Ihmetellen olen lukenut palstan kirjoituksia, sillä siitä on näyttänyt tulleen sukupuolten välinen taistelutanner, jossa naiset mättävät miehiä ja miehet naisia ja lisäksi vielä naiset niitä naisia, jotka sattuvat joskus puoltamaan miehiä. Hyvänä esimerkkinä voi pitää tuota "voi voi voi" -ketjua.
Tekeekö ero niin katkeraksi, että toisen sukupuolen edustaja aletaan nähdä yksisilmäisen pahana? Näin ainakin monilla naisilla tuntuu olevan. Jos joku etäisä uskaltaa julkisesti puolustaa oikeuttaan tavata lapsiaan, voi mikä ladyarmeija lähtee liikkeelle!
Tekeekö ero niin katkeraksi, että toisen sukupuolen edustaja aletaan nähdä yksisilmäisen pahana? Näin ainakin monilla naisilla tuntuu olevan. Jos joku etäisä uskaltaa julkisesti puolustaa oikeuttaan tavata lapsiaan, voi mikä ladyarmeija lähtee liikkeelle!
Vastaukset 42
Vanhimmat
Tasa- arvo toteutukoon vain, jos se on eduksi naiselle?
Sitä haetaan syitä ja virheitä toisen tekemisistä. Se pitäsi ymmärtää, ettei syiden kaivaminen auta asiaa.
Sitä elää katkerana omassa, pienessä kuplassa ja muu maailma menee ohi. Tilanne on pakko kohdata sellaisena kuin se on.
Sitä voisi oppia paljon itsestään, jos ymmärtäsi, ettei toisen mollaaminen ole onnen tuoja.
Kukaan ei kuitenkaan mätä niitä miehiä,
jotka puolustavat meitä naisia tällä palstalla,
koska heitä ei ole.
Päätit sitten aloittaa uuden mättö-ketjun, oletko ylpeä? Odottakamme päivä kaksi niin tämäkin kettinki on täynnä ilkeilevää puhetta, kuinka yh-äidit sitä sun tätä. Sehän on palstan idea ollut jo muutaman vuoden. Mutta ei anneta sen häiritä. Yh-äiti kestää mitä vain.
Ikävää, että kaikki mielenkiintoiset ja hyvät kirjoittajapersoonat (todelliset yksinhuoltajat) ovat kadonneet eikä uusia samanlaisia enää tule, koska kukaan äiti (muutama isä) ei halua lukea kirjoituksia, kuinka itsekäs hän on, huoltaessaan lapsensa.
Zombbarin, Justiinan ja allekirjoittaneen elämäntilanteet poikkeavat täysin toisistaan. Ainoa yhdistävä tekijä meissä on yksinhuoltajuus, survival-geeni ja sanavalmius. Jos me lopetamme kirjoittamisen tälle palstalle, mitä teille jää?
"Zombbarin, Justiinan ja allekirjoittaneen elämäntilanteet poikkeavat täysin toisistaan. Ainoa yhdistävä tekijä meissä on yksinhuoltajuus, survival-geeni ja sanavalmius. Jos me lopetamme kirjoittamisen tälle palstalle, mitä teille jää? "
Palstalle jää paljon tilaa rakentavalle, realitetteissa olevalle keskustelulle ilman turhaa miesvihaa, jota sinä ja zombbari tirisette.
"Ikävää, että kaikki mielenkiintoiset ja hyvät kirjoittajapersoonat (todelliset yksinhuoltajat) ovat kadonneet..."
Ehkä ovat siirtyneet elämässään eteenpäin ja kirjoittavat nykyään uusperhepalstalle?
"Jos me lopetamme kirjoittamisen tälle palstalle, mitä teille jää?"
Vähemmän vänkäystä?
Turha kai lisätä, että odotinkin tietyntyyppisiä vastauksia :) (viittaan kahteen saamaani vastineesen)
Jos ei kirjoittaja kykene laittamaan ajatuksilleen "tunnettua nimeään" vakuudeksi, se ei ole minkään arvoinen. mikaml:n ja Jean-L:n puheissa on enemmän miestä kuin teidän kahden.
