Lyhyesti tässä

"Yksinäisyys on sitä, että ei ole mitään halua mennä nukkumaan koska ei ole mitään syytä herätä aamulla."

Tuon väittämän minäkin allekirjoitan. Se tuli ymmärretyksi, kun elämässäni oli sellainen vaihe, että aamuisin pomppasin innoissani sängystä ylös odotettavissa olevan ihanan päivän vuoksi. Aina elämä ei ole ollut yhtä ihanaa mutta yleensä huonojen aikojen jälkeen on koittanut paremmat ajat.

"Yksinäisyys on sitä, että ei ole minkäänlaista halua tutustua kehenkään, koska seurasta on taatusti enemmän haittaa kuin hyötyä."

Em. väittämää taas en ymmärrä ollenkaan...

"Ykinäisyys on sitä, että nuoruus ja terveys on pilalla, joten ei ole minkäänlaista halua taikka syytä jatkaa tulevaisuuteen."

Em. väittämässä/mielipiteessä olen jyrkästi eri mieltä. Nuori kuvittelee helposti, että jonkin asian vuoksi nuoruus on pilalla. Todennäköisesti on vain kyse jostain vastoinkäymisestä, joka tuntuu sillä hetkellä ylitsepääsemättömältä, mutta kuitenkin ajan kanssa olotila helpottuu.

Terveys taas on "venyvä" käsite. Väittäisinpä, että suurella osasta suomalaisia on jonkinlainen krooninen sairaus (esim. diabetes, nivelreuma, psoriasis, astma, ihottuma, allergia, keliakia, epilepsia, mielenterveyden ongelmia.....) eikä se kuitenkaan estä heitä elämästä kutakuinkin normaalia elämää töineen, opiskeluineen, murheineen ja iloineen. Sairautta ei saa päästää liian suureen rooliin elämässään. Se on vain yksi ominaisuus lukuisien muiden joukossa. On elettävä niillä eväillä, mitä on.

Jos tuntuu, että asiat ovat huonosti, kannattaa miettiä, miten voisi itse muuttaa asioita paremmaksi. Jos keksii keinoja asioiden parantamiseen, kannattaa ottaa ne käyttöön. Jos ei keksi keinoja, täytyy yrittää nauttia siitä mitä on eikä surra sitä, mitä puuttuu.