Moikka.
Eilen (klo 11) kävin ottamassa ensimmäisen pillerin, ja nyt on pieniä "viiltoja" tuntunut alamahassa. Voihan olla että se johtuu vaan jostain muusta ja "itse aiheutan" sen kun kokoajan sitä kipua ajattelen. Aamulla tosin kun heräsin, ja nousin sängystä, sattui melko paljon muutamien sekuntien ajan, mutta sitten sekin meni ohi. Muuten hyvä olo ja verta ei ole alkanut tulemaan ainakaan vielä. Hoitaja käski kyllä pitää koko tämän päivän sidettä jos sattuisi alkamaan vuodot.
Olen lukenut täältä paljon lääkkeellisestä keskeytyksestä. Täällä on paljon kauhukertomuksia asiasta, mutta myöskin niitä hyviä. Tosiasiahan on, että varmasti enemmän niistä huonoista kokemuksista kirjoitetaan kuin hyvistä. Sehän on todella yksilöllistä miten sen kokee. Kukaan ei voi sitä etukäteen tietää ennenkuin on sen itse kokenut (tosin en toivo että kukaan joutuu tätä kokemaan, ja pidän myös itse huolen ettei näin tule enään ikänä tapahtumaan)
Henkisesti olen valmistautunut jokinmoisiin kipuihin, mutta tiedän myös että apua on saatavilla heti kun vain kutsun hoitajat paikalle huomenna kun menen ostastolle. Ja uskon että tässä pääsee vielä hyvin pienillä kivuilla jos vertaa oikeaan synnytykseen jossa ulos pitää ponnistaa n.50cm vauva ja nyt n.1,5cm pitkä alkio/sikiö.
Kerron viimeistään sunnuntaina miltä minun kohdallani tuntui, koska lauantaina voi sairaalassa mennä hyvinkin myöhään vaikka menen sinne aamulla 8-9 maissa.
Raskausviikkoja on siis 8 2
Eilen (klo 11) kävin ottamassa ensimmäisen pillerin, ja nyt on pieniä "viiltoja" tuntunut alamahassa. Voihan olla että se johtuu vaan jostain muusta ja "itse aiheutan" sen kun kokoajan sitä kipua ajattelen. Aamulla tosin kun heräsin, ja nousin sängystä, sattui melko paljon muutamien sekuntien ajan, mutta sitten sekin meni ohi. Muuten hyvä olo ja verta ei ole alkanut tulemaan ainakaan vielä. Hoitaja käski kyllä pitää koko tämän päivän sidettä jos sattuisi alkamaan vuodot.
Olen lukenut täältä paljon lääkkeellisestä keskeytyksestä. Täällä on paljon kauhukertomuksia asiasta, mutta myöskin niitä hyviä. Tosiasiahan on, että varmasti enemmän niistä huonoista kokemuksista kirjoitetaan kuin hyvistä. Sehän on todella yksilöllistä miten sen kokee. Kukaan ei voi sitä etukäteen tietää ennenkuin on sen itse kokenut (tosin en toivo että kukaan joutuu tätä kokemaan, ja pidän myös itse huolen ettei näin tule enään ikänä tapahtumaan)
Henkisesti olen valmistautunut jokinmoisiin kipuihin, mutta tiedän myös että apua on saatavilla heti kun vain kutsun hoitajat paikalle huomenna kun menen ostastolle. Ja uskon että tässä pääsee vielä hyvin pienillä kivuilla jos vertaa oikeaan synnytykseen jossa ulos pitää ponnistaa n.50cm vauva ja nyt n.1,5cm pitkä alkio/sikiö.
Kerron viimeistään sunnuntaina miltä minun kohdallani tuntui, koska lauantaina voi sairaalassa mennä hyvinkin myöhään vaikka menen sinne aamulla 8-9 maissa.
