Tiedän mitä on olla
satama yksinäinen
tummina roikkuvien pilvien usva
ja roudasta rahiseva hiekka
kaiuton, kaiuton askelten ranta.
Mutta Sinut
oli purreksi satamaani luotu
kotkaksi kannelleni
halkomaan siivilläsi taivas tuskattomaksi
sulattamaan hengitykselläsi hiekan henki.
Toisinaan
useinkin kyllä
on hyvä Sinua ajatella
ensimmäisistä katseista koskettavaan kipuun.
Mutta vain vaihtamalla sydämiä
voit kokea kaihertavan kaipaukseni.
satama yksinäinen
tummina roikkuvien pilvien usva
ja roudasta rahiseva hiekka
kaiuton, kaiuton askelten ranta.
Mutta Sinut
oli purreksi satamaani luotu
kotkaksi kannelleni
halkomaan siivilläsi taivas tuskattomaksi
sulattamaan hengitykselläsi hiekan henki.
Toisinaan
useinkin kyllä
on hyvä Sinua ajatella
ensimmäisistä katseista koskettavaan kipuun.
Mutta vain vaihtamalla sydämiä
voit kokea kaihertavan kaipaukseni.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Kaipuu rajaton.
Aava rannaton.
Mun sydämeni on.
Huomenii koskelle.
ja kaksi elämän merillä purjehtivaa sydäntä -
Sinun ja minun Margitta.
Samoja tyrskyjä, samoja aavoja päin kuljemme.
Kiitos Sinulle ja suloista huomenta sinne jonnek-
kin,
t äitee
..meikäläinen vaan mättää suorasukaisesti sanat paperille. Sinä osaat luoda aivan mahtavasti tunnelmaa sanoillasi. Vertauskuvasi ovat taas mestariluokkaa.
Kiitos nautinnollisesta lukuhetkestä : )
kuinka monasti olenkaan sanonut Sinulle, ettet
aliarvioisi alinomaa itseäsi. Kyllä Sinun tämän-
aamuinenkin runosi on hieno niin kuin sanoin.
Kirjoitamme eri tyylillä, mutta kumpikaan ei ole
toistaan huonompi. Sovittaisiinko tässä ja nyt,
että lakkaisit itseäsi jatkossa alentamasta ja
kirjoittaisit vain - niin yritän minäkin tehdä
vaikka omatkin tuotokseni vaihtelevat laidasta
laitaan.
Kiitos kuuluu ehdottomasti Sinulle.
..kerrontaa,tuskaisaa yksinäisyyttä,
toiveita unelmien siiville
ja mikä loppu!!!: "mutta vain vaihtamalla sydämiä
voit kokea kaihertavan kaipaukseni"
loppu kuin kruunasi upean runosi
hienon hieno,pidin.
olet oikeassa 64:n sanoissasi.
Sanoistasi humallun ja kiitän.
Toivotan myös hyvää päivän jatkoa.
"Mutta vain vaihtamalla sydämiä
voit kokea kaihertavan kaipaukseni."
Onpas tuvassa taas herkkää ja koskettavaa runoutta. Osaat Sinä, nyt ei löydy vastarunoa...harmi. Johtuskohan siitä, että heräsin ja vatsa kurnii aamupalaa:)))
Luen tämän uudelleen aamukahvin jälkeen, niin kaunis tämä on, riittääkö edes yksi kerta. Tämä on jo valoisampi kuin aikaisemmat, hieno homma:)
mutta hyvä niin. Ajattelin, että on aika tuoda
tosiaankin välillä valoisampaa jo kaikkien vuoda-
tettujen itkuvirsien jälkeen.
Pitäisiköhän olla ylpiä siitä, ettet saanut syn-
nytettyä vastarunoa vai mitenköhän siihen oikein
pitäisi suhtautua :)
Toivottavasti masu on jo saanut murkinaa ja jak-
sat puurtaa siellä.
Minulla on ollut sellainen tohina tänään, ettei
ole ollut aikaa edes tänne sitten aamun. Josko
nyt edes hetkonen, ennen kuin nuo loput päivän
hommelit menen hoitamaan.
Kiitos Kaaru, eiköhän se aurinko tee tehtävänsä
minullekkin - runoissani ainakin.
kuinka sä oikeesti teet ton, mä mietin et onks sulla joku tutka mun tuntemuksiin, salavaivihkaa kirjottelet näitä runoja mun ajatuksista :)
tää on kaunis, meinasin ottaa jonkun kappaleen tästä esille mutta kun nwe on kaikki hienoja. Ehkä mä eniten tykkäilin tästä koruttomasta lauseesta:
"kaiuton, kaiuton askelten ranta."
kiitos.
milläpäs minä muuten sinne sielusi syvyyksiin
pääsisin kurkkaamaan, en millään.
