Usein vanhempien ongelmien käsittelyn yhteydessä monet suosittelevat, että heiltä tulisi ottaa lapset nopeasti huostaan. Minulle on näistä mielipiteistä tullut ensisijaisesti sellainen mielikuva kuin haluttaisiin "rangaista" vanhempia heidän mokauksistaan ottamalla heiltä lapset pois. Lapsia itseään ei joko ajatella lainkaan tai kuvitellaan heidät joksikin koiranpennuiksi, joilla on hyvä olla, kunhan on joku, joka ruokkii, juoksuttaa ja rapsuttaa. Ikäänkuin lapsille olisi loppujen lopuksi ihan sama, KUKA heitä hoitaa ja kenen hoteissa he asuvat, kunhan ulkoiset raamit ovat kunnossa.
Tosiasia on, että lapsen erottaminen vanhemmastaan on hirveä tragedia, joka menee yli lähes kaikkien muiden mahdollisten tragedioiden, jotka lapsia voivat kohdata. Huostaanottoja ei pitäisi tapahtua oikeastaan koskaan muulloin kuin silloin, kun vanhempi itse ei enää halua lastaan ja hylkää tämän. Muitakin ääritapauksia on, mutta nykyisessä huostaanottokäytännössä niiden osuus on varmasti häviävän pieni.
Suurin osa perheistä selviäisi varmasti mainiosti, jos vain nykyisessä yhteiskuntamallissa panostettaisiin enemmän perheisiin ja erityisesti pienten lasten äitien tukemiseen, sosiaalisiin suhteisiin ja kotiapuun. Todellisia ongelmaperheitä voidaan myös auttaa aivan toisin ottein kuin nykyään, jotta lapset voisivat kaikesta huolimatta asua vanhempiensa kanssa. Silloinkin kun on olemassa vaikea äiti-lapsisuhde, niin ei tuo suhde siitä parane, että lapselta otetaan äiti pois, vaan asiaa on lähestyttävä toisella tavalla, siis tukien äitiä suhteen kehittämisessä ja/tai varmistamalla lapselle toinen terve aikuissuhde.
On todella häpeällistä ja vaarallista, jos olemassaoleviin tukitoimiin tarttuminen johtaa todennäköisimmin vain entistä suurempiin vaikeuksiin.
Tosiasia on, että lapsen erottaminen vanhemmastaan on hirveä tragedia, joka menee yli lähes kaikkien muiden mahdollisten tragedioiden, jotka lapsia voivat kohdata. Huostaanottoja ei pitäisi tapahtua oikeastaan koskaan muulloin kuin silloin, kun vanhempi itse ei enää halua lastaan ja hylkää tämän. Muitakin ääritapauksia on, mutta nykyisessä huostaanottokäytännössä niiden osuus on varmasti häviävän pieni.
Suurin osa perheistä selviäisi varmasti mainiosti, jos vain nykyisessä yhteiskuntamallissa panostettaisiin enemmän perheisiin ja erityisesti pienten lasten äitien tukemiseen, sosiaalisiin suhteisiin ja kotiapuun. Todellisia ongelmaperheitä voidaan myös auttaa aivan toisin ottein kuin nykyään, jotta lapset voisivat kaikesta huolimatta asua vanhempiensa kanssa. Silloinkin kun on olemassa vaikea äiti-lapsisuhde, niin ei tuo suhde siitä parane, että lapselta otetaan äiti pois, vaan asiaa on lähestyttävä toisella tavalla, siis tukien äitiä suhteen kehittämisessä ja/tai varmistamalla lapselle toinen terve aikuissuhde.
On todella häpeällistä ja vaarallista, jos olemassaoleviin tukitoimiin tarttuminen johtaa todennäköisimmin vain entistä suurempiin vaikeuksiin.
