Mitä mun pitäs tehdä? miehen kanssa asumme yhdessä ja olemme kihloissa ja tyttö 7kk. tunnen itseni yksin huotajaksi. aamu päivät olen yksin tyttöni kanssa. Kun mies tulee kotiin ei tee oikeestaan mitään. on koneel, pelaa tai katsoo tv. Vähän saattaa leikkiä sillöin tällöin tytön kanssa. Minä en oikien saa levätä kun koko ajan pitää jotain tehdä ja tyttö minussa koko ajan kiinni. osaa kontata ja nousta seisomaan. teksi mieli lähtee tytön kanssa kävelemään tästä ja etsiä itselleni oma asunto. Rupeen olemaan tähän tilanteeseen aika kypsä. Ja jos sanon miehelleni et tee jotain niin se on kohta ja se on todella pitkä kohta itse kerkeen sen oikeestaan tehdä. Sit kun aina räjähdän sille ja sanon suoraan asiat niin sit ollaan pari päivää niin avuliaita ja sit palataan entiseen. Mitä mun pitäs tehdä? Olen niin väsynyt tähän touhuun..
mitä teen?
Nimetön
341394
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Mitä sen sun miehen sitten pitäsi tehdä? Pedata sinulle kaikki valmiiksi? Sitä se äitiys on 24/7. Mitä oikein odotit? Että kaikki jatkuu ennallaan? Oletko nyt ottanut huomioon kaiken sen mitä miehesi tekee, sillä jotain on saattanut jäädä huomaamatta. Relaa nyt vähän, on paljon varmasti mitä sinäkin voit jättää tekemättä. Anna miehelle sitä tekemistä eihän ne mitää sanomatta tee ja anna sille tekiselle aikaa.
suuruutta?
Miehen kuuluu omalta osaltaan osallistua kotitöihin. Ei se trkoita sitä,että puolisolle pitää pedata jotain valmiiksi. Tai no ehkä sänky;)Ilmeisesti alkuperäisellä on kaikk jatkunut ennallaan vauvan tulonkin jälkeen. Nimittäin miehen elämäsä...
En sano sitä enkö tykkäsis olla tyttöni kannsa.. rakastan häntä ja viihdyn hänen kanssa.
Ollaan sitten kodinhoitajai omassa kodissa. Palvellaan ja tehdään kaikki yksin. en saa edes kiitosta tekemisestäni.
Kotiäityshän on yksilön tekemä valinta, se velvoittaa. Mites on omalla kohdallasi, muistatko sinä kiittää.
Kyllä mua nyt kiukuttaa, ei kaikki mee niinkuin mä haluun, mut hei aina ei oo kivaa.
Mites ennen lasta, tekikö silloin jotain vai onko uusi ilmiö. Oletteko te edes missään vaiheessa suhdetta keskusteleet perhee yhteisistä säännöistä ja siitä mitä lapsen tuleminen niitä muuttaa.
Yksihuoltajuus muuttaa sitten sinun murheita. Seuraavaksi saat kirjoittaa, kun mies ei tapaa lasta eikä maksa riittävästi elatusta.
Joten otappa nyt lusikka kauniiseen käteen ja kiitä miestäsi ihansta lapsesta, jonka hyvin vointiin sinä haluat hänet osalliseksi. Anna miehellsi sitä aikaa oppia niitä kotitöitä omaan tahtiinsa, sillä hänkin on osa teidän perhettä ja varmasti ottaa siitä osaltaan vastuunsa kunhan unohdat tuo messias- syndroomasi.
Kun mies on koneella tai kattoo töllöä, nosta muksu sille syliin ja sano että pidä sä tätä nyt vuorostas. Ja lähde jonnekin: kauppaan, lenkille, suihkuun...tms.
Kun ruoka-aika lähestyy kysyt syöttääkö vauvan vai tekeekö teille aikuisille ruuan.
Kun pyydät siivoamaan, laittamaan pyykkiä tms. niin onko ne aivan välttämättä tehtävä juuri sillä sekunnilla. Jos mies ne tekee, vaikkakin vasta sitten kun itse olisit jo 3 kertaa asian hoitanut, niin mitä sitten?
