Olen tässä lukenut tätä osastoa ajoittain. Luen täysin puolueettomana. Toki toivon että sananvapauttani kunnioitetaan. Eli en toivo asiattomia vastauksia. Mutta jokaiselle tavalliselle perheelle on suuri tragedia mikäli omainen, mies, veli tekee tai syyllistyy tekoon mistä joutuu vankilaan. Tässä kun perheestämme poistui kuusi vuotta sitten mies tonne kaltereiden taakse järkytyin.
Elelin siinä ihan tavallista iltaa kun viesti tuli kotiin ja hammasharjaa ja jotain ottivat mukaan poliisit. Sylissäni istui kuukauden ikäinen vauvamme. Ja toinen oli kaksi ja puoli.
Nyt puhun asiasta joka voi koskettaa jokaista joka juo vaikka alkoholia tai käyttää muita aineita.
Tein kovan päätöksen päätin jäädä mieheni rinnalle. Omaiseni jättivät minut taakkani kanssa yksin ja mikä häpeä. Muutin aika pian toiseen paikkaan. Taloudellinen tilanteeni romahti koska mieheni työtuloja ei enään tullut kaikki oli osamaksulla ostettu. Pian aloin vähän myymään kodin irtaimistoakin. Nyt asumme vuokralla mutta asumme kuitenkin kivasti. Teen tämän tilityksen nyt koska mieheni on pääsemässä pian pois. Olen saanut sellaisen käsityksen että vankeja hyysätään
liikaa.
Nyt voin sen sanoa että sitä me emme ole kokeneet.
Ja rehellisesti senkin voin sanoa että tähän tilanteeseen saattaa joutua koulutukseen ja ammattiin katsomatta.
Henkisesti tämä on ollut raskas taival ja lopulta voin todeta että kaikki tapahtui kuitenkin eräänä perjantaina yhden ryyppyillan jälkeen. Odotin miestäni kotiin.....
Elelin siinä ihan tavallista iltaa kun viesti tuli kotiin ja hammasharjaa ja jotain ottivat mukaan poliisit. Sylissäni istui kuukauden ikäinen vauvamme. Ja toinen oli kaksi ja puoli.
Nyt puhun asiasta joka voi koskettaa jokaista joka juo vaikka alkoholia tai käyttää muita aineita.
Tein kovan päätöksen päätin jäädä mieheni rinnalle. Omaiseni jättivät minut taakkani kanssa yksin ja mikä häpeä. Muutin aika pian toiseen paikkaan. Taloudellinen tilanteeni romahti koska mieheni työtuloja ei enään tullut kaikki oli osamaksulla ostettu. Pian aloin vähän myymään kodin irtaimistoakin. Nyt asumme vuokralla mutta asumme kuitenkin kivasti. Teen tämän tilityksen nyt koska mieheni on pääsemässä pian pois. Olen saanut sellaisen käsityksen että vankeja hyysätään
liikaa.
Nyt voin sen sanoa että sitä me emme ole kokeneet.
Ja rehellisesti senkin voin sanoa että tähän tilanteeseen saattaa joutua koulutukseen ja ammattiin katsomatta.
Henkisesti tämä on ollut raskas taival ja lopulta voin todeta että kaikki tapahtui kuitenkin eräänä perjantaina yhden ryyppyillan jälkeen. Odotin miestäni kotiin.....
Vastaukset 32
Vanhimmat
ei normaali ihminen ja perheen isä tee rikoksia. ei edes ryyppyiltana.. Ajatteleppa sitä, ennenkuin puollustelet rikollista luonnetta...
PUHUMATTA PARAS.KOSKAAN EI VOI TIETÄÄ MITÄ TAPAHTUU.NIIN VAIN ON LINNAAN JOUTUNEET NEKIN JOLLA EI OO SITÄ RIKOLLISTA LUONNETTA.MUNKAAN MIES EI TEHNYT PAHAA KENELLEKKÄÄN.OLI NIIN SANOTTU NÖRTTI.KUN SITTEN VAIN NAKSAHTI.EK:TA ON YHES LUSITTU JO KOHTA SEITSEMÄN VUOTTA.KUN PERHEESSÄ YKSI LUSII.LUSII SAMALLA KOKO PERHE.
