useita kertoja sitä, että miksi hyvin useat lihavat ihmiset ovat sairaalassa ollessaan esim. leikkauksessa todella avuttomia, valittavat kaikesta, itkevät, ovat hysteerisiä, poikkeavan kipuherkkiä, haluavat automaattisesti nukutuksen, ovat helvetin markkyyreitä!!??
Miksi näin?
Onko niin, että lihavuus on jonkun muun syytä kuin omasta itsestä lähtöisin, lihavuuden mukanaan tuomat sairaudet estävt liikunnan, elämä on kurjaa ja lohdutusta haetaan ruuasta, joka taas pahentaa lihavuusongelmaa?
Onko niin, että tietyntyyppiset luonteet, esim. heikko itsekuri,tietynlainen avuttomuus ja sinnikyyden puute ajavat ihmisen helposti passiiviseen elämään ja sitä kautta lihavuuteen ja sairauksiin, ja surkeaa elämää helpotetaan syömällä?
Vai onko niin että lihavien ihmisten kohdalla kiinnittää enenmmän huomiota tällaisiin juttuihin. Kun taas kaunis ja laiha ihminen saisi osakseen hoitohenkilökunnalta vain empaattista sääliä, vihan sijaan???
Miksi näin?
Onko niin, että lihavuus on jonkun muun syytä kuin omasta itsestä lähtöisin, lihavuuden mukanaan tuomat sairaudet estävt liikunnan, elämä on kurjaa ja lohdutusta haetaan ruuasta, joka taas pahentaa lihavuusongelmaa?
Onko niin, että tietyntyyppiset luonteet, esim. heikko itsekuri,tietynlainen avuttomuus ja sinnikyyden puute ajavat ihmisen helposti passiiviseen elämään ja sitä kautta lihavuuteen ja sairauksiin, ja surkeaa elämää helpotetaan syömällä?
Vai onko niin että lihavien ihmisten kohdalla kiinnittää enenmmän huomiota tällaisiin juttuihin. Kun taas kaunis ja laiha ihminen saisi osakseen hoitohenkilökunnalta vain empaattista sääliä, vihan sijaan???
Vastaukset 11
Vanhimmat
...kun en tosiaankaan tiedä, miten erikokoiset ihmiset sairaalassa ollessaan käyttäytyvät. En nimittäin vietä siellä juurikaan aikaani. Mistä keksit yhdistää sairaalassa näkemäsi käytöksen ihmisten kokoihin? Eikö kuka vain olisi huolissaan kohtalostaan esim. juuri leikkauksen yhteydessä? Puhumattakaan siitä, että sairaalloisen ylipainoiselle se on aina isompi riski.
Jos ihminen valittaa kaikesta, on passiivinen, vaikuttaa avuttomalta ja itkuiselta, eikä pysty huolehtimaan itsestään, yhdistäisin piirteet masennukseen enkä vartalon kokoon. Toisin kuin sinä. Syyllistyt myös siihen kummalliseen, fasistiseen ajattelutapaan, että laiha olisi kaunis ja lihava automaattisesti painonsa vuoksi epäviehättävä, kun pohdit hoitohenkilökunnan suhtautumista. Laihalla voi olla aivan vitun ruma naama, eikä pelkkä vartalo tee kenestäkään kaunista. Tai rumaa.
P.S. Markkyyri, what's that?!
, sairaanloisempi muoto.
Niinpä, sinnikkyyden puutetta, heikkoa itsekuria ja tietynlaista avuttomuuttahan tässä olen itsekin täynnä.
Todisteita tästä, ettei vaan mikään onnistu, kun ei sitä itsekuria ole:
- olen kotoisin perheestä jossa molemmat vanhemmat ryyppäsivät, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Koti meni pakkohuutokauppaan kun olin 18. Menin huonoihin töihin muutamaksi vuodeksi, sen jälkeen opiskelemaan yliopistoon, lainan ja työnteon turvin (kotoa ei tietysti rahaa saanut). Valmistuin ennätysajassa ja sain nopeasti töitä.