Meillä kyllä mies osallistuu lapsen hoitoon ja kotitöihin, mutta se ON mies, ei se aina tajuu jos ei sano.
Joskus kun tuntuu, että se luulee mun vaan lepäävän järjestän tuokioita (kun mies tulee nälkäisenä töistä) tyyliin: muksun ruoka on jäässä, muksu tarvii syöttää ja vaihtaa vaippa ja laittaa torkuille, ruoka on tehtävä ja syötävä itse, anoppi on tulossa ja likaiset kalsarit on kasassa lattialla. Luettelen tehtävät ja sanon että aikaa ei oikeestaan ole kun muksulla nälkä, itellä nälkä ja vieraita tulossa. Sitten kysyn mitkä hommat haluaa hoitaa. Osaa taas arvostaa mun näennäisesti lokoisia päiviä vauvan kanssa kotosalla!
Mun ongelma on enempi siinä, että mies sais leikkiä lapsen kanssa enemmän. Tekee kyllä hoitohommat, mutta jättää sitten lelukasan viereen lattialle ja menee touhuumaan omiaan. No, muksu kasvaa niin eiköhän se sitten kävele isin perään katselemaan sen touhuja. Ja tuota olen harrastanut koko ajan, että kun katsoo töllöä vien muksun sille syliin, että nythän ehdit sylitellä samalla. Yleensä ne sitten katsoo kisat tms yhdessä loppuun.
Oletan, että miehesi käy töissä, eikä hän varmaankaan töiden jälkeen jaksa alkaa enää hulluna hääräämään kotona! Niin kauan kun minä olin lapsen kanssa kotona, minä hoidin kodin ja mies hoiti kotiin sen rahan. Toki lapsen kanssa vietti aikaa paljonkin ja aina vain enemmissä määrin mitä isommaksi lapsi tulee, mutta minä pidin huolen kaikista kotiaskareista. Meillä se toimi täydellisesti. Kannattaa miettiä ensin kenen kanssa niitä lapsia alkaa tekemään. Tuskin miehesi om ollut tuon aktiivisempi ennen lapsen tuloa? Noin pienen kanssa ajan viettäminen voi tuntua vielä hankalalta- miehesi ei ehkä tiedä, että mitä sen muksun kanssa nyt tekisi. Annan isälle ja lapselle omaa aikaa, eli lähde itse vaikka lenkille tai ostoksille. Isän on sillä välin pakko hoitaa lapsi ja ehkä siinä oppii enemmän nauttimaankin siitä kun saa tehdä sen omaan tahtiin ja omalla tavalla kun sinä et ole vahtimassa selän takana ja naputtamassa.
Aiheen vierestä, mutta tämä pisti miettimään....
"Kaikissa keskuteluissa" sanotaan että kotona oleva hoitaa kotihommat ja työssä käyvä periaatteessa maksaa siitä palkkaa tuomalla rahat tai jotain sinne päin...
Mutta jos mä saan päivärahoja saman kuin mies palkkaa, enkä ole hänen rahojaan vailla.... niin pitäiskö sitten vaatia mieheltä yhtäsuurta panosta kotitöihin?
Ja ei, meillä ei toimita niin, kunhan ajattelen ääneen.
Minä ainakin ajattelen niin, että minun työni oli hoitaa kotihommat kun mies kävi töissä. Sillä ei ole merkitystä mitä hän saa palkkaa. Mielestäni on käsittämätöntä, että niin monet naiset jäävät lapsen saatuaan kotiin nyhjäämään ja surkuttelemaan kotitöiden määrää ja sitä, että mies ei tee mitään kotona! Miksi vaaditaan, että kaikki kotityöt olisi jaettava suunnilleen tasan, vaikka mies käy sen lisäksi töissä ja äiti on kotona? Olen sitä mieltä, että lapsen synnyttyä liian monet äidit jäävät kotiin neljän seinän sisään liian pitkäksi aikaa, jolloin heidän maailmankuvansa kummasti supistuu ja alkaa ahdistamaan. Reippaasti vain ulos ja vaikkapa kerhoilemaan lapsen kanssa niin, että saa muutakin sosiaalista toimintaa elämäänsä kuin vauva ja vauvan isä.
