Vaikka yö on pitkä ja syvä
lohdullinen se on
tuivertavin tuska on poissa.
Rakkaani
tietäisitpä kuinka haluaisin
kasvosi kämmenin kehystää
valloittaa valtakuntasi
yksin, yksin.
Murtumaton muusani
Sinä kallion kokoinen
tyyneyteni, rauhani suloisin.
Sumensit silmäni kyyneliin
tuhdisti maljani täytit
nytkö olet ohittava minut ?
Sade
pisaroi huulilleni muusani muoto
palauta polte povelleni
tuuli
havisuta haikeus hiuksilleni.
lohdullinen se on
tuivertavin tuska on poissa.
Rakkaani
tietäisitpä kuinka haluaisin
kasvosi kämmenin kehystää
valloittaa valtakuntasi
yksin, yksin.
Murtumaton muusani
Sinä kallion kokoinen
tyyneyteni, rauhani suloisin.
Sumensit silmäni kyyneliin
tuhdisti maljani täytit
nytkö olet ohittava minut ?
Sade
pisaroi huulilleni muusani muoto
palauta polte povelleni
tuuli
havisuta haikeus hiuksilleni.
Vastaukset 29
Vanhimmat
..sinä kyllä sumensit nyt lukijan silmät niin, etten näe kunnolla kirjoittaakaan.
Mestari on runoillut, haltioiduin.
Kiitos *niisk* lukuhetkestä : )
olin hieman kahden vaiheilla tämän runoni kanssa,
mielestäni se on jollain tapaa irrallinen ja oli-
si ehkä kaivannut vielä sitä viilausta, höylää-
mistä ja saksintaa joksi j.uni aina nimittää ru-
nojeni rakentamista.
Kiitos Sinulle, sanasi siivittävät päivääni.
..oikein rakkausrunojen rakkausruno
ja kuinka se pitäisi kokea haikeudessaan
ja ikävässääkin. kuinka
älyttömän kauniita ilmaisuja käytät
kuten "kasvosi kämmenin kehystää".
tosi hienoa ja enemmänkin.
kylläpä taas ylistät runoani aivan liiaksi, aivan
liiaksi. Mutta kyllä sanoissasi on taikaa, en
kielläkkään tälle runnotulle itsetunnolleni.
Kiitokseni on vähin mitä voin Sinulle antaa.
Siinä se taas on!!
Taidokas kokonaisuus, joka
vahvuudellaan mykistää minut.
Koskettavin kohta...
Koko runo.....jos alan sitä pilkkoa,
pilaan jotain.
Minut poistettiin yksi päivä sivustolta,
kun ladoin Sinulle liikaa tähtiä, joten nyt sanon, että tähtiä
niin paljon, kuin maailmasta löytyy
(saa nähdä saanko nyt jäädä tänne edes lueskelemaan :)))
Eikun totta.
Tämä oli mielettömän värisyttävä runo!
Höpöjäs kyllä puhut nyt, Sinutko muka poistettu -
kaikkea sitä kuuleekin puhuttavan. Totesin vain,
että eiköhän niitä tähtiä ollut aivan liian kans-
sa silloiselle runolleni - muista enää edes mikä
runo se oli. Ja nyt olet tarjoamassa niitä vielä-
kin enemmän, ei ymmärrä ei.
Piru vieköön kun tietäisit taas, kyllä olis ollu
viilaamista ja höyläämistä yllin kyllin tässä.
Mutta Sinähän tiedät minut, kuin minäkin Sinut.
Koskaan ei olla ns. saavutuksiimme tyytyväisiä.
Hyvä ettet alkonut pilkkomaan, mitä siitä sitten
enää olisi jäljelle jäänytkään.
