Tuhoavatko kasvattajat rodun alkuperäisen ulkomuodon?
Onko näyttelyissä pärjääminen tärkeämpää kuin se mille rotu "oikeasti" näyttää?
Otetaan esimerkiksi sharpei, kuinka moni tietää mille alkuperäinen sharpei näyttää? Tuskin kovinkaan moni, näyttelyissähän nämä mitä ruttusempi sen parempi, pärjäävät.
Toiseksi esimerkiksi voisi ottaa saksanpaimenkoiran, kyllä ne vaan on upeita! Tarkoitan niitä vanhoja koiria, joilla peräpää ei yrittänyt maata tavoittaa!
Ja seuraavaksi esimerkiksi voisin ottaa... vaihtoehtoja on monia!
Onko tällä tuomareita miellyttävällä jalostuksella ollut positiivisiä vaikutuksia rotuihin?
Onko näyttelyissä pärjääminen tärkeämpää kuin se mille rotu "oikeasti" näyttää?
Otetaan esimerkiksi sharpei, kuinka moni tietää mille alkuperäinen sharpei näyttää? Tuskin kovinkaan moni, näyttelyissähän nämä mitä ruttusempi sen parempi, pärjäävät.
Toiseksi esimerkiksi voisi ottaa saksanpaimenkoiran, kyllä ne vaan on upeita! Tarkoitan niitä vanhoja koiria, joilla peräpää ei yrittänyt maata tavoittaa!
Ja seuraavaksi esimerkiksi voisin ottaa... vaihtoehtoja on monia!
Onko tällä tuomareita miellyttävällä jalostuksella ollut positiivisiä vaikutuksia rotuihin?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Näin se vaan taitaa mennä, näyttely menestys ennenkaikkea.
Liian usealla kasvattajalla on tärkeämpää koiran ulkomuoto kuin esim. se minkä luonteinen koira on, ja jokainen voi itse kuvitella mitä on elää kauniin hyvin näyttelyissä pärjänneen koiran kanssa, jonka luonne on sitten mitä sattuu.
Miksiköhän tähän on tultu? Olisiko yhtenä syynä vaikka se koiran tiettyjen piirteiden ylikorostaminen jopa niin ettei koira olekkaan enään sen näköinen kuin rotumääritelmä on tarkoittanut.
Niin kuin kirjoitit näitä esimerkkejä on todella paljon.
Toinen seikka mikä on tässä jalostuksessa ikävää; käytetään liian usein samoja koiria, yhdellä uroksella saattaa olla liki satoja jälkeläisiä.
Miksi ei uskalleta käyttää niitä koiria jotka eivät ole välttämättä niitä parhaita näyttelytähtiä, mutta ovat silti terveitä ( lonkat, silmät, kyynärät) ja omaavat hyvän luonteen.
niinpä... ihminen omaa turhamaisuuttaan ja itsekkyyttään rääkkää eläimiä. oma kantani on, että tuo äärimmäisyyksiin viety jalostus on tosiaan verrattavissa eläirääkkäykseen. Joka päivä sitä tulee ihmetelleeksi ihmisten julmuutta ja loputonta typeryyttä... Tuomareita miellyttävällä jalostuksella ei tosiaankaan ole ollut myönteistä vaikutusta rotuun! Joissakin roduissa on kyllä käyttökoira- ja näyttelylinja erikseen, jolloin kummassakin linjassa painotetaan osaltaan eri ominaisuuksia, vaikka tietty yhteneväisyys pitää tietysti olla. Muutenhan jalostus johtaisi kahteen erilliseen rotuun. Itse ymmärrän rodunjalostuksen ns. alkuperäisen tarkoituksen jotenkuten kun koiria jalostettiin esim. valjakkokoiriksi, lampaita paimentamaan tai metsälle apuriksi. nykyään harva koira saa tehdä sitä, mitä varten ihminen on sen jalostanut. Kodit ovat pullollaan turhautuneita mäyriksiä, noutajia, paimenkoiria jne, joita ihminen nimittää ongelmakoiriksi kun tuhoavat paikkoja kotona, kun eivät saa tehdä sitä mitä niiden vietti on tehdä. Oikealla paikallaan nämä rotujensa edustajat olivat silloin kun ne tekivät sitä työtä, mitä varten ne oli alunperin jalostettukin. Nykyään samat koirat ovat kotona yksin 8-9 tuntia päivässä ja niiden kanssa ollaan kerran viikossa sunnuntaina. Ja sitten ihmetellään suureen ääneen kun meidän rekku on sellanen ongelmatapaus, että piikille pitää viedä! Esim eri paimekoiria on jalostettu tuhansia vuosia siihen, että ne pitävät lammaslauman koossa, joten vietti on voimakas edelleenkin. Yleistän nyt aika rankasti ja tiedän kyllä, että on olemassa paljon vastuullisia koiranomistajia, jotka järjestävät virikkeitä ja toimintaa lemmikilleen. Ärsyttää vaan suunnattomasti välillä nämä kaksijalkaiset kummajaiset, jotka unohtavat että koira on eläin, eikä ihminen ja jotka luulevat, että oman edun nimissä on sallittua tehdä ihan mitä vaan.
ottaa oikean käyttökoiran.
Asia on hankala niille, jotka haluaa ensisijaisesti vaan seurakoiran. Niiden käyttötarkoitusta ei missään kilpailussa tai kokeessa testata. On vaan näyttelyt, joissa niiden rotua viedään sairaampaan ja häiriintyneisempään suuntaa, esim. sukusiitoksilla.
Mutta jos haluat agilitykoiran, niin ota kennelistä, joiden koirat menestyy agilityssä.
Jos haluat vetokoiran, niin ota koira, jonka suvussa on tunnettuja mestarivetäjiä.
Jos harrastat canicrossia, niin vastaavasti...
Jos metsästät, niin et tee näyttelykoiralla mitään. Ota metsästyskoira ko. harrastajan kennelistä...
Eli älä ota koiraa pelkän ulkonäön takia. Mieti, mihin tarvitset sitä tai mitä harrastat sen kanssa.
Juuri näiden asioiden takia metsästyskoirat ja mm. vetokoirat ovat terveimpiä rotuja, koska niitä ei valita aina pelkän ulkonäön takia.
löytyy joka linjoista, ei ole tae koiran terveydestä tai hyvästä luonteesta se, että se ei ole näyttelykoira. Toimimattomia tai sairaita metsästys-, veto-, agility- ym koiria menee jatkuvasti monttuun kaikessa hiljaisuudessa. Ja niiden tilalle ostetaan uusia. Monissa metsästysroduissa käytetään myös todella rankkaa sukusiitosta. Julmaa on se, että eläin otetaan vain harrastusvälineeksi, oli se harrastus näyttelyä tai jotain muuta.
Tuohon ulkomuodon yliampuvaan jalostukseen sanoisin sen, että pennun ostajat voivat "äänestää" lompakollaan ja olla ostamatta kummallisen näköisiä koiria. Kyllä terve maalaisjärki jo sanoo, minkä näköinen koira ei välttämättä voi hyvin omassa kropassaan.
Siteeraan erästä shar pein omistaja: " Onhan nää tosi sairaita, niinku tää meidänkin koira on todella allerginen mutta on nää muuten niin ihania ja vienyt mun sydämen, että kyllä meille tulee toinenkin tällanen." Siis haloo! Tuollaset saa vaan syyttää itseään maksaessaan eläinlääkäripalkkioita. Ja eläinlääkärit hieroo tyytyväisinä karvaisia käsiään yhteen kun on noin tyhmiä ihmisiä.