Kommentteja sekä neuvoja otetaan vastaan...
Tilanne seuraava:
Olemme olleet mieheni kanssa melkein kymmenen vuotta (olemme siis uusperhe) yhdessä ja kaikki mennyt aina miehen exän kanssa suht hyvin... Ovat saaneet lapsia koskevat asiat sovittua ja välit olleet muutenkin asialliset... kunnes kuvioihin tuli mukaan miehen exän nykyinen mies, joka on osoittautunut melkoiseksi tapaukseksi. Miehelläni ja exällä kolme lasta (kaikki ala-aste ikäisiä). Jostain kumman syystä tällä nykyisellä miehellä on tarve haukkua/mollata lasten isää lapsille. On ilkeä, vähättelee, matkii ilkikurisesti. Lapset asuvat exällä ja mieheni olisi halukas keskustelemaan ASIALLISESTI tämän miehen kanssa, mutta hän ei suostu. Kävi kyllä kerran huutamassa meidän kotona miehelleni ja haukkui maanrakoon (SYYTTÄ). Miehelleni lapset ovat kaikki kaikessa eikä koskaan ole tästä miehestä sanonut pahaa sanaa ja haluaisi edes hiukan keskustella asioista (yhtään ei tiedä millainen isäpuoli lapsilla on). Heillä nyt kaksi yhteistä lasta ja on omille lapsilleen ihana, mutta mieheni lapsille kuulemma jyrkkä ja ärähtelee vain (lasten kertoman perusteella... toki voivat lapsetkin hieman väritellä asioita).Nykyään ei miehelläni eikä exällä ole kunnon välejä. Jos mies kysyy lapsiltaan kuulumisia niin on kuulemma asioiden urkkimista. Ei tod. ole vaan mieheni haluaa tietää mitä lapsille kuuluu. Jotenkin vain tuntuu, että mieheni lapset ovat vain hänen tiellään... tuntuu pahalta... :(
Onko kellään vastaavanlaisia kokemuksia??
Asiallisia vastauksia kiitos :)
Tilanne seuraava:
Olemme olleet mieheni kanssa melkein kymmenen vuotta (olemme siis uusperhe) yhdessä ja kaikki mennyt aina miehen exän kanssa suht hyvin... Ovat saaneet lapsia koskevat asiat sovittua ja välit olleet muutenkin asialliset... kunnes kuvioihin tuli mukaan miehen exän nykyinen mies, joka on osoittautunut melkoiseksi tapaukseksi. Miehelläni ja exällä kolme lasta (kaikki ala-aste ikäisiä). Jostain kumman syystä tällä nykyisellä miehellä on tarve haukkua/mollata lasten isää lapsille. On ilkeä, vähättelee, matkii ilkikurisesti. Lapset asuvat exällä ja mieheni olisi halukas keskustelemaan ASIALLISESTI tämän miehen kanssa, mutta hän ei suostu. Kävi kyllä kerran huutamassa meidän kotona miehelleni ja haukkui maanrakoon (SYYTTÄ). Miehelleni lapset ovat kaikki kaikessa eikä koskaan ole tästä miehestä sanonut pahaa sanaa ja haluaisi edes hiukan keskustella asioista (yhtään ei tiedä millainen isäpuoli lapsilla on). Heillä nyt kaksi yhteistä lasta ja on omille lapsilleen ihana, mutta mieheni lapsille kuulemma jyrkkä ja ärähtelee vain (lasten kertoman perusteella... toki voivat lapsetkin hieman väritellä asioita).Nykyään ei miehelläni eikä exällä ole kunnon välejä. Jos mies kysyy lapsiltaan kuulumisia niin on kuulemma asioiden urkkimista. Ei tod. ole vaan mieheni haluaa tietää mitä lapsille kuuluu. Jotenkin vain tuntuu, että mieheni lapset ovat vain hänen tiellään... tuntuu pahalta... :(
Onko kellään vastaavanlaisia kokemuksia??
Asiallisia vastauksia kiitos :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Nainen vie lapset ja haukkuu ex-miehen kaikille omaatuntoa rauhoittaakseen.
Uusi mies myötäilee persettä saadakseen ja ihan vain koska se on hänestä hauskaa.
Eronnut on yhä tänäkin päivänä toisen luokan kansalainen, eikä häntä tarvitse ottaa niin vakavasti, koska hänellä ei ole valinnanvaraa.
Toisen kakarat ovat aina tiellä, eivätkä ole samalla tavalla oikeita lapsia kuin omat. Heitä siedetään vain koska täytyy saada sitä pimpsaa.
Välit ex:ään eivät erolla parane, varsinkaan jos nainen vie lapset, estää tapaamisia ja vaatii rahaa yli sovitun.
Niin ja se kaikille haukkuminen, koskaan en ole kuullut naisen kehuvan ex:äänsä.
Kyllä mies sen saa aina tietää joltakin.
Ajan myötä viha siis vain lisääntyy, kuten tässäkin on käynyt. Aika ei ehdi parantaa haavoja.
Tuo urkkiminen, liekö sanottu sossun toimesta? Minä en saanut edes mennä lasta koulusta vastaan jos vaikka kyydin olisi tarvinnut kun ex ei toimittanut mitään tietoa missä mennään.
Täti huusi pää raivosta punaisena, että en saa mennä "kyttäämään", vaikka oma lapsi saattoi seistä yksinäisenä räntäsateessa.
Urkkimisen pelko on tietenkin paljastumisen pelkoa. Jotain täytyy salata, se on ihan päivänselvää. Miksi siitä muuten pitäisi suuttua?