Kiitos, muutahan en juuri nyt osaa.
oikeesti, helposti ei saa mun kurkkuani kuristamaan mikään, ei sanoilla eikä teoilla. mutta jumankekka että tää päjähti ruudulta niin vahvana että huh huh.
mistä sä löysit nää sanat?
tää oli jotain aivan uskomattoman kaunista, linda, ymmärrätkös sitä..
upeeta.
sanasia vikittelin vakkasesta
kopistelin koppasesta
löytyi yksi, löytyi toinen
vaan ei niistä vaivaisista
rakkausrunoksi vielä
kapsuttelin konttistakin
kovasti sitä ravisutin
jopas löytyi eväksiä
rungoksi runoseeni
Niin Mandy. Minä en tiedä, mistä ne sanat löytyy.
Ja en olisi oikeastaan uskonut, että tämä runoni
olisi ollut juuri Sinun mieleesi. Mikähän
hemputti tässä edes oli sellaista, joka kurkkuasi
kuristi * ihmettelee *
Täytyy sanoa, että elämä on yllätyksiä täynnä :D
Kiitos tyttöseni.
Meinasin tuolta esimerkiksi nappaista kappaleen, mutta en sitten osannut päättää minkä nappaisin. joudun päätymään siis siihen että koko runo on loistava. Tässä on sitä samaa kaipuuta, irti päästämistä, hellyyttä, ikävää, kipeyttä, mitä minussakin on juuri nyt. Vai onko ne vain minussa ja näänkö ne runossasi? Mene ja tiedä, mutta joka lukukerralla efekti on sama. Moon herkkis tuulella tänään lindasein.
herkkiksenä, niin minun ymmärrykseeni ei vain
mahdu se että runoni on " upea " tai loistava.
Piru vieköön, mikä muakin oikeen vaivaa kun kan-
nan sitä samaa kaipausta ja ikävää näännyksiin
asti. Siitähän tämäkin runoni syntyi, mutta kun
en koe ollenkaan onnistuneeni tässä - ihan hajal-
laan koko runo.
Hienolta se silti kuulostaa, mitä se Sinussa saa
aikaan. Varmaan näet runoni tuossa mielessä ihan
oikein " irti päästämistä, hellyyttä, ikävää,
kipeyttäkin " koska niitä siihen yritin jotenkin
ympätä, huonolla menestyksellä kuitenkin omasta
mielestäni.
Kiitos myötäelämisestä.
Joku jakaa ihan selvästi jotain ihme tsydeemejä joillekin, kun runokynät suihkii siihen malliin että kehua ei kerkiä edes..Mitäds ihmeen peliä tämä tälläinen oikein on täh?;))
Kaunis ja kantava, Tarkkis
missä, missä niitä tsydeemejä oikein on ?
Minäkin haluaisin sellaisia, että oppisin vielä
runoilemaan. Ja Sinä suihkit sellaisilla
sanoilla, että meikämamma menee tässä taas kerran
hämillensä etten sanoisi.
Mitäs peliä se sellainen oikein on, höh.
Päivästä toiseen ihan tarkotuksella minua liehit-
telet sanoillasi. Varo - saatan alkaa tottumaan
niihin liikaa :)
Kantavat ovat sanasi Tarkkis, kiitos Sinä vei-
jareitten veijari.
Mukavaa, että olet siellä.
Pyrkii ajatuksiin.
Tekee kylmyyden siedettäväksi.
Odotuksen.
Odotuksen arvoiseksi.
Ikäväksi.
Tunteeksi.
Joka laittaa sydämen sykkimään.
Se rakkaus.
lähetän Sinulle lämpimiä tuulia ja aurinkoa sy-
dämeesi lämmikkeeksi. Pysy pois sieltä avannosta,
jookosta. Istu takkatulen ääreen, ja anna
unelmillesi siivet kesää odottaen.
Palautteesi on kuin runo, kiitos.
Näen sen lempeän tuulen tulevan
toivon että näet oikein, sydämestä.
Kiitos.
Mahottoman hyvästi on tuo rakkauven
viisu näppäellty tietsikkaan ja mualimalle lähetetty
muittenkii ihasteltavaks....
mahottoman mukavata luettavvaa on Siun tekstis,
hyrisöö iha rinnan aluveella. Voe kun se tunne
pysys siinnä oekeen kauvan, sitä mie vuan toivon.