Vastaukset 30
Vanhimmat
ettäkö lähes kaikki huostaanotot ovat turhia. Kyllä ne kunnille ovat niin kalliita toimia että niitä jo ihan rahasyistä lykätään. Minun kokemuksieni mukaan lapset saavat kärsiä juoppoja isiä ja äitejä ihan loputtomiin ja sos.toimesta vaan hyssytellään että hyvinhän siellä menee. Onhan se lapselle vaikeaa ja traumaattista erota vanhemmistaan mutta mitä jatkuvat pettymykset, hoidotta jättäminen sitten vuodesta toiseen tekevät lapsen kehitykselle. Eiköhän sentään vaikeissa tapauksissa ole lapsellekin parasta kertarysäys kuin monen vuoden piina. Ja oikein paatuneille juopoilla saa kyllä tukitoimia tarjota mutta mitään todellista hyötyä niistä ei ole. Monesti juopot käyvät vähän hoitolassa ilman todellista ajatustakaan raitistua eli keikalla rauhoitellaan sos.toimea ja saa pitää lapset taas seuraavaan kahnaukseen asti.
Otappa nyt huomioon se seikka että TÄÄLLÄ on PALJON sellaisia vanhempia jotka eivät käytä alkoholia ja yksi niistä olen minä! Ja siitä huolimatta on laspet huostaan otettu kevein perustein! Otappa asioista selvää ennenkuin noita tyhmiä viisauksiasi tuot tänne! Nimen omaan soosut jättävät nuo alkoholisti vanhemmat rauhaan! Niiltä perheiltä ei juuri paljoa ole huostaanotettu lapsia! Mutta raittiilta,töissäkäyviltä vanhemmilta juuri ottavat lapset huostaan! Koulukiusaamisen uhriksi joutuneet lapset huostaanotetaan nyt kovalla kohinalla ja siihen ei tosiaan tarvise olla mikään alkoholi syynä, vaan koulukiusattu se riittää perusteluksi!
lukea, mitä sijaishuollon tai huostaanottoja koko laajuudessaan ymmärtämättömien toimesta täällä lasketellaan.
Juopot sitä ja juopot tätä, eikä ne halua raitistuakaan jne, niin kuin mitään muuta tämän maan huostaanottotilanteeseen ei sisältyisikään.
Usko nyt vaikka huviksesi, että tuo on yksi malli murto-osasta huostaanottoja, suurin osa sijoituksia on kaikkea muuta kuin sinun esimerkkiisi ollenkaan sopivia.
Leeni Ikosen mukaan huostaanottoja tehdään liian herkästi
"Ratkaisu ammattilaisten avuttomuuteen"
Useiden huostaan otettujen ja heidän perheidensä asianajajana Hämeenlinnassakin toiminut varatuomari Leeni Ikonen sanoo, että sosiaalitoimi on Suomessa tänä päivänä kykenemätön vastamaan ihmisten tarpeisiin.
Eduskunta käsittelee tällä viikolla yli 20 vuotta vanhaa lastensuojelulakiin ehdotettuja uudistuksia, joiden tavoitteena on lapsen edun entistä parempi huomioon ottaminen.
”Tälläkin hetkellä hoidan tapausta, joka on oiva esimerkki siitä, kuinka pallo on mennyt sosiaalitoimessa pahasti hukkaan. 12-vuotias lapsi otettiin koulukiusaamisesta johtuneiden koulupelkojen takia kiireellisesti huostaan ja sijoitetiin perhekotiin”, Leeni Ikonen kertoo.
Ikosen mielestä niin Hämeessä kuin muualla Suomessa lapsia otetaan huostaan liian hepposin perustein. Stakesin tilastojen mukaan Hämeenlinnassa oli viime vuonna 119 lasta sijoitettuna kodin ulkopuolelle. Ikosen mukaan määrä on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa.
Leeni Ikonen peräänkuuluttaa avohuollon todellisten tukien kehittämistä ja niiden käyttämistä ensisijaisena keinona auttaa lapsia lain edellyttämällä tavalla.
Lapsen ja perheen oikeusturva ei toteudu huostaanotoissa
Julkaistu: 9.2.2008 lehdessä osastolla Mielipide
leeni ikonen
Hallinto-oikeudet ja uusi lastensuojelulaki horjuttavat maamme koko oikeuslaitoksen uskottavuutta, kirjoittaa Leeni Ikonen.
Lapsen ja perheen oikeusturva ei toteudu huostaanotoissa
Kansalaisen oikeussuojasta huolehtiminen on hallinnon tärkeimpiä periaatteita. Kansalaisen oikeussuojaa hallinnossa toteuttavat maamme kahdeksan hallinto-oikeutta, ja ylintä tuomiovaltaa käyttää korkein hallinto-oikeus, KHO.
