Tilanteemme on tällainen: Olen vähän alle 30v yksinhuoltajaäiti ja lapsi on pian 9kk. Olen ollut raskaudesta lähtien yksin. Lapsi oli erittäin kauan toivottu. Isyyttä ei ole todettu, isä on siis "tuntematon". Lähiperhettä on vain muutama, omat vanhempani eivät ole mitenkään kuvioissa.
Kyselenkin nyt sellaista että JOS minulle sattuu jotain tulevaisuudessa, lähinnä nyt murehdin sitä pahinta, eli JOS ja KUN kuolen. Miten käy lapsen? Hänellä on sylikummi ja 2 kummia. Ovatko he lapsen "ensisijaiset sijaisvanhemmat" vai miten lapsen käy? Hoitaako sosiaalitoimi suomessa tällaiset asiat vai miten se menee?
Kyselenkin nyt sellaista että JOS minulle sattuu jotain tulevaisuudessa, lähinnä nyt murehdin sitä pahinta, eli JOS ja KUN kuolen. Miten käy lapsen? Hänellä on sylikummi ja 2 kummia. Ovatko he lapsen "ensisijaiset sijaisvanhemmat" vai miten lapsen käy? Hoitaako sosiaalitoimi suomessa tällaiset asiat vai miten se menee?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mene asianajajan juttusille.
Voit tehdä"testamentin" jossa otetaan huomioon sinun toiveesi lapsen huoltajaksi.
Itse tein tuollaisen muutama vuosi sitten, kysyin kummitädiltä jonka kanssa samanlaiset ajatukset ja muutkin perusperiaatteet lapsen kasvatuksesta jne jne.
Hän antoi luvan ilmoittaa hänet toiveeni mukaiseksi huoltajaksi jos minulle tapahtuu jotain ennenkuin lapsi 18vuotias.
Minulla sukua, mutten toivonut ketään heistä, ei pahalla.
Tilanne oli silloin tuo.
Nykyään lapsellani on se isä(kin).
Lapsi halusi itse tietää kuka isä on ja me sen kerroimme, tiesin toki tämän(kin) päivän tulevan :)
Alustavasti voit tehdä "testamentin" :)
mistä ja miten sä sen teit? onko toi suomen asianajajaliitto se oikee paikka? (netist löysin)
onko niitä siis monta vaihtoehtoo? ja vaihteleeko hinnat? toi olis vähä alle 100e.
itte siis yh ja lapsen isä on narsisti juoppo.
on, mikä kannattaa tehdä. Minäkin olen yh:na tehnyt ja samalla kaneetiksi sen, ettei lapsen tulevalla avo-/aviopuolisolla ole oikeutta mahdollisesti perintönä tulevaan omaisuuteen. Oikeusaputoimistosta tai lastenvalvojilta saa apua. Mikäli testamenttia ei ole, menee huoltajuuskäsittely lastenvalvojille ja mikäli huoltajaa ei löydy, on ainoa paikka lastenkoti.
hankkia, ellei halua että kunnalta joku valvoo lapsen mahdollista omaisuutta kunnes hän on täysi-ikäinen. Vaatii kyllä sen, että voi 100 %:sesti luottaa uskottuun mieheen.
Soitapa lastenvalvojalle ja kysy, saat varmasti oikean vastauksen. Käsittääkseni lasta ei voi omaisuuden tavoin testamentata kenellekään. Lapsi kyllä sijoitetaan tuttuun ja turvalliseen paikkaan jos sellainen löytyy, huoltajuus vahvistetaan sitten käräjäoikeudessa.
Lastenvalvoja ei ole oikea taho.
Lakimies.
Eikä lasta testamentata vaan se on huoltajuustestamentti, siinä sana testamentti harhaanjohtava mutta kun muunlaistakaan paperia ei oikein ole.
Ja kyllä se yleensä menee niin että ihminen joka on suostuvainen, oli kummi tai ei, ei niin että kummin velvollisuus automaattisesti olla, ja ollut tekemisissä lapsen kanssa on se joka huoltajaksi saa ruveta.
