Luomistyöstä

ja kaksi elämän merillä purjehtivaa sydäntä -
Sinun ja minun Margitta.

Samoja tyrskyjä, samoja aavoja päin kuljemme.

Kiitos Sinulle ja suloista huomenta sinne jonnek-
kin,
t äitee

kuinka monasti olenkaan sanonut Sinulle, ettet
aliarvioisi alinomaa itseäsi. Kyllä Sinun tämän-
aamuinenkin runosi on hieno niin kuin sanoin.

Kirjoitamme eri tyylillä, mutta kumpikaan ei ole
toistaan huonompi. Sovittaisiinko tässä ja nyt,
että lakkaisit itseäsi jatkossa alentamasta ja
kirjoittaisit vain - niin yritän minäkin tehdä
vaikka omatkin tuotokseni vaihtelevat laidasta
laitaan.

Kiitos kuuluu ehdottomasti Sinulle.

olet oikeassa 64:n sanoissasi.

Sanoistasi humallun ja kiitän.
Toivotan myös hyvää päivän jatkoa.

mutta hyvä niin. Ajattelin, että on aika tuoda
tosiaankin välillä valoisampaa jo kaikkien vuoda-
tettujen itkuvirsien jälkeen.

Pitäisiköhän olla ylpiä siitä, ettet saanut syn-
nytettyä vastarunoa vai mitenköhän siihen oikein
pitäisi suhtautua :)
Toivottavasti masu on jo saanut murkinaa ja jak-
sat puurtaa siellä.

Minulla on ollut sellainen tohina tänään, ettei
ole ollut aikaa edes tänne sitten aamun. Josko
nyt edes hetkonen, ennen kuin nuo loput päivän
hommelit menen hoitamaan.

Kiitos Kaaru, eiköhän se aurinko tee tehtävänsä
minullekkin - runoissani ainakin.

milläpäs minä muuten sinne sielusi syvyyksiin
pääsisin kurkkaamaan, en millään.
Mutta, mutta. Kuinkahan monet onkaan ne kerrat,
jolloin olet todennut tuon samaisen, en pysy enää
laskuissa mukana.

Ehkäpä meidän kummankin elämässä on joitain sa-
mankaltaisuuksia ja ne synnyttää runot jotka
myös liippaavat toisiaan hyvin, hyvin usein.
Sinun runosi minua ja päinvastoin.
Ja vaikka ikäeromme onkin melkoinen, niin se ei
sulje sitä pois ettemmekkö kokisi samoja tunte-
muksia sisikunnassa, vaikka ne kolhut onkin var-
maan aivan erilaisista asioista.

Mukavaa kuulla, että runostani löytyy kerrankin
kauneutta, eikä sitä iänikuista samaa valitus-
virttä. Ihan piti pikkasen tehdä duunia, ettei
tästäkin olisi tullut sitä sammaa.

Koruttomuus/pienuus voi olla monasti se parhain
anti, ehkä se oli nyt runossani lause johon viit-
tasit.

Kiitos Mandy, ottotyttöseni - Sinä sydämeni syr-
jimmäinen.

sellaisen mielenkö runoni sai Sinussa aikaan.
Kerronpa salaisuuden; kyllä haikeus oli omassa-
kin mielessäni runoa kirjoittaessa - usko pois.
Eikä ollut ihan helppoa kyllä ikuistaa niitä tun-
temuksia pehmeään muotoon, joita sydämessäni/sie-
lussani kirjoittaessa tunsin niin ettei tämäkin
runoni olisi mennyt liiaksi synkkyyden puolelle.

" kaipuun kosketus " se sipaisi minuakin, runoni
myötä sitten Sinuakin.

Minunhan tässä pitää niksautella ja kiittää Sinua
sanoistasi Enkulinen, oikeasti.

Sydänlämpöinen kiitos että olet viivähtänyt het-
ken runoni sisällä ja löytänyt siitä ehkä itsel-
lesikin jotain.