...eihän niitä tasan voi jakaa, mutta totuushan on se, että isukki tekee 8h töitä päivässä,ja mammojen päivystys toimii 24h vuorokaudessa...
Totuus miehen osallistumisesta kotitöihin paljastuu viimeistään siinä vaiheessa kun molemmat osapuolet ovat töissä. Jos nainen silloinkin tekee kaiken yksin niin patalaiska kakkiainen se mies on!
Miehet tuppaa unohtamaan sen,että vauva todella työllistää ja heidän olisi vielä tarpeellisempaa osallistua kotitöihin.
Kerro miehelle, että olet miettinyt pois muuttoa kska silloin pitäisit huolen vain itsestäsi ja vauvasta. Ei tarvitsisi katsella laiskaa miestä kaiken muun lisäksi.Päsisit mielestäsi helpommalla. Jospa sitten muuttuisi ääni kellossa.
kerro myös kuinka sinäkin tarvitsisit omaa aikaa,jota miehellä ainoastaan tuntuu nyt olevan.
Itse kannatan hieman aikuisempaa lähestymistapaa. Kyllä ne miehetkin oppivat, kun saavat siihen tilaisuuden, ja useimmat miehet kyllä kykenevät rakentavaan keskusteluunkin. Mielestäni erolla uhkailu on lapsellista ja myöskin henkistä väkivaltaa: Muutu sellaiseksi kuin minä haluan sinun olevan tai otan eron ja vien myöskin lapsen mukanani! Useinhan viestin sisältö on juuri sellainen. Miehet kyllä sitoutuvat perheeseen paremmin arvostamalla heidänkin panostaan, antamalla heillekin oikeasti tilaisuuden muuttaa käytöstään, ja sillä, että asioista pystytään myöskin tekemään kompromisseja. Vai miten toimisit, jos tilanne olisi toisinpäin? Parantaisi varmaankin yhteistyöhalua, vai?
voisi isukin silmät vaikka avautu kunnolla tilanteeseen jos tietäisi äidin muuttoajatuksista.
Jos mies ei juurikaan ota kuuleviin korviinsa kehotuksia, pyyntöjä ym. ja ainoastaan kunnon räjähtämisen jälkeen homma toimii hetken, niin eihän se mies ole tajunnut kuinka vakavasta asiasta on ollut kyse.
Ja itselläni ainakin yksinhuoltajana arki oli todellakin paljon helpompaaa ilman sitä "vapaamatkustajaa" eli lasteni isää.
rehellisiä ja kerrotaan toiselle selkeästi missä mennään ja mitä voi olla odotettavissa.Miehet ei mitään vihjailuja ymmärrä.
toinen on ihan tosissaan. Pistäisi miettimään,että mitä tässä haluaa ja mitä sen eteen on valmis tekemään.
Musta tuntuu, etten ikiin ota äijää enää vaivoikseni, kun homma ei ikinä yksinkertaisesti toimi... Mulla on nyt 2 lasta, molemmil eri isät ja erottu on...
Kirjotin tonne alemmas ekan isästä... Että tietokoneella jumitti jne. Toinen täysin vastuuton ja ihan tosi vastuuttomammaks muuttuu koko ajan! Aluks pidin ihan fiksuna kaverina ja tuntukin siltä aluks kun lapsi syntyi. Siis oli täysillä mukana ja kovat tulevaisuuden suunnitelmat meidän perheelle. Odotus aikana ilmotti, etten mie sais imettää ku hänkin tahtoo yöl antaa maitoo... Siis pullosta. Mut sitte se into lopahti.
