Moi vain. Ollaan tosiaan molemmat 31-v kohta ja ajateltu perustaa perhe nyt kun on omakotitalo, varmat työpaikat ja juoksut juostu jne. Lapsihan toisi sisältöä elämään ja muutenkin sille olisi nyt kokeneena paljon annettavaa ja opetettavaa ja kivahan sen kanssa olisi puuhastella ja ottaa mukaan harrastuksiin, luontoon jne.
On vain tässä nyt paristi tähdätty siihen ovulaatioon. Eipä ole mitään kuulunut, vaikka oireita ollut, liekö kuviteltuja. Pettymään on joutunut kun kuukautiset alkaa ja jotenkin se pinnaa kiristää suhteessa.
No itse asiaan: onko meillä nyt mielestänne sellainen unelmatilanne tehdä lapsia, kun on tuota elämänkokemusta ja vastoinkäymisiä tullut koettua ja niistä opittua. Kunnon kansalaisia siis olemme, eli ei edes suurta ylinopeutta ajeta jne, eikä ole koskaan ajettukaan:)
Meillä riidellään ja sovitaan ja eletään ihan normaalia elämää. Alkoholia ei käytetä saunakaljoja enempää ja joskus tietenkin kerran parissa kuukaudessa tulee hyvässä seurassa humalluttua kunnollakin. Yhdessä kotona viihdytään ja harrastellaan mahdollisuuksien mukaan. Mutta olsihan se lapsi kiva lisä tähän hommaan ja antaisi pontta suhteeseen.
Mitkä ovat meidän mahdollisuutemme siis isäksi ja äidiksi lapselle tässä iässä? Kuinka yleistä on että tämä homma venyy näin yli kolmikymppiseksi?
Vähän huolettaa näin miehenä että tuleeko toiveista totta.
On vain tässä nyt paristi tähdätty siihen ovulaatioon. Eipä ole mitään kuulunut, vaikka oireita ollut, liekö kuviteltuja. Pettymään on joutunut kun kuukautiset alkaa ja jotenkin se pinnaa kiristää suhteessa.
No itse asiaan: onko meillä nyt mielestänne sellainen unelmatilanne tehdä lapsia, kun on tuota elämänkokemusta ja vastoinkäymisiä tullut koettua ja niistä opittua. Kunnon kansalaisia siis olemme, eli ei edes suurta ylinopeutta ajeta jne, eikä ole koskaan ajettukaan:)
Meillä riidellään ja sovitaan ja eletään ihan normaalia elämää. Alkoholia ei käytetä saunakaljoja enempää ja joskus tietenkin kerran parissa kuukaudessa tulee hyvässä seurassa humalluttua kunnollakin. Yhdessä kotona viihdytään ja harrastellaan mahdollisuuksien mukaan. Mutta olsihan se lapsi kiva lisä tähän hommaan ja antaisi pontta suhteeseen.
Mitkä ovat meidän mahdollisuutemme siis isäksi ja äidiksi lapselle tässä iässä? Kuinka yleistä on että tämä homma venyy näin yli kolmikymppiseksi?
Vähän huolettaa näin miehenä että tuleeko toiveista totta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Vähän provosoivaa tulla kirjoittamaan lapsettomuuspalstalle, että "on ajateltu perustaa perhe" ja "on unelmatilanne tehdä lapsia". Eiköhän pohdintasi kuulu ennemminkin vauvakuumepalstalle. Me täällä lapsettomuuspalstalla tiedetään, että ei sitä perhettä niin vaan perusteta, kun hetki on otollinen, kun on "omakotitalo, varmat työpaikat ja juoksut juostu jne" eikä niitä lapsia niin vaan
"tehdä", vaikka olisikin oikein unelmatilanne.