Että ei tehnyt kellekään pahaa ja sitten naksahti? Ja nyt lusii EK:ta?
EK lätkäistään murhasta. Että ei pahaa kenellekään.. huh..
Ansaittu tuomio jos mikä, no excuse.
jos lusii ek:ta niin silloin joku on kuollut. Lusikaa te apinat perheenä sitä ek:ta. Toinen perhe on lopullisesti menettänyt läheisen.
Näin se vain on, mutta ei tällä foorumilla nuo keskenkasvuiset osaa kuin nimettömänä päätä aukoa.
Meillä aika lailla samat lähtökohdat, ja mieheni myös istuu EK:ta. Kohta neljä vuotta takana.
Onko miehesi päässyt lomille, edes saatettuna ja jos niin koska ekan kerran?
Kiitos kun vastaat ja mukavaa kevään jatkoa!
Miehen lomat alkoi vuosi sitten. Alussa se oli rankkaa. Nyt on istunut avotalossa ja valvottua koevapautta odotellaan. Mieheni on ollut päihteettömällä osastoilla. Ei ole myöskään kotona juonut lomilla. Elämän "motto" on raittius. Eihän tälläistä keneltäkään ymmärrystä voi odottaa. Kun läheinen sotkeentuu vakavaan rikokseen, kyllä se on tekijän omaisille kova juttu. Sitä älkää väheksykö. Ne lomat vähän riippuu vankilan johtajasta.
kai ne lomat pikkasen riippuu vangistakin ?????????????????????????????
MUN MIES ON KÄYNYT KOTONA KAHDESTI SAATETTUNA.NYT SIIRETTIIN YLI 350 KILSAN PÄÄHÄN.VAIKKA VANKILA OLIS TUOSSA VIERESSÄ.MÄ KÄYN KATTOO SITÄ JOKATOINEN VIIKONLOPPU.MATKOIHIN MENEE YLI 7 TUNTIA.TÄSSÄ TOTEUTUU VANKI LAKI PARHAIMITEN.VANKIAHAN EI PITÄISI VIEROITTAA PERHEESTÄÄN.SIJOITTELUSSA OTETTIIN TOSI HYVIN VANGIN TOIVEET HUOMIOON TEHTIIN RANGASTUS AJAN SUUNNITELMA JNE.KAUNIITA SANOJA.MUTTA TÄYTTÄ PASKAA.
ÄLÄ huuda jostain "Elinkautista ollaan istuttu koko perhe, kohta 7 v".
Muuttaisivat tuon nimityksen joka on harhaan johtava. EK pitäisi lusia päivästä päivään........12v on vähän. Jenkeissä oikea meininki: murhasta 120v ja jne. Ihminen joka tappaa jonkun ei ole silmissäni minkään arvoinen, tietenkin riippuu tilanteesta. Kai?
ransu on hieno suunnitelma, valitettavasti moni muu asia on pikkasen huonommin. vankilat maantieteellisesti väärin / väärän tyyppisiä vankiloita ym ym
Toivottavasti olet hakenut tapaamismatkoista matkakuluja.Ellei miehesi ole itse anonut siirtoa uuden lain mukaan hänet täytyy sijoittaa lähimpään OMAN alueeen vankilaan. Matkakorvaukset tulee julkisten mukaan jos perusteltu syy oman auton käytölle(suovankiloihin aina on!) 47c/km. Matkakuluja voi hakea samalla perusteella kuin perhetapaamista(naimisissa, lähiomainen, avoliitto-asunut todistetusti samassa osoitteesa, ei lähestymiskieltoa)
En ole koskaan kuullutkaan tällaisesta mahdollisuudesta.