Vuonna 2006 KHO järjesti vain kaksi suullista käsittelyä (4006 ratkaistua asiaa), joista toisessa toimin 13-vuotiaan nuoren lakimiehenä. Asia koski hänen huostaanottoaan ja laitokseen sijoittamistaan.
Nuori ei ollut saanut neuvoja lakimiesavun saamiseen vaan teki itse sosiaalilautakunnan huostaanottopäätöksestä valituksen hallinto-oikeuteen vaatien lukuisten asiavirheiden korjaamista. Hän ei osannut pyytää asiaan suullista käsittelyä, eikä hallinto-oikeus sellaista hänelle tarjonnut. Hallinto-oikeus vahvisti kirjallisessa menettelyssä huostaanoton perusteiksi sosiaalitoimen väitteet. Nuori valitti KHO:hon.
Kun sosiaalityöntekijä kirjoitti kirjelmässä saaneensa konsulttiapua eri hallinto-oikeuksien lakimiehiltä - toisin kuin päämieheni -, vetosin KHO:n suullisessa käsittelyssä perustuslain yhdenvertaisuussäännökseen. KHO ei kirjannut tätä vaatimusta, eikä siitä ollut päätöksessä mainintaa. Selvisi, että suullisen käsittelyn nauhoitukset olivat tuhoutuneet.
Tämän ainutkertaisen käsittelyn jälkeen KHO sosiaalitoimen vastustuksesta huolimatta kotiutti nuoren. Sosiaalitoimen avustajana toimi Pelastakaa Lapset ry:n lakimies.
Lapsen huostaanotto on puuttumista perusoikeuksiin ja äärimmäinen lapsen vapauteen kajoava toimi. Jokaisella kansalaisella on oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, niin lapsella kuin aikuisellakin. Yhtään lasta ei saa perusteetta erottaa perheestään.
Hallintolainkäyttö ei sovellu lapsen asian käsittelyyn eikä takaa lapsen eikä perheenjäsenten oikeusturvaa. Oikeudenmukaisessa oikeudenkäynnissä viranomaisen on näytettävä menetelleensä oikein kajotessaan perus- ja ihmisoikeuksiin. Hallinto-oikeudessa todistustakka on käänteinen eli kansalaisen tulee "puhdistautua" viranomaisen väitteistä.
Tuomaritoiminnan ydin eli tosiseikkojen selvittäminen jää hallinto-oikeudessa tekemättä, kun päätökseen poimitaan lastensuojeluviranomaisen näkemystä tukevat seikat. Yksittäisen lapsen asia jää tutkimatta, ja menettely halvaantuu viranomaisen sekaviin asiakirjoihin ja prosessin hämäryyteen.
Päätökseen voidaan kirjata "hallinto-oikeudella ei ole syytä epäillä sosiaalityöntekijän lausuntojen luotettavuutta siitä huolimatta, että äiti kertoo asiasta toisin". Perheet ajetaan syvään epätoivoon, kun tuomioistuin luopuu puolueettoman tutkijan roolista.
Kun yhteiskuntaa puhuttavat sosiaalityöntekijöiden heikko koulutus ja mielivaltaiset työtavat, hallinto-oikeus pitää heitä asiantuntijoina.
Uusi lastensuojelulaki tuli voimaan vuoden alussa. Huostaanottoasioiden ensi asteen käsittely siirtyi sosiaalilautakunnilta hallinto-oikeuksiin. Lakiuudistus olisi vaatinut laajapohjaista oikeudenkäyntimenettelyn pohdintaa, mutta tähän tärkeimpään asiaan ei kajottu. Oikeusturva-asiain neuvottelukunta esitti huostaanottoasioiden siirtoa käräjäoikeuksiin, mutta esitys sivuutettiin.
Vuonna 2006 suurimmassa eli Helsingin hallinto-oikeudessa ratkaistiin 287 huostaanottoasiaa. Suullisia istuntoja oli vain 28. Kansalaisten perusoikeustasoisia asioita ratkaistiin siis pääasiassa kirjallisesti, ilman oikeudenmukaista suullista käsittelyä.
Maassamme asui vuonna 2006 kodin ulkopuolella 15628 lasta (huostaan otettuina 9532). Huostaanotot koskevat aivan tavallisten perheiden lapsia, ja suurin yksittäinen syy ovat nykyään kouluvaikeudet.
