Kun alkaa leijua alas ihastuksen vaaleanpunaisista huuruista, tajuaa usein mikä pässi sitä on ollut. Tulkitsin jokaisen eleen ja sanan jonkinlaiseksi merkiksi Hänen tunteistaan. Vaikka kaikki muutkin käyttäytyi samalla tavalla ja hän käyttäytyi samalla tavalla muita kohtaan. Nyt kun en ole häntä joka päivä nähnyt -eikä leiju pilvissä vain sen takia, että Hän oli samassa paikassa- on taas järki alkanut palailemaan päähän.
Tälläisen perusteen järkeilin ihastumiseni yksipuolisuuden puolesta:
-Jos hän olisi yhtä hulluna minuun, kuin minä häneen, niin hänkin varmaan käyttäisi jokaisen tilaisuuden hyväksi, että voisi minuun törmätä. Hän tietää kyllä missä minua voi nähdä. Mutta ei ole häntä siellä näkynyt.
Itse olen ainakin ihastuneena niin hölmö, että saatan vaikka kävellä kauas Hänen lähikauppaansa oman Siwan sijasta tmv. vain törmätäkseni sattumalta.
Kuitenkin sitten käyttäydyn perinteisesti, eli punastun, menen lukkoon ja kierrän vastaan tullessa pitkin seiniä.. Mitä lie hormoneja ihastuminen saa ihmisessä erittymään, mutta järjen ne kyllä sumentaa. ;)
Tälläisen perusteen järkeilin ihastumiseni yksipuolisuuden puolesta:
-Jos hän olisi yhtä hulluna minuun, kuin minä häneen, niin hänkin varmaan käyttäisi jokaisen tilaisuuden hyväksi, että voisi minuun törmätä. Hän tietää kyllä missä minua voi nähdä. Mutta ei ole häntä siellä näkynyt.
Itse olen ainakin ihastuneena niin hölmö, että saatan vaikka kävellä kauas Hänen lähikauppaansa oman Siwan sijasta tmv. vain törmätäkseni sattumalta.
Kuitenkin sitten käyttäydyn perinteisesti, eli punastun, menen lukkoon ja kierrän vastaan tullessa pitkin seiniä.. Mitä lie hormoneja ihastuminen saa ihmisessä erittymään, mutta järjen ne kyllä sumentaa. ;)
Vastaukset 6
Vanhimmat
..taipumusta liialliseen itsekritiikkiin, jos on perusluonteeltaan ns. järki-ihminen. Ensivaikutelma taitaa noissa tunneasioissa kuitenkin päteä enemmän, tai mikä lie intuitio...
Tosin olen itse varmaan ihan samanlainen...Tietenkin miehen pitää tässä patriarkaalisessa maailmassa olla se valloittaja...
sellainen tunne, että kyllä se tykkää ja välillä sellainen tunne, että se vihaa. Joo, kyllä järki on kadonnut kauas päästä;)
mulla on vaan ikävä sitä omaa ihastusta, jota en myöskään oo enää nähnyt. kunpa kaikki ei ois vaan loppunu.
Sitä saattaa tehdä kaikkensa nähdäkseen kyseisen tyypin, mutta sitten jos näkee, niin katselee ihan muualle. Se on kyllä kumma juttu. Haaveilee päivät pitkät jostakin ihmisestä, mutta kun tilaisuus tulisi johonkin niin paniikki iskee.
Ei tää elämä oo helppoa.
suuntaan tai toiseen. Ennemmin tai myöhemmin. Tai sitten ei. Ei vaikuta kovin intohimoisten ihmisten palstalta - tai - ne ei joutais tänne riimejään rustailemaan.
saattaa tosiaan hankaloittaa asioiden näkemistä, itsekin olen kierrellyt ylimääräisiä mutkia matkassani törmätäkseni mahdollisesti henkilöön... tosin samanlaiset fiilikset, täydellinen jäätyminen ja ujostelu haittaavat toimintaa melkoisesti :)
mutta edelleenkin elän siinä toivossa, että en vain ole sattunut olemaan juuri oikeaan aikaan juuri oikeassa paikassa, kun ei ole häntä pitkään aikaan näkynyt.