Minulle on jo useita kertoja kävelylenkillä käveltyäni tavalliseen tahtiini, tullut tunne, että taidan menettää tajuni. Varsinaista pyörryttämisen tunnetta se ei ole, mutta yritän katsoa kauas erisuuntiin ja hiljentää entisestään rauhallista vauhtiani. Verenpaineen lenkin jälkeen, olen mitannut puolen tunnin tai tunnin jälkeen, on lähes normaali. Minulla on diovan verenpainelääkitys, mutta ei muita lääkityksiä. Mitä ihmettä tällainen oireilu voisi olla. Rakastan muutaman kilometrin päivittäisiä lenkkejäni, mutta nyt olen alkannut todella pelätä tuupertuvani taipaleelle. Ihmettelen sitä, miksi oireet alkavat parin, kolmen kilometrin kohtuullisen kävelyn jälkeen. Olen joutunut pelon vuoksi lyhentämään lenkkejäni, mutta se ei ole mukavaa, eikä terveysviisaiden mielestä järkevääkään. lenkkejähän pitäisi pidentää ja vauhtia lisätä. Minun on pakko ollut lyhentää lenkkejä, toki ulkoilusta nauttivana ihmisenä kävelen vielä useampia kertoja, mutta lyhyempiä matkoja. Olisiko tämä epilepsiaan tai sydänsairauksiin liittyvää. Sukurasitus sydänsairauksissa on todella rankka. Epilepsiaa suvussani ei ole. Kilpirauhassairauksia on älyttömästi, mutta tuskimpa tuommoinen niihinkään liittyy. Niska, selkävaivat ovat kyllä pahoja jo skolioosinkin vuoksi, mutta silloinhan liikunnan pitäisi olla paras lääke, ei uhka. Olen peloissani. Onko kenelläkään kokemusta moisesta kummallisuudesta?
onko oikea
osoite
2222
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
lääkäri osaisi auttaa tuossa.
tai aiheuttaa niitä jopa lisää.
Itsellä niskan takia jos jonkinlaista oiretta ja nyt en voi kuin hiukan kävellä, ettei mene pää ihan jumiin.
Lisäksi alaselkä siinä kunnossa, että lyö jalkoja alta.
Olen joko pystyssä tai makuuasennossa päivät pitkät. Istuminen on myrkkyä ja autolla ajo myös.
Juosta en voi viittä askeltakaan.
Lääkäriin ja mielellään fysiatrille, joka ymmärtää noista kulumista jotain.