Anteeksi. Tuo oli jo todella pahasti sanottu.......
Ei ole kyse miesvihasta, päinvastoin. Tosimies saa täyden kunnioituksemme, uskallan sanoa.
Mille palstalle meidän pitäisi siirtyä, että sinä saisit tästä palstasta oman näköisesi, ilman meitä aluperäisiä yh-äiti-kirjoittajia?
Olisiko yh-äidille jotain toista Suomi24-sivua, jossa huojentaa mieltään ja keskustella päivänpolttavista arkiasioista?
Miksi et vain ohittanut Zombbarin aloitusta, kun tiesit että me "miesvihaajat" siihen kuitenkin otamme kantaa? Masokismi:kö? Tarve "nujertaa" pari yh-äitiä?
Mielenkiintoista, että ajattelet kykeneväsi rakentavaan ja realistiseen mielipiteenvaihtoon, kun lukee sinun edellä olevaa oksennustasi.
Onko yksinhuoltajan "elämässä eteenpäinmenoa" Uusperheellisyys?
Oletin, että eronneen laatuelämää voi viettää myös seurustelemalla, sekoittamatta lusikoita enää. Tai jopa olemalla yksin yksinhuoltaja ilman uutta kumppania.
Olen siis jälleen kerran erehtynyt. Luulo ei ollutkaan tiedon väärti.
Laitatko linkin johonkin aloitukseesi? Sillon näemme, mitä sinä kirjoitat ja ajattelet. Tai laita samantien pariin aloitukseesi. Saamme kokonaisemman kuvan kirjoituksistasi :D
Fiksua olisi näinkin vaikealla ja eripuraisella asiapalstalla kuin YH:t vaatia rekisteröitymispakkoa. Jäisi kertakäyttönikkien nälvimiset pois kokonaan. Ehkä sinäkin miettisit kaksi kertaa mitä eetteriin pistät :)
Mahtavaa! Vai onko. ...Varmaan Jossulla on huonoja kokemuksia miehestä, sitä ei voine kiistää. Jos mies haluaisi tavata lasta enemmän ja jopa tasa-arvoisesti..Se on Jossulle (ja hänen kaltaisilleen) kauheata??!!
Oikeudenmukaisinta lienee, että väitteittesi tueksi laitat linkin.
Vaikka vastaankin. :)
Laittaisinko linkin aloitukseeni ja antaisin aseita näykkiä ja tökkiä ja etsiskellä niistä epäkohtia, että saisit vieläkin pidemmän vänkäyksen aikaiseksi kuin nyt. Enpä taida. Koita selvitä siitä, ettet voi kontrolloida kuka kirjoittaa ja mitä tai millä nikillä.
Eipä tuo nälviminen sinulta ainakaan näytä pois jäävän, tai tulevan mietintää sille mitä eetteriin pistät, vaikka tiettyä nimimerkkiä "aina" käytätkin. ;-)
So why bother...
Vain ja ainoastaan selkeä miesvihasi saa sinut luulemaan noin.
Nimim. elämässään eteenpäin siirtynyt uusperheellinen ÄITI
Aloitus äitien omasta vastuusta tapahtuneeseen tilanteeseen, ns. yhteisvastuullinen käsitys eroon johtaneista syistä sen tuloksista ja sitä seuranneesta mahdollisesta epätyydyttävästä yhteisvanhemmuudesta huolimatta.
Ja heti kärkeen - ei koskenut sellaisia, jotka ovat olleet jollain tavalla mieleltään sairaan puolison uhreja - henkisen ja/tai psyykkisen väkivallan alla.
Oman vastuun käsittämisen kautta irti menneisyyden taakasta ja täydellisyyden illuusiosta -> anteeksianto niin itselleen kuin exkumppanilleen, vapautuminen katkeruudesta ja nykytilanteensa hyväksyminen. Onnellisuuden löytäminen ensin itsensä kanssa, sitten mahdollisesti jonkun toisen.
