..teille, jotka olette hyviä yrjöömään.. Tosin huono puoli siinäkin, sortuu ehkä oksenteleen useammin. Itse en voisi kuvitella oksentavani pahimmillaan kuin korkeintaan joka toinen päivä, jos silloinkaan onnistuu. Se on niin tukalaa, onnetonta ja aikaa vievää puuhaa! Sormia työnnetty kurkkuun minuutteja, oltu kaikissa mahdollisissa asennoissa, ähkitty ja puhkuttu, eikä mitään aina tule, korkeintaan joku onneton ruoansekainen kuola!
Onko antaa mitään vinkkejä miten saisin homman luistamaan paremmin? Olen yrittänyt painella vatsaakin samalla..joskus se on vähän auttanut.
pitäisikö syödä jotain niin pahaa, että alkaisi voida pahoin? Mikä olisi hyvä sellainen..? (ei tietenkään mikään kovin epäterveellinen)
Onko antaa mitään vinkkejä miten saisin homman luistamaan paremmin? Olen yrittänyt painella vatsaakin samalla..joskus se on vähän auttanut.
pitäisikö syödä jotain niin pahaa, että alkaisi voida pahoin? Mikä olisi hyvä sellainen..? (ei tietenkään mikään kovin epäterveellinen)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Rakas, älä edes yritä! Lopeta ennekuin on liian myöhäistä! En tiedä, tuskin tästä on sulle mitään hyötyä, ei ollu mullekkaan. Oli vaan ihan pakko yrittää kielloista huolimatta niin kauan että onnistuu, ja onnistuihan se lopulta.
Mutta mitkä olivat seuraukset, niin kauheat että en toivoisi kenellekkään, ja pahinta ei ole edes se mitä minulle tapahtui vaan läheisimmilleni ja kaikkein vähitenhän halusin heitä satuttaa! Eihän minulla ole mitään väliä, saan kai itse tehdä itselleni mitä haluan, ajattelin, ja niin ajattelet sinäkin.
Mutta kuten sanoin, syömishäiriö ei koske vain sinua, vaan ehkä kaikkein eniten rakkaimpiasi, sillä ennemmin tai myöhemmin he huomaavat sen ja tulevat huolesta sairaiksi!
Minun vanha ja sydänsairas isäni meinasi melkein kuolla takiani, sillä niin järkyttynyt hän oli nähdessään minut pitkästä aikaa. Bulimian/anoreksian vuoksi olin laihtunut 42 kiloiseksi, ja ennen painoin 52-54, pulleimmillaan 57kg!
Aluksi en tajunnut ollenkaan, mikä ihmisiä vaivaa, kun he näkivät minut pitkästä aikaa. Luulin todella näyttäväni hyvältä. Ehkä shokkiherätys oli, kun siskoni alkoi itkemään.
Oli järkyttävää tajuta, miten kaikki läheiseni olivat kuolla huolesta ja surusta. Kuitenkin minun piti käydä vielä pohjalla, ennenkuin paraneminen alkoi. Laihduin 37 kg ja jouduin osastolle. En siis letkuihin, mutta valvontaan. Siskot, äiti ja isä suunnittelivat jo suurinpiirtein hautajaisia, ja kaikki rukoilivat että selviäisin hengissä, vaikka tilani ei edes ollut vielä ihan niin paha. Mutta se, miten tämä kaikki vaikuttikin enemmän muihin kuin minuun, oli /on pahinta!
En ole vieläkään terve ja paranemisprosessi on kesken. Anoreksia/bulimiaa on nyt takana 2 vuotta ja vasta puoli vuotta sairaala hoidosta. En tiedä, paranenko koskaa täysin, mutta haluan rakkaat ihmiset takaisin elämääni... Heidän vuoksi taistelen, en minkään muun!
Neuvoni on, lopeta nyt! Syömishäiriötä et voi salata pitkään. Luulet että oksenteleminen pysyy hallinnassa, mutta se ei mene niin! Se ryöstäytyy käsistä, ja lopulta sinulla ei enää ole muuta kuin sinä ja syömishäiriö. Sillä kauaa kaveritkaan eivät jaksa tukea.
Itse olen menettäny jo kavereita ja melkein 2 siskoani. Poikaystäväni on myös totaalisen kyllästynyt tähän touhuun.
Lopulta tulet sinäkin olemaan yksin, ja sitä en todellakaan toivo!!!
Kun pidät itsestäsi huolta, osoitat näin myös läheisillesi välittäväsi heistä, sillä kukaan ei varmasti haluaisi, että teet itsellesi pahaa! He haluavat iloita kanssasi elämästä vielä pitkään!!!
Usko minua!