Varhaisen puuttumisen korostaminen on 2000-luvulla laukaissut lastensuojeluilmoitusten suman, joka on purettu huostaanotoilla. YK:n lapsen oikeuksien komitea on ollut huolissaan maamme tilanteesta ja kiinnittänyt huomiota perheen tukemisen tärkeyteen.
Hallinto-oikeuksilla olisi ollut mahdollisuus parantaa lastensuojelun tasoa ja huolehtia lasten oikeusturvasta, mutta sen sijaan ne ovat vuosien mittaan vahvistaneet miltei kaikki huostaanottopäätökset.
Hallintotuomioistuimet ovat ylintä astetta myöten hyväksyneet viranomaisten ihmisoikeusloukkaukset, joiden takia Suomi on saanut useita tuomioita lastensuojeluasioissa. Uusi lastensuojelulaki ei tuo tähän oikeusturvaongelmaan korjausta. Hallinto-oikeudet ja uusi laki horjuttavat maamme koko oikeuslaitoksen uskottavuutta.
Kirjoittaja on varatuomari ja toimii lastensuojeluasioihin erikoistuneena lakimiehenä.
Minua ihmetyttää se, että niitä sossun asiakasperheitä jotka ovat kaikin tavoin taloudellisesti heidän armoillaan, katsotaan sormien läpi kaikkein viimeisimpään tikkiin asti.
Entäs kun ne sossusiat eivät pääse määräämään perheen elämistä taloudellisesti. No silloinhan kostetaan pienikin rike heti. Eihän ne matalapalkkaiset tantat voi sitä sietää, että jotkut perheet tulevat toimeen ihan omilla rahoillaan.
Ja se kertarysäys tulee tällaiselle perheelle kalliiksi, kun sossu vaatii nykyään rahaa itse riistämiensä lasten ylläpitoon.
Jos sekin raha olisi jäänyt perheen hyväksi ennen kertaysäystä, olisi perhe itse voinut hakea (maksullista) apua yksityistaholta.
siis jos kerran tiedät jonkun alkoholistin olet vastuussa itse josset tee ilmoitusta, kyllä huostaanottoja tehdään nyt jo ihna loiikaa ja turhaan, ajattele kuin monta tuntia sinäkin teet niiden maksamiseksi, verovaroilla ne maksetaan. ei luulis että on noin suuri into omaksaa toisten muksujen hoido? ihmeellistä!omalla lapsellani on vaikka kuinka monta hoitajaa, ja vartijaa, kun sosiaali pelkää hysteerisenä että muuten kaappaan! kvelin kadulla jalapsi tuli vastaan, tilattiin johtavalta sossulta tapaamisrajoitukset ja poliisivartio, ettei vaankäy toista kertaa että lapsi näkisi äitiään!!! sairasta!
Mainitsemassasi asiassa kuin,"On todella häpeällistä ja vaarallista, jos olemassaoleviin tukitoimiin tarttuminen johtaa todennäköisimmin vain entistä suurempiin vaikeuksiin." Kukaan ei todellakaan uskalla hakea apua ja se että saako sitä oikeaa apua lainkaan enään! Joten monilla nuorilla perheillä tulee olemaan todellakin vaikeita aikoja! Juuri näin haet apua, autetaanko vai huostaanotetaanko? En minä ainakaan uskaltaisi mennä arvaamaan, enkä mennä koko laitokseen jos lapset vielä kotona!Sitten nouseekin kysymys? Mistä saadaan apua? Ilman että lapsi huostaanotetaan!
laajemminkin.
Juuri tuota se on pitkälle ollutkin, että viranomaiset ottavat oikeudekseen hankkia lapselle uudet vanhemmat tilanteessa kuin tilanteessa, eikä mitään toimia perheen uudelleen yhdistämiseksi tehdä.
Olen aivan samaa mieltä, että huostaanottoja ei pitäisi tehdä muuta kuin ääritilanteissa, niin järkyttävä toimenpide se lapselle on. Huostaanotolle pitäisi olla lainmukaiset syyt nähtävissä selkeästi ilman mitään harmaata huolta, kuvittelua, kyttäämistä, nuuskimista tyyliin "musta tuntuu, että jokin ehkä sittenkin on pielessä".
