Hei!
Millaista kokemusta teillä on pienten lasten puremisesta. Meidän naapurissa asuu lapsi joka usein leikkii (siis me äidit tietysti ollaan siinä myös) pihalla meidän lapsen kanssa ja kyläiltykin on puolin ja toisin.
Tuo poika on ollut kova puremaan ja on vieläkin, vaikka juuri täytti vuoden.
Olen aivan ihmeissäni ja kauhuissani. Olen yritellyt välttää yhteistä aikaa heidän kanssaan, koska oma lapseni jo pelkää tuota naapurin lasta. Lapseni on saanut muutaman jäljen, vaikka yleensä olen silmä tarkkana vieressä. Pureminen on siis todella kovaa ja jälkiä jättävää ei mitään näykkäilyä. Lapsen äiti kyllä kieltää, mutta ainakaan mitään tulosta sillä ei ole ollut.
Lapsi puree kun kielletään, mutta myös muuten. Luulen että tästä puremisesta on tullut hänelle jo tapa.
Ei kai noin pieni nyt osaa sinällään olla ilkeä, mutta aika hurjaa touhu on. Lapsi on vielä ollut kotihoidossa, mutta miten hän pärjää päiväkodissa, tuskin vanhammat sietävät tuollaista.
Lapsen äiti on muuten mukava, joten kurja vältellä yhdessä oloa, asiasta olen puhunut ja kyllä hän sen ymmärtää, mutta silti. Lapsi on muutenkin "väkivaltainen" potkii, lyö, repii hiuksista jne. Onko tälläinen vielä normaalia.
Oma lapseni on tietysti joskus myös vihainen, mutta ei pure koskaan ja korkeintaan sitten heittäytyy maahan, itkee tai joskus huitoo.
Millaista kokemusta teillä on pienten lasten puremisesta. Meidän naapurissa asuu lapsi joka usein leikkii (siis me äidit tietysti ollaan siinä myös) pihalla meidän lapsen kanssa ja kyläiltykin on puolin ja toisin.
Tuo poika on ollut kova puremaan ja on vieläkin, vaikka juuri täytti vuoden.
Olen aivan ihmeissäni ja kauhuissani. Olen yritellyt välttää yhteistä aikaa heidän kanssaan, koska oma lapseni jo pelkää tuota naapurin lasta. Lapseni on saanut muutaman jäljen, vaikka yleensä olen silmä tarkkana vieressä. Pureminen on siis todella kovaa ja jälkiä jättävää ei mitään näykkäilyä. Lapsen äiti kyllä kieltää, mutta ainakaan mitään tulosta sillä ei ole ollut.
Lapsi puree kun kielletään, mutta myös muuten. Luulen että tästä puremisesta on tullut hänelle jo tapa.
Ei kai noin pieni nyt osaa sinällään olla ilkeä, mutta aika hurjaa touhu on. Lapsi on vielä ollut kotihoidossa, mutta miten hän pärjää päiväkodissa, tuskin vanhammat sietävät tuollaista.
Lapsen äiti on muuten mukava, joten kurja vältellä yhdessä oloa, asiasta olen puhunut ja kyllä hän sen ymmärtää, mutta silti. Lapsi on muutenkin "väkivaltainen" potkii, lyö, repii hiuksista jne. Onko tälläinen vielä normaalia.
Oma lapseni on tietysti joskus myös vihainen, mutta ei pure koskaan ja korkeintaan sitten heittäytyy maahan, itkee tai joskus huitoo.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Meillä jo kouluikäiset pojat ja taapero tytär. Pojat oli kovia puremaan, niin toisia kuin äitiäänkin. Tytär ei ole edes yrittänyt.
Ei meidän pojat kuitenkaan vieraita purreet, eli kyse oli kodin "tavasta". Kieltämällä se kuitenkin loppui vähitellen. Tai nostamalla lapsi pois tilanteesta.
Olivat niin lähekkäin toisiaan syntyneet, että ottivat mallia vanhimmasta, en tiedä olisivatko muuten pienemmät hampaitaan terotelleet...
Tyttäreni puri 2-vuotiaana suuttuessaan isoveljeään niin että äsivarteen tuli iso jälki, oli todella tiukkana ja sanoin selkeästi EI SAA PURRA, tytölle näyettiin millainen pipi veljen käteen tuli.sitten hän pyysi anteeksi.
Äidille on varmaan todella noloa että lapsi puree vieraita lapsia, tuon ikäinen ei vielä kokonaan ymmärrä toisten tunteita ja syy-seurausuhteita joten käytös voi olla aika hurjaa ja ainakin väkivaltaisen näköistä. Yleensä tilanne kuitenkin rauhoittuu kun ikää karttuu mutta huonoon käytökseen pitää puuttua joka tapauksessa, hyvä että olette puhuneet asiasta.
On tosiaan siis purrut siitä 1v lähtien ja edelleenkin sitä tekee. Ymmärrän kyllä ettei noin pieni oikein tajua mutta tottahan toki itse suhtaudun suojelevasti omaan lapseeni, joten tämä tuntuu karmealta.
