http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Kiusaaminen lisääntyy peruskoulujen yläluokilla/1135234722181
lainaus:
"Kiusattujen poikien osuus kasvoi keskimääräistä enemmän, kahdeksasta kymmeneen prosenttiin."
Ikävä uutinen, mutta koulukiusaus on ikuisuuskysymys. Vastauksia on vaikea löytää. Jokainen voi omalla kohdallaan miettiä, miten kasvattaa oma lapsi niin, ettei hänestä tule kiusaajaa.
lainaus:
"Kiusattujen poikien osuus kasvoi keskimääräistä enemmän, kahdeksasta kymmeneen prosenttiin."
Ikävä uutinen, mutta koulukiusaus on ikuisuuskysymys. Vastauksia on vaikea löytää. Jokainen voi omalla kohdallaan miettiä, miten kasvattaa oma lapsi niin, ettei hänestä tule kiusaajaa.
Vastaukset 36
Vanhimmat
onko vielä näin? tytöilläkin alkaa kiusaaminen olla väkivaltaisempaa.
kunnon kuri, mutta jos isä lässyttää, eikä omaylpeys kestä sitä, että omapoika on kiusaaja niin asiat ei miksikään siitä muutu, vaikka asiasta keskusteltaisiin koulullla! Ehdoton edellytys tuollaisen kiusaamisen loppumiseen on se, että pidetään kiinni sovituista asoista myös vanhempien osalta, kuin koulunkin taholta!
Omallla kohdalla ei edes kuraattori ole pitänyt pojille suunnattua keskuskustelua, vaikka yhteisesti asiasta sovittiin ja paikalla oli myös koulun rehtori! Nyt aikaa on kulunut jo lähes vuosi siitä, kun asiaan puututtiin ja homma jatkuu yhden yksilön osalta sillätavon, että se kiusaa myös muita poikia nyt, kun ei oikein meidän poikaa uskalla, koska tietää, että siihen puututaan
Kaipa se nyt jossakin näkyy.
Kiusaajien vanhemmathan ovat enimäkseen huutavia juoppoja.
Aika yksi kantaista ajattelua! - eikä edes osu sekään kohdilleen
...syyt ja seuraukset.
Ja kyllähän se tieto kulkee muutenkin.
Jotkut asiat vain ovat yksinkertaisesti yksinkertaisia.
Pohjan-akka tietää taas,ei ole aina näin.Kokemuksesta tiedän ettei aina tarvitse ryypätä.kyllä pennut osaa kiusata vaikka perhe on raitis,näin on nähty.
Tottakai löytyy poikkeuksia joka suuntaan, mutta sanoisin että aika usein alkholistien lapsilla on poikkeuksellisen paljon ongelmia elämässään ja tämä luonnollisesti vaikuttaa lapsen käyttäytymiseen. Samaten sanoisin että useiden kiusaajien vanhemmissa on jotain vikaa. Puhun vakavista kiusaamistapauksista. En siitä että pari kertaa osallistuu jonkun oppilaan tuuppimiseen.
Et voi todellakaan yleistää noin. Kiusaajia löytyy hyvin paljon myös ylemmän keskiluokan perheistä. Toki kotiolot heijastuvat suoraan koulunkäyntiin.
SE asia tapahtui sinun aivoissasi.
Jos on sisäinen huutaja, kyllä se näkyy...vaikka olisi kuinka töttöä olevinaan. Ei jakkupuku auta.
Luulin,että keskustelu koskee koulukiusausta,mutta sinä vain kirjottelet ja arvostelet toisten kirjotuksia...HEI HALOO....
HUI KAMALAA.............................
Alkoholistien lapset on kiusattuja....
toki muitakin kiusaajia on, mutta minua on kiusattu ja jälkeenpäin mietin että niinpä se oli kiusaajien vanhemmista oli aika suuri osa juoppoja ja eronneita.
saahan sitä keskustelu johtaa mihin johtaa ja toki kirjoituksiaan saa puolustella!
