Elämä antoi pitää naurun
tuskasta ja ikävästä
kaikesta tämä syntyi
uudestaan
Kerta kerran jälkeen
kuin nytkin
haluaisin Sinun olevan tuossa
laittaisin nyt sormeni
sormiesi lomaan
Elämä monesti pettänyt
en sortunut kuitenkaan
rakkaudettomana
siihen mihin moni muu
vaan huuhdon murheet
unelmilla rakkauden
Ohitustiellä
hellitän kaasujalkaa
ehkä ehdin vielä huomata
Sinut Rakas vierelläni
tuskasta ja ikävästä
kaikesta tämä syntyi
uudestaan
Kerta kerran jälkeen
kuin nytkin
haluaisin Sinun olevan tuossa
laittaisin nyt sormeni
sormiesi lomaan
Elämä monesti pettänyt
en sortunut kuitenkaan
rakkaudettomana
siihen mihin moni muu
vaan huuhdon murheet
unelmilla rakkauden
Ohitustiellä
hellitän kaasujalkaa
ehkä ehdin vielä huomata
Sinut Rakas vierelläni
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voi sitä tuskaa ja ikävää.......ovat yksiä
piruja!
Vaan runoon ne voi huoletta purkaa,
kuten olet hienosti tehnyt.)
Voimia ystäväni!
onneksi on tämä palsta ja täällä lupa unelmoida, jostain kauniista joka on ollut ja meni ja odottaa taas sitä uudestaan:)
tässä kommentoinnissa, puhelimen pirulainen :D
Kannattaa hellittää sitä kaasujalkaa, tarkkailla
elämää ja pitää se nauru ja itkukin.
Yksinäisyyden kaikuja tässä runossasi Kaaru,
mutta kaunista kaipausta silti. Toinen säkeistö
on minua eniten liikauttava, vaikka koko runosi
on mieleen.
...nyt vieraat lähti ja aikaa tälle palstalle:)
yksinäisyyden kaikuja, sitähä tuo elämä välillä...
Nauru on aina hyvästä
rakkaan läsnäolo parasta
Elämän pettymyksistä selvittyään
unelmoiden, rakastaen, oppii ymmärtämään
ettei ohitustiellä kannata kaasujalan antaa olla liian painava.
Oikein, juuri niin kuin runosi tunnelmallisesti kertoi.
Diinaliin sanoistasi:)