Varmasti sijoituksia vähentäisi jo edellisen luettelemat: pienten lasten vanhempien tukeminen, panostaminen sosiaalisten suhteiden kehittämiseen ja kotiapuun. Ja myös vanhempi-lapsi -suhteen tukeminen vaikka perhekunt.keskuksissa, jossa siihen tarvetta on. Nyt sen sijaan viedään lapsi pois, mikä on järjetöntä! Ei mikään ihmissuhde siirry oikeille uomille sillä, että ihmiset erotetaan toisistaan.
Pelkkien kouluongelmien takiakaan ei saisi tehdä yhtään huostaanottoa, kuten nyt on jo vuosia tapahtunut. Oma lapseni on niin loistava esimerkki siitä, että ongelmat voivat todellakin olla VAIN koulussa ja sieltä johtuvia. Mutta kun lapsi pääsee oikean opetusmuodon / ymmärryksen / tuen piiriin koulussa, ei mistään ongelmista ole sen jälkeen enää tietoakaan.
Leeni Ikonenhan väitti kirjoituksessaan, että kouluongelmat olisivat tällä hetkellä suurin yksittäinen syy lasten huostaanottoihin. En pidä ollenkaan mahdottomana sitä ajatusta.
pitäisi myös tutkia epäpätevien soskujen huostaanotot,purkujahan ei tapahdu.Samoin vähän päälle kaksikymppisten lapsettomien sossukimuleiden
toimet,elämästä heillä ei kokemusta ole kun Herttasarjoista luettuja ja bilettämisestä.Hekin ovat mukana päätöksissä.Samoin lapsettomien sijaisparien lapsettomuus ongelmaa ei ole sijaislapsen ottaminen senvuoksi jotta adoptiolapsia ei ole.
Ei nettikirjottelua tulekkaan ottaa vakavasti, koskapa kaikenlaiset kuntoutujat täällä mielipiteitään oikeina julistavat!
Hyvä kun olet huomannut.
Niin hän tarkoitti sinun kirjoituksiasi, ei niiden, jotka palstalle asiaa kirjoittavat, kuten aloittajakin.
kerhoon kuntoutumaan.
Kerronpa kaikkien kauhuksi pari tositapahtumaa saksanmaalta. Herkkämieliset älkööt jatkako lukemista!
Vuonna 2005 loppuivat pienen 7-vuotiaan Jessican voimat ja hän luovutti maanpäällisen taistelunsa. Raavaat poliisit järkyttyivät sydänjuuriaan myöten katsellessaan Jessican näivettynyttä ruumista. Hän oli pelkkää luuta ja nahkaa, painoi saman verran kuin normaali 2-vuotias. Edellissyksynä olisi tytön kuulunut aloittaa koulu, mutta hän ei koskaan edes käväissyt siellä. Ei päässyt, oli suljettuna lukkojen takana kotona. Viranomaiset kävivät kolmesti oven takana, mutta kukaan ei avannut. Samaan aikaan talon kissa voi paksusti ja sai kuljeskella vapaasti. Jessican veli oli päässyt jo aikoja sitten huostaanotettavaksi, mutta Jessicasta itsestään ei kukaan huolehtinut.
5-vuotias Pascal eli sijaisäidin luona ja joutui usein vanhojen miesten hyväksikäytettäväksi sijaisäidin omistaman kuppilan takahuoneessa, 10 euroa joutuivat herrat pulittamaan tästä palvelusta. Pascalin tuskanhuutojen tukahduttamiseksi painettiin tyyny hänen kasvoilleen ja tämä koitui lopulta pienen pojan koko elämän tukahduttamiseksi. Syytettyjen penkille joutuivat 12 asianosaisen lisäksi myös sosiaalityöntekijä, jonka olisi kuulunut huolehtia lapsen turvallisuudesta sijaiskodissa. Ilmoituksen lapsen katoamisesta teki hänen äitinsä.
Kevin-vauva sai jo syntyessään huonot lähtökohdat: väkivaltainen äiti ja huumeriippuvainen isä. Äiti kuoli pian hämärissä olosuhteissa ja sosiaalitoimen toimiessa virallisena huoltajana lapsen annettiin asua isänsä luona sillä ehdolla, että tämä käy terapiassa ja vie lapsen päivähoitoon. Kun pari kuukautta oli kulunut eikä homma toiminut, niin Kevin päätettiin huostaanottaa. Liian myöhään, viranomaiset löysivät hänen jo aikaa kylmettyneen pienen nälkiintyneen ruumiinsa isän jääkaapista. Kevinillä oli 5 tuoretta ja 20 vanhaa luunmurtumaa. Hän oli kuolleessaan 1 v 10kk ikäinen.