Koskeeko se myös sijoitteluaikaa?
Mistä/keneltä matkakorvausta haetaan?
Hakeeko sitä vanki vai tapaaja?
siitä laitoksesta, missä tapaaminen tapahtuu, ja sitä hakee siis tapaaja, ei vanki. Eli kysykää paikan päällä vartijalta kaavakkeita ja tietenkin asianmukaiset todistukset tulee olla mukana. Olen kuullut tapauksista jossa matkakorvauksia on maksettu myos jälkikäteen, takautuvasti, jos ei ole korvausta osannut hakea aikaisemmin. Ymmärtääkseni tämä ei kuitenkaan koske sijoitteluaikaa, mutta voi toki kysyä asiaa paikan päällä.
Kiitos kun vastasit viestiini.:) Kuinka kauan miehesi sai kotona olla ja oliko teillä yhtään "kahden keskistä" aikaa? Ja kuinka kauan hän oli ollut kiinni kun ekan kerran saatettu loma irtosi?
Tiedän tuon vankien sijoittelun järjettömyyden. Puheet on kauniita, mutta käytäntö ihan toinen.
Minä käyn miestäni katsomassa joka viikonloppu, mutta matkaa minulla on "vain" vähän yli sata kilometriä suuntaansa.
Niin mieheni ei tullut kertaakaan saatetulle lomalle vartijoiden kanssa. En aluksi kyennyt mennä koko vankilaan ekana vuotena edes tapaamaan. (hermot= piukoilla) Sitten kävin perhetapaamisissa ja yhteisissä tapaamisissa missä oli mukana esim. Pastori ja mieheni sekä minä lapset. mieheni istui ensimmäiset kolme ja puoli vuotta 500km päästä kotoamme. Myöhemmin kun lomat alkoi pyöriä niin sai olla 2vrk kuussa kotona. Sosiaalivirasto maksoi matkat miehen tilille kun haki itse tukea vankilan sosiaalityöntekijän kautta. Suosittelen teille perheleiriä. Siinä ei vaadita lomien alkamista.
senkin uhalla, että omaisesikin hylkäsivät sinut.
Hienoa sekin, että miehesi pääsee pian kotiin. Melkoinen elämänmuutos. Totuttelua varmastikin vaatii. Toivotaan, että kaikki järjestyy hyvin.
Tuosta hyysäämisestä vielä. Kai se on tapauskohtaista. Minä en tosin ole kuullut hyvää sanottavaa noista oloista. Käsitykseni mukaan siellä mielumminkin hyysäämisen sijaan esiintyy simputusta, sakinhivutusta ja ties mitä. Eikä kai ihmekään, kun lähes toimettomat ihmiset, ja usein vielä nuoret ja energiset, teljetään pieniin kuvioihin.
Vai että ihan perhe kärsii... mummu ja ukkikin...voi voi..ja kuulemma simputusta.
Mutta kertokaas sitten mitä näille rosvoille, huumeiden myyjille, toisten kotien ja omaisuuden ryöstäjille, pedofiileille,tappajille, raiskaajille jotka koskaan ei ole tehneet kenellekkään mitään pahaa, kunnes päässä sitten naksahtaa, niin sitten pitäis tehdä.Miten heitä pitäis "hoitaa". Ja se hoito tietenkin yhteiskunnan varoista ,ettei perhe kärsi. Lomiako koko perheelle kenties, jonkinlainen taiteilija-apuraha viideksi vuodeksi vai pitäiskö uhrin omaiset velvoittaa maksamaan jonkinlaista elatusapua tappajan perhelle kunnes sankari pääsee seuraavalle viikonlopun juopottelu reissulle.Hyysäämisestä: vankilasssa on vankia varten papit, sosiaaliohjaajat, liikunnanohjaajat, sairaanhoitajat, erityisohjaajat, lääkärit, erityissuunnittelijat, työnjohtajat, keittäjät, punaisen ristin ystäväpalvelu, rangaistusajan suunnitelman tekijät ja eri koulujen ja laitosten tutkijat käyvät katsomassa ettei vaan maito ole liian vanhaa. Pyykit pestään ja hoitoon eri sairaaloihin pääset ohi jonojen. Ja vartijat kuljettaa eri virkailijoiden ja harrastustoimiin ja hakee pois ettei vaan eksy ja sanovat aamulla huomenta, muuten eduskunnan oikeusasiamies nuhtelee kun ei ole reippaasti ja asiallisesti tervehtinyt vankia.