Mutta, mutta. Kuinkahan monet onkaan ne kerrat,
jolloin olet todennut tuon samaisen, en pysy enää
laskuissa mukana.
Ehkäpä meidän kummankin elämässä on joitain sa-
mankaltaisuuksia ja ne synnyttää runot jotka
myös liippaavat toisiaan hyvin, hyvin usein.
Sinun runosi minua ja päinvastoin.
Ja vaikka ikäeromme onkin melkoinen, niin se ei
sulje sitä pois ettemmekkö kokisi samoja tunte-
muksia sisikunnassa, vaikka ne kolhut onkin var-
maan aivan erilaisista asioista.
Mukavaa kuulla, että runostani löytyy kerrankin
kauneutta, eikä sitä iänikuista samaa valitus-
virttä. Ihan piti pikkasen tehdä duunia, ettei
tästäkin olisi tullut sitä sammaa.
Koruttomuus/pienuus voi olla monasti se parhain
anti, ehkä se oli nyt runossani lause johon viit-
tasit.
Kiitos Mandy, ottotyttöseni - Sinä sydämeni syr-
jimmäinen.
Sait niin haikean mielen runollasi...kauniin kuitenkin!!
Vaikka itse hempeyttä sisälläni tunnen...tunsin myös sen kaipuun kosketuksen...kiitos ihanasta runosta *niiaa*
-Enkuli-
sellaisen mielenkö runoni sai Sinussa aikaan.
Kerronpa salaisuuden; kyllä haikeus oli omassa-
kin mielessäni runoa kirjoittaessa - usko pois.
Eikä ollut ihan helppoa kyllä ikuistaa niitä tun-
temuksia pehmeään muotoon, joita sydämessäni/sie-
lussani kirjoittaessa tunsin niin ettei tämäkin
runoni olisi mennyt liiaksi synkkyyden puolelle.
" kaipuun kosketus " se sipaisi minuakin, runoni
myötä sitten Sinuakin.
Minunhan tässä pitää niksautella ja kiittää Sinua
sanoistasi Enkulinen, oikeasti.
Sydänlämpöinen kiitos että olet viivähtänyt het-
ken runoni sisällä ja löytänyt siitä ehkä itsel-
lesikin jotain.
HUH
Olin tukehtua
tuo runosi alku joka päättyy
- kaiuton ,kaiuton askelten ranta.-
kuin joskus ois kulkenut sen
tai tiedän olenkin
Näin runon pitää tuntua
KIITOS
Täytynee sanoa kuten Amandallekkin, että varmasti
olemme molemmat kokeneet paljon samaa. Tyttönen
nyt vaan on todellakin vielä tyttönen, mutta Sinä
ja minä uskoakseni hyvin lähellä samaa ikää. Eli
meidän kokemuksemme ovat vuosien saatossa
varmasti, miten sen nyt sanoisi etten vähättelisi
mitenkään Mandyn kolhuja - en edes keksi nyt oi-
keaa sanaa. Mutta uskon että Mandy tietää mitä
tarkoitin ja tarkoitan sanoessani Sinulle.
Varmaan olet kulkenut sitä samaa kaiutonta rantaa
kuin minäkin, ehkä se hiljaisuus satutti runossa-
ni Sinua.
Peres kallis, kiitos kuuluu Sinulle - ei minulle
Sinä tunteiden tulkki.
Odotahan kun ehdin tässä jossakin vaiheessa luke-
maan Sinun säkeitäsi. Luulenpa että niistäkin
totutusti löytyy koskettavuutta.
K i i t o s
Tässä runossasi huokuu voima ja sydämen ääni.
Ihanaa kuulla Sinusta pitkästä aikaa.
Toivottavasti lomasi oli antoisa ja rentouttava,
ja jaksat taas olla ahkerana työn ääressä.
Kyllä varmaan niin huokuukin, mutta Sinähän tie-
dät mistä elementeistä suurin osa runoistani syn-
tyy. Ei tämä sen puolesta kovinkaan paljon poik-
kea edellisistäni, paitsi ehkä siinä että yritin
saada edes hieman valoa tähän.