Nämä kolme tarinaa antavat kuvan siitä millaista on lapsen todellinen fyysinen hätä. Suomesta kaiketi puuttuvat nämä tositapaukset, kun sosiaaliviranomaisilla on aikaa ja varoja meuhkata koulukiusattujen lapsien huostaanottojen parissa.
hyväksikäyttäjä. Sosiaalilautakunta on hyväksynyt suunnitelman, että hänet on suunniteltu nukkumaan mahdollisimman lähelle sijaisisää. Lapseni murrosiässä. Lapsellani ei ollut mitään muuta paikkaa sijaiskodissa, kuin sijaisvanhempipariskunnan patjoilla lattialla. Tuota kesti yli puoli vuotta. Sijaisvanhemmat päihteiden käyttäjiä. Lastani ei viety kouluun, hänet pidettiin eristyksissä muusta maailmasta tuon ajan ja hänet laihdutettiin niin laihaksi, että silmät oli kuopalla ja elämänhalu pojasta hävinnyt, hän ei jaksanut kävelläkään kuin kyyryssä. Sijaisäidin silmien alla sijaisisä pahoinpiteli poikaani, retuutti maassa kymmeniä metrejä. Sosiaalilautakunnan antama puhelinnumero sijaispaikkaan oli ulkopuolisen henkilön nimissä, sijaisisän veljen jonka kotiosoite satojen kilometrien päässä. Poliisi suojelee tekijöitä, se on tullut selväksi. Lie sen Kuttulan Jukolan aikaisempi pitäjä nimismies. Kirjoitin silloin hallinto-oikeuteen, että pelkään kaiken päättyvän, että lapseltani otetaan henki pois jollain onnettomuuden varjolla. Minun kimpussani uutterasti sosiaalilautakunta ja poliisi ovat koettaen saada minut siivotuksi pois kertomasta. Nyt on ilmennyt, että kadoksissa olleeseen minun ja lasteni omaisuuteen olisi sormensa pelissä sijaisisällä, liekö on viinarahat loppu ollut. Näitä kauhutarinoita on täällä Suomessakin, ehkä eivät ihan uskalla niin röyhkeitä olla, mutta varmasti olisivat jos uskaltaisivat. Niin kuin siellä Englannissakin. Mutta Suomessa saattaa käydä niin, että ovat kouliintuneempia, sattuu onnettomuus sijoitetulle tai sitten niin, että sijoitettu tekee itsemurhan. Mistä sitäkään tietää, vaikka avustaisivat ja itse en usko poliisin tekevän rikostutkintaa jos sossu jotenkin liittyy asiaan.
EI VOI OLLA TOTTA! HAASTA SOSSU EUROOPPATUOMIOISTUIMEEN, ENSIMMÄINEN VALITUSASTE EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIES, EI TUOLLAISTA SAA TAPAHTUA! TUOMIOLLE SE SOSSU JOKA TUON TEKI1 MISSÄ KAUPUNGISSA ASUT VOIN TEHDÄ PUOLESTASI ILMIANNON POLIISILLE!
Sossua ei saa tuomiolle. Tuo eduskunnan oikeusasiamies varmaan olisi kiinnostunut, kiitos vinkistä. Pitää vielä tässä kertoa, kyselin poliisilta tuon kadonneen omaisuuden perään. Sanoi poliisi puurojen ja vellien menevän välillä sekaisin sossun kanssa, kun heillä on määrättynä yhteistyön tekeminen sossun kanssa ja sossun virkakin on heillä siellä paikan päällä. Tämä oikein täsmensi itsestään olevansa suoraselkäinen poliisi. Ihan yllätyin. Mutta tuomioistuimeen et sossua saa, vai onko joku onnistunut. Muuta kautta ne on tuhottava, mahdollisuuksia kyllä on.
ollut se kauhuskenaario ettei tiedetä mitä virkaa mikäkin "yhteistyökumppani" saman katon alla majaillessaan hoitaa. Joku Keravan sossu on saanut aikoinaan moitteita kyseisestä viranomaistehtävän ylityksestä (leikki poliiisia) mutta mitä maakunnissa todella tapahtuu nyt kun koko Suomi pitäisi olla sosiaalipäivystyksen piirissä onkin jo toinen juttu.