Raskausviikkoja on siis 8 2
Vastaukset 20
Vanhimmat
Mulle tehtiin eilen lääkkeellinen keskeytys. Tai siis sairaalassa kävin ti ensimmäisen lääkkeen ottamassa ja kaksi muuta sain kotiin mukaan, jotka sitten eilen laitoin. Kipuja alkoi tulla pikkuhiljaa samoin kun vuotoa, 4-6 h lääkkeitten laitosta, oli pahimmat, kivut oli tosi kovat mahassa ja selässä, mutta kyllä ne jotenkin sai kestettyä. Lääkäri määräs mulle panadolia ja litalginia, jotka ei kyllä tuntunu auttavan yhtään. Illalla olo oli jo ihan suht ok, kun vuotokin alkoi vähentyä ettei tarvinnut enää koko aikaa juosta vessaan "valuttamaan".
Mulla oli jo raskausviikko 9 ja vähän päälle, mutta lääkäri totesi silti, että kivempi varmaan kotona tehdä kuin lähteä osastolle. Ja hyvin loppujen lopuksi sitten kotonakin pärjäsin. Nyt toivonkin vaan, että kaikki olisi tullut ulos onnistuneesti.
Olen siis 18-vuotias, täytän ensi kuussa 19.Opiskelen lukion toisella luokalla, eli valmistun vasta ensi vuonna lukiosta.
Olen asunut avomieheni kanssa yhdessä viime lokakuusta lähtien ja tapasinkin hänet vain noin pari kuukautta sitä ennen. Se tuntuu todella lyhyeltä ajalta päättää että tahtooko olla toisen kanssa koko loppuelämänsä. Eihän niin toki aina käy, vaikka tulisi lapsia, mutta jollain tapaa joudumme koko elämän olemaan yhteydessä.
Nyt kun olen rakastunut, tottakai kaikki on ihanaa, ja tuntuu että olemme koko elämän yhdessä. Niin tuntui 5 luokallakin kun "rakastuin" luokkakaveriini, olimme pari viikkoa yhdessä, hän jätti minut ja itkin varmaan 2 viikkoa. Elämä vain muuttuu.
Täytyy järjellä miettiä että onko toinen potentiaalinen isä-ehdokas ja onko hän mahdollisesti kiinnostava vielä 10-20 vuoden jälkeen, vai onko nyt jo merkkejä että mahdollisesti voisitte kasvaa erillenne jo aikaisessa vaiheessa. Pitää osata hieman seurata tilannetta, eikä elää vain sokeana rakkaudesta.
Me yhdessä päädyimme aborttiin, koska olemme molemmat opiskelijoita, elämme kelan tuella josta minun osuuteni ei riitä edes puoleen vuokrasta koska en saa opintotukea. Tahdomme kokea asioita yhdessä ja viettää kahdestaan vielä aikaa. Kun lapsi tulee, ei sitä yhteistä aikaa tahdo millään löytyä.
Meillä on myös ollut jo jonkun verran ongelmia. Tahdon että selvitämme ensin kahdestaan ongelmamme, että voimme rauhassa keskittyä vauvaan. Tahdon lapsen syntyvän tasapainoiseen suhteeseen.
Meidän täytyisi muuttaa uuteen asuntoon koska tämä kävisi liian pieneksi, eikä meillä ole varaa täällä kaupungissa muuttaa isompaan ainakaan tällähetkellä.
Siinä vielä lisäyksenä pientä taustaa.
Se, ettei ole varma, että tuleeko olemaan loppuelämänsä saman ihmisen kanssa ei oikeuta aborttia mitenkään- tuskin kukaan sitä tietää...
Jos olisit pitänyt lapsen, tulonne olisivat nousseet lakisääteisesti siten, että olisitte pärjänneet kyllä.
Kaikki on vain tekosyytä ja selittelyä...
Tekosyitä tai ei, mutta minun kohdallani se asia tuntuu tältä. En ole valmis äidiksi! Olen vielä itsekin lapsi välillä ja joudun paljon pyytämään apua muilta ihmisiltä pienissäkin asioissa kun en osaa niitä itse tehdä. Miten osaisin huolehtia 24/7 lapsesta? Minulla on pieni kissa, ja pari kertaa olen unohtanut ruokkia jopa hänet. Mitä jos unohdan jotain yhtä tärkeää lapsen kanssa?
Tiedän etten vain pysty siihen vielä henkisesti.
herrantähden harrasta seksiäkään jos kerran koet itsesi noin vastuuttomaksi lapseksi!!
oikeesti ÄÄLIÖ!!!! Ootko Jumala vai mikä kun pystyt tuolla tavalla täälä tuomioita jakamaan!!! Hanki elämä!!!!
