, koska en yleensä laita koiriani eteenpäin. Toisen työpäivän teen niiden hyvinvoinnin eteen.
Ei kaikki viitsi tai jaksa ja näin niitä suuria koiramääriä sitten löytyy takkuisena ja nälkäisinä siivoamattomien jätöstensä keskeltä. Parempi tosiaan antaa koiralle uusi koti kuin "varastoida" sitä tarhaan.
No, niille sentään etsitään uusi koti. Omassa rodussani jalostuksesta poistuvat tai vialliset yleensä menee monttuun.
eli jos ei homma suju niin lähdetään lenkille aseen kanssa ja haudataan koira ja uusi tilalle.
edes metsästäjät ajattele noin. Huono metsästyskoira on usein hyvä seurakoira..ja olen näitä metsästäjien hylkäämiä koiria nähnyt hyvillä tyytyväisillä uusilla omistajilla..kuten karkkari mäyriksen ja karkkari kettisten..
ja kiva niin. Koirissa ei ollut mitään vikaa vaikkei käyttökoiriksi ollutkaan. Turha lopettaa hyvää koiraa jolla voi olla toisenlainen merkitys kuin metsästys. Itsekin omaan karkkarifoxin josta ei metsälle mutta moneen muuhun toimintaan älykkäänä, toimeliaana ja kilttinä koirana.