Mun kohdalla oli niin, etten kyennyt asettumaan toisen asemaan. Kai yritin olla hauska, enkä ymmärtänyt, ettei se ole kohteesta mukavan tuntuista. En ymmärtänyt, ei lapsena ymmärrä, jollei sitä käsitellä jotenkin aikuisten kautta kunnolla. Ja aivan alussa, tarha-ikäisenä muistan jotenkin kadehtivani muita lapsia, ja ehkä ihan silkasta "inhosta" heitä kiusasin myös.
Itse muistan yläasteelta sen, kuinka uskomattoman leväperäisesti opettajat suhtautuivat kiusaamiseen.
Jos joku kävi toiseen fyysisesti käsiksi, mentiin kyllä väliin, mutta muuten pojat saivat rauhassa huoritella ja haukkua tyttöjä, samalla, kun opettajat lähinnä hissuttelivat.
Uskomattominta oli, että jos joku tyttö sitten uskaltautui puolustamaan itseään sanomalla takaisin, opettajat yleensä käskivät tytön olemaan hiljaa!
Hirvittävää sukupuolisyrjintää ja iänikuista 'pojat ovat poikia' - yleistystä esiintyy Suomessa kaikkialla, jo lastentarhoista lähtien.
Yksi ratkaisu ongelmaan varmasti olisi se, että opettajille tulisi pakolliseksi joku kurssimuotoinen opetus koulukiusaamiseen puuttumisesta ja ehkäisystä. Muutenkin tuntuu, että opettajien koulutus on Suomessa puutteellista.
siinä että opettajat lähinnä vaan hyssyttelee,eikä todellisuudessa halua lainkaan puuttua lasten koulukiusaamiseen.Meidän lapsen opettaja nauraa aina,sanoit mitä tahansa niin hän vain hymyilee,tuntuu välillä ettei ole kaikki ihan kotona.Lapset jos tappelevat niin opettaja laittaa lapsukaiset käytävään "sopimaan"riitansa keskenään.Täytyypä toivoa ettei tämän opettajan lapsia koskaan kiusata,taitaisi siinä sitten jo hymy hyytyä.
joskus yläasteella mennyt opettajille sanomaan että noi kiusaa ja siitä vaan opettajalta saanut vastauksen että kuvittelet omias.. että oletko aivan varma että sinua kiusataan kun kaikki näyttää kuitenkin hyvin menevän
mutta vieläkin jaksan ihmetellä meidän koulun rehtoria,.
Eräs poika meidän luokalla kiusasi yhtä tyttöä, ensin piikitteli, nolasi (tyttö ujo kun oli) ja lopuksi kiusaaminen meni jo väkivallan puolelle,. Tyttö kävi kertomassa rehtorille (myös luokanvalvoja) että poika haukkuu,lyö ja muutenkin kiusaa, johon rehtori vastasi, "poika vaan tykkää sinusta" (?!?!?!?) Onko vähä es sairasta "opettaa" 5 luokkalaiselle tytölle "tykkäämisen" olevan lyömistä ja haukkumista??
Tyttö kertoi isälleen ja isä sanoi että tyttö välittäisi viestin rehtorille että "jos tuo tykkääminen ei ala loppua, isi tullee tykkäämään rehtorista" xDD
Loppu ne tykkäämiset xD
Olin ala-asteen luokassa jossa oli selvästi enemmän tyttöjä kuin poikia. Luokkahenki oli suurimmaksi osaksi hyvä ja parani loppua kohden. Väkivaltaista kiusaamista meillä ei tapahtunut kuin yhden pojan osalta, mutta sitten tuota henkistä väkivaltaa sitäkin enemmän. Jotkut tytöt kirjoittivat meistä pojista pilkkaavia juttuja ym. Ja kun opettaja löysi nämä laput niin hän ihan kylmästi luki ne koko luokalle ääneen itsekin naureskellen noille jutuille. Näin jälkikäteen ajateltuna ihan järjetöntä toimintaa tuolta opettajalta. Tytöt eivät edes saaneet ikinä mitään rangaistuksia. Pelkkä muodollinen anteeksipyyntö vain. Onneksi tuolloin ei ollut vielä youtubea. Tiedä mitä silloin olisivat keksineet. Vaikka nuo jutut eivät kohdistuneet yhtä pahasti minuun kuin minun kaveriini niin voin sanoa, ettei kyllä ollut niitä elämäni mukavimpia hetkiä.