Ei tietenkään laatuelämän kriteeri ole hyvä ja toimiva parisuhde - kaikille. Joillekin on. Kuitenkin ensin olisi oltava onnellinen itsensä kanssa, päästävä irti katkeruudesta ja kyynisyydestä, jotka tappavat ilon elämästä. Elämä on ihan tarpeeksi haasteellista ilman että siitä tekee itse itselleen vieläkin haasteellisempaa. Mutta jokainen tavallaan, joku tahtoo nokkapokkaa, joku tahtoo keskustelua ja yhteistä ymmärrystä, joku tahtoo parisuhteen - joku ei. Jokaisen oma valinta.
"Palstalle jää paljon tilaa rakentavalle, realitetteissa olevalle keskustelulle ilman turhaa miesvihaa, jota sinä ja zombbari tirisette."
Ahaa, tuo oli siis se oksennus. Ok.
Kiitokset kunniasta. Olet oikeassa, ei se rekisteröityminen voi olla niin vaikeaa.
Pitäähän omien mielipiteidensä takana seistä ja
vastata niiden arvosteluun ja myös olla valmis
myöntämään erehdyksensä.
P.S. Kannatan siviilipalvelusta. Pääasia että miehet käyvät armeijan.T: Reservin aliupseeri.
"Päätit sitten aloittaa uuden mättö-ketjun, oletko ylpeä? Odottakamme päivä kaksi niin tämäkin kettinki on täynnä ilkeilevää puhetta, kuinka yh-äidit sitä sun tätä. Sehän on palstan idea ollut jo muutaman vuoden. Mutta ei anneta sen häiritä. Yh-äiti kestää mitä vain. "
Voiko enempää marttyyri-asennetta osoittaa...ja lisäksi täydellistä väärinymmärrystä. No se ei ole uutinen näiden "siskosten" kohdalla.
Suurin osa täällä olevista yh-äideistä sentään on järkeviä ja vähemmän sukupuoliorientoitunutta vanhemmuuden ja sen paremmuuden suhteen.
Mitä sinulla oikeasti on vastaan näitä jossua ja zompparia? Vaikutat todella epätoivoiselta näin ulkopuolisellekkin.
..Saa kai täällä kommentoida??!!
Jos puolustan oikeuttani kirjoittaa mielipiteitäni, sinä kutsut sitä vänkäämiseksi.
Joo-o.
Olet nähtävästi tottunut siihen, että sinä lyöt viimeisen pisteen asioille. Ei onnistu täällä. Täällä sinä olet rivikirjoittaja.
Itse näyt näykkivän kirjoituksiani ja tökit milipiteitäni kuin ne olisivat vähempiarvoisia kuin sinun.
Minulle on aivan sama lopulta kuka milläkin nikillä kirjoittaa, en vain jaksa noteerata sinunlaisesi huutelijan kirjoituksia tämän enempää. Se on kuin yrittäisi keskustella skitson kanssa. Ei tiedä mikä persoonista on äänessä milloinkin.
Itsehän kysyit, mitä sitten jäisi, jos et kirjoittelisi, ja sehän olisi juuri vähemmän tätä vänkäystä, josta niin kovin tykkäät.
Rivikirjoittajia olet sinä ja minä ja jokainen täällä, turha kruunuja kiillotella sen enempää.
Eivät ole vähempiarvoisia kirjoituksesi. Mutta asenteellisia. Etkö itse huomaa, että oikeasti olet todella miesvastainen, vaikka eivät kaikki miehet ole samanlaisia, kuten emme me kaikki naisetkaan.
Minunkin on oikeus siitä kirjoittaa mielipiteeni. Vaikka se varmasti sinun mielestäsi onkin vähempiarvoinen kuin omasi. Voi olla että ymmärrän sinua väärin, ja varmaan miesvihasi taustalla on jotain mikä sen selittää, mutta eikö se nyt ole niin, että miksi haastaa jokainen mies, jos yksi on sellainen, kenet oikeasti haluaa haastaa?
Ystäväpiiriini kuuluu monia yh-isiä, vuoroviikkoisiä ja etäisiä. Arvostan heitä heidän hyvin ominaisuuksien perusteella, en siksi, mitä heillä on jalkojen välissä. Enkä siitä syystä heitä myöskään väheksy.