Ei lasta varmasti laiteta mihinkään sijoitusperheisiin sossun toimesta, vaan pyritään menemään lapsen tottumusten mukaan.
Eikä se isä ole automaattisesti huoltaja jos yh kuolee.
Jos lapsi ei ole ollut missään tekemisissä isän kanssa vuosiin niin ei lasta määrätä edes käräjäoikeudessa ventovieraalle ihmiselle vaikka olisi kuinka isä.
Paperi jonka tekee asianajajan kanssa missä on tahto määritellä lapsen huoltaja pahimmassa tapauksessa on aika määräävä oikeudessa.
Onko sinun pieneen mieleesi edes tullut, että isä voisi tunnustaa lapsensa omakseen. Lapsella on sieltäkin puolelta lähisukulaisia, esim. isovanhemmat, jotka voivat olla hyvinkin halukkaita olemaan osana lapsenlapsensa elämässä. Ei äidillä ja äidin suvulla ole mitään yksinmääräämisoikeutta lapseen.
Kummi tehtävä on antaa kristilistä kasvatusta, eikä heidän vastuulla ole ottaa lasta huoltoonsa, jos sinulle sattuu jotakin.
Jos et pysty itse määrittämään lapsellesi huoltajaa, sosiaali toimi ottaa lapsen huostaansa ja etsii hänelle vanhemmat, jotka ovat valmiita ottamaan hänet huostaansa ei hän heittele jää.
laittaisin isyysasian kuntoon, sillä lapsella on oikeus isään. Kun ilmeisesti tiedät kuka isä on, niin isyyden selvitys ja tunnustaminen ei pitäisi olla ongelma. Isyyden myötä sitten kun/jos pahin tapahtuu, että äiti menehtyy, niin on ainakin huoltaja ( molempien sukuakin mahdollisesti)joka voi ottaa vastuun lapsesta.
Eihän nyt sylikummit ole velvollisia ottamaan lasta, eikä sitä heille niin vain anneta( tuskin moni ottaisikaan), Ensisijalla on toinen huoltaja ja esim jommankumman vanhemman sisarus. Jos heitä ei ole, ulkopuolinen sijoitus.
Ei sitten tullut tuollainen mieleen, kun lasta väen väkisin halusit, vaikka et voinut hänen tulevaisuuttaan edes turvata?
Yksinhuoltajuuteen on monta eri syytä. "Lapsentekoa" harkitessa ei ollut mielessä että tulen aina olemaan yksin. Siinä nyt vain kävi niin erilaisista syistä. Emme tulleet toimeen lapsen isän kanssa. Olisiko sinusta pitänyt tehdä abortti kun tiesin raskaana ollessani jääväni yksin?
Olen ollut tietoinen että lapsi jää "isättömäksi" vaikka isä onkin tiedossa. Hän ei vaan sovi isäksi, mm luonteensa on sen verran arvaamaton. Joo, nyt saa sitten kysyä että "miksi alunperin teit lapsen tällaisen miehen kanssa?" No, asialla on monta puolta.
Vaikka olisin ollut naimisissakin yms ja miehestä selviää uusia huonoja piirteitä niin eron jälkeen en haluaisi lapsen joutuvan hänelle missään tapauksessa. Nyt on kyse siitä että EN halua lapseni "joutuvan" isänsä hoiviin vaikka todistaisikin isyytensä. Ja kuten yllämainittu totesi niin lasta ei voi "antaa" ns ventovieraalle (isälle) jos he eivät ole tavanneet tai viettäneet aikaa yhdessä yms.
Ja tässä tapauksessa lapsen isä ei ole ollut mukana lähestulkoon missään asioissa mitä tulee lapseen.