Tiedä nyt tämän asiallisuudesta, mutta totuudesta ei mene kovin kauas.
Tietysti olisi ihanaa olla väärässä.
Et ole koskaan kuullut että joku nainen kehuisi exäänsä?
Taidan kuulua siihen harvaan joukkoon, joka kehuu.. Vaikka hän ei "elämäni mies" ollutkaan, olen onnellinen siitä että hän on löytänyt rinnalleen uuden rakkauden. Olemme aina pystyneet keskustelemaan lastemme asioista, ja tiedän että hänkin haluaa heidän parastaan. Hän on paras ja ainoa isä lapsillemme.
Tämän palstan kirjoituksia lukiessa tulee monesti mieleen että liian moni käyttää lapsia "koston" välikappaleena, mikä on aivan järjetöntä. Jos itsellä on paha olla niin miksi ihmeessä siitä lasten pitää kärsiä???
Mustasukkainenhan tuollainen uusi puoliso on. Ette te voi oikeastaan tehdä muuta kuin kuunnella mitä lapset puhuvat ja kertoa heille, että joskus ihmiset, jotka eivät ole varmoja itsestään ja kelpaavuudestaan näyttävät sen osoittamalla huonokäytöksisesti muille, että olisivat huonompiarvoisia. Mitä eivät tietenkään ole, se on vain itsetunto-ongelmaisen ihmisen hölmöyttä. Todella lapsellinen tyyppi jos pitää lapsille ivaten apinoida näiden omaa isää. Ei ihan terve.
Kun lapset täyttävät 12, keskustelkaa heidän kanssaan mahdollisuudesta muuttaa enemmän teille asumaan. Kenelläkään kun ei voi olla kovin hyvä olo paikassa, jossa osoitetaan, että he olisivat jotenkin vähempiarvoisia ja huonoja. Lasta kuullaan 12 vuotiaana jo itseäänkin näissä asioissa, ja jos he haluavat tulla teille, niin sitten vaan rattaat pyörimään, oikeuden kautta jos ei muuten. On aivan käsittämätöntä, että lasten äiti antaa miehensä kohdella omia lapsiaan noin huonosti.
viestistäsi. Lapsilla on paha olla, sen näkee. Ovat meillä säännöllisesti joka toinen viikonloppu ja meillä on aina kivaa yhdessä. Tosin kyllä meilläkin joudutaan tarvittaessa ärähtämään. Kun lapset alkoivat uudesta isäpuolestaan ainoastaan negatiivisia puhumaan niin ensin vain sanottiin "olette vain reippaita niin kaikki sujuu hyvin", mutta kun jutut vain paheni niin lasten isä soitti lasten äidille ja kyseli asian laitaa, koska ei yhtään tietänyt (eikä tiedä vieläkään)millainen isäpuoli lasten kanssa elää. Tästäkös isäpuoli suuttui ja silloin tuli mieheni tänne haukkumaan.
Lapset ovat sanoneet, että haluaisivat meille muuttaa... Toistaiseksi ollaan vielä tilannetta seurailtu... Mutta jos ei asiat muutu niin pakko kai sitä jotain on tehdä.
Viime kertoina lapset eivät ole puhuneet yhtään isäpuolesta, tuntuvat jotenkin välttelevän koko asiaa.
ja olette ehtineet olla jo 10 vuotta yhdessä.
""Olemme olleet mieheni kanssa melkein kymmenen vuotta (olemme siis uusperhe) yhdessä ja kaikki mennyt aina miehen exän kanssa suht hyvin... O""
""Miehelläni ja exällä kolme lasta (kaikki ala-aste ikäisiä).""
Vaikkei asian olennaisuuksia kovin hetkauta, silti kysynpä, ok..uteliaitsuuttani..tunnustan..etukäteen pahoitellen..:Ala-aste ikäiset ovat siis kaikki alle kymmenvuotiaita ja te olette olleet yhdessä 10 vuotta, siis jokin yltiöavoinliitoko on kyseessä?!
Sitten kysymykseesi, että mitä tehdä ja onko kokemuksia?
On kokemuksia, suuntaan ja toiseen. Valinnaksi meni: valitsin lasten ja oman terveyden, oikeuden turvalliseen ja rauhalliseen kotiin.
Kotirauhan rikkomisesta ja kunnianloukkauksesta voisi alkaa mittelöimäänkin, sillä rajahan o tullut vastaan, kun tänne kirjoitat ja kyselet, ei ole normaalia moinen käytös( siis isukkipuolen).
Äiti voi olla väsynytkin ja jonkunhan on heräteltävä silloin. Lasten etu on kaikkien etu, oli sukulaissuhteet sitten miten kimurantit hyvänsä.
Rutkasti voimia ja viisautta asiankin tiimoilta koko poppoollenne, kyllä elämän puolesta saa ja pitää taistella, ettenkin kun on kyse lapsista ja heidän oikeuksistaan, eikö vaan?!
Kyllä, ala-asteella kolme ja olemme olleet n. 10 vuotta yhdessä. Jos alkaisin tarkalleen asioita kertomaan niin hyvin nopeasti saisin kasvot täällä... Asiasta en halua enempää kertoa, koska en halua, että meidät täällä ns. tunnistettaisiin. Juu, äiti on kurkkuaan myöten täynnä asioiden selvittelyä, mutta pakkohan ne on selvittää jos lapsilla on paha olla. Ei mieheni saa äitiä heräämään... sen varmaan täytyisi olla joku ulkopuolinen. Silti en toivo, että eroaisivat vaan toivoisin, että saavat elettyä LASTEN KANSSA normaalia elämää, jossa lapsillakin olisi hyvä olla.