Mitenhän se uhrin perhe jaksaa, liekkö kukaan käynyt kysymässä kun sillä yhdellä vaan viikonloppuna naksahti.
Näitä keskusteluja seuratessa (laajemmaltikin) on tullut esille se valitettava seikka, että vankien oloista puhutaan ja vaditaan parannuksia, mutta uhrit on unohdettu täysin yksin.
Mietitäänpä vaikka vakavan pahoinpitelyn uhria. Tekijä saa teosta pari vuotta ja istuu siitä reilun vuoden. Sitten se on ohi, vaikkakin ex-linnakundin mainen niskassa jne.
Entä uhri? Huonolla tuurilla uhri viettää vammaisena 50 vuotta tai lukittautuu kotiinsa pelon vallassa, tehden siitä itselleen vankilan.
Kumpi siis kärsikään enemmän ja mitä johtopäätöksiä tästä voi vetää?
Sivistyneeseen yhteiskuntaan kuuluu toki keskustelu vankien oloista ja oikeuksista, mutta paradoksi on se, ettei uhrin asemasta juurikaan puhuta. En kannata kosto-mentaliteettia enkä "hammas hampaasta"-tyyliä, mutta olen sitä mieltä, ettei unohtamallakaan voi saada tekosiaan anteeksi.
Monesti linnakundi sanoo "tehty mikä tehty" ja ei tekoaan mieti. Tämä on erittäin huono asenne, sillä juuri teon miettiminen ja oman psyyken työstäminen ja aidon katumuksen osoittaminen on merkki oikeasta tervehtymisestä ja mahdollisuudesta palata normaaliin elämään.
Useat "parannuksen" tehneet vangit ovat juuri em. kaltaisia tyyppejä, he ovat tajunneet tekonsa vakavuuden ja ennenkaikkea tuntevat AITOA katumusta ja häpeää asian takia. Näinhän ei aina ole, kaikenmaailman tappajat ovat "kovassa kurssissa" linnassa - mikä puolestaan kertoo vankilamaailman vinoutuneista arvoista ja lisäksi hirvittävästä tekopyhyydestä (tappajat kingejä - vrt. uhri ja esim uhrin lapset - sankarillista vai?). Osin asenteisiin vaikuttaa vakavat persoonallisuushäiriöt (vankien sairastavuusprosentti muistaakseni 80), ja sen johdosta empatiakyky on puutteellinen ja oma itse kaikkein tärkein (jatkuva valittaminen omasta kohtalosta ym).
Ymmärrän kyllä jos vangin omaisilla on vaikeaa. Häpeä jne ovat kamalia asioita eikä niitä ole syytä väheksyä. Pitää kuitenkin muistaa, että uhri kärsii samalla tavalla eikä vanki ole ikinä uhriaan parempi - ei, vaikka minkälaisilla alamaailman "säännöillä" asiaa vääntelisi.
Omaisille sanon vielä sen, että toivottavasti omaisenne saa itsensä kondikseen ja pääsee pohjalta pois. Siis uhrien ja vankien omaisille. Ellei omaista sitten ole tapettu, silloin olen vain pahoillani ja toivon että tappaja tajuaa tekonsa vakavuuden, vaikka "kinginä" vankilassa olisikin.
puolesta puhutaan, samoin kuin heidän läheistenkin.