On "väärin" että kiltti lapseni joutuu pelkäämään ja tulee satutetuksi. Itselläni on useampi lapsi eikä kukaan heistä ole ollut mikään toisten satuttaja.
Toki tässä maailamassa joutuu lapseni kokemaan kurjia juttuja ja tästä naapurin lapsesta tulee varmaan kelpo kaveri, mutta tällä hetkellä tilanne on aika ikävä.
Hirveitä kersoja!Jos minua tulis joku ilman syytä pureksimaan.Haukkuisin ja huutaisin sen maantasalle!Hiuksista ilmaan vaa.Ottas hermoon nii paljo et huutasin kurkkusuorana nii et menis hiljaseks.Tai paremmassa tapauksessa purisin takaisin.Ei puris sen jälkeen varmaan.tollasilla vamppyyreillä on uskomattoman terävät hampaatkin.Niin kamalia apinoita kuin ovatkin.se pitäisi heille myös sisäistää.
Joku pentu tänne taas kirjoitellu :D
Meillä 1v10kk ikäinen tyttö ja suuttuessaan puree lujasti. Eräs nainen neuvoi että seisottaa eteensä lapsen ja sanoo matalalla äänellä ei ja ottaa kasvoilleen samalla vakavan ilmeen. Pitää olla tosi päättäväinen ja ehdoton että näin ei saa tehdä. Meillä neuvo toiminut hyvin.Yleensä tyttö on "hätääntynyt" ja tahtonut halata. Pikkuhiljaa pureminen on jäänyt vähemmälle.
oletko nyt aivan tosissasi! poikahan on vielä pieni joka ei ymmärrä että toista sattuu kun puree tai repii hiuksista . Sinulla ei todennäköisesti ole kuin yksi lapsi?
kyllä tuo on ihan normaalia 1-vuotiaalta. Lapsi todennäköisesti hakee huomiota puremisella , kun ei osaa vielä puhua.
Minulla on kax poikaa ja tyttö . molemmat pojat ovat olleet kovia puremaan pienenä tai tuo 1-vuotias harrastaa vieläkin sitä. 8-vuotias poika lopetti sen aikanaan kun kasvoi vauva iästä pois ja alkoi ymmärtämään että toista sattui.Tyttö taas ei oo koskaan purrut , mutta niitä naisellisia piirteitä oli jo pienenä.
Tällä hetkellä meidän 1-vuotias repii sisarusten ja meidän vanhempien hiuksista vähän väliä..eikä siinä mitään ihmeellistä. opetan tietysti pojalle että niin ei saa tehdä , mutta ei se päivässä sitä opi . aika tekee tehtävänsä kun ikää tulee lisää.
jos lapsi menee päiväkotiin ja pureskelee muita lapsia siellä niin se on hoitajien tehtävä vahtia lasta.
eiköhän se pieni poika jossain vaiheessa opi että toista sattuu kun puree.
POJAT ON POIKIA , pienestä pitäen!
Hei!
Olen kyllä tosissani, missä asiassa en olis? Poika täytti juuri kaksi, korjasinkin tuohon alas, (kun ekaan viestiin kirjoitin että täytti 1´)
Minulla itselläni on kolme lasta (Myös kaksi poikaa ja yksi tyttö), joten...
Omat lapseni eivät koskaan ole olleet noin väkivaltaisia muita kohtaan. Ovat kyllä läpsineet, tönineet yms ja kaksi heistä 1-2 kertaa purreet, mutta mitään jatkuvaa väkivaltaa kenelläkään ei ole ollut.
Minua vaan mietityttää tuo että se olisi normaalia...millaista elämää perheissä eletään jos päivittäinen väkivalta (tai ylipäätään satuttaminen) on normaalia. Kun on kyse isokokoisesta 2-vuotiaasta hän tekee niin pahaa jälkeä että kipu on tosi kova. Miksi olisi normaalia ja hyväksyttävää että lapseni pitäisi kokea tälläistä ja vielä tässä iässä??? Ymmärrän vielä 1-vuotiaan satunaiset puremiset, mutta en sitä että siitä tulee tapa joka vain jatkuu ja jatkuu
Ehkä olen sitten ollut hyväosainen, että olen saanut kolme reipas lasta, jotka osaavat ilmaista itseään muuten kun toisia satuttamalla. Luulisin kuitenkin että esimerkillä ja kasvatuksella on jotain merkitystä. Tuo :pojat on poikia on kyllä niin älytön väite kun voi olla...
Jos olisin vaan tarhatäti en varmaan ajattelisi näin, mutta kun kyse on kuitekin minun rakkaasta lapsestani jota satutaan, en voi sitä hyväksyä.
