Ajattelin kertoa oman tarinani omaksi "lohdukseni" ja niille, jotka ovat tehneet tai suunnittelevat aborttia. Ilman sen suurempia moraalisia pohdintoja, haluan vain selvittää ajatuksiani...
Olen vähän päälle 20-vuotias yo-opiskelija. Tulin raskaaksi lyhyen noin puolen vuoden suhteen aikana, vaikka söin e-pillereitä ja käytimme kondomia. Raskaus selvisi vahingossa, kun kävin gynellä muissa merkeissä. Olin todella typertynyt, enkä tahtonut uskoa, että se olisi mahdollista. Lääkäri ehdotti minulle vaihtoehtona lääkkeellistä keskeytystä. Varasimme ajan klinikalle heti ja pääsin sinne seuraavana päivänä.
Tunnelmat tuolta päivältä olivat sekalaisia. Opiskelin ja siivosin koko illan, ettei asiaa tarvisi ajatella. Nappasin pari unipilleriä ja aamulla olin klinikalla. Sain lääkkeen ja palasin asunnolleni. Vasta sieltä soitin ystävälleni, joka tuli katsomaan minua. Olin jotenkin hämmentynyt, koska kaikki oli käynyt hyvin nopeasti. Ystäväni totesi, että olisi tehnyt samoin ja lupasi tulla uudelleen seuraavana päivänä.
Miehelle en kertonut mitään, sillä olin jättänyt hänet juuri, enkä halunnut puhua hänelle. Tosin meillä oli mennyt huonosti pitkään ja hän oli todella ilkeä minulle eron tullessa. En voi sanoa, että olisin rakastanut häntä sen enempää. Tiesin, että hän petti minua. Satutin itseäni hänen kanssaan pahasti, sillä suostuin pari kertaa seksiin viimeisen seurustelukuukautemme aikana, vaikka tiesin hänen pettävän minua. En tiedä miksi päädyin niin huonoon suhteeseen. Ehkäpä en ollut tointunut avoerostani. Sitä miestä rakastin ja hän jätti minut.
Tässä tilanteessa siis päädyin aborttiin. Opiskelijana, suhteista hajalla ja hukassa. Kaikki kävi varsin nopeasti.
Toisen kerran otin lääkkeen asunnollani. Abortti tapahtui siis kotona. Verta tuli vähemmän kuin luulin. Olin tosin vasta toisen viikon alussa, joten eihän siellä muuta ollut, kuin jakautumaan lähtenyt munasolu. Kivut olivat verrattavissa koviin kuukautiskipuihin. Kävin vielä klinikalla tarkistuksessa ja kaikki oli ohi.
Tulin kotiin kaupan kautta, ostin paidan ja ruokaa. Istuin sohvalla ja join punkkua ja napostelin. Ystäväni tuli käymään ja juttelimme asiasta vähän. Vasta jälkeen päin olen sisäistänyt, että tein abortin.
Abortti jäi minulle vain osaksi kipeää eroa, suhdetta jossa satutin itseäni. Vei aikansa, että toivuin siitä, sekä aiemmasta avoliitostani. Ostin koiranpennun ja lenkkeilin, opiskelin ja otin omaa aikaa. En puhunut abortista kuin parille ystävälle. Joskus kotona käydessäni mietin, kuinka vähän äitini tietää elämästäni, mutta neuvoo ja yrittää määrätä minua silti jarkuvasti. Mitähän hänkin sanoisi tästä kaikesta. Muuten en aborttia enää juuri mieti.
Olen vähän päälle 20-vuotias yo-opiskelija. Tulin raskaaksi lyhyen noin puolen vuoden suhteen aikana, vaikka söin e-pillereitä ja käytimme kondomia. Raskaus selvisi vahingossa, kun kävin gynellä muissa merkeissä. Olin todella typertynyt, enkä tahtonut uskoa, että se olisi mahdollista. Lääkäri ehdotti minulle vaihtoehtona lääkkeellistä keskeytystä. Varasimme ajan klinikalle heti ja pääsin sinne seuraavana päivänä.
Tunnelmat tuolta päivältä olivat sekalaisia. Opiskelin ja siivosin koko illan, ettei asiaa tarvisi ajatella. Nappasin pari unipilleriä ja aamulla olin klinikalla. Sain lääkkeen ja palasin asunnolleni. Vasta sieltä soitin ystävälleni, joka tuli katsomaan minua. Olin jotenkin hämmentynyt, koska kaikki oli käynyt hyvin nopeasti. Ystäväni totesi, että olisi tehnyt samoin ja lupasi tulla uudelleen seuraavana päivänä.
Miehelle en kertonut mitään, sillä olin jättänyt hänet juuri, enkä halunnut puhua hänelle. Tosin meillä oli mennyt huonosti pitkään ja hän oli todella ilkeä minulle eron tullessa. En voi sanoa, että olisin rakastanut häntä sen enempää. Tiesin, että hän petti minua. Satutin itseäni hänen kanssaan pahasti, sillä suostuin pari kertaa seksiin viimeisen seurustelukuukautemme aikana, vaikka tiesin hänen pettävän minua. En tiedä miksi päädyin niin huonoon suhteeseen. Ehkäpä en ollut tointunut avoerostani. Sitä miestä rakastin ja hän jätti minut.