Onneksi meidän luokkahenki tosiaan parani loppua kohden paljon ja yläasteella tulin jo ihan hyvin toimeen myös noiden tyttöjen kanssa, vaikka en kyllä unohtanut sitä millaisia he joskus minulle ja muille pojille olivat.
ei taida asiaan liittyvää opiskelua juuri olla? Itse muistan ala- ja yläasteella tulleeni kiusatuksi vuosia. Yläasteella kerroinkin asiasta ainakin terv.hoitajalle,mutta ilman mitään vaikutusta. Nyt vanhemman lapseni luokalla on ilmennyt oppilaiden taholta "salassa"(Ope tietämätön?) pidettyä kiusaamista,joka jatkunut vuosia. Kuitenkin vanh.illassa tuli ilmi,että oppilaat olivat kotona puhuneet,ettei ope ota asiaa tosissaan. Oli sanonut oppilaille,ettei kaikesta pidä kannella. Näinkö tulevia opettajia koulutetaan? On tietenkin yksilöitä,joita ei ko. työ paljon nappaa,kun todellisuus kohdataan,MUTTA SILTI!!! Rehtori kuitenkin puolustaa tätä opea ja näennäisesti puuttuvat asiaan. Pahinta/pahimpia kiusaajia ei voi kuulemma erottaa/siirtää muualle! Miksi ei? Onko kaikki vanhat tarkkismalliset luokat poistettu ja ongelmat näennäisesti poistettu? Mielestäni opettajat,rehtorit ja muu opetusväki eivät aja tätä ongelmaa turhan pontevasti ylöspäin,jotta päättäjät kunnissa ja valtion tasolla saisivat totuudenmukaista palautetta tilanteesta. Raha puhuu liiaksi ja koulut saavat pärjätä miten taitavat. Rehtorien pelko,joka ennen oli oppilailla mielessä,saisi olla tänäkin päivänä. Auktoriteetti puuttuu osalta opetusväkeä ja myös vanhemmilta. Ja tätähän lapsi käyttää hyväkseen,jos ei omaatuntoa ja empatiakykyä ole saanut tai oppinut. Lapsia ja heidän tekemisiään ymmärretään liikaa,kun mielestäni kuri ja rajat pitää olla alkuun selkeät ja pitävät. Siitä on sitten helpompi antaa löysää. Yritäppä sitten ottaa ohjaksia itsellesi,kun alkuun ei ole rajoja ollut. Saattaa onnistuakkin,mutta työlästä se on ja siinä kärsii sitten niin aikuiset,kuin lapsetkin. Lapset ei kärsi kurista ja rajoista,vaan se antaa heille turvan!! Itse olen päätynyt siihen,että opetan omilleni itsepuollustusta painottaen nimenomaan sitä,että sitä käytetään puollustukseen viimeisenä keinona,ellei puhe auta tai karkuun pääse. Täytyy varautua,koska jokainen näköjään vastaa itsestään jo ala-asteella tänpäivän kouluissa!!
Olen itse raportoinut opettajalle kuulemistani kiusaamisista,mutta vastaukset alkavat olla sitä luokkaa,ettei kannata vaivautua,ettei vaan häiritse hänen arkeaan!! Älytön tilanne,koska vanh.illassa sovittiin ilmoittamisesta ja sen velvollisuudesta. Ja koulussa eivät ota kantaa koulurajojen ulkopuolella tapahtuneista asioista. Vanhempien pitää selvittää ne keskenään,mutta voinette arvata ovatko kiusaajien vanhemmat yhteistyökykyisiä tai -haluisia. Edelleen meillä on kiusattujen oltava pois koulusta tai vaihdettava koulua,elleivät kestä olla!! Sama malli ruotsin kanssa meille käytäntöön,eli kiusaajat erotetaan heti alkuunsa määräajaksi. Ellei tämä auta,niin sitten siirto kaltaistensa joukkoon erityisopetukseen. Lisäksi nollatoleranssi kiusaamiseen. Vastuuta ei saa sälyttää oppilaille ja siihen,että heidän pitää puuttua. Koulun aikuiset antavat mallin siihen miten kiusaamiseen suhtaudutaan siellä. SITÄ EI SAA SALLIA KOULUISSA KUKAAN AIKUINEN!!!