Poliisivoimat eivät varmaankaan edes uskoisi
jos heille esittelisi sen tosiasian
kuinka epäpätevä sakki sosiaalihuollossa itseään sosiaaliviranomaiseksi poliisin tahollekkin tituleeraa.
Tätä suomalaissossujen epäpätevyys tilannettahan voisi verrata poliisin osalta
jos vartijakoulutuksen saanut kaveri aloittaisi poliisin hommissa
ja tekisi tuosta noin vaan pokkana kaiken maailman pidätyksiä ja pamputuksia.......
poliisin kanssa. tein rikosilmoituksen perättömistä lsilmoituksista, eteni sentään syyttäjälle. Tämä poliisi sanoi kyllä suoraan mielipiteensä sossuista: ne on hankalia (oikeusprosessien näkökulmasta) siinä, että voivat valehdella suut ja silmät täyteen vaikka olisi valan nojalla todistajina. Sanoi, että monessa jutussa tullut apkkia ed,. syystä. että kirkkain silmin valehdellaan (ja tietenkkään oikeusviranomainen ei usko, että valehtelee).
mitään tuomiota tai vastaavaa kenellekkään?
Osa poliiseistakin (ovat miehiä suurin osa) tietäävät kyllä sossunaisten kotkotukset eivätkä missään nimessä halua edes sekaantua
"naisten asioihin"
luottavat
että kyllä sosiaalitäti klaaraa asian .....
kyseessä ex:n sukulainen, joka soitteli päntiönään sossuun. Asui kuitenki 600 km päässä eikä tavannut lasta, joten ei edes käytännössä voi tietää mitään meidän elämästä saatikka olla huolissaan. lapsen tavannut 3 kertaa. Mutta Syyttäjä perusteli, että tahattomasti huolissaan (mitä liene trakoittanutkaan) ja koska mitään seuraamuksia ei ollut niin..... kuulusteluissa jouti kuitenkin juoksemaan, jossa myönsi että aikoi avittaa poikaansa (ex) avioerosprosessissa. Myöhemmin otin yhteyttä tähän syyttäjään, koska peli jatkui samanlaisena, ja rivien välistä ongin pahoittelut ettei ollut jämäkämmin tarttunut asiaan, koska kyse oli myös ilmiselvitä valheista (narkomaaniksi meinattiin leimata)
pitänyt nostaa viranomaiselle tehdystä haitanteosta syyte!
Jos joku juoksuttaa tahallisesti viranomaisia
600 km päästä edes ihmistä näkemättä
niin kyseessähän ei voi olla mikään muu kuin viranomaisen työn tahallinen haittaaminen
(vrt palokunta soitetaan tulipaloa sammuttamaan kerta toisensa jälkeen vaikkei mitään tulipaloa ole mailla eikä halmeilla...laskuhan siitä asianosaiselle napsahtaa)
jouduin juoksemaan palavereissa, ja sillä ei ollut mitään merkitystä kun yritin selittää, että vaikka meillä olisi ollut hätä ei sukulainen voi tietää noin pitkän matkan takaa. Kerrotakon, että puhelinyhteys oli myös katki ihan alan ammatilaisen suosituksesta. Mutta sossulle ei käy ihan todistettavissa olevat faktat..... ne on viisampia kun "fysiikan lait". Ilman poliiisin ja yms. "interventiota" (tein rikoslimoituksia kunnioanloukkaukista, herjauksista yms... ymes...) todennäköisesti lapseni olisi huostassa, koska moisiin hulluihin väitteisiin on jopa vaikea puolustautua... koska ilmoitetut asiat otettiin sossussa faktoina (todistustaakka siis minulla).
"kivusta ja särystä"
joku tolkku ja taju sossullakin täytyy
alan viranomaisena olla ja jos ei ole
niin korvausvaatimuslasku vaan perään
niin johan loppuu sossullakin turha palaveeraaminen asiattomien ilmoitusten takia.
