Elikkä, mä kirjotan tähän kolme tekstiä. Mut ihan aluks sanon, etten oo aatellu kirjottaa näistä kirjaa tai mitään. Tahon vaan et arvioitte nää tekstit. Mut ei kiitos mitään turhia paskan puhujia. Moitettakin saa tietty laittaa, mut siveellisessa muidossa.
1. Kerro mitä mieltä olit
2. Kieliasua
3. Minkä lajin tekstiä tämä olisi sinun mielestäsi
4. Mikä kertomis muoto on mielestäsi paras, minä kertoja vai ulkopuolinen
5. Oliko paljonkin kirjoitus virheitä ja kielioppivirheitä?
I
"Ulkona sataa, istun yksin huoneessani ja kirjoitan päiväkirjaani. Ikkuna on auki ja kuulen ulkona linnunlaulua. Kun suljen silmäni ja haistelen, voin hasitaa sateen jälkeisen puhtaan ja raikkaan tuoksun. Mutta miksi minun pitää istua yksin huoneessani? Toivoisin että saisin käpertyä jonkun kainaloon. Jäädä sinne ja itkeä suruni pois. Ja että joku lohduttaisi minua sen jälkeen.
Sade yltyy taas. Niinkuin myös yltyy ikäväni. Mutta en vain tiedä, ketä minä ikävöin. Jotakuta, mutta ketä? Kuka voisi sen kertoa minulle? Sade, tuuli, aurinko vai pilvet. Nehän eivät osaa puhua. Mutta kun suljet silmäsi voit kuulla kuinka ne kuiskivat ja puhuvat. Kun avaat silmäsi ja katsot tarkkaan, voit nähdä kuinka ne tanssivat. Pilvet taivaalla ovat harmaita. Lintu lentää omenapuun oksalle ja tuo minulle surusanomaa..."
II
"Pieni, laiha tyttö. Se oli ehkä siinä 17 ja 18 välillä. Sillä oli suora, ehkä jo liian pitkä otsis ja ruskeat, suorat, puoleen selkään asti olevat hiukset. Se rakasti lukemista, maalaamista, kirjoittamista ja venäläistä suklaata, jota sen isä aina osti. Sillä oli pieni kani sylissä, ja sitä se rakasti koko sydämestään. Siinä oli sen henki ja elämä. Kaikkia."
III
"Mä en tiedä mitä mä tahdon elämältä. Ehkä elämälle pitäis antaa jotain. Kun kaikki vaan ottaa aina siltä. Joskus mä muistelen sitä, kun me oltiin Tomin kanssa yhdessä. Se oli musta kaunista, siis se meidän suhde. Vaikka siihen ei liittynytkään mitään seksuaalista, niin silti se oli jotenkin niin intiimiä. En mä nyt sanois et me kovin läheisiä oltas oltu, mut musta se oli kaunista. Olispa sitä vaan kestänyt kauemmin. Onhan noita `rakkauksia` ollu muitakin. Mut tossa saatto olla jo himpun verran mukana rakkauttakin. Kun eikös se ole niin, et ulkonäköön ihastutaan, mut sisimpään rakastutaan. Ei se Tomi mistään parhaasta päästä ollu ulkonäössä, mut ei se tietty rumakaan ollu. Mut kyllä mä sen sisimpään rakastuin. Vai ihastusta vai mitä tuo nyt olikaan. Sitä vaan että tahtoo että joku rakastaa ja pitää hyvänä? En tiiä."
Ei mitään turhia kommentteja. Asiallisia.
1. Kerro mitä mieltä olit
2. Kieliasua
3. Minkä lajin tekstiä tämä olisi sinun mielestäsi
4. Mikä kertomis muoto on mielestäsi paras, minä kertoja vai ulkopuolinen
5. Oliko paljonkin kirjoitus virheitä ja kielioppivirheitä?
I
"Ulkona sataa, istun yksin huoneessani ja kirjoitan päiväkirjaani. Ikkuna on auki ja kuulen ulkona linnunlaulua. Kun suljen silmäni ja haistelen, voin hasitaa sateen jälkeisen puhtaan ja raikkaan tuoksun. Mutta miksi minun pitää istua yksin huoneessani? Toivoisin että saisin käpertyä jonkun kainaloon. Jäädä sinne ja itkeä suruni pois. Ja että joku lohduttaisi minua sen jälkeen.