PS.Toivottavasti jaksoit lukea ja sait ajatuksesta kiinni.
Ei kyllä minun aikana pojat ollut niitä kiusaajia, vaan tytöt. Poikien kanssa jos oli jotain, se hoidettiin kerta huitaisulla, ja asia oli sillä sovittu...tytöt taas oli ihan eri asia. Mutta eihän opettajat puuttuneet millään tavalla asiaan. Osa opettajista jopa yllytti muita pilkkaamaan ja haukkumaan minua, itse pilkkaamalla ja alistamalla luokan edessä erilaisista huonouksistani tai vaatetuksestani, jopa hiuksistani. Mitäpä siinä pieni ala-asteelainen voi tehdä, kun istua kiltisti hiljaa ja katsella ja kuunnella kun opettaja ja luokka"toverit" nauravat tuijottaen. Ei siinä paljoa halunnut mennä enää opettajille sen jälkeen kertomaan että olen kiusattu...ja kyllähän ne sen muutenkin näkivät! Kun puolustauduin joko sanallisesti tai nyrkillisesti (mikä oli harvinaisempaa), minähän se olin joka sinne opettajanhuoneeseen puhutteluun jouduin! Olen kokenut koulukiusaamista ala-asteen 3.luokalta lähtien, ja se kiusaaminen jatkui eri opinahjoissa sinne asti, kun opintoni lopetin 23-vuotiaana. Sitähän luulisi, että koulukiusaamiset kuuluvat ala-aste ja yläaste ikäisille, mutta näin ei ole. En oikeastaan edes tiedä, miksi minua kiusattiin. Sitä olen aikoinaan monet yksinäiset illat ja myöhemmin terapia-istunnot miettinyt, enkä ole löytänyt muuta syytä, kuin sen että olen luonteeltani liian kiltti ja herkkä, mutta myös liian räväkkä ja omaan erittäin omituisen huumorintajun. Eikö ihmiset todellakaan saa olla erilaisia? Miksi nykypäivänä vähänkin erilaisen ihmisen pitää olla koko ajan varpaillaan kovan henkisen panssarin takana valmiina hyökkäämään takaisin?
Täällä eräs rehtori hoiti kiusaamisongelman tehokkaasti. Vanhempien otettua yhteyttä rehtorin kommentti oli: ei meidän koulussa ketään kiusata! Kyseinen lapsi joutui vaihtamaan koulua, ja kiusaaminen siirty muihin lapsiin erittäin todennäköisesti. Eihän ongelmaa varmasti ole, jos se rehtorinkin toimesta kielletään täysin.
niin kiusaaminen loppuuu
Jos joku haluaa niin ilmottas semmosen työpaikan auki kun "koulukiusaamisen lopettaja" Olen vapaaehtoinen :D
tähän yhtyisin samantien minäkin. kiusattuna ollut ala-asteelta lähtien joten tiedän miltä tuntuu.