Sitä varten lastensuojeluviranomaiselta vaaditaan (ja yhteiskunta kustantaa senkin)
yliopistossa istumista vähintään sen 7 vuotta
että olisi edes jotain opittuna siitä
mitä lastensuojelussa ihminen työkseen tekee.
että kristallipalloonko täällä (ja ilmoittaja) katsellaan sekä pyöritetään lottopalloa siitä, että kuke joutuu nk,hampaisiin. Eivät tykänneet mustalla huumorilla höystetytä kritiikistä.
ei verorahoja todellakaan ole mihinkään selvännäkijöiden palkkaamiseen tarkoitettu.
Ammattilainen kyllä tunnistaa vastaanottaessaan
ls.ilmoituksen että onko ilmoituksen tekijällä oikeata
asiaa vai ei!
Et mihis nuo sosiaaliviranomaiset ovat joutuneet? Kun joka huoneessa istuu ennustaja eukko palloineen päivineen.... Ainiin sil yhellä oli pallo hukassa.....
ihanaa että kirjoitit kerrankin jotain rohkaisevaa ja totuudenmukaista, lueskelin lääkärikäsikirjaa, ja siellähän esitettiin kuin "totuutena" miten huostaanottto tuo rauhan ja järjestyksen elämään, ja huostaanoton purku on pahinta mitä voi tapahtua.... toivotaan että huostaanottajat seuraavaksi käyvät näiden "asiantuntijeiden " lasten kimppuun ja meidän tavallisten lapset päästetään jo omaan kotiin rauhoittumaan huostarumban jälkeen...lapsille saatava oikeus terapiaan ja hoitoon, omaan kotiin jä äitiin!
ajatellut ihan samaa, että meiltä puuttuvat (onneksi) raa'at rikokset lapsia kohtaan. Joku Jari Sinkkonen on opeillaan sokaissut niin sossut kuin sijaishuollonkin, kun kävi aikanaan oikein jenkeissä opintomatkalla tutustumassa heidän karmeimpiin rikosjuttuihinsa, joiden kohteina olivat lapset.
Olen lukenut Sinkkosen kirjoja ja siinä on kyllä yksi höyryhattuinen vöyhöttäjä! Kun kuuntelee hänen puhettaan, vaikuttaa se rauhalliselle, mutta kirjoista käy paremmin ilmi, mitä äijä ajattelee. Hän varmaan poimi jenkkirikoksista karmeimmat yksityiskohdat, miten "kukaan ei osannut aavistaa mitään, kun sairas kriminaali pystyi esittämään suht normaalia ulkopuolisille". Mielestäni noista Sinkkosen lennokkaista mielikuvista on aikanaan lähtenyt kaikki aivan sekopäiset kuvittelut, mitä perheistä vielä tänä päivänä kuvitellaan ja kaiken huippu: niiden varassa toimitaan.
Osaa tuon ukon kirjoista käytetään vielä sijaishuollossa työskentelevien oppikirjoinakin tyyliin "miten autan pahoin traumatisoitunutta lasta". Sinänsä ajatuksena hyvä, jos lapsi on OIKEASTI kokenut kovia, mutta meillä helposti lastenpsykiatriassa ja lastensuojelussa yleistetään kaikkien ongelmalasten vanhemmat samaan katergoriaan kuuluviksi. Alkaen niistä ongelmista, jotka eivät edes kotoa aiheudu, kuten kiusatuksi tulo tai oppimisongelmat, esim. dysfasia.
Sama äijä oli mukana perustamassa oikeuspsykiatrista lastenyksikköä Lastenlinnaan vuoden 2007 alussa. Niin kuin LL:n lapsipsykiatriassa ei jo muutenkin tehtäisi sellaista kämmäilyä, jota eivät pysty hyväksymään edes kaikki toiset lastenpsykiatrit Suomessa.
sitäkään psykiatrikuntaa, jotka pitävät suunsa kiinni kollegoidensa vääristä lastensuojelutoimista.
Etelä-Savon sair.hoitopiirin lastenpsykiatrian ylilääkäri kirjoitti, että toiset lääkärit ovat yrittäneet puuttua noihin Lastenlinnasta ja muista sen kaltaisista paikoista tehtyihin aiheettomiin huostaanottoihin, hoitometodeihin ja toisaalta neurologisten oireyhtymien hoidotta jättämiseen. Mutta laihoin tuloksin!
On meillä perkele melkoisia lääkäreitä!