Loppujen lopuks tilanne se kun äitiysloma loppui, niin minä menin töihin kun miehel ei koulutusta niin ei saanut kunnon työtä, eli hän jäi kotiin kesän ajaksi (siis opiskelut kesken). Kun loppu väsyneenä tulin töistä kotiin, niin sain alkaa siivoomaan, tiskaamaan ja pyykkäämään. Mies valitti, että lapsen hoito niin rankkaa. Siis meillä oli roskia keittiön lattial (tyhjiä ruokapakkauksia ym.) ja aamupuurokupit vielä muiden kanssa pöydäl. Likasia vaatteita ja vaippoja pitkin lattiaa.
Viiminen temppu oli se kun alko lainailee rahaa ympäriinsä muka perheen menoihin, mie niistä rahoista kuullu kun ulkopuoliselta henkilöltä sitte. Omat baari illat niil rahoitti, kun mie kotoon laskin centtejän et mihin lasten vaatteisiin on rahaa ja mihin ei!
Huh, tekipäs hyvää purkautua!
Nimittäin tuollaisilla puheilla voi saada suuria haavoja tehtyä. Miehet vain kasvavat isyyteen hitaammin kuin naiset. Näissä kirjoituksissa on yleensä yksi yhteinen piirre. Äiti on uupunut, lapsi (useimmiten yksi) on pieni, ja äiti kokee hoitavansa kaiken itse. Eli loppujen lopuksi perheenä on ehditty olla aika vähän aikaa. Perheen muodostuminen vie aikaa, ja miehillä sen kaiken hahmottaminen on hitaampaa. Usein taustalla on vielä sellaista, että äiti on "ominut" vauvan hoidon itselleen (joka on luonnollistakin imetysten ym. vuoksi). Kun lapsi kasvaa, alkaa hän itsekin hakea aktiivisemmin myös isän huomiota, ja isä oppii kuin itsestään myöskin lapsen kanssa olemaan.
Ja mitä kotitöihin tulee, kyllä ne miehetkin alkavat jotakin tekemään. usein vain asioidenhoitamisjärjestys on eri kuin naisilla. Tuo ihan kohtakin on lupaus hoitaa asia, mutta usein naiset (ärsyyntyneenä) hoitavat homman ennen kuin miehen kohta tulee. Ja olen nähnyt usein senkin, että kun mies tarttuu toimeen, niin häntä ollaan kuitenkin jatkuvasti opastamassa vieressä. Tähän olen itsekin syyllistynyt.
Mutta kuka sen perheessä määrittelee, mikä on oikea tapa hoitaa. Särmiä täytyy hioa, ja ajan ja yrittämisen jälkeen ne kyllä hioutuvat yleensä.
Siihen asti voi olla vaikka jonkinlainen sopimus ihan hyvä. Millainen se on, se on jokaisen perheen oma asia. Aloittajaa suosittelen nyt kuitenkin lähtemään lenkille, ottamaan omaa aikaa rohkeasti ja säännöllisesti. Eivät ne miehet yleensä sitä ole estämässä. Samalla mieskin saa opetella ihan rauhassa.
Ja kannattaa myös muistaa kiitos! Olen vankasti sitä mieltä, että on paljon tehokkaampi tapa antaa positiivista palautetta kuin painostaa ja uhkailla. Väsyneenä sanottuja asioita ei saa takaisin, ja sammakoitakin pääsee suusta helposti. Itse en kyllä kuuntelisi tuollaista uhkailua ilman loukkaantumista, ja en osaa sanoa, pystyisinkö sellaista ihan heti unohtamaan ja anteeksiantamaan.
Eipä ne miehetkään kiittele,vaan pitävät kaiken itsestäänselvänä. Sitä itsestäänselvyyttä pitäisi löytyä kyllä molemmin puolin.
No kovin montaa päivää tai viikkoa ei viitsi antaa olla homman,josta huomauttanut,tekemättä,vaan sen tosiaan tekee itse.Ja sitä miehet tuntuvat odottavankin. Miksi sitä ei voi tehdä heti,kun kerran tietää että vähemmällä mielipahalla selviäisi molemmat?
Meitä on niin moneksi. Toiselle toisenlainen tapa on pars toimia ja toiselle taas toisenlainen.