Rakkaudella
Juulia
Ei ole ystäviä tukemassa, heitä en omista ollenkaan. Vanhempani ovat kovia luonteeltaan ja heidän näkemisensä vain satuttaa. Toivoisin asuvani kauempana, ettei tarvitsisi nähdä niin usein..mutta en jaksa masennkseni vuoksi valitettavasti alkaa muuttelemaan minnekään.
Kyllä tämä minun asiani taitaa olla enimmäkseen tässä tapauksessa.
olo tuntuu ihan hyvältä tämänpainoisena, en ajattele että tästä laihtuminen tekisi ulkonäön paremmaksi. Laihtuminen vain vähän vähentää lihomisenpelkoa, kun on pidempi matka epämiellyttävältä tuntuvaan painoon... ulkonäköasioita tärkeämmältä tuntuu, että askel on kevyt, voi olla asennossa kuin asennossa ilman että olo tuntuu ikävältä, pukeutuminen luistaa hyvin, voi laittaa monta kerrosta vaatetta ilman että olo olisi tukala.
Olen palellut aina, jo normaalipainoisena. Palelu ei ole niistä ajoista lisääntynyt.
Hassua, että olen nytten hoikempana/vähän ns. alipainoisena saanut huomattavasti enemmän huomiota myöskin miehiltä, vaikka olen ainakin omasta mielestä lähes aina sairaan ja väsyneen näköinen. Tuolla huomiolla ei ole minulle niinkään merkitystä..mutta onhan se ihan mukavaa näin yksinäisenä ihmisenä, ettei ole täysin huomaamaton.
tuo sinun alkukirjoitus olisi voinut olla minun tekstiä. Kun mä sairastuin ja kun sairaus paheni mäkin jäin yksin. OSittain mä myös vetäydyin kovasti. Mulla on sama että vanhemmat ovat vaativia paitsi itseään kohtaan myös muita. Mä en käy nykyään enää juuri lainkaan kotona koska se on ahdistavaa. Ja asun onneksi kauempana heistä. Täällä on kuitenkin toinenkin yksinäinen joka on masentunut ja syömishäiriöinen.
Kiitän onneani ettei oma tilanteeni muuttunut niin pahaksi että alkaisin oksentamaan vaikka olen ennen ahminut todella paljon herkkuja ja joka päivä. Minulla tämä ei johdu vaativista vanhemmista vaan poikaystävästä joka käskee laihduttaa ja on haukkunut läskiksi kun painoin 59,5kg ja olen 168,5cm. En itsekkään pitänyt tuosta ulkomuodosta (tai siis mahasta) ja olen nyt laihtunut 3kg.. vielä ei ihan ole tavoite saavutettu. Haluan painaa 55kg ja silloin poikaystäväkin on tyytyväinen. Harrastan säännöllisesti liikuntaa ja punnitsen itseni joka päivä 2 kertaa. Tarkkailen syömisiäni ja lasken kaloreita. Käytän myös joitakin luontaistuotteita painonhallintaan.
heippa. kyllä ehkä itsekin tiedät, kuinka hullua on jatkaa poikaystävän kanssa joka ei hyväksy sua juuri sellaisena kuin olet!! itselleni aikoinaan eräs poika jota tapailin kehoitti enemmän käymään salilla jotta vähän kroppani parantuisi, ja pahastuin ikihyviksi eikä meistä sitten mitään tullutkaan. hän oli liian itsekeskeinen ja katsoi vain ulkonäköä. kamalaa!
joten, toivon sinulle voimia olla oma itsesi ja tarpeen tullen jatkaa elämääsi ilman tuota poikaystävää!
Olet ollut 59,5 kiloisena hoikka ja kaunis.
Poikaystävässäsi on jotain pahasti vialla kun käyttäytyy noin.
Älä kuuntele hänen puheitaan, sano vain kylmästi että voi lähteä jos ei kelpaa.
Tuollaiset ovat pohjimmiltaan surkimuksia, tosipaikan tullen itkevät äitinsä helmoissa.
Vittu ma voisin kuristaa sun poikaystavas! En oo syony mitaan tanaa joten on vaha aggressiivinen olo.. sori.. Helvetti tuollasia vitun homo jatkia ku laukoo suustaan tollasia! SAATANA!
Sano sille et ma vihaan sita..
Ja jata se! Oot paljon onnellisempi jonku kivan kans joka ei oo noin pinnallinen ja typera...
Juu yritystä vaan.. Käytä vaikka hammasharjan vartta tai pitkän lusikkan vartta. Ota huomioon ettei kukaa kuule kun oksennat. Onnea vain seuraaville 10:LLe oksentelu vuodelle. ja tervetuloa Todella sairaiden joukkoon.