Suomen metsäpolitiikka on kaksinaismoralistista. Suuri joukko tutkijoita julkaisee "arvokasta" ja "arvostettua" tutkimustietoa metsien hoidosta, käytöstä ja tuottavuudesta.
Samaan aikaan metsissä tehdään työtä täydellisellä ryöstömenttaliteetilla täysin irrallaan ja erillään tutkimustiedosta ja hienoista periaatteista. Väitteeni on, että suurin osa metsästä toimeentulonsa saavista konemiehistä ei tiedä yhtään mitään metsäfilosofiasta. Todellisuudessa kuka tahansa pääsee ajamaan konetta.
Yhteiskunta ja valvovat viranomaiset ovat kiinnostuneita metsälohkosta vain siihen asti että puu on saatu pois metsänomistajalta. Muulla laadulla ei ole lainkaan merkitystä. On aivan sama mitä metsälle ja sen omistajalle tapahtuu sen jälkeen kun yhteiskunta on saanut raaka-aineen käyttöönsä.
Samaan aikaan metsissä tehdään työtä täydellisellä ryöstömenttaliteetilla täysin irrallaan ja erillään tutkimustiedosta ja hienoista periaatteista. Väitteeni on, että suurin osa metsästä toimeentulonsa saavista konemiehistä ei tiedä yhtään mitään metsäfilosofiasta. Todellisuudessa kuka tahansa pääsee ajamaan konetta.
Yhteiskunta ja valvovat viranomaiset ovat kiinnostuneita metsälohkosta vain siihen asti että puu on saatu pois metsänomistajalta. Muulla laadulla ei ole lainkaan merkitystä. On aivan sama mitä metsälle ja sen omistajalle tapahtuu sen jälkeen kun yhteiskunta on saanut raaka-aineen käyttöönsä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
vaivaavat muitakin aloja.
Tutkiminen ja tilastointi antaa vain pohjan tarkastella asioita kokonaisuutena.
Mitään yleispätevää ohjetta jota voisi yleisesti metsätalouteen ja siihen liittyvään toimintaan soveltaa kaikkialla ei voi tilastoinnin pohjalta antaa.
Viimekädessä metsänomistaja tekee valinnan hoidon,käytön ja tuottojen suhteen.
""Väitteeni on, että suurin osa metsästä toimeentulonsa saavista konemiehistä ei tiedä yhtään mitään metsäfilosofiasta. ""
Tuohon ei voi todeta muuta kuin sen että leipänsä etten pappikin työtään tekee.mutta konemiehiä syyllistämällä asiat ei muutu miksikään.
Koko ns koneyrittäjyys pitäisi uudistaa sille pohjalle että voitaisiin puhua aidosta yrittämisestä.Käytännössä se merkitsisi luopumista taksapolitiikasta jonka metsäteollisuus sanelee ja siirrytymistä laskutukseen jossa koneyrittäjä määrittelisi hintansa kysynnän mukaan,tai ottaisi vastatakseen tietyn osan puuhuollosta.
Metsätaloudessa yhteiskunnan tukitoimien tulisi ohjata osaltaan kehitystä pidemmällä aikavälillä eikä olla se taho joka ylläpitää totuttuja rakenteita.