Kiitos unieni valvoja, äläkä unohda tänäkään il-
tana " velvollisuuksiasi " minuun :D
Hyvä ja eheä runo, jossa on selkeä teema. Pidin!
olen otettu erityisesti Sinun palautteestasi,
joka itse kirjoitat niin valtavan upeita ja kos-
kettavia runoja - kiitos.
Et varmaankaan tarkoittanut tuota "Luomistyöstä" runosi nimeksi. Se ei sovi ollenkaan!
Kaunis, raikasta symboliikkaa, eletyn tuntuinen.
Mistäköhän kummasta Sinä oikein aavistit, että
runon nimi ei ole alunperin ollut
" luomistyötä "
En muuten muista edes miksi sen alunperin otsi-
koin, mutta jotain perin tavallista se oli. Se ei
miellyttänyt silmää, ja muutin sen sitten. Olen
kyllä sitä mieltä, ettei " kaiuton, kaiuton "kaan
ole passeli otsikko. Yleensäkin pyrin siihen, et-
tä runon nimi ei olisi tekstissä mukana, mutta
aina en onnistu siinäKÄÄN.
Kiitos Sinulle sanoistasi.
Kovin lämmitti mieltä, että olet poikennut taas.
-miten kauniit sanat,
lipuivat vuolaana lailla
metsän puron ja tunnelma
ihastuttava kuin puron
reunoilta eteen aukeava
kukkameri, jota veden
pirskeet virvoittavat.
Runosi valloitti mieleni ja
ajatukseni.
Tervehtien, -mer- :))
Huomaan että runossani on vieraillut yökyöpeleitä
useampiakin, mutta mikäpä olisiskaan miellyttä-
vämpää todeta avatessa runosivua.
Sinun palautteesi on kuin runo konsanaan, niin
kauniita sanoja käytät siinä - aivan kuin omissa
runoissasikin.
Kiitos Mer, aurinkoisia päiviä Sinulle.
hienoja sanoja ja sydän ne kirjoittanut, sen tuntee,kaikki runossasi mutta varsinkin loppulause jotain niin upeaa.
kiitos Sinullekkin palautteesta, miellyttävää
luettavaa kaikki tyystin.
Ja aurinkoista päivää Sinulle, koska se sitten
alkaakaan, kun olet tuollaiseen aikaan runoni si-
sällä vieraillut. Varmaankin olet juuri nyt
unten mailla, luulen.
Olen aina tiennyt sinun osaavan kirjoittaa
loistavia runoja, mutta juuri kun luulen, että olen lukenut parhaimman runosi, teet vielä paremman.
Eikä ole enää sanoja..siitä kertomaan.!
Kiitos!
olen sanaton itse palautteestasi - kiitos !
...joita tämä runo aikaan sai minussa...
Kuljen autiota rantaa, katson merelle ja odotan rakkaudenlaivaa. Tiedän etten voi tavoittaa alusta, antamatta vaihtokaupassa omaa sydäntäni.
Kaunis on runosi, erittäin kaunis!
sanomastasi tulee mieleen Katri-Helenan biisi
" katson autiota hiekkarantaa "
Kaunis oli palautteesikin, kiitos.
Laitanpa vielä virtuaalisen halauksen päivääsi
----------> toivon että löysi perille.
Terveiset telakalta!
Onneksi se tippateline jäi jo pois kyydistä.
Mahdottoman upea on runosi. Nyt kun lääkehuurut hellittää, niin menee ihan tiloihin tästä;-))
Tarkkis
tervetuloa takaisin !
Oooooh, mitä minä osaankaan sanoa kommenttiisi ?
Minä tässä taidan nirvanaan mennä sanoistasi -
huh.
Mutta sillai varoen niiata niksautan, ettei mene
vanhat polvet sijoiltaan ja kiiiiitän.
Kun luen runojasi, usein tuntuu että tästä parempaa ei voi enää olla,
mutta sinulta se onnistuu, aina vain paranee, jos toisaaltaan niin voi
sanoa, koska kaikki runosi ovat niin hyviä.
Tämä Luomistyöstä runo, on jälleen niin hyvä, jotta, että ja vaikka mitä!
Olet taitava sanankäyttäjä, ei muuta voi sanoa, KIITOS jälleen kerran!
Hämmennyn jälleen kerran palautteesi edessä.
Saat suuni hymyyn, ja toisaalta - kuin asettaisit
paineita runoilulleni.
Kiitos Sinulle, yritän olla sanojesi arvoinen.