nyt se sitten tapahtui mitä ei itselle odottanut tapahtuvan:avovaimo tuli raskaaksi. on se tietysti todella hienoa,itse sitä en oikein tajua vielä.
ongelma vaan on se etten tunne riemua tuosta asiasta vaikka se mahtavaa onkin,vaan tuntuu siltä että pikemminkin nuoruus loppuu(olen 27) ja en kertakaikkiaan osaa olla isä tai vanhempi. kuitenkin tiedän sen että olen tämän naisen kanssa loppuelämäni ja kaikki puitteet on hyvät lapselle(molemmilla vakiduuni ei raha ongelmia jne..)
ja sitten se että ollaanko me sitten mä vaimo ja lapsi kaikki viikonloput ja illat kolmestaan kotona kyhjötetään ja koitetan leikkiä perhettä.
kysynkin nyt että miten tälläissen tunteen sa pojes. ja onko muilla etenkin miehillä ollut vastaavaa?
ongelma vaan on se etten tunne riemua tuosta asiasta vaikka se mahtavaa onkin,vaan tuntuu siltä että pikemminkin nuoruus loppuu(olen 27) ja en kertakaikkiaan osaa olla isä tai vanhempi. kuitenkin tiedän sen että olen tämän naisen kanssa loppuelämäni ja kaikki puitteet on hyvät lapselle(molemmilla vakiduuni ei raha ongelmia jne..)
ja sitten se että ollaanko me sitten mä vaimo ja lapsi kaikki viikonloput ja illat kolmestaan kotona kyhjötetään ja koitetan leikkiä perhettä.
kysynkin nyt että miten tälläissen tunteen sa pojes. ja onko muilla etenkin miehillä ollut vastaavaa?
Vastaukset 13
Vanhimmat
jokainen ensimmäistä lastaan odottava vanhempi käy läpi kertomiasi tunteita. Ne ovat osa vanhemmaksi kasvamista. Lapsen odottaminen on niin mullistavaa.
On pelkästään hyvä, että käyt niitä tunteita läpi. Ihan kaikkia ikäviä tuntemuksia ei kuitenkaan kannata jakaa sen tulevan äidin kanssa, koska hänelläkin odotukseen liittyy monia pelkoja ja hän on hormonaalisesti herkässä tilassa.
Juttele asioista kaverien kanssa. Mikään ei ole niin palkitsevaa kuin isyys. Isyyteen kasvaa vähitellen kun heti alusta asti ottaa osaa odotukseen ja lapsen hoitoon, silti ei tavitse olla mikään varaäiti.
Tietysti lapsi muuttaa monta asiaa. Kaikki täytyy laittaa tärkeysjärjestykseen uudelleen ja muistaa se, että lapsen ehdoilla menee aika pitkään.
Sinun ei tarvitse saada sitä sisälläsi olevaa epävarmuutta pois, se on hyvä tunne. Mitä enemmän annat itsellesi luvan olla myös epätäydellinen kaikkinen epätäydellisine tunteinesi niin sitä parempi lapsellekin, koska osaat olla odottamatta liikaa lapselta. Älä aseta itsellesi paineita, sinä olet se ainoa isä lapsellesi ja kelpaat hänelle varmasti kun vain olet hänen elämässään läsnä.
Vaikuttaa että taas on tulossa isä joka ei oikeastaan vielä halunnut lasta, mutta vaimo puhui ympäri. Nyt on olo kuin löysässä hirressä.
Olenko oikeassa?
Löyhässä hirressä roikkuu, juu.
Siinä roikkuessaan voi mietiskellä, onko lapsi edes oma?
Fiiliksesi ovat ihan standardikamaa. Etenkin jos raskaus on alkanut tavalla tai toisella yllätyksenä.
Itse olin samassa tilanteessa 17 vuotta sitten ja vaikka raskaus olikin yritetty niin silti muistan kokeneeni samoja tunteita.
Nyt lapsia on jo 5 ja viimeisin menikin jo ihan "rutiinilla" :)
Mutta joo, vanhemmuuteen ei herätä jonain kauniina aamuna vaan siihen kasvetaan odotusaikana. Tuo 9 kk on kovin lyhyt aika melkoiselle oppimäärälle joten siinä ehtii tunnetasolla tapahtumaan paljon asioita.
Ensin tulee riemu raskaudesta ja mieleen piirtyvät iloiset mielikuvat perheen onnesta. Seuraavassa hetkessä mielesi ymmärtää kuinka valtava vastuu sinua odottaa. Ei enää jokaviikkoisia baari-iltoja kavereiden kanssa. Ei viikonlopun kestäviä tuning-miittinkejä ja örvellystä. Ei enää ylimääräistä rahaa eikä levollisia yöunia.
Raskausaika valmentaa mm hyväksymään vapauden "menetyksen" sekä vastaanottamaan vastuun pienestä ihmisestä.