Sie sait sen tunteen aekaseks, kiitos.
Yön pikkutunneilla, aikaa mietiskellä
niin, ja jos saisi omistaa
hänen valtakuntansa, yksin, yksin, yksin
ja kolmas säkeistä huh…
"Murtumaton muusani
Sinä kallion kokoinen
tyyneyteni, rauhani suloisin"
… niin lujaa, suurta ja herkkää sanomaa!
Silmin sumein, täysin maljoin, miettimään…
mietittyään
sadepisarat kertoo rakkauden
ja tuuli vahvistaa sen.
Wauh, mikä runo jälleen sinulta, kiitos!
Eikö olekkin muuten mukavaa toisinaan käyttää ru-
nossa tuota toistoa " yksin, yksin, yksin "
Joihinkin se mielestäni sopii äärettömän hyvin,
tähän kyllä oikeinkin osuvasti.
Tuossa mainitsemassasi säkeessä, siinä en ole
tyytyväinen kallio-osuuteen, siihen jatkoon joten
kuten. Sumeat silmät nappaa vielä omaankin sil-
mään, mutta paljon olisi korjattavaa jos tätä nyt
alkaisin uudelleen työstämään.
Kun joskus vielä tulisi runoilijaksi, se se vasta
olisi jotain.
Suunnattomasti kiitoksia ylenpalttisesta palaut-
teestasi Liinukkainen. En ehkä ole ansainnut
kaikkea tuota, mutta mieltä se lämmittää.
Tällä kertaa et mielestäni onnistunut.
-yön määreissä on yksi liikaa.
-sana "tuhdisti" on vieraassa ympäristössä.
-lopun kalevalaväritteisyys on lähes korni.
Kahdessa lukemassani edellisessä asetit riman sen verran korkealle, jotta rahvas odotti lisää samankaltaista.
Pyydän mitä nöyrimmin anteeksi, etten voinut
tuottaa Sinulle nautintoa tällä kertaa. Mutta
olen samaa mieltä, en onnistunut.
Kiitos kuitenkin, että olet poikennut ja sanasi
jättänyt.
mikä sana tuhdisti tilalle olisi parempi tai sopivampi kuvaamaan jos
runon kirjoittaja tarkoittaa, että hän täytti maljan äärimmäisen täyteen?
Sainpas torjuttua houkutuksen lähteä tekemään ehdotuksia. Linda varjelkoon tuhdisti täytettyä maljaansa läikkymästä. Tuhdilla kädellä.
t.verditti
taitaapa se olla enemmänkin tyhjyyttä oikeasti
pullollaan kuin täysi. Kovasti soisin sen täyt-
tyvän - elämällä.
Yritän gauhiast saada seuraavasta runostani mie-
luisemman, Sinulle.
Kiitos Sie vintiö :D
ihan mahoton:)
"Sade
pisaroi huulilleni muusani muoto
palauta polte povelleni
tuuli
havisuta haikeus hiuksilleni."
Otin tänän lopun, mutta koko runo on ehyt ja koskettava kokonaisuus. Koskettava toivomus tuo loppu, niin kaunein sanoin "sulkakynäsi" piirtää ikävää ja toivoo...ehkä se täyttymys joskus piirtyy salaa Sinuun:)
mutta jos lukee Verditin palautteen, olette eri
linjoilla. Hän oli pettynyt tällä kertaa runooni,
asettaa pikkasen paineita mokomakin seuraavaan.
Kiitos Kaaru, yritän kovasti aina saada runoni
loppuun jonkinlaista pehmennystä/lohtua. Joskus
onnistuen, joskus en.
Ihanaista illan jatkoa.
Tuohonpa tekstiin loit
korean kielen, ja kauniin ihmisenmielen.
Sävelen soisi siihen suloisen, vähän alakuloisen
tuo Kantele hauen...leukaluinen,
vaiko kitara...kuusipuinen?
T; ei väinämöinen
Jos loinkin tekstiini korean kielen
niin soisin Sinun
siihen sävelen luovan
Sinä taituri iänikuinen.
Kiitos Iivari.