Sanoit että tarhassa hoitajien tehtävä on vahtia lasta, niinpä, mutta äidin/isänkö tehtävä ei ole vahtia lasta?? Minä kyllä vahdin omaani ettei satuta muita (tietysti satunaisia kertoja nyt kaikilla lapsilla on) ja pyrin myös vahtimaan toisinkin päin
Et varmaan ole meidän naapuri, mutta voisit olla :)
Meillä on just tuo tilanne, että naapurissa on kiltti, ujo ja hiljainen poika, kun taas meidän poika on vähintäänkin hyökkäävä. Meidän herra 2v puree, potkii, lyö, ottaa tavarat käsistä jne. Tietysti kiellän, mutta ei auta! Otan pojan aina puhutteluun, otan olkapäistä kiinni, katson vakavasti silmiin ja sanon "Ei saa satuttaa toista, toiselle tulee pipi. Nyt pitää pyytää anteeksi". Yleensä tästä seuraa, että poika vaan kirkuu: "ei pyydä anteeksi!" ja heittäytyy maahan kirkumaan ja/tai jatkaa puremista, lyömistä jne.
Poikani puree myös minua, niin että tulee isoja mustelmia, ja puri isäänsä niin että tuli verta! Enkä todellakaan tiedä mitä pitäisi tehdä, kun kieltäminen ei auta, eikä mikään muukaan!
Mutta jos siis yhtään lohduttaa, on näitä purijoita muitakin... Meillä myös naapurin poika pelkää jo minun poikaani, mikä on tosi kurjaa.
Me olemme menossa pojan kanssa neurologisiin tutkimuksiin, koska minusta tällainen agressiivisuus ei enää ole normaalia. Mutta tuskin teidän naapureilla sama tilanne on! Kannattaisi ehkä kuitenkin vielä puhua naapurisi kanssa ja kysyä voitko jotenkin auttaa. Voihan olla että hänestäkin tilanne tuntuu tosi pahalta, ja hän kaipaa jotakuta joka antaisi vinkkejä lapsen kanssa selviämiseen, minä voin myöntää että minä ainakin kaipaisin!
Toivottavasti saatte apua, aika hurjalta tilanne kuulostaa. En usko että olet naapurissa =) ainakin suhtaudut kielteisemmin tuohon käytökseen kun hän. Äiti kyllä kieltää mutta tuloksetta. En tarkoita että täytyisi lyödä takaisin, mutta esim. omille lapsille teen näin, jos he tekevät jotain (esim. lyö)
- menen kyykkyyn, otan käsistä kiinni, katson silmiin ja sanon: ei
noin siis teen kun kyse on pienestä, en lähde selittämään pitkiä juttuja tms. Isommalle eritavalla. Meidän lapseen tuo tehoaa, ei hän enää jatka. Tuo silmäkontaksi meillä on ehkä se määräävin tekijä. Kyllä myös kehun paljon kun hän tekee hyviä juttuja.
Lapset tietysti ovat erilaisia, kaikkiin ei varmaan kaikki asiat tehoa. Jos oma lapseni kirkuisi vastaan veisin varmaan hetkeksi hänet pois tilanteesta rauhoittumaan. Hyväksyn myös fyysisen koskemattomuuden rikkomisen tietyin ehdoin. Jos lapsini purisi, ottaisin varmasti kiinni sekä käsistä, katsoisin silmiin ja jos yrittäisi vielä purra, ottaisin kiinni toisella kädellä vaikka poskista, jotten pääsisi puremaan. Kyllä lapsen täytyy pystyä hyväksymään tiettyjä asioita ja rajoja.
Kaippa toisen äidin/ystävän/naapurin on vaikea antaa neuvoja jos/kun ei itse ole ollut samanlaisessa tilanteessa. Jos oma lapsi on "kuin ihmisenmieli" ei tiettyjä asioita ole tarvinnut pohtia ja kokeilla.
Toivottavasti tosiaan saatte apua ja poika ajan mittaa löytää muita keinoja itsensä ilmaisuun.
on alkanut puremaan kaiken näköistä siitä lähtien, kun hampaat tulivat.
Kielletty on. Jos hän mua puree tai repii hiuksista olen kieltänyt. Joskus se auttaa yleensä ei. Toinen mitä olen tehnyt on, että alan itkemään se auttaa yleensä paremmin, koska poika tajuaa että äitiin sattui ja alkaa itsekin itkemään. Toisinaan hän taas alkaa vain nauramaan.. Ilmeisesti äidin tekoitku ei uppoa aina...
Kolmas on sitten se, mitä tehdään esim. pinniksen reunaa purtaessa. Pidän poikaa sormella otsasta kauempana joka kerta kun mies lähestyy "hampaat ojossa". Tätä saa tehdä puolikin tuntia. Mies huutaa ja kiukkuaa, mutta yhä uudestaan pitää vain yrittää purra.
Mun mielestä ainakin meidän 1v ymmärtää jo, että hän ei saa purra. Koska selvästi hän ensin katsoo äitiä ja iskee sitten vasta hampaat kiinni.
Eli täällä kyllä haetaan sekä huomiota, mutta ennen kaikkea kokeillaan rajoja.