Tässä tilanteessa siis päädyin aborttiin. Opiskelijana, suhteista hajalla ja hukassa. Kaikki kävi varsin nopeasti.
Toisen kerran otin lääkkeen asunnollani. Abortti tapahtui siis kotona. Verta tuli vähemmän kuin luulin. Olin tosin vasta toisen viikon alussa, joten eihän siellä muuta ollut, kuin jakautumaan lähtenyt munasolu. Kivut olivat verrattavissa koviin kuukautiskipuihin. Kävin vielä klinikalla tarkistuksessa ja kaikki oli ohi.
Tulin kotiin kaupan kautta, ostin paidan ja ruokaa. Istuin sohvalla ja join punkkua ja napostelin. Ystäväni tuli käymään ja juttelimme asiasta vähän. Vasta jälkeen päin olen sisäistänyt, että tein abortin.
Abortti jäi minulle vain osaksi kipeää eroa, suhdetta jossa satutin itseäni. Vei aikansa, että toivuin siitä, sekä aiemmasta avoliitostani. Ostin koiranpennun ja lenkkeilin, opiskelin ja otin omaa aikaa. En puhunut abortista kuin parille ystävälle. Joskus kotona käydessäni mietin, kuinka vähän äitini tietää elämästäni, mutta neuvoo ja yrittää määrätä minua silti jarkuvasti. Mitähän hänkin sanoisi tästä kaikesta. Muuten en aborttia enää juuri mieti.
Vastaukset 8
Vanhimmat
tekstiini. Tulin siis raskaaksi viimeisellä seksikerralla ja sain tietää asian "vahingossa" gynellä käydessäni. Uskomaton juttu monin tavoin, raskaaksi tuplaehkäisystä huolimatta viimeisellä seksi kerralla ennen eroa. Minimaalinen mahdollisuus sattui kohdalleni. Lääkäri tosin totesi, että kerrastahan sitä aina raskaaksi tullaan ja aina on pieni mahdollisuus, että ehkäisy pettää. Toisaalta minulla kävi uskomaton tuuri siellä gynellä. Abortti tuntui helpolta, koska raskaus oli vasta ihan alussa. En edes tajua, miten lääkäri huomasi asian.
..huomasi raskautesi? ...
Vai että oikein gyne suositteli lääkkeellistä.. ja heti seuraavana aamuna pilleri naamaan ja tappamisiks...ja voiko sen tosiaan huomata noin aikasin??
no jos koko tarina onkaan edes totta niin ei sillä oo merkitystä minkä ikäsenä tai kokosena olet lapsesi tappanut. Ihan sama oliko se 2 milliä tai 20 centtiä..
Mikään lääkäri en ole, mutta luulisi jakautumassa olevaa munasolua olla aika vaikea nähdä.
Lisäksi olen kyllä käsittänyt, että aborttia ei saa päivän sisällä kuin ihan erikoistapauksissa...
Kuules MINUN mielestäni se on parempi,mitä aikaisemmin abortin tekee.JOS sinä et tekisi aborttia,niin mene vaikka ottamaan lääke tai jotain muuta,mut älä hyvä olio puutu muiden asioihin,jotka eivät hevon hoota sinulle edes kuulu.SINÄHÄN et muiden kehoista saatika mielipiteistä päätä.Itse en kyllä haluais vielä äpäriä.Ne on niin ärsyttäviäkin et ällöttää ihan.
nähdäkään, mutta kohdussa ja kohdunkaulalla tapahtuu muutoksia, jotka lääkäri kyllä huomaa. Että silläviisteen.
Ja sitten sä varmaan heräsit ja tajusit nähneesi vain unta... niin paljon on tuossa tarinassa täyttä skeidaa että sitä ei erkkikään usko, sori vaan.
Jos raskaus olisi viikolla 2, niin sitä ei kyllä toden totta vielä edes tietäisi vaikka mikä lääkäri olisi tutkimassa. Katsos kun raskausviikot lasketaan viimeisten kuukautisten alkamispäivästä lähtien, joten jos kierto on esim. säännöllinen 28 vrk, on ovulaatio n. 14 pv viimeisten kuukautisten alkamisesta jolloin siis munasolun hedelmöittyminen tapahtuu ja täten se raskaus oikeasti alkaisi silloin kun raskausviikkoja sanottaisi olevan 1 tai 2... ihan vain tiedoksi kun seuraavaa tarinaa sepustat.
ei sitä munasolua tarvitse nähdä. Kun kyllä se elimistö valmistautuu siihen raskauteen muutenkin. Esimerkiksi kohtu ja kohdunkaula. Ja, riippuu siitä puhutaanko hedelmöittymisestä vai raskausviikoista. Kun niissä on se kahden viikon ero.