Miehet kun eivät tosiaan mitään vihjailuja ymmärrä. Niille on milestäni paras puhua ihan selkokielellä.
esimerkiksi siivouksen jälkeen saattaa sanoa, että onpa mukava tulla siistiin kotiin, tai kylläpä ruoka olikin hyvää. Jos tietää, että olemme lasten kanssa tehneet jonkin isomman urakan, niin tuo pullat tullessaan. Ei sen kiitoksen tarvitse olla mitään erityistä, että kiitos, kun teit minulle ruoan, vaan yleinen asenne on positiivinen. Ja samalla lailla tietysti minäkin kiitän. Joskus tulen yöllä töistä , ja koti on siivottu, niin kyllä oikeasti tuntuu mukavalta. Mutta toisaalta, aina ei ihan siistiä ole, niin en minä siitä meteliä nosta. Pääasia on, että lapset nukkuu, ja on hoidettu.
Ja kiittäviä miehiä on paljon. Mikähän heistä on sellaisia tehnyt. Veikkaan, että ei ainakaan uhkailu ja nalkutus.
Aavemaista, mutta tuntuu kuin olisin itse kirjoittanut tekstin. Sillä erotuksella, että lapsi on meillä jo kaksi vuotta.
melko yleistä, surullisen yleistä ja ikävä kyllä varmaankin monesti myös pohjana eroille.
Miehillä kestää aikaa kasvaa vastuuteen ja ymmärtää, että perheen kasvaessa heidän on oltava valmiita antamaan itsestään enemmän ja "uhraamaan" myös sitä omaa vapaa-aikaa. Naiselle tämä on yleensä itsestäänselvyys, mutta harvalle miehelle on.
Miehet usein kuvittelevat, että vauvan tulo perheeseen ei muuta mitään! Ja ikävä kyllä media usein myös tukee tuollaista käsitystä. Lehtien kannet pursuavat onnesta sekaisin oleviä äitejä, jotka ovat timmissä kunnossa heti synnytyksen jälkeen ja kaikki on niin ihanaa. Harvemmin kuulee julkkisäidin sanovan, että meinasin kuolla väsymykseen, seksi ei kiinnostanut ja olo oli alakuloinen. Ja miehethän on ihan median johdateltavissa. Asiat ovat juuri sitä, miltä näyttävät!
Nyt sinun pitää miettiä, miten paljon jaksat ja missä tulee raja vastaan. Ehkäpä ratkaisu voisi olla se, että varaat kaksi arki-iltaa itsellesi ja lähdet vaikka kävelylle. Eli karusti sanottuna, pakotat miehen ottamaan hoitovastuuta lapsesta. Voi nimittäin olla, että mies ei osaa tarttua asioihin, koska sinä hoidat ne niin paljon paremmin. Toivottavasti asianne järjestyvät, koska on aina surullista, jos vauvaperheessä päädytään eroon!
Olen ihan täysin samaa mieltä!
Itse en kahden pienen ikäeron omaavien lasten äitinä edes ole laskenut, että mitä tuo mun mies tekee täällä kotona. Aamulla se antaa suukon töihin lähtiessään ja illalla kun mennään yhdessä nukkumaan. Se riittää minulle tässä elämän tilanteesssa.
niin tuttua, niin tuttua. tommosia ne miehet vaan on. ne on jotain superisiä, jotka paremmin suoriutuvat (täytyy myöntää että minä en tunne yhtäkään sellaista).
Jos kaikki miehet olisi tuollaisia niin ei meidänkään taloudesta miestä löytyisi.
Jotta näiltä yllätyksiltä voi välttyä niin:
1) Ei pidä ottaa poikasta suoraan mamman helmoista. 1-2 v yksin asuminen ja omista jäljistä vastaaminen auttaa miestäkin ymmärtämään missä kotitöissä on kyse.
2) Toista ei voi muuttaa. Kannattaa tutustua kunnolla ja odotella että ne ruusunpunaiset lasit kirkastuu ja innokkain rakastumisen aika on ohi. Siten voi ihan oikeasti miettiä onko toisesta aikuiseksi kumppaniksi ja kannaattako suhteeseen lapsia hankkia.