Täytynee sanoa kuten Amandallekkin, että varmasti
olemme molemmat kokeneet paljon samaa. Tyttönen
nyt vaan on todellakin vielä tyttönen, mutta Sinä
ja minä uskoakseni hyvin lähellä samaa ikää. Eli
meidän kokemuksemme ovat vuosien saatossa
varmasti, miten sen nyt sanoisi etten vähättelisi
mitenkään Mandyn kolhuja - en edes keksi nyt oi-
keaa sanaa. Mutta uskon että Mandy tietää mitä
tarkoitin ja tarkoitan sanoessani Sinulle.

Varmaan olet kulkenut sitä samaa kaiutonta rantaa
kuin minäkin, ehkä se hiljaisuus satutti runossa-
ni Sinua.

Peres kallis, kiitos kuuluu Sinulle - ei minulle
Sinä tunteiden tulkki.

Odotahan kun ehdin tässä jossakin vaiheessa luke-
maan Sinun säkeitäsi. Luulenpa että niistäkin
totutusti löytyy koskettavuutta.

K i i t o s

Ihanaa kuulla Sinusta pitkästä aikaa.

Toivottavasti lomasi oli antoisa ja rentouttava,
ja jaksat taas olla ahkerana työn ääressä.

Kyllä varmaan niin huokuukin, mutta Sinähän tie-
dät mistä elementeistä suurin osa runoistani syn-
tyy. Ei tämä sen puolesta kovinkaan paljon poik-
kea edellisistäni, paitsi ehkä siinä että yritin
saada edes hieman valoa tähän.

Kiitos unieni valvoja, äläkä unohda tänäkään il-
tana " velvollisuuksiasi " minuun :D

olen otettu erityisesti Sinun palautteestasi,
joka itse kirjoitat niin valtavan upeita ja kos-
kettavia runoja - kiitos.

Mistäköhän kummasta Sinä oikein aavistit, että
runon nimi ei ole alunperin ollut
" luomistyötä "

En muuten muista edes miksi sen alunperin otsi-
koin, mutta jotain perin tavallista se oli. Se ei
miellyttänyt silmää, ja muutin sen sitten. Olen
kyllä sitä mieltä, ettei " kaiuton, kaiuton "kaan
ole passeli otsikko. Yleensäkin pyrin siihen, et-
tä runon nimi ei olisi tekstissä mukana, mutta
aina en onnistu siinäKÄÄN.

Kiitos Sinulle sanoistasi.
Kovin lämmitti mieltä, että olet poikennut taas.

Huomaan että runossani on vieraillut yökyöpeleitä
useampiakin, mutta mikäpä olisiskaan miellyttä-
vämpää todeta avatessa runosivua.

Sinun palautteesi on kuin runo konsanaan, niin
kauniita sanoja käytät siinä - aivan kuin omissa
runoissasikin.

Kiitos Mer, aurinkoisia päiviä Sinulle.

kiitos Sinullekkin palautteesta, miellyttävää
luettavaa kaikki tyystin.

Ja aurinkoista päivää Sinulle, koska se sitten
alkaakaan, kun olet tuollaiseen aikaan runoni si-
sällä vieraillut. Varmaankin olet juuri nyt
unten mailla, luulen.

olen sanaton itse palautteestasi - kiitos !

sanomastasi tulee mieleen Katri-Helenan biisi
" katson autiota hiekkarantaa "

Kaunis oli palautteesikin, kiitos.
Laitanpa vielä virtuaalisen halauksen päivääsi
----------> toivon että löysi perille.

tervetuloa takaisin !

Oooooh, mitä minä osaankaan sanoa kommenttiisi ?
Minä tässä taidan nirvanaan mennä sanoistasi -
huh.

Mutta sillai varoen niiata niksautan, ettei mene
vanhat polvet sijoiltaan ja kiiiiitän.

Hämmennyn jälleen kerran palautteesi edessä.

Saat suuni hymyyn, ja toisaalta - kuin asettaisit
paineita runoilulleni.

Kiitos Sinulle, yritän olla sanojesi arvoinen.