- muutaman vuoden töissä oltuani sain mahdollisuuden lähteä ulkomaille. Hyppäsin epäilemättä epävarmuuteen. En tuntenut kyseisestä maasta ketään, en osannut kieltä. Kaiken selvitin itse alusta alkaen.
- Yrittämisellä, sisulla ja taidolla pärjäsin työpaikassani hyvin, ja olen näiden viimeisten 10 vuoden aikana vaihtanut työpaikkaa muutaman kerran, aina parempaan ja paremmin palkattuun. Jokaiseen työpaikkaan on ollut useita hakijoita. Jokaisessa työpaikassa on ollut enemmän haasteita kuin vanhassa, ja jokaisessa olen pärjännyt. Nykyisin ansaitsen yli 40 k euroa nettona joka vuosi.
- erittäin onnelliseen avioliittoonkin olen näinä vuosina päätynyt.
Ja koko tämän ajan on painoindeksini ollut 35-40.
Että joo, kyllä sitä vaan maar niin kovin huonosti menee, ja mitään en ole saavuttanut, koska sinnikkyyttä ja itsekuria puuttuu, ja avuton olen.
itsellesi olevasi todella hyvä ja menestynyt. Tosin sydämessäsi olet se sama pieni poika (oletan), joka on kokenut jo lapsena suurta epävoivoa vanhempien ryyppäämisen takia ja olet syönyt suruun. Sinun täytyy siis koko ajan todistella itsellesi ja muille, että elämä menee hyvin aj olet tyytyväinen itseesi, koska olet mestynyt TYÖelämässä, mutta miten on oman sisäisen elämäsi laita????
Olet selkärangaton syömisen ja elämäntapojesi suhteen, siksi olet lihava.
Miksi se, että sanoo lihavan olevan avuton, itsekuriton ja vailla sinnikkyyttä, on ihan vaan fakta, mutta se, että sitten asiallisesti kertoo esimerkkejä siitä, miten itse on lihavana(kin) onnistunut olemaan jotain muuta, on "epätoivoista todistelua"?
Kyllä, olen menestynyt työelämässä. Kuten sanoin, olen sen lisäksi onnistunut myös saamaan onnellisen, tyydyttävän avioliiton. Sisäisessä elämässäni ei ole mitään vikaa.
Miten muuten on oman sisäisen elämäsi laita? Millainen elämä ja menestyminen sinulla on, jos yksi iloistasi on kertoa lihaville heidän keskustelupalstallaan, miten kurjaa heidän elämänsä on, ja miten selkärangattomia he ovat?
Sen verran vielä, että tammikuun puolesta välistä lähtien painoni on laskenut kahdeksan kiloa, ja tulee vielä laskemaan. Tähän ei ole mitään muuta syytä kuin se, että viimeisimmässä mittauksessa verenpaineeni oli hieman koholla. Olen päässyt yli 40-vuotiaaksi, ollut koko ajan lihava, ja tämä oli ensimmäinen kerta kun mitään terveysvaikutuksia on havaittavissa. Kolesteroli on ollut koko ajan loistava, sokeriarvot samoin, kaikki muu samoin.
Mutta koska verenpaine nyt on kohollaan, olen tietenkin päättänyt että pudotan painoa. Minulla on hyvä ja onnellinen elämä, jonka haluan jatkuvan mahdollisimman pitkään.
Jos terveysvaikutuksia ei olisi ollut, en olisi nähnyt mitään syytä muuttaa tapaani syödä.