3)Aikuistua pitää myös itse. Tehdä omat päätöset ja kantaa niistä vastuu, omaa onnellisuuttaan ei kuitenkan kannata uhrata.
Nyt yli 30v on helppo sanoa, että maailma on ihan erilainen kun 20v kuvitteli. Ja ikävä kyllä äiti oli sittenkin oikeassa :(
Ja sitten vauvaperheessä pitää muistaa VÄSYMYS. Väsyneenä pikkuasiat joista ei yleensä viitsi hermostua, aiheuttaa eroihin johtavia katastrofeja.... Olethan nukkunut riittävästi??
Kummasti on noita super-isiä siunaantunut minun kaveripiiriini. Kavereistani ehkä kymmenkunta on perheellisiä ja kaikki osallistuvat myös kotitöihin. Toisaalta samanlaiset linnut yhdessä lentelee... eli ehkä vaan ollaan sen tyyppisiä ihmisiä että tajutaan homman juju.
Meidän perheessämme minä hoidan ruoanlaiton, kaupassakäynnin, imuroinnin ja haen/vien lasta päiväkotiin työvuorojen mukaan. Ja tietty täytän/tyhjennän apk:ta ja osallistun viikkosiivoukseen muutenkin kuin imuroimalla.
olisi voinut tulla suoraan mun suusta, sama mitään saamaton mies, ihana 7kk tyttö ja ahdistus, kun on yksin. Mietin myös samaa että lähteäkö vai ei. Sanoin sen myös suoraan ja nyt kaks päivää ollut avulias, ja jos ei jatku tälleen niin lähden.
ei ole tosissaan ja vielä huonomuistinen ;o)
leikki leikkinä...mutta ota puheeksi asiat kun olet rauhallinen.kirjoita lista niistä asioista mitkä ärsyttävät hänessä ja myös unohtamatta hyviä puolia =)
ja hän tekee samoin..tehkää siitä vaikka ns.peli ilta,hyvää ruokaa ja listat esille =)) ei alkoholia!!! vuorotellen esitätte toisista puolet hyvä-huono ja mietitte miten ratkaista se huono puoli hyväksi.
minä menetin osaksi mieheni sillä ettemme keskustelleet ajoissa noista asioista ja viina hänet vei =(viikonloppuna tuumasta toimeen siis =) onnea yritykselle.
täälä toiset naiset käy haukkumasta naista joka haluaa miehen joka osallistuu kodin-ja lastenhoitoon. Ei miehillä ole mitään erikoisoikeutta laiskotteluun, eikä naisen tehtävä ole yksin kasvattaa lasta ja olla vielä kotiorja miehelle.
Meillä kaikki kotityöt jakautuu niin, että se tekee kumpi jaksaa ja ehtii. Lapsenhoito menee aika tasapuolisesti aina. Pyykinpesu ja lattioiden & vessan pesu on ainoita asioita, mitkä minä teen yleensä aina, mutta sekin siksi, että minä olen se kotiäiti, jolla on enemmän aikaa. Tietty minä siivoan useammin, kun mieheni, mutta jos en jaksa ni sit mies siivoo tai siivoamme yhdessä.
Minä en myöskään stressa mistään pikkuasioista, joilla ei ole oikeaa merkitystä. Mitä sitten jos nurkissa on välillä villakoiria tai pyykkikasasta on tullut pyykkivuori. Hoidan kyllä pyykit sillon kun jaksan ja se riittää. Emme ole koskaan mieheni kanssa jakaneet mitenkään näitä kotihommia vaan teemme asioita sillon ku ne täytyy tehä.
Minusta hommat pitää jakautua tasapuolisesti, sillä tekeehän se kotiäitikin sen kahdeksan tunnin työpäivän lapsen kanssa kotona.
Erosin lapseni isästä, koska todellakin meni hermot just tohon. Hän tuli töistä 16.30, avasi tietokoneen ja istu siinä loppu illan... Kun pyysin hoitaa vauvaa, et saan imuroituu tms. ni sano vaan joo, laita tohon viereen sängylle... Ja jatko pelaamista. Varottelin moneen kertaan, et jos ei ala kattoo mikä sille on tärkeintä, ni myö lähetään. Ja sit lähettiin :( Mies sanonu myöhemmin et onkin mielummin viikonloppu isä, ei aika riitä enempään. Tän pelailun lisäks oli miehen lukuisat urheiluharrastkset, mihin meni esim. viikonloppusin aikaa 6-12 tuntia, ja välil viikollakin illalla...