Teet omia ylitsepursuavan erinomaisia päätelmiä minusta siksi, että kritisoin yhtä lehtijuttua, miten se oli toteutettu, ja samoin kritisoin Viikonloppuisä -ohjelmaa sen manipuloivan tyylin takia.
Sinulla on ongelma, ei minulla.
En ole haastamassa ketään, ei ole tarvis, kirjoitan keskustelupalstalle.
Tässä viestissäsi kumoat edellisen väitteesi jossa kerroit eronneiden siirtyvän elämässään eteenpäin perustamalla uusioperheen.
Hienoa jos olet onnellinen ja olet perustanut onnellisen ja toimivan uusioperheen ja olet päässyt eroon katkeruudestasi ja kyynisyydestäsi. Olisi ollut surullista, jos lapsesi olisivat joutuneet elämään ilottomassa yh-perheessä. Jotkut naiset ovat onnettomia yksin, tiedän, ystävissänikin on sellaisia, jotka eivät kykene olemaan hetkeäkään yksin. Oma elämäni yh-äitinä ei kuitenkaan ole mitenkään erityisen haasteellista (ihan normaalia lapsiperheen elämää, käsittäisin), niin että kokisin sen negatiivisena, toivottavasti et sinäkään enää.
Onnea uusioperheellesi, en kadehdi osaasi. Minä henk.kohtaisesti en uusioperhettä perustaisi, oma tupa ja oma lupa -lapsillakin, on kaiken a & o. Ja sisaruksillakin on yksi ja sama isä, niin ovat tasavertaisia siinäkin suhteessa. Jokaisen oma valinta, kuten sanoit. Se, ettei perusta uusioperhettä, ei evää kuitenkaan hyvää ystävyyttä ja toimivaa suhdetta vastakkaisen sukupuolen kanssa.
...mut tärkein puuttuu. vieläks sä annat miesten hakata itteäs ja sit purat sen lapsiin????
Sinun mielestäsi minä teen ylitsepursuavaisen erinomaisia päätelmiä sinusta siksi, että kritisoit lehtijuttua (no en kyllä ole lukenut sellaisia viestejäsi, vaan kuukausien varrella aina silloin tällöin ovat jotkin viestisi osuneet silmään, enkä voi hyvällä tahdollakaan sanoa, etteivätkö ne olisi enemmän asenteellisia kuin vähemmän).
Ja minun mielestäni sinä taas olet melko asenteellinen täällä kirjoittelevia kaikkia miehiä kohtaan, olivatpa he törkykirjoittajia tai eivät. Jos joku miettii ja perustelee asiaa, joka ei juuri puollakaan lähiäidin tilannetta, eikö asia ole niin, että sinusta sitä kirjoittaa silloin sovinistisika?
Vänkäyksellä en tarkoita oman mielipiteen ilmaisua vaan sitä, että keskustelua jatkaa loputtomasti, viestiketjut venähtävät, vaikka enää mitään oleellista uutta asiaa ei olisikaan sanottavana. Sitä on vänkäys. Sama asia kuin jos tekisimme nyt tästä viestiketjusta loputtoman pitkän, vänkäisin ja vastaisin aina vain sinulle takaisin, mitä en tietysti jaksa enkä viitsi tehdä, en siksi että luulisin olevani jotenkin viisaampi kuin sinä, vaan siksi, että sillä ei oikeastaan ole mitään merkitystä kenellekään.
Tarkoitukseni nyt ei kuitenkaan ollut niin paha miten tämän otit, enkä kyllä ole aikaisemmin juuri sinun kommentteihisi vastaillut. Pahoittelut siis, jos jotenkin pahoitin mieltäsi.
Se on vain yksi tapa siirtyä elämässään eteenpäin.
Paikalleen jämähtämistä on mielestäni se, jos ei koskaan pääse yli eikä ympäri negatiivisista kokemuksistaan, ja on siksi perusteettoman asenteellinen ihan jokaista kohtaan, joka kehtaa olla eri mieltä mistä tahansa asiata.