Valitettavasti kaikille miehille tuo oppi ei mene päähän eikä saavutetuista etuuksista suostuta (vapaus) luopumaan mutta toivon että sinä et ole sellainen.
"ja sitten se että ollaanko me sitten mä vaimo ja lapsi kaikki viikonloput ja illat kolmestaan kotona kyhjötetään ja koitetan leikkiä perhettä."
Ette te leiki perhettä vaan te olette perhe.
Eikä siellä kotona tarvitse mököttää. Kyllä lapsenkin kanssa voi liikkua aivan hyvin joskin liikkeet ovat vähän hitaampia ja enemmän harkittuja.
Alkuun tulee helposti otettua jokaiselle reissulle aivan turhaa tavaraa mukaan jolloin kotoa lähteminen saattaa tuntua työläältä. Pian kuitenkin oppii ottamaan vain tarpeellisen jota tosin sitäkin viikonloppureissuille tarvitaan farmariautollinen :)
"kysynkin nyt että miten tälläissen tunteen sa pojes"
Ei mitenkään! Se muuttuu itsekseen ja lähtee omia aikojaan.
Äläkä ollenkaan ole huolissasi vain omista tunteistasi. Raskaana olevaa naista voi olla toisinaan vähän vaikea ymmärtää miehen suoraviivaisella logiikalla.
Ei yleistetä liikaa koska kaikki ovat yksilöitä mutta:
Käsittämättömiä itkukohtauksia ja kiukunpuuskia.
Täysin tolkuttomia mielitekoja ja päähänpistoja.
Alati vaihteleva mieliala.
Onnellista odotusta sinulle ja naisellesi.
kiitos paljon mielenkiintoisista vastauksista ja vinkeistä.
Ei niitä tunteita ole tarkoitus pois saadakaan. Tarkoitus on oppia hyväksymään ja elämään näiden negatiivistenkin tunteita kanssa sekä odotus, että tulevan lapsen kanssa.
Elämä on sellaista on positiivisia ja negatiivisia tunteita. Lapsen odotuksessa ja lapsen kanssa tulet varmasti kokemaan molempia.
Täytyy muistaa, kun vehkeillä leikitään, että raskaus on aina mahdollista. Ei saa leikkiä ellei ole valmis huolehtimaan vauvasta!
Ei niitä tunteita poies saa, ne joko hälvenee aikaa myöten tai sitten rupeaa ahistamaan niin että tulee pakko repiä itsensä irti. Anna sille muksullesi mahdollisuus, luo oma suhteesi sitten kun se on syntynyt ja tarpeeksi äidissä roikkunut. Siinä vaiheessa voit jo uusin silmin katsoa tilannetta että viihdytkö kotona, vai pitääkö päästä pois joko osittain - tai kokonaan.
Turhaa on tässä vaiheessa tuijottaa pitkään putkeen, elämä ei ole koskaan niin yksioikoista tunteiden suhteen mitä perhe-elämä on täynnänsä.
Teillä ei kyllä tunnu puitteet olevan ihan kunnossa... Vakiduunit ja raha ei lapselle riitä, tiedoksi vaan.
siis miten raha EI riitä?? kun molemmilla on vakituiset työpaikat hyvä liksa oma asunto jne...voisitko perustella...
kuin rahaa ja vanhemmille työpaikat. Ennenkaikkea rakkautta ja rajoja, turvaa ja hellyyttä. Iltoja ja viikonloppuja perheen kanssa... Sitä vain tarkoitin että monet perheet pärjää hyvin vaikka taloudellisesti olisi tiukempaa. RAHA EI TUO ONNEA edes lapsiperheeseen. Lapsi ei osaa kaivata kalliita leluja ja tarvikkeita.
eihän se raskaus ja perhe elämä tarkoita sitä että elämä loppuu.. ehkä ette pääse yhdessä niin paljon ulos kuin ennen (siis baariin) mutta voittehan te sopia iltoja jolloin toinen menee ja toinen jää kotiin ja päinvastoin... ja toki jos teillä on mukavat isovanhemmat lähellä ja he ottavat hoitoon niin silloin voitte päästä yhdessäkin liikkeellee aina sillon tällön..näin meillä ainakin on juttu toiminut hyvin!!!
ja se on totta että noita tunteita kuuluu olla ja sinulla on 9kk aikaa kasvaa isäksi! onnea teille!
kävi saman tyylisiä tunteita läpi kun tulin yllättäen raskaaksi. Vaikka siihen tarvitaan kaksi niin syytin itseäni vahingosta(kun oli minun pillereiden syönnin varassa)kun mies oli paljon omissa ajatuksissa etenkin alussa ja pelkäsin eroa. Koko raskaus aika meni tunteiden vaihtelussa molemmilla. Kaikki kuitenkin sujunut hyvin ja mieheni on hyvä isä vaikkei ennen omaa lasta kovin paljon lapsista tykännyt.Koitin hormonien keskellä tukea miestäni mahdollisimman paljon.