Olen lihava ja tasan kolmekertaa ollut sairaalassa, kaksi niistä lapsen syntymät ja kolmas sterilisaatio. Miksi te laihat siellä olette? Luun murtumat ken ties? Onko sulle tullut mieleen kun ramppaat koko ajan siellä sairaalassa että siellä voi olla todella sairaita lihavia joiden tulehdukset ja hormonaaliset häiriöt laitetaan aina piikkiin; johtuu lihavuudesta, ja tarvittavaa hoitoa ei saa.
näitä viestejä. vai että luun murtumia? heh! aloittaja kuules taitaa olla siellä töissä.
yksi tuttuni on myyntityössä. kertonut, että lihavat naiset ovat helpoin kohde myyjälle, koska ovat persoja.
Jos aloittaja todella on töissä sairaalassa, siis esim. hoitajana, en uskalla ikinä sairaalaan mennä! Pitäisi nyt edes osata kirjoittaa puhumattakaan että tuo aloitussepustus on henkisesti häiriintyneen ihmisen tekemä. Eipä taida olla turvallisuus taattu lihavalla eikä laihalla potilaalla jos hän on töissä siellä. Se tuttusi joka on myyntityössä, onko hän seksivälinekaupassa vai urheiluliikkeessä?
no, minun täytyy ainakin näin synnytyssalikätilönä puolestaan todeta, että useimmiten ylipainoiset synnyttäjät ovat niitä kaikkein sinnikkäimpiä ja urheimpia. Sikiön sydänäänien ja kohdun supistusten seuranta tietysti tuottaa reilusti ylipainoisilla enemmän vaikeuksia kuin hoikilla tai normaalipainoisilla, mutta muuten he ovat kyllä kaikkea muuta kuin itsesäälissä rypeviä.
Usein heillä riittää huumorintajua vielä siinä ponnistusvaiheessakin, jolloin usempikin kookas synnyttäjä on naureskellen ihmetellyt, että miten mahtaa hentoisen kätilön käydä kun he nostavat jalkansa lanteilleni...lentääkö kätilö vastapäiseen seinään? Eipä ole lentänyt, toisin kuin useamman normaalipainoisen kanssa, joka hysteerisyydessänsä viisveisaa muista salissaolijoista.
Pahimpia ovat mielestäni ns. urheilijataustaiset. He vaativat kipulääkettä heti saliin tullessaan jo ensimmäisen supistuksen jälkeen, pelkäävät synnytyksen tuhoavan heidän lihaksensa, eivät osaa hengittää, vaativat herkemmin keisarinleikkausta jne.
Yleistäähän ei mutu-pohjalta voi, vaan siihen vaaditaan kyllä perustellumpaa empiiristä tietoa kuin nämä aloittajan ja minun näkemykseni.
Se on keisarileikkaus eikä keisarinleikkaus...
Eikös urheilijataustaisille synnytys ole yleensä helpompaa kuin ylipainoisille? Miksi synnytys sitten on eri asia kuin kaikki muut? Tarkoitan siis sitä kipulääkejuttua. Ettei saisi ottaa kipulääkettä jos sattuu?
Jos olisin kätilö niin en sietäisi tuollaisia juttuja ylipainoisilta. Mutta onneksi en olekaan kätilö
"Se on keisarileikkaus eikä keisarinleikkaus..."
Jos tämä on mielestäsi tärkein kohta koko kirjoituksessa, niin säälin sinua sydämeni kyllyydestä. Elämässäsi ei todellakaan ole paljoa sisältöä.
En ole kätilö, mutta sen verran tutkimuksia lukeneena tiedän, että mitä tiukemmat lantio- ja vatsanseudunlihakset sitä suurempi vastus niistä synnytyksessä on ja mitä suurempi vastus sitä kovemmat kivut.
"Tarkoitan siis sitä kipulääkejuttua. Ettei saisi ottaa kipulääkettä jos sattuu?" Kätilö ei ottanut kantaa siihen saako ottaa kipulääkettä jos sattuu vai ei, vaan siihen aloittajan kohtaan jossa hän väitti lihavien olevan kipuherkempiä kuin normaalipainoisten.