Vaikka elämässäni olisi mitä ja vaikka elämäni olisi kuinka hyvin. Kuten nyt elämässäni on paljon mitä välttämättä kaikilla ei ole. Silti tunnen itseni yksinäiseksi. Miksi? Minulla on tuttuja ja perhettä, mutta yksinäinen olen. En osaa avautua toisille. En uskalla antaa itsestäni palaa kenellekään. Olen rakentanut kuoren. Niin kovan, että sitä on vaikea murtaa. Kuitenkin olen niin hauras ja hento. Tuntuu, että jos vähän naarmuunnun, niin melkein sorrun kokonaan. Tunnen oloni kurjaksi. On paha olla ja tuntuu etten jaksa. On vain pakko yrittää. Olen aiheuttanut niin paljon murhetta ja kärsimystä muille. Kaikki odottavat että voisin jo hyvin, mutta miten sen toisille kertoa etten voi. Miten voin murskata heidän toiveensa ja odotuksensa? Tunnenhan nyt jo syyllisyyttä kun olen toisille aiheuttanut vaivaa. En vain voi hyvin ja en tiedä miten voisin. Mitä minun pitää tehdä että jaksaisin olla onnellinen? Mitä tekisin että en tuntisi itseäni yksinäiseksi? Millainen minun pitäisi olla että näkisin ympärilläni elämisen arvoisena sen kaiken kauniin mikä ympärilläni on. Elämässäni kun ei ole kuin hyviä asioita. Ainoastaan minä en kelpaa. Olen kai vaativa, kun en voi olla onnellinen. Ei ole ketään kenelle uskaltaisin kertoa tunteeni ja ajatukseni. Ei ketään kuka ei odottaisi minun voivan hyvin. Tai ketään kuka ei ottaisi liian voimakkaasti sanojani. Minusta tuntuu, että epäonnistun elämässäni. En jaksa kannatella itseeni, eikä ole ketään kuka tekisi sen puolestani.
Miten ihmeessä te ihmiset jaksatte?
Miten ihmeessä te ihmiset jaksatte?
Vastaukset 3
Vanhimmat
On paljon ihmisiä, joiden seurassa voi olla vankka panssari yllä, esim. bilettejä-kaverit. Kannattaa vähän katsoa, millaiseen seuraan menee. Joku hellä, empaattinen ja kiltti ihminen voi olla sinulle aika väärä. Hän vain antaa eikä saa mitään. No juu, antamisesta ei tule sinulle paineita, kun vain valitset itsellesi sopivanlaisen seuran. Mitä sitä vaatia toiselta yhtään sen enempää kuin itseltä? Sitten vain hyväksyy sen, että toisellakin on vankka panssari yllä eikä mitään tukea, todellista kuuntelua, välittämistä tule. Turha tutustua ihmisiin, jotka ovat tunneälyltään kehittyneempiä.
Kerrot vain miten asia on, se on itsekin kannalta parempi, niin muutkin tekisivät. Tosiystävät pysyvät rinnalla vaikka toisella olisi kovinkin vaikeaa.
en tiedä takerrunko nyt epäolennaiseen,mutta kuka vittu sulle on uskotellut,että ihmisen pitäisi olla "onnellinen"? ja jos sulla niitä tuttuja löytyy ja kaikki on hyvin niinku ite sanot se yksinäisyyden tunne on pelkkä tunne eikä maailmanloppu! toisilla on jotain ja toisilla jotain muuta,kaikkee ei voi eikä pidäkään saada! RYHDISTÄYDY!