Tämä palsta vain nyt sattuu olemaan vankilat ja vankeinhoito, niin eikö ole aika luonnollista että täällä asioista puhutaan ja niitä tarkastellaan nimenomaan vankien ja heidän omaistensa näkövinkkelistä?!
ei ole mitään lisättävää.Jaksamista vaan uhreille sekä heidän perheilleen.
On se niin ihmeellistä, kun päässä vaan "naksahtaa" tai sitte joku "kaataa alkoholia kurkkuun", tai sitte jotenkin se "vaan" kävi noin tai näin, ikään kuin "ajelehtii" rikosen tekijäksi tai sitte joku yllyttää tms. Selityksiä kyllä piisaa. Kummaa, kun ei osata ottaa vastuuta omista tekosista. Ei tavallista, normaalia elämää elävä yleensä joudu koko elämänsä aikana kosketuksiin rikollismaailman kanssa lainkaan. Mutta hyvä kun sä uskot mieheesi ja hänen selityksiinsä. Pienenä vinkkinä, kannattais ehkä kuitenkin ajatella elämää ja asioita muultakin kannalta. Elinkautista ei todellakaan saa kuin murhasta, sen yrityksestä tai sitte käyttäen erittäin julmaa ja raakaa tekotapaa, josta seuraa kuolema. Yhtä arvokas on tosiaankin sen uhrin henki kuin tekijänkin.
On lyhyempiäkin tuomioita muista rikoksista kuin murhasta. Näyttää siltä, että paluu tavanomaiseen elämään on melkoinen urakka, lähes mahdoton juttu. Usein vanki erakoituu siinä missä uhrikin.
Näinhän ei tietenkään saisi olla.
Olisikohan meillä vapaudessa olevilla jotakin, jolla voisimme auttaa uhria (jos sellainen on olemassa, ja ainahan sitä uhria ei edes ole) ja vankiakin.
Usein käy myös niin, että vanki hoidettuaan rangaisuksensa, joutuu itse uhriksi, meidän vapaudessa olevien ei-rikollisten taikka sitten rikollisliigojen uhriksi. Mitähän silloin olisi tehtävissä.
Ei kai me vapaana olevatkaan voida ummistaa silmiämme ja suhtautua asioihin: tehty mikä tehty, äläkä vaan missään tapauksessa tule minun tontille ja varsinkaan häiritsemään minun elämääni.
Vai onko meillä vapaudessa elävillä vallalla Hitlerimäinen jalostamisen meininki: ensin vangit syrjään, sitten vanhukset, sitten sairaat, jotka käyttävät yhteiskunnan varoja, jne.
Eikö ihmiselle kuin ihmiselle pitäisi antaa elämänarvo ja mahdollisuus elämään.
Hienoa että olet jaksanut pysyä miehesi rinnalla ja jaksanut noin yleensäkkin. Todella ikävää on että omaisesi eivät ole olleet tukenasi ja ovat hyljänneet teidät, aikana jolloin olisit tarvinnut heitä eniten. Saisivat hävetä omaa käytöstään! Tiedän että se on todella raskasta aikaa kun läheinen istuu. Niin moni on valmis tuomitsemaan jos ei omalle kohdalle ole vastaavaa sattunut mutta kannattaisi niidenkin ihmisten joskus miettiä entä jos oma läheinen tekisi jotain niin entä sitten,koskaanhan ei voi sanoa ei ikinä.. Vieläkö olisivat niin ehdottomia. Niinkuin sanoit se ei aina katso elintasoa missä ikäviä tapahtuu,harkitsemattomia tekoja tapahtuu valitettavasti. Olet jaksanut olla vahva ja se on todella hienoa!! Paljon paljon kaikkea hyvää teille ja tsemppiä uuden elämän alkuun.
kenelle tahansa, mitä vaan. Olen ollut erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä vuosikausia ja voin sanoa, että kaikki, jotka eivät karkuun juokse, niin voivat päätyä lusimaan koska tahansa. Ja netkin, jotka juoksevat liian hitaasti.
