Sektiosta

Ihan ok kokemus oli. Minulle tehtiin myös suunniteltu sektio 2.1. Tehtiin puudutuksessa, kiua ei tuntenut, paitsi jälkisupistukset, joihin sain kovat kipulääkkeet, auttoi. Kipulääke teki olon tokkuraiseksi, muuten olo oli hyvä pian sektion jälkeen. Pahinta oli ilmavaivat yöllä, kipeämmät kuin leikkaushaava.

Itse leikkauksesta toipui hyvin, seuraavana aamuna katetri pois ja suihkuun. 3. päivänä aloin hoitaa vauvaa ja 5. päivänä olisin päässyt pois ilman raskausmyrkytystä. Haava parani pian. Ainoa ongelma oli vatsalihakset, joita ei voinut käyttää alussa. Pikku hiljaa se on kyllä toipunut ja olen jo pystynyt hiihtämään ja juoksemaankin.

Isä oli mukana. Epiduuralissa tehtiin ja 10h perästä
nousin ylös aloin itse hoitaa vauvaa. Ilmavaivaa ei ollut, mutta ongelmia saada kakattua haavan kanssa kun lainkaan ei sietänyt ponnistaa. Kipulääkkeillä pysyi kivut kurissa ja nopeasti lähti toipuminen liikkeelle. Haavassa 6 tikkiä oli, ei siis mikään kovin iso viilto.

Isä ei ollu mukana (ei halunnu). Epiduraalilla, sen laitto oli pahinta koko hommassa. Illalla kaikki letkut pois, sen jälkeen pysty hoitaan vauvaa. Leikkauksen jälkeen sai kipulääkityksen jonka vaikutus kesti vuorokauden, muuta ei sitten tarvinnukkaan.

Vaikka nyt jo kiitän vastanneita niin saa tietty lisä kokemuksia laittaa :) mutta kiitoksia tosiaan niille jotka olette jo vastanneet. Kuullut paljon pelotteluita sektiosta ja lähinnä niitä noin 20 vuotta sitten tehdyistä jolloin kaikki kivunlievitykset,ym..on olleet erilain. Niin oli todella helpottavaa kuulla yleisesti menneen hyvin :)

Kerrompa omankin kokemukseni, vaikkei suunnitellusta sektiosta ollutkaan kysymys. Eli mulle tehtiin kolme vuotta sitten hätäsektio napanuorakomplikaation takia. Hätäsektio tehdään aina nukutuksessa ilman isää tai muitakaan ylimääräisiä, ja koska silloin on kova kiire, mitään esivalmistelujakaan ei ehditä tehdä. Minulle ei siis tehty suolihuuhtelua ja leikkauskertomuksen mukaan myös rakkoni oli täysi koska katetria ei ehditty asentamaan, näin ei siis yleensä ole. Omalla kohdallani pahinta leikkauksen jälkeen olikin kivut virtsarakon ollessa täysi, ja oletan sen johtuvan juuri tämän täyden rakon manipuloinnista leikkauksessa, eli se on täytynyt jotenkin "siirtää sivuun" jotta on päästy vauvaan käsiksi. Myös ulostaminen oli vaikeaa nestekuurista huolimatta (ekat 2 tai 3 vuorokautta sain vain velliä), kunnes tajusin pyytää lisää kahvia, joka omalla kohdallani toimii aina! Eka kerta oli pahin, mutta lähinnä vain pelon takia, ei se sitten juuri sattunutkaan.

Vaikka haavani oli pitkä (yli kymmenen tikkiä), niin sektiosta jäi kyllä hyvät kokemukset. Sektio tehtiin aamulla (onneksi en ollut ehtinyt vielä syödä!) ja heräsin puolen päivän aikoihin, jolloin näin vauvani ensimmäisen kerran. Samana iltana sain jo hoitaa vauvaa sängyssä vieressäni, mutta nousta sai vasta seuraavana päivänä, jonka jälkeen vauva saikin sitten jäädä huoneeseeni kokonaan. Kiputippa oli vielä toisena päivänä, kolmantena taisin syödä vielä särkylääkkeitä mutta sen jälkeen en enää tarvinnut mitään, joten todella vähällä mielestäni pääsin!

Odotan nyt toista 35. viikolla ja tälläkin kertaa on tod. näk. sektio edessä perätilan takia. Tällä kertaa toivon kuitenkin että pääsen ihan suunniteltuun sektioon asti ilman ongelmia, jolloin olen sentään tajuissani koko ajan ja ilman kiirettä tehty leikkaus valmisteluineen on taatusti vielä helpompi toipumisen kannalta kuin hätäsektio.

Hei!

Minulle tehtiin suunniteltu sektio viime joulukuussa. Isät pääsevät aina halutessaan mukaan, paitsi jos joudutaan hätäsektioon. Tehtiin puudutuksessa, joka tosiaankin oli v-mäisin osa siitä hommasta. Se ei sattunut, mutta ison vatsan kanssa oli hankalaa saada selkää köyristettyä ja lisäksi se sähköiskun kaltainen tunne kun puudute alkaa vaikuttaa oli ärsyttävä. Mulle laitettiin sekä epiduraali että spinaali, en nyt muista kumpi laski verenpainetta mutta olin siitä johtuen leikkauksen alussa hieman huonovointinen. Sain tähän jotain lääkettä, joka auttoi. Itse leikkaus sujui hyvin, eikä siinä ollut mitään kamalaa. Heräämössä alkoi sitten vaikeammat olot, olin niin täpinöissä etten pystynyt rentoutumaan vaan olo oli kuin kireällä vieterillä; tärisin välillä ja olisin halunnut jo osastolle vauvan luo. Kyllähän se sektiohaava on kipeä. Vessaan nousin leikkauksen jälkeisenä päivänä ja kyllä huippasi! Ilmaa kertyi aivan älyttömästi vatsaan ja lisäksi hartiat olivat ihan jumissa (kuulemma voi johtua puudutteesta). Pyysin lämpöpussin ja se auttoi molempiin vaivoihin. Isä hoiti meillä pääasiassa vauvaa, minulla meni kyllä suurin osa ajasta sängyssä. Olimme perhehuoneessa, onneksi. Tarjosivat särkylääkkeeksi Buranaa ja Panadolia, joka tuntui enemmänkin vitsiltä. Ihan kuin karkkia olisi syönyt. Pyysinkin heti Panacodia, joka astetta tujumpaa eikä haittaa imetystä. Se auttoi paremmin. Kuulemma olisi ollut mahdollista saada jotain piikkiäkin, jos oikein kovat kivut, mutta ne yleensä opiaattipohjaisia jotka siirtyvät äidinmaidon mukana vauvaan.

Sen haluaisin sanoa, että sektioäideillä imetyksen alku saattaa olla hankalampaa. Vauva ei yleensä pääse heti rinnalle ja maidon nousu on hitaampaa. Lisäksi sektiohaavan takia imetys on hankalaa pystyasennossa, makuuasento oli minulle paras. Tosin kääntyminen kyljeltä toiselle oli vaikeaa haavan takia ja tarvitsin isän apua vauvan nostamisessa puolelta toiselle. Jos imetysasiat kiinnostaa, voit käydä vilkaisemassa tätä sivua: http://www.imetys.fi/itu/sektio.php

Itse luin netistä, että ennen leikkausta annetaan jotain karmean makuista litkua joka estää pahoinvointia tai jotain sinne päin, en muista enää. Niinpä nappasin nenästä kiinni kun kyseinen "shotti" minulle tuotiin ja kulautin sen kerralla. Enkä maistanut mitään. Suosittelen tätä kikkaa. :D