Sade yltyy taas. Niinkuin myös yltyy ikäväni. Mutta en vain tiedä, ketä minä ikävöin. Jotakuta, mutta ketä? Kuka voisi sen kertoa minulle? Sade, tuuli, aurinko vai pilvet. Nehän eivät osaa puhua. Mutta kun suljet silmäsi voit kuulla kuinka ne kuiskivat ja puhuvat. Kun avaat silmäsi ja katsot tarkkaan, voit nähdä kuinka ne tanssivat. Pilvet taivaalla ovat harmaita. Lintu lentää omenapuun oksalle ja tuo minulle surusanomaa..."
II
"Pieni, laiha tyttö. Se oli ehkä siinä 17 ja 18 välillä. Sillä oli suora, ehkä jo liian pitkä otsis ja ruskeat, suorat, puoleen selkään asti olevat hiukset. Se rakasti lukemista, maalaamista, kirjoittamista ja venäläistä suklaata, jota sen isä aina osti. Sillä oli pieni kani sylissä, ja sitä se rakasti koko sydämestään. Siinä oli sen henki ja elämä. Kaikkia."
III
"Mä en tiedä mitä mä tahdon elämältä. Ehkä elämälle pitäis antaa jotain. Kun kaikki vaan ottaa aina siltä. Joskus mä muistelen sitä, kun me oltiin Tomin kanssa yhdessä. Se oli musta kaunista, siis se meidän suhde. Vaikka siihen ei liittynytkään mitään seksuaalista, niin silti se oli jotenkin niin intiimiä. En mä nyt sanois et me kovin läheisiä oltas oltu, mut musta se oli kaunista. Olispa sitä vaan kestänyt kauemmin. Onhan noita `rakkauksia` ollu muitakin. Mut tossa saatto olla jo himpun verran mukana rakkauttakin. Kun eikös se ole niin, et ulkonäköön ihastutaan, mut sisimpään rakastutaan. Ei se Tomi mistään parhaasta päästä ollu ulkonäössä, mut ei se tietty rumakaan ollu. Mut kyllä mä sen sisimpään rakastuin. Vai ihastusta vai mitä tuo nyt olikaan. Sitä vaan että tahtoo että joku rakastaa ja pitää hyvänä? En tiiä."
Ei mitään turhia kommentteja. Asiallisia.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ensimmäinen vaikutti ensin liian teinityttömäiseltä haaveilulta :D ollakseen kirjallisuutta, mutta loppua kohti kun sama haaveileva ote säilyi, se rupesi tuntumaan hyvin herkältä ja leijuvalta tekstiltä. ehkä vaikea pitää sellaista viritystä yllä, ettei livahda sinne haaveilun puolelle?
toinen oli hyvä. nasevasti tuotiin esiin esimerkiksi isän olemassaolo jonkin asian kautta, eli venäläisen suklaan, mikä myös toisaalta kertoi isästä enemmän. käsitykseni on, että kyseinen isä on venäläinen syntyperältään, rakastaa tytärtään mutta näkee harvoin. kani oli samanlainen oivallus, kertoi tytöstä jotakin ja nyrjäytti juttua mukavasti (isän suklaasta kaniin). lyhyestä pätkästä kuvastui reipas, isättä ja ehkä hieman etäisen äidin kanssa kasvanut isän tyttö, joka on herkkä mutta jolla ei mene sormi suuhun missään tilanteessa.
kolmas oli angstia joka ei itseäni miellytä. kaksi kertaa yritin, mutta en saanut itseäni edes lukemaa sitä loppuun.
tekstin sujuvuus kaiken kaikkiaan ihan ok kieliopin kannalta.
Tuo ensimmäinen teksti oli aika (ikävä sanoa näin) kamalaa. Paljon kielioppivirheitä sekä turhaa toistoa ja aivan liian paljon kysymyksiä. En usko, että kukaan kustantaja haluaisi koskaan julkaista noin haparoivaa tekstiä.
Teksti numero kaksi oli hieman parempi, mutta se oli aika lyhyt, että olisi saanut mitään kunnon käsitystä kieliopista jne. Ja se siinä huonoa olikin. Toinen asia mikä siinä pisti silmään oli 'siinä 17 ja 18 välillä'. Hur. Huonosti muotoiltu lausahdus. Olisi mielestäni pitänyt kirjoittaa joko tytön tarkka ikä esim. tyttö oli täyttänyt juuri 17 vuotta, tai valita parempi ikähaarukka: tyttö oli siinä 17 ja 20 välillä. Yksityiskohdilla on väliä.