Jokaisella on oma tapansa. Sen toimivuuden itselleen tietää vain itse. Meillä ei lapset joudu kärsimään uusperheestä, en olisi sellaista puolisoa itselleni valinnut, jonka kanssa oleminen olisi aiheuttanut heille mitään ikävää, koska en voisi olla onnellinen, jos heillä olisi asiat huonosti. Lapsilla on oma lupa ja oma tupa, vaikka uusperhe meillä onkin. Sisarukset ovat saman arvoisia, eihän lapsia voi terve ihminen luokitella paremmuusjärjestykseen siitä riippuen, millaisessa suhteessa he ovat syntyneet. Meillä lapset ovat itsekin sanoneet, että nauttivat perhe-elämästämme, joten meille kaikille, tämä tapa on ollut hyvä. Se ei tarkoita, että se kaikille sopisi.
"Paikalleen jämähtämistä on mielestäni se, jos ei koskaan pääse yli eikä ympäri negatiivisista kokemuksistaan, ja on siksi perusteettoman asenteellinen ihan jokaista kohtaan, joka kehtaa olla eri mieltä mistä tahansa asiata."
Olet oikeassa yllä, mutta toivottavasti tarkoituksesi ei ollut kategorioida tuntemattomia kirjoittajia "perusteettomasti asenteellisiksi" mielipiteidensä takia, vain koska hän kehtaa olla eri mieltä kanssasi.
Olet tuonut monesti julki kantasi, että omia ja lasten oikeuksia puolustavat miehet ovat itkijämiehiä, ei tosimiehiä. Pidätkö tosimiehenä sellaista, joka tanssii naisen pillin mukaan?
Muistaisin sinun joskus kehuneen lastesi isää tosimieheksi. Sellaisiako sinä kunnioitat?
Minusta on hyvä että eriäviä mielipiteitä löytyy.
Jos ne mielipiteet ovat (riippumatta siitä kenelle ja mihin asiaan vastataan) aina perusteettoman asenteellisia ja epäileväisiä, (esim. jos joku on sitä mieltä, että omillaan pitää pärjätä, eikä exän maksaa ylimääräistä elatuksen lisäksi,) että katkeran ex-mieskö se siellä taas kirjoittelee, vaikka kuka tahansa voi olla mitä mieltä tahansa erinäisistä oikeuksista ja velvollisuuksista, joita meidän äitienkin elämään kuuluu, silloin voi pitkällä aikavälillä perustaa näkemyksensä tietystä asenteellisuudesta aina toistuvalle kaavalle.
Kun meitä äitejä ja isejä on niin monenlaisia. Ja automaattisesti jonkun äidin mielipiteestä eroava näkemys ei ole hyökkäys häntä vastaan, eikä siis kenenkään sovinistisiankaan kirjoitus. Toki joskus voi olla sitäkin :-D mutta ne nyt kannattaakin jättää taas ihan omaan arvoonsa.
Sitä paitsi niinhän se menee, että kirjoittajasta riippumatta, joistakin mielipiteistä on samaa mieltä - osaksi tai kokonaan, joistakin taas eri mieltä, osaksi tai kokonaan.
Saat olla vapaasti eri mieltä kanssani, kuten minäkin sinun kanssasi jos sille tarvetta on, ja hienohan juttu se on, jos olenkin väärässä, eli et olekaan asenteellinen etäisiä kohtaan, tai epäile jokaista kirjoitusta joka ei myötäile jonkun lähiäidin ajatusta asiasta - että se olisi sovinistisen ja katkeran exmies etäsisän tekstiä. Koska sehän olisi kategorioimista. ;-)
"pitkällä aikavälillä perustaa näkemyksensä tietystä asenteellisuudesta aina toistuvalle kaavalle."
Koska sanot suoraan minun olevan asenteellinen: Luepa edelliset 5v 2kk:n viestini ja tee niistä yhteenveto ja mieti sitten, mitä mieltä olen pitkällä aikavälillä.
Sait sanoa viimeisen piikkisi, nauti siitä :)
Kuka tahansa osaa vittuilla samalla tavalla kuin sinä, mutta sinä et osaa lopettaa. Se erottaa meidät kaksi.