On turhaa surra rikoksentekijää koska hänellä on aina ollut tilaisuus harkita. Jos sitten on ryyppyrähjätyyppiä niin se harkinta olisi pitänyt tehdä jo ennen sitä ryyppyä. Rikoksen tekijän pitää myös ottaa huomioon omaisensa, ei se ole muiden asia.
Uhri sen sijaan saattaa olla täysin syytön tapahtumaan, hänelle myötätuntomme kuuluu. Miten olet auttanut uhria ja hänen omaisiaan? Yhteiskunta kuin pitää huolen rikoksentekijän hyvinvoinnista aivan ilmaiseksi mikä on todella väärin. Uhrille pitäisi saada vähintään samat korvaukset mitä rikollisen hyysäämiseen ilmaisissa vankiloissa kulutetaan.
Aloittajahan EI ole tehnyt itse mitään. Hän on myös joutunut tässä kärsijäksi! Mielestäsi siis tämän aloittajan olisi pitänyt auttaa uhrin omaisia,ehkä. Vaan eikohän hänellä ole ollut oma taakkansa kannettavana myöskin. Tässä vaan ei ollut nyt kyse uhrista,tietenkin on kamalaa mitä sitten onkaan tapahtunut. Ei ole siitä kyse. Vai luulet että noi vankilat on täyshoitoloita,hohhoijaa taas..
En ole kertaakaan maininnut mitä mieheni on tehnyt. Ja mitä ei ole. Tuomio on kovaa täällä.
Tämä palsta vankkila ja vankeinhoito.
Jos vankilat eivät olisi ilmaisia täysihoitoloita eivät ne sinne uudelleen haluaisi. Siellä on nykyään hyvät ilmaiset ruuat, ilmaiset petivaatteet, ilmaiset päällysvaatteet (kalsareista en tiedä), ilmainen vartiointi ja monta muuta etua joka meiltä siviileiltä kokonaan puuttuu. Taitaa olla nykyään vielä telkut ja netitkin vapaasti käytettävissä ilmaiseksi. Ilmaisuus on suurin epäkohta vankiloissa.
Kyllä rikoksentekijän omaistenkin pitäisi olla enemmän uhrista huolissaan kuin rikoksentekijästä. Kyllä hän on ollut kannustamassa rikollista antamalla hänelle sympatiaa joka olisi kuulunut uhrille. Rikollinen ansaitsee vain kovan rangaistuksen, niin kovan ettei enää edes suunnittele uusintaa. Uhrihan on useimmiten aivan syytön siihen rikokseen jonka kohteeksi on joutunut. Olisi vaimonkin hieman pidettävä ukkoaan kurissa jotta pysyisi poissa laittomuuksista. Rikoksia kun tekee ne pitää aina kohdistaa vain ja ainoastaan omaan itseensä ei syyttömiin sivullisiin.
Tämä on aivan naurettavaa, miten menee aina keskustelu tämmöseksi kun joku vangin omainen koittaa kertoa omaa tarinaansa.
Todellakin järjenjuoksu menee täällä niin, että kun koitetaan puhua VIATTOMIEN omaisten perhe-elämästä ja arjesta ja parisuhteesta, joku alkaakin syyttelemään ja perustelemaan näkökantaansa ihan eri asiasta!
Sama kun ruokapalstalla joku ehdottaisi hyvää liharuokareseptiä, niin paikalle tulisi vaahtoamaan joku vegetaristi ja sekoittamaan alkuperäisen keskustelun tarkoituksen ja syyttelemään murhasta. Sellaisella palstalla vaahtoajan viesti poistettaisiin keskusteluun asiottamana ja kuulumattomana...
Aloittaja ei ole mitenkään vähätellyt uhrien kärsimyksiä. Kertoi vain omasta tilanteestaan.