Ja viimeisen tekstin vuoro. Se muistutti paljon jonkun suomalaisen nuorten romaanin tekstiä. Mielestäni pitää olla 'tietynlainen', että saa sitä luettua. Itse en ole sitä tyyppiä, joka tykkää lukea ihmissuhteen syvimmistä koukeroista.
Lopuksi muutama sananen: jos kirjoittaa minä-muodossa pitää olla erittäin taitava kirjailija, sillä mielestäni se on kaikkein haastavin kertomismuoto. Hyvin harva onnistuu siinä ja siihen pitääkin tavallaan 'syntyä'. Kertoja taas sopii mielestäni satuun tai lyhyeksi pätkäksi romaaniin. Koko kirjaa kertoja ei voi kuitenkaan 'kertoa'. Ei se onnistu elokuvissakaan. Joten parhaaksi ja yleisimmäksi muodoksi jää niin sanotusti 'hän' -muoto; 'Hän tarttui kirveeseen ja nosti sen olkapäälleen. Sen kylmä teräs hymyili julmasti ja he tiesivät aikansa koittaneen.'
Toivottavasti tästä oli hyötyä.
Ensimmäinen kuulostaa vähän sellaista mitä vois kirjoittaab esimerkiksi päiväkirjaan .
Toisesta pidin ja siitä voisi kehittyä vaikka pitempikin tarina. Kuka tyttö on? Millainen hänen taustansa (isä,äiti,muut kotiolot)? Mikä vuosisata tai vuosikymmen? Suklaasta päätellen aikaisintaan 1800-luvun loppupuoli, mutta ehkä 1900-luku tai ihan nykyaika? Onko tyttöä tarkoitus kutsua sanalla se ja sillä? Tietysti näin voi tehdä, mutta olisiko parempi sana hän? Entä sana otsis? Onko liian puhekielinen? Otsatukka kuulostaa ainakin minun korvaan paremmalta, mutta kirjoittaja tietysti loppupeleissä päättää tekstinsä sävyn ja tunnelman.
Kolmas kuulostaa joltain nuorten kirjan tekstiltä.
mieltä olen. Eli että noita ei kannata kommentoida, ne on vaan pelkkää "mitäänsanomatonta"tekstiä, mutta sikäli hyvä asia että ne on kirjotettu. Kirjottaminen voi olla hyvää terapiaa. Mutta noissa ei ole sinänsä mitään omaperäistä tai mielenkiintoista, paitsi ehkä niiden kirjoittajalle.
pitää saada hiukan kiinnostavampaa tekstiä, muuten taidon olemattomuus jää ikävän ilmeiseksi.
Ehkä et ole kirjoittanut vielä tarpeeksi tietääksesi, opitko vielä. Älä anna tämänhetkisen avuttomuutesi lannistaa itseäsi. Kirjoita, paljon, mutta älä kuvittele vielä osaavasi juuri mitään. Olet ilmeisen nuori, joten sinulla on aikaa oppia. Ja kirjoittaa.
Parin lauseen mittaisista pätkistä on hankala sanoa yhtään mitään muuta kuin että ne ovat näppäriä harjoituksia, joista olet suoriutunut melko hyvin.
Hei,
Mielestäni osaat kuvailla melko hyvin, eli et vain kerro vaan näytät ja herätät tekstillä mielikuvia. Kannattaa jatkaa kirjoittamista ja vaikka ihan kirjaksikin, jos saat hyvät idean tarinaksi. Lue hyvä opus nimeltä Kirjoita hyvin, siitä saa käytännön vinkkejä kirjoittamiseen.
Olen itse julkaissut kaunokirjallisen kirjan ja sitä työstäessä luin ko. opusta varmaan 10 kertaan yksityiskohtaisesti, se auttaa rakentamaan tekstiä ja toimii ikäänkuin ranskalaisten viivojen muistilistana.
Pidin kijoituksestasi numero 3. Olet hyvä kuvaamaan tunnetiloja...tekstit ovat lyhyitä pätkiä, mutta mielestäni sinulla on mahdollisuuksia kirjoittaa enemmänkin.