No, mutta asiaan. Ette todellakaan ole vielä vanhoja aloittamaan yrittämään raskautta. Ei ole mitään syytä pelätä, ettekö saisi lasta. Harva tulee raskaaksi ekasta yrittämästä ja kieltämättä iän myötä raskaaksitulo alkaa vaikeutua. Lapsettomuudesta puhutaan, kun tuloksetonta yrittämistä on takana vuosi. Teidän ei kuitenkaan kannata ehkä ihan vuotta yrittää, kun on jo tuota ikää, eli jos vauvaa ei ala kuulua, joskus 8-10 kuukauden yrittämisen jälkeen kannattaa ehkä jo hakeutua tutkimuksiin. Tietysti, jos teillä on syytä olettaa, että on ongelmia raskaaksitulemisessa (esim kuukautishäiriöitä), kannattaa tutkimuksiin hakeutua jo aikaisemmin. Ovulaatiotestejä kannattaa tehdä ja ellei ovulaatiota löydy testeillä, kannattaa hakeutua lääkäriin pikimiten.
Nykyään alkaa olla jo melko yleistä, että lasten
"teko" jää myöhemmälle iälle. Nainenhan on kuitenkin hedelmällisimmillään siinä parikymppisenä ja hedelmällisyys alkaa laskea joskus 25 ikävuoden jälkeen. Mutta minkäs sille voi, että tämä nykypäivän maailma on sellainen, että opiskella täytyy pitkään ja työpaikkaakin varmistella, ennen kuin uskaltaa alkaa perustamaan perhettä.
Onnea yritykseenne ja toivottavasti tärppää pian!
Ei ollut tarkoitus provo olla tämän. Mutta ajattelin tätltä palstalta kysyä, kun meillä ikää ilmeisesti parisen vuotta keski-ikää enemmän jos asjatellaan että eka lasta tehdään. Naisella on säännölliset kuukautiset. Ajoitus ilmeisesti todella tärkeää tässä lajissa?
että onko hyvä tilanne yrittää perhettä. Mutta teillä nyt kyllä vaikuttaisi olevan ihan järkevä tilanne elämässä alkaa yrittämään sitä perheen perustamista.
Lakatkaa tähtäämästä sihen ovulaatioon,niin voi onnistua piammin. Liika yrittäminen ja stressi asiasta vain haittaa raskautumista.
Ja tosiaan,vauvakuumeilu voisi olla oikeampi paikka...
kariutui parisuhde ja sen jälkeen meni 5v ennenkuin löytyi mies,joka halusi myös perhettä ja muutenkin tuntui sopivalta.
Todella pyrin koko sen 5v löytämään kumppania aktiivisesti.
31-vuotiashan on juuri oikean ikäinen lasten yrittämisenkin kannalta.
Olen nyt 41v. Me yritimme luomuna vuoden, jonka jälkeen n.2v tehokkaat lapsettomuushoidot yksityisellä puolella ja niiden seurauksena odotan lasta rv 33 4 ja kaikki mennyt ihan hyvin.
Minun suvussani lapsia on saatu ikäisenäni ja paljon vanhempanakin.
Luulin sen onnistuvani myös minun kohdalla helpommin.
Itse asiassa olin niin sisäistänyt sen että olen hedelmällistä sukua, että useiden inseminaatioiden ja parin epäonnistuneen IVF-hoidon jälkeenkin pidin itseäni vielä hyvin raskautuvana.
No,onnistuihan se sitten lopulta, lahjoitusmunasolu hoidolla.
Ihan myönteisellä ja rauhallisella mielellä odotan nyt tulevaa synnytystä.
Teillä ei tarvitse todellakaan olla mitään ongelmia raskautumisen tai sen jatkumisen suhteen.
Vuoden voi ihan rauhassa yrittää, sen jälkeen vain tehokkaisiin hoitoihin, niin useimmille kyllä auttaa.
Meilläkin on monta koiraa, kaks autoa, yhteinen asuntovelka ja haukkuva anoppi, koirankopissa on toisinaan ahdasta juu. Niin on se isännyyskin joskus saunapäivällisen jälkeen siellä ulkoruokinnassa. Pahinta tässä oli se, että piti tarjota anopille saunajuomat kun sattu olemaan siellä samaan aikaan.
Mutta kaikki kaikessa meillä on perhe!
Pelkästään jo parisuhde on jo todella tärkeä asia ja tuo ainakin omaan elämääni paljon sisältöä sekä turvallisuutta.
Kaksin olo on todella ihan eri juttu kuin yksin olo, oli sitten kyse elämän iloista tai murheista.