Ihmettelen kun joiltakin ihmisilta tulee todella ilkeita viesteja. Mun mielesta on hienoa etta arvioit ihan selvajarkisesti etta lapsesi isa ei olisi lapsen turvallisuutta ajatellen valttamatta hyva tyyppi. On olemassa paljon esim juoppoja Suomessa. Olis aika kauheata jos esim juoppoisa sais yhtakkia lapsen hoidettavaksi.Ja lasten "tekemisesta" : Jos me naiset aina odotettais etta taydellinen mies astuisi meidan elamaan ja olosuhteet olisivat taydelliset, niin ei kukaan nainen tekisi lapsia. Jos lapsia haluaa niin joku mies siihen pitaa kelpuuttaa ja tama mies ei aina ole kuitenkaan sovelias isaksi. Onneksi valtaosa miehista on ok tai kivoja joten monilla lapsilla on isa.
Olenkin tottunut jo valitettavan usen kuulemaan näitä "Kylläpäs olet ajattelematon" ja "Lapsella on oikeus isään..." ja "Olisit miettinyt jo silloin kun haaroja levitit" yms yms.
Mielipiteitä on moneen makuun. Mutta kun itse olen ollut tietoinen päätöksestäni melkein alusta lähtien. Okei, "tekovaiheessa" en tiennyt että tämä mies, jonka kuitenkin olin jo tuntenut 3 vuotta, osottautuisikin EI-ISä-ehdokkaaksi. Hän oli raskauden aikana kyllä kuvioissa jne mutta lapsen synnyttyä alkoikin näyttää näitä ikävämpiä piirteitä. Emme ole periaatteessa enää väleissä muuten kun pyhiä toivottelemme ja yleisiä kuulumisia, koskien lasta.
Onhan se niin että kukaan ei ole täydellinen ja ei sitä voi tietää etukäteen miten ihminen voikin muuttua sellaiseksi josta emme sitten enää pidäkkään. Ja minusta lapsen tilanteessa en halua hyväksyä näitä kaikkia huonoja piirteitä koska luulen että lapsen turvallisuus olisi joissain tilanteissa kyseenalainen. Sitä en missään nimessä halua.
Lapsellani on oikeus tietää isästään, sitä en kiellä koskaan enkä aio salata sitä häneltä tulevaisuudessa.
Luulin tässä taannoin että tilanne olisi muuttunut ja olisimme sittenkin olleet yhdessä mutta ei siitä tullut mitään. Joten nyt olemme kahdestaan ja meillä on ihan hyvin asiat.
Enkä myöskään halua "etsiä" lapselle uutta "isää" vaikka joskus tapaisinkin uuden miehen. Hän ei tule korvaamaan lapseni oikeaa isää.
MUTTA jos tulevaisuudessa menenkin vaikka esim naimisiin niin tilanne on sitten toinen, varsinkin JOS lapsia siunaantuu lisää. Sitten onkin kokonaan laillisesti eri tilanne jolloin tämän ensimmäisen lapsenkin tilannetta ajatellen täytyy sitten tehdä kaikille järkeviä ratkaisuja. Mutta se ei nyt ole ajankohtaista.
Sa olet tosi nuori viela. Jonkun tutkimuksen mukaan nainen on kaikkein seksikkain kun han on 38 v ja siihen sulla on viela matkaa. Uskon todella etta tulet viela tapaamaan kivan miehen joka kohtelee sua oikeesti hyvin. Hanesta tulee myos hyva sosiaalinen isa lapsellesi. Huonoa renttua et tietenkaan hyvaksykaan. Kaikkea hyvaa sulle ja muksullesi! Hienoa etta osaat pitaa itsestasi ja lapsestasi huolta. Ala valita noista tosi ilkeista kommenteista.(taalla on ihmeen paljon ikavia tyyppeja)
Nohh, pakko kai jaksaa uskoa että "jonain päivänä se OIKEA mies tulee esim roskiksilla vastaan" =) En aio etsimällä etsiä ketään. "Vaatimukset" on sen verran korkeella, hehe. Eli mun vaatimukset ei ole mahdottomia, kole ihan perus-asiaa: REHELLISYYS, LUOTETTAVUUS ja RAKKAUS.