On ollut perheen oma valinta pysyä rikoksesta tuomitun rinnalla. Itse varmaan miettisin, onko tarpeellista ja turvallista lapsille pitää yhteyttä isään joka on kykenevä murhaamaan. Aloittaja on asian omalta kohdaltaan jo miettinyt, joten ei siitä sen enempää.
Olen itse töissä vankilassa ja lisäksi olen ollut aikoinaan vangin omainenkin. Molemmat puolet on tullut nähtyä. Oma mielipiteeni on, että iso osa vangeista on varsin sairasta ja paatunutta porukkaa. Harmittaa suurimman osan omaisten puolesta, miten niitä "vaaleanpunaisia silmälaseja" ei oteta päästä ja nähdä, miten manipuloivia nämä rikoksentekijät ovat. Tuntuu ulkopuolisena, että perheiden elämä menee hukkaan odotellessa väkivaltaista isää kotiin. Tai pahimmillaan odotellessa sitä pedofiili-iskää kotiin.
En nyt väitä, että kaikkien omaisten tulisi hylätä vangit. Ei todellakaan. Mutta joskus tuntuu, ettei totuutta vaan haluta nähdä.
Enkä nyt tarkoita aloittajaa, kun en hänen miestään tunne (ehkä..) On niitäkin, jotka tappavat "puolivahingossa" mutta yhtä syyllisiä ovat hekin.
Kiitän asiallisesta vastauksestasi.
Kerron lopuksi tässä mietn tämän koin aluksi. Vihasin miestäni ja häpesin. En pitänyt mitään yhteyttä häneen vuoteen. Perhetapaamisiin olisin ollut oikeutettu niin tiedätkin alalla kun olet. Moisiin en kyennyt. Kävin muuten uhrin hautajaisissakin sanon lopuksi perheen voimin. (ei lapsia mukana) Mieleeni ei tullutkaan että olisin ruvennut käymään vankilassa. Mikäli olisin käynyt olisin saattanut repiä silmät päästä mieheltäni kun moiseen tekoon oli syyllinen. Ja niin minut olisi heitetty ulos tapaamisista. Mieheni meni päihteettömälle osatolle vuoden kuluttua ja alkoi hoitamaan salaamaansa päihderiippuvuutta. En kaikkea ollut huomannut töitteni ja lasten hoidon ohella toki epäilin ajoittain. Ymmärrän että näet paljon meitä "auttajia" ja vuosi vuoden jälkeen yksi jos toinen on muuttunut ja palaa taas. Miehelläni tuli vaan niin suuri muutos koko elämään ja arvoihin vankilassa. Ja mitä uhrin asemaan ja omaisiin tulee. Olemme keskustelleet asiasta. En tiedä mitä sitten mitä tulevaisuus tukin mutta lomia on ollut siinä 45 kertaa. Ja lomarikkeitä ei ole ollut. Täysin päihteetön lomilla. Ja nyt avolaitoksessa. Tukihenkilö on päihteetön entinen vanki. Päättele itse miltä kuulostaa tämä. Usko sinäkin että ihminen voi muuttua muuten sitä työtä et jaksa tehdä. Olen itse hoitoalalla työskentelevä ja olen nähnyt ihmisten muuttavan tapansa. Kiitän kaikkkia kannan ottoja.
Luin tekstini uudelleen ja siitä olikin tullut negatiivisempi kuin oli tarkoitus alunperin.
Uskon kyllä siihen, että osa vangeista pystyy elämään rikoksetonta elämää jatkossa. Sinä uskot että oma miehesi on tukesi arvoinen ja se varmasti auttaa miestäsi jaksamaan.
Olen itsekin aikoinaan ollut siinä tilanteessa, että päätin uskoa läheistäni kun hän vakuutti muuttaneensa elämänsä suunnan. Päivääkään ei ole tarvinnut sitä katua.
Surullisia ihmiskohtaloita on nekin, kun rikokseen syyllistynyt täysin omaisten puolesta hylätään, eikä siviilissä ole kerrassaan ketään odottamassa takaisin.