varmaankin suurin osa näiden kiusaajien vanhemista eivät välttämättä tiedä koko asiasta tai sitten tietävät ja ovat ymmälään miten toimia asian suhteen. itse antasin omalle lapselleni kunnon rangaistuksen arestia etc.. jos saisin tietää että hän olisi kiusaaja,
itse ollut kiusattu nuoruudessa ja kyllä pitää myöntää että kyllä ainakin oma koulu hyvin sai kiusaajat kuriin kun meni puhumaan opinnon ohjaajalle. saivat kiusaajat jälki-istuntoa tekivät viellä pari kertaa sen jälkeen mutta lopettivat sitten ainakin suoraan päin naamaa haukkumisen. ja mun mielestä se oli jo suuri etu, koska mitä minä en kuulut ei häirittenyt muo. saavathan sitten aikusempina aatella kui tyhmiä ovat nuoruudessa olleet. se o vaa niin harmillista miten kilttejä ja älykkäitä aina tunnutaan syrjittävän sen takia että ne pärjää paremmin. kateushan on se joka saa ihmisen sillai enimäkseen käytäytymään tai sitten vain oman paha olon tunne joka on lähtösin sit taas kotipuolelta.
Jos kiusaaminen menee fyysiselle puolelle ni siitähän voi jo siis ihan oikeasti nostaa lakisyyteen, jos se niin ei mikään saa kiusaajaa lopettamaan tekosiaan. koska ei se ole mukavaa vanhempien maksaa siitä että oma lapsi mukiloi toisia. vaiko joutuvatko tälläset ongelma lapset jopa koulukotiin kun ei vanhemat saa kuria aikaseks.. jaa a sanopa tuota mutta näin olis kuiteski hyvä.
Joissa kiusaajien vanhemmat jakaantuvat erilaisiin perustyyppeihin. Mutta yleensä perusjuonne on se, ettei heissä tai jälkikasvussaan ole mitään vikaa.
Useimmiten tällaiset vanhemmat itsekään eivät ole kasvaneet (henkisesti) aikuisiksi, vaikka vatsaa tai virkaa olisi kuinka isolla kauhalla.
pitää kutinsa! "Useimmiten tällaiset vanhemmat itsekään eivät ole kasvaneet (henkisesti) aikuisiksi"
Omalla kohdalla juuri tuollainen kokemus yhden kiusaajan vanhemmista ja teki mieli keskustelussa laukaista, että kasvakaa aikuisiksi! Kiusaajan äiti mm. sortui itse kiusaamiseen
Minua ei ole ikinä kiusattu, enkä ole itsekään koskaan kiusanut. En ollut mikään heiveröinen ja olin aina sillä periaatteella, että jos joku tulee kiusaamaan niin pistetään se ojennukseen.
Kaikkien kiusaustapausten kohdalla ei auta fyysinenkään vastustaminen, jos jotkut vaikea luontoiset henkilöt ottaa silmätikukseen....
Hyvä kaveripiiri on kaiken A ja O, kun halutaan välttyä kiusaamiselta.
Kaikki ne kiusaaja raukat kun ovat niin onnettoman typeriä . Huolestuttavinta on se että opettajat ei puutu asioihin näkevät ja tietävät mutta eivät tee mitään . Vanhemmat ei voi olla koulussa kun on se leipä tienattava että saa lapsille hankittua harrastuksia ja kouluun tarvikkeita ja vaatteita .Vastuu on koulussa opettajilla kaikesta mitä tapahtuu .Turha niiden on inistä sielä koulussa opettajien taitaa olla melkosen nynnyä sakkia suurin osa kun ei osaa ei ole auktoriteettiä minkänlaista .
Opettajat tyytymättömiä ja valittavat kaikesta ja itse ovat ammattinsa valinneet mutta miten se voi olla niin vaikeaa olla aikuisena ja mallina ja opettaa ja opastaa .
Kotona myös lasten vanhemmat monet on unohtaneet omat velvollisuutensa olla lasten vanhempia ja huoltajia ja heidän etuja ja asioita hoitavia ja huolehtivia . Pitää antaa eväät elämälle opettaa mikä on oikein ja mikä on väärin ja puhua lasten kanssa olla läsnä ja kuunnella heitä
Näillä eväillä se onnistuu kyllä .