Minkähän ikäsiä olette? Me oltiin parkymppisiä, eli tosi nuoria... Mies ei ollu valmis isyyteen ja perheeseen. Ehkä teil sama. En kyl tiedä mitä sun pitäis tehä. Ite en oo katunu pois lähtöä... Saan enemmän itekin näin vapaata. Kun kokonaisia viikonloppuja!
Mitä teijän miehet tekee työkseen?
Varmasti kotitöihin osallistuminen on erilaista, jos tekee raskasta ruumillista hommaa, kuin esim. toimistotöitä....
...kyllä vaikuta se työn fyysisyys siihen halukkuuteen tehdä kotitöitä tai jaksamiseen. Ollessamme molemmat töissä minä olin se meistä, joka teki raskasta fyysistä työtä, mies istui pyllyllään omalla työpaikallaan ja kas kummaa, mies nukkui työn jälkeen ja mä jatkoin työntekoa kotona...
eipähän pienen lapsen kanssa kotosalla kovin kiirettä ole ja toisaalta kolmen hengen talouskaan ei ihmeitä vaadi joten onkohan toiveesi ihan suhteessa päivienne sisältöön? Mies siis päivän töissä ja pitäisi vielä alkaa kotona jotakin työstämään?
Siis ajan takaa sitä, että jos olisit miehesi housuiss aniin olisiko työnjako jota nyt haluat vielä oikeudenmukainen ja reilu?
Kotonaolijan lepoaika on useimmiten silloin kun lapsi nukkuu oli se sitten päivällä tai illalla tai yöllä. Jos tahdot omaa aika aniin sovi se miehen kanssa ihan suoraan ja selkeästi äläkä vaan pyydä tekemään joitakin yksittäisiä asioita.
Nyt tuiketta silmäkulmaan! Kohtahan äitiysloma loppuu ja pääset palaamaan töihin. Silloin
oma-aika yms saa ihan uudet mittasuhteet! No, ei ihan huumoria, menee jo pikkuilkeilyksi...
Oman pienen lapseni kanssa ei ainakaan ole kovin kiireetöntä. Omaa aikaa korkeintaan 1 tunti päivässä, kun vauva nukkuu, ja muut kotityöt tehty. Lisäksi yöunet jäävät usein hyvinkin lyhyiksi. Tämä työ on kuitenkin 24/7 ja miehen työ ehkä 8/5, kyllä siinä on varaa muutama tunti hoitaa lastakin.
aloituksessa puhuit hommista yms etkä lapsen kanssa vietettävästä ajasta. Laita lapsi miehen syliin ja ilmoita, että huolehtii siitä! Ei se sen vaikeampaa ole!
Eli ongelma onkin lapsen hoito eikä miehen vetkuttelu tehdä muita kotiaskareita?
Ja kyllä täälläkin tiedetään mitä on olla kotona jopa kolmen pienen lapsen kanssa. Silti edelleen ne kotiaskareet kyllä ehtii suoritella päivän mittaan jos tahtoo. Täytyy olla poikkeuksellisen vaativa lapsi, että ei pysty kolmen hengen taloutta hoitamaan lapsen hoidon ohessa..
No, kuitenkin kukin tuntee asiat omalla kohdallaan aina tietyllä lailla. Toista ei voi muuttaa joten joko mies muutta atapojaan tai sinä opit hoitamaan kodin tehokkaammin sillä aikaa kun mies on töissä. Ongelma hoituu kummallakin tavalla. Ja silloin illalla on koko perheen yhteistä aikaa parhaimmillaan monta tuntia!
Kotona ollessa kannattaa pitää mielessä, että se työ on sitä kotona oloa ja se toinen ei käy missään huvittelemassa sekään!