(kuoleman)tuomioita jakelee ja leikkii Jumalaa; 'tän lapseni annan elää, tuon en'... entten tentten!!
pönttö. Get a life! Äläkä puutu toisten asioihin! Siis kyylä pahmmasta päästä.
hankkinut elämää.. toiset sen sijaan tykkää niitä hankkia mutta sitten haluavatkin jopa julmimmalla tavalla puuttua hankittujen elämään, tappamalla heidät..
Ei voi kyllä muuta sanoa!
Sehän on vielä pieni solumöykky!
Paljonko te itse muistatte siitä ajasta kun olitte mahassa ja kehityitte? tai yhdeksän kuukauden jälkeen kun synnyitte? Eipä taida aivot olla ihan niin kehittyneet vielä että muistaisi mistään mitään! En usko että se solumöykky tästä kärsii yhtään. Ainoastaan äiti joka abortin tekee. Varsinkin kun puhutaan noin varhaisesta raskaudesta.
ei koko tai se paljonko uhri tajuaa vähennä yhtään sitä karua tosiasiaa että ihminenhän siinä abortissa tapetaan!
TARKOTUSKIN että se tapetaan! Voi hyvää päivää...
Ajattele nyt rakkaat ihmiset järjellä vähän.
Mikä on parempi,
-Antaa "lapsen" (ei se lapsi ole vielä jos on mennyt 8 viikkoa!) kuolla nyt, kärsimättä. (monet sanoo että lapsi kyllä tietää että se on siellä, ja muistaa nyt jo, mutta kuinka paljon sä muistat siitä ajasta kun olit mahassa??)
-Tai antaa lapsi tulla maailmaan jos ei ole mahdollista tällä hetkellä antaa sille mitä se tarvitsee.
RAKKAUS EI VAAN RIITÄ!! Lapset maksaa, lapset vaatii aikaa, lapset vaatii niin paljon, ei vain rakkautta.
Kyllä minun mielestäni on parempi tehdä abortti jos ihminen ei ole valmis siihen, tai ei ole mahdollista antaa sille kaikkea mitä haluaa. Taloudellisesta tai jostain muusta syystä.
Kaikilla ei ole yhtä hyvin taloudellisesti, kaikilla ei oo vanhemmat/poikaystävä/ystävät joka haluaa auttaa jne.
Pakkohan se on järjellä ajatella, vaikka ehkä sydän haluaa jotain muuta.!!
Vai?
rakkautta olisi riittänyt joten turhia selittelet. Itsekkyyttäsi vain et sille elämän jatkoa muualla antanut.
Ihan hyvin olen pärjännyt vaikka lapsi tulikin elämääni sillon teinivuosina, vailla koulutuksia ja mitään.
olen kyllä ihan muu kirjoittaja kuin se joka kirjoitti se alkuperäinen viesti.!
Ei se iässä ole kiinni, ei todellakaan! Kyllä joku 14 vuotias voi saada lapsi, ongelmatta, sama kuin joku 45vuotias.
Mutta, on niin paljon muuta mikä voi aiheuttaa ettei ole sopiva aika. Jos on nuori, niin, pitää olla tarpeeksi halua, tarpeeksi apua jne. Kaikilla EI OLE YHTÄ HYVIN. En osaa sanoa olisiko kirjoittaja mahdollisuutta siihen, mutta niillä jolla on kaikki hyvin, saa apua, taloudellisesti ja muutenkin, on niin helppoa sanoa että rakkautta riittää kun niillä on kaikkea muuta, ajattelematta!
On kyllä sellaisia, jolla ei oo varaa muuta ku elättää itsensä, ja melkein ei edes se. Jos on sellainen tilanne niin ehkä ei ole niin hyvä tilanne saada lapsi, vaikka sydän kuinka paljon sanois että haluais pitää sitä.
lapsen voi antaa jatkaa elämäänsä jonkun muun luona.
kuin siinä samaisen naisen kohdussa joten ei toimi.
..on sellainen asia, mikä kannattaa ajatella sydämellä. :)