...mitään muuta eroa kuin mielipiteenne :D
Jos muistelisit nyt vaan niitä omia juttujasi sieltä palsta-aikojesi alku-ajoilta... ja jättäisit vattuilut ne paremmin osaaville.
.. mitä kaikkea se sun exäsi nyt olikaan ;)
Mutta sinä taisit poistaa ne.. jos oikein muistan?
Mä en jaksa sun kanssa vääntää pikkujutusta. Sä olet kitissyt omasta huoltajuudestasi vuosia, vaikka kyse on vain muutamasta kympistä.
Sinä et ole tosimies missään mielessä. Olet _ies.
Sitä paitsi, viestissäsi laitoit minun sanomakseni sellaisia asioita, joita en ole sanonut ja se on erittäin raukkamaista.
Mutta voiko sinulta muuta odottaakaan.
"Kuka tahansa osaa vittuilla samalla tavalla kuin sinä, mutta sinä et osaa lopettaa. Se erottaa meidät kaksi. "
K A T S O P E I L I I N.
luehan näitä kahta voi voi voi -ketjua ja tätä suljetussa tikapuu-muodossa ja katso kuka ei osaa lopettaa. jos et saa nimimerkilläsi viimeistä sanaa teet sen vaikka ilman nimimerkkiä.... samanaista jänkkäystä kuin oikeestikin olet..."jossu". mikset uskalla vastata kysymykseen????
Mutta ei näytä kestävän jos joku antaa sitä palasen takaisin. :D
...kotonaki äijänsä kans....!
Innostuin vähän vänkäämään takaisin, mutta huumorillahan se otetaan :-D
Enkä jaksa enempää, menneitä keskustelu ei kiinnosta selata, eikä vängätä virtuaalimaailmassa asioista, joilla ei ole mitään merkitystä kenellekään. Vapaapäivän voi kuluttaa paljon paremminkin. ;-)
http://www.youtube.com/watch?v=ohNDRIowi-c
http://www.lyricsondemand.com/y/ylyrics/ihmisenpoikalyrics.html
Mies kokee tuskan erosta siinä missä nainenkin, tavat näyttää se voivat olla erilaisia.
Mielestäni en kysynyt mikä minä olen. Kysyin millainen mielestäsi on tosimies joka kuulemma saa täyden kunnioituksesi. Et sinä oikeasti kunnioita ainoataan miestä, tai jos jotakin niin sellaista joka tanssii pillisi mukaan.
En ole poistanu ainoatakaan viestiäni, sitäpaitsi en voi rekisteröimättömällä nikillä kirjoittamiani poistaakaan, kuten hyvin tiedät.
Tietysti sinulle on pikkujuttu, tarkennuksen pyytäminen kommenttiin. Tyypilliseen tapaasi et vastaa kiusallisiin kysymyksiin. Vittuilet vaan päälle, mutta meillä nyt on vähän erilainen käsitys keskustelusta.
Minun huoltajuuteni ei muuten liity mitenkään tähän asiaan.
Lisäksi en laittanut sanomaksesi mitään, muistelin vain että olisit niin sanonut ja annan sinulle mahdollisuuden korjata kuten tosimies (ja myös tosinainen) ainakin tekee.
Esitä sinä vain mielipiteitäsi jotta me muut saamme nauraa.
P.S. ».. mitä kaikkea se sun exäsi nyt olikaan ;)»
Voit vihjailla ihan mitä vain, koskaan en ole täällä -enkä muuten muuallakaan- nimitellyt exääni.
Olen nyt reilun vuoden verran käynyt säännöllisen epäsäännöllisesti lukemassa näitä kirjoituksia ja hämmästellyt kovasti, miten ihmeessä muutama (?) naimaton ja lapseton mies viitsiikin roikkua palstalla mollaamassa yksinhuoltajanaisia, joiden elämästä ei todellisuudessa tiedä yhtään mitään.
Olen myös huomannut, että tosiaan ne naiset, jotka eivät automaattisesti/kritiikittömästi syyllistä miestä saavat ryöpyn niskaansa -näin minäkin juuri tuossa mainitussa ketjussa, jossa kirjoitin, etten näe linkitetyssä artikkelissa mitään erityisen pahaa.