Halusta se on kiinni miten asiat menee
NYkyisin tää hälläväliä välinpitämättömyys kaikkeen ja vastuuntunnottomuus vaikuttaa kaikkeen että on nuoresta asti tuuliajolla niinsanotusti irrallaan lapset kaikesta ,siitähän seuraa vain epäselvää epävarmuutta pelkoa ym joka sitten purkautuu uhona ja kiusaamisena ja omanitsetuntonsa kohentajat onnettomat käyttäytyy noin typerästi kun eivät tiedä omaa paikkaa ja miten elää ja miten onnistua .
Minusta on hyvin mielenkiintoista lukea näitä kommentteja varsinkin niiltä, jotka eivät ole koskaan itse kokeneet kiusatuksi tulemista.
Olin itse koulukiusattu koko ala ja yläasteen. Syytä kun kysyin, niin vatsaan löivät ja sanoivat että koska perheesi on köyhä.
Siis että näin. Mitä minä tällaiselle asialle voin? Tuntui siltä että syyt olivat keksittyjä ja tein sitten mitä vain, niin aina löydettiin joku syy mistä sai minua haukkua ja lyödä.
Miettikää, tuota 9 vuotta. Tietysti siihen yritettiin puuttua, niin vanhempien, kuin koulunkin taholta, mutta se auttoi aina vain hetkeksi kerrallaan.
Ja vaikka nyrkillä lyönti lakkasikin toviksi, ei henkinen väkivalta lakannut koskaan. Ilkeät katseet ja syrjintä oli jokapäiväistä.
Luulen että sillä oli osuutta asiaan että minua kiusattiin, että en itse ikinä mennyt mukaan kiusaamiseen, vaan puolustin heikompia sanomalla että nyt loppui kiusaaminen.
Itsetuntoni meni kiusaamisen takia aivan huonoksi ja sain kärsiä sivuvaikutuksista monta vuotta.
En uskaltanut katsoa ihmisiä silmiin, koska pelkäsin niin paljon.
Joka päivä koulun jälkeen kotiin itkemään ja toivomaan parempaa huomista.
Jatkuvaa pelkoa fyysisestä väkivallasta ja vihjailua muilta koululaisilta, että tänään tulee turpaan.
Haukkumista ja syrjimistä, vaikka kuinka yritti olla mukava.
Nykyisin olen kutakuinkin päässyt asiasta yli, mutta kyllä siinä kestikin. Tietysti huonot muistot toisinaan vainoavatkin, mutta nykyisin vähemmissä määrin.
Mielestäni koulukiusaaminen on vakava juttu, ja asiasta puhuminen on hyvä juttu, että sille voidaan jotain tehdä.
Nykyisin opiskelen sosiaalialaa Ammattikorkeassa ja olen menossa naimisiin elämäni naisen kanssa. Kavereitakin on ja kaikki on hyvin. Eli nykyisin on kaikki hyvin ja olen päässyt yli, mutta tiedän MONIA jotka kärsivät vieläkin kiusaamisen vaikutuksista monen vuoden jälkeen.
Ja kiitos ei provoja/ilkeitä viestejä tästä viestistä. Tarkoitukseni oli vain kertoa oma mielipiteeni ja kokemuksistani kyseisestä aiheesta, eikä lähteä sotimaan.
niin ehkä kiusaaminen joskus loppuu. En itse ryhtynyt/ryhtyisi tällaiseen. Jokaisen ampujan tulisi laittaa viimeiseksi viestiksi "koska minua kiusattiin/syrjittiin, niin teen nyt näin". Ja jos ihmiset eivät opi, niin se on heidän omaa syytänsä. Jos ihmiset eivät kunnioita sinua, niin ei sinunkaan tarvitse kunnioittaa heitä.
http://www.columbinegame.com/
koko ala-aste ajan ja ennen kun menin ylä-asteelle, tuli mittani täyteen. Ekana päivänä tämä poika tuli taas tönimään ja muksimaan minua niin löin häntä nyrkillä niiin kovaa kun lähti suoraan nenään ja verethän siltä irtosi ja tämä tyyppi juoksi vessaan paikkailemaan itseään. Sen jälkeen ei poika koskenut enää minuun ja muut koululaiset vähän aikaa naureskeli tälle kiusaajalle selän takana.