Harvoin vaan samassa paketissa on nuita kaikkia. Olen kyllä joutunut usein pettymään, jo aikaisimmasikin ihmissuhteissa vaikkei lapsia silloin ollutkaan. Kaikenmaailman renttuja kyllä nähty ja kauheuksia tapahtunut elämän varrella. Jo lapsuudessa jouduin näkemään perheväkivaltaa ja jopa eläimiin kohdistuvaa raakaa väkivaltaa. Olen nähnyt vierestä kun omaa äitiä pahoinpidellään jotenka tiedän millaista se on. EN IKINÄ AIO asettaa omaa lastani sellaiselle. Siksi olenkin vannoutunut pitämään kaikki väkivaltaisuuteen tai muuhun ikävään sotuvat ihmiset muutenkin poissa silmistä. Minusta kenenkään, varsinkaan pienen lapsen, ei tulisi koskaan joutuvan kokemaan epävarmuutta, turvattomuutta ja pelkoa. Se on surullista.
Nohh, ikäkin on vain ominaisuus. Kokemukset, varsinkin ne ikävät, kasvattavat ja niistä voi oppia. Ne toisaalta kovettaakin ihmismielen kurta ja sitä on vaikea pehmentää jälkeenpäin. Olenkin joutunut kamppailemaan tunnetasolla että pystyisin edes ajattelemaan seurustelevani enää. Luottamus ja usko kun on niin monesti vedetty kuin matto jalkojen alta niin sitä on hirmuisen vaikea "oppia" uudelleen...
No, eihän tässä voi muuta kuin uskoa huomiseen ja pitää jotenkuten toivoa yllä =)
Lapsi tuo niin paljon iloa jokaiseen päivään että se on jo niin iso onni ettei tässä ehdi kaipaamaan muuta =)
oo joku ajattelee ei niin jyrkästi. :)
tai hyvähän se olis sillä hetkellä ku seurustelee, ajatella että tässä se on, elämäni ihminen. varsinki jos lapsia suunnittelee.
Mut joskus käy vahinko..eikä munkaan mielestä sitä pidä sille lapselle kostaa, et jos isä oliki täys paska, että lapsen pitäisi siksi kuolla. Ei.
itte jämähdin narsistiin, jolle tulin raskaaksi 3kk jälkeen, suhde oli helvettiä kunnes lopulta lapsen ollessa 5kk erosin siitä paskasta. Ero narisistin kanssa ei kuitenkaan oo ihan niin yksinkertaista -kaikki jotka tietää- Narsisti koukuttaa henkisesti ja fyysisesti. Jotenka olin kiinni vaikka erottu oltiinki.
nyt!, kun erosta on kohta kaksi vuotta, odotan 7kuulla lasta tälle samalle narsu-paskalle. Jotenki se "eroominen" olikin sitten se vaikein paikka.. ja näin kävi.
ja vieläkin, kuten sanotaanki et narsistin uhri ei välttämäti ikinä pääse irti, olen tavalla tai toisella kiinni tässä ihmisessä. vituttaa se et se elää tuolla vapaana, kohtelee ihmisiä niinku kohteli mua, tekee kaiken uudelleen ja uudelleen.. ei tunne mitään! tekee lapsia kaikkien kanssa ja hylkää kaikki.
en osaa tollasta hyväksyä, vaikka itse olenki eroon päässy, en halua et joku muu joutuu samaan.
ainut keino päästä narsistista, varsinki täs tapaukses, olis se että se kuolis. tai katoaisi. Nyt kun on yhteinen lapsi, on asiat vaikeita. vaikka yh olenki ja isä ei lasta käy tapaamassa. (joskus ja jouluna, kun on selvä,tai kun on uusi nainen)
vaikka suomi on ihan ok maa, niin mua pelottaa olla yh täällä! pelottaa et lapset annetaan tollaselle, kun eihän narsistia yleensä pystytä todistaan narsistiksi. nyt ajattelin tehdä testamentin, jos jotain sattuu.
jumalan siunausta ittelleni ja vastaavas tilantees oleville! :)