Itse olen yrittänyt suhtautua ns. sukupuolivapaasti näihin eroriitoihin. Lähipiirissäni olen seurannut läheltä erilaisia tilanteita ja näissä "hankalan osapuolen" -rooleissa on ollut sekä miehiä että naisia.
Eroja on yhtä monenlaisia kuin eroajiakin: kuka jää ja mille tasolle taikka miten elämä lähtee rullaamaan nimenomaan eteenpäin. Itse kuitenkin usein (lue myös: usein) on suurin jarru eron jälkeen - se voi olla uskalluksen puute, itsetunnon puute, jopa katkeruus jne. Minäkin olen yrittänyt ja yritän edelleen nähdä tilanteet lähinnä sukupuolettomasti, lähinnä tilanteena ja tapahtumana, aina ei silti pysty ymmärtämään, miksi joku ajattelee, haluaa ajatella taikka käyttäytyy jollakin tavalla. Harkintakyky tai sen puute meillä kaikilla joskus reistaa, mutta että se erosurun jälkeen jääkin puuttumaan kokonaan onkin jo isompi pulma sekä kanssaihmisille että "uhrille" itselleen.
Minä luen pahoja morkkauskertomuksia enemmän pahassa eron vaiheessa tehtyinä purkauksina, aikana jolloin ei vielä näe kokonaisuutta eikä itse useinkaan ole valmis ottamaan vastuuta erosta eikä sen jälkeisestä elämän järjestelyistä. On eroon syynä ihan mikä taikka kuka tahansa, ei oma katkeruus ja pahoinvointi eikä kostomieliala auta yhtään ketään. Olisi vain muistettava, että kaikki mikä alkaa voi myös päättyä.
Enenmän ja vähemmän, toki. Laajemmassa skaalassa, myös lastenvalvojat ovat saaneet osansa, syystä vai syyttä, kukin päätelköön kertomuksista.
Katkeruuttaa toki tällä palstalla vuodatetaan, jotkut hakevat uusia koukuttamiskeinoja, niin lähi -kuin etävanhemmat. Sentään jokut etsivät ja toivonmukaan saavatkin, asiallista tietoa, miten/missä sovitaan asioista ja jatketaan elämää eteenpäin.
Nooh´ joskus, joillain lipsahtaa hieman ohi, tarkoituksella vai ilman.
Vielä on pitkä ja kivinen tie, että myös isät saavat tasan samat oikeudet ja kohtelun, kun lapsien asioista vanhemmat alkavat vääntämään kättä.
Minua on usein syytetty hyvin yksipuolisesta suhtautumisesta yksinhuoltajanaisiin. Näin on käynyt, mutta valtaosa arvosteluistani myös kohdentuvat yleisesti yksinhuoltajiin ts. molempiin sukupuoliin.
En kuitenkaan ole ollut väärässä väittäessäni yksinhuoltajanaisia puusilmiksi. On kumma että kuitenkin verbaalisesti lahjakkaat ja näennäisesti nopeaälyiset ihmiset sortuvat alatyyliseen miesten halventamiseen ja omien virheiden täydelliseen kieltämiseen. Näköjään kaikki tapahtumat ovat aina miesten syytä.
Jopa tiedotusvälineiden ja virkamiesten pitäisi olla puolueellisia ja vaieta miesosapuolen asemasta.
Kiusallisinta on nähdä, että lapsia käytetään koston välineinä.
Ehkäpä valtion tukemien maksujen kiristäminen yksinhuoltajille toisi järkeä päähän. Ikävä kyllä valtaosa syyttömistä joutuisi kärsimään
häiriköiden teoista.
http://www.eroperhe.net/?core=taloustarkka
pelkkiä jankuttajia.
Joku on jotain mieltä ja toinen toista, mutta lopettaa ei osata, vaan jankutetaan kunnes ei enää mahduta keskusteluun.
No, ei ehkä pelkkiä jankuttajia kuitenkaan, mutta muutama hyvä esimerkki, joista ei sen enempää, etteivät tule tähänkin jankuttamaan.