Nämä sukutilat ovat monesti joitakin tienpäässä olevia asutustiloja, eikö niiden aika ole jo ohi?
Sukutila= 7ha peltoa ja 15ha metsää
Tarkastaja
122640
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 13 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kohta puusta ja turpeesta ryhdytään tekemään dieseliä, suomesta tulee öljyomavarainen. Lisäksi ruuan hinta maailmalla nousee kysynnän kasvaessa, joten hyvinkin tuollainen tila pärjää, varsinkin jos erikoistuu esim. etanoiden kasvatukseen tms.
alkutaloja, joista useampikin kyläkunta on alkunsa saanut. Tällaisia on tietysti vähemmän kuin asutustiloja...
Niin, kai tässä on vähän käsitteetkin sekaisin ...
Asutustilalla tarkoitetaan tilaa, joka on yleensä myönnetty yhdelle miehelle, jonnekkin asumatomaan korpeen ja jonne se sitten on raivannnut ne peltonsa.
Sukutilalla taas tarkoitetaan perintönä samassa suvussa kulkeutunutta tilaa, joskus useita satoja vuosia.
Tilan kokoon kummallakaan määritelmällä ei sinänsä ole vaikutusta, eikä sillä, sijaitseekö se tien päässä vai ei.
Tilan elinkelpoisuuteen vaikuttaa taas hyvin moni muukin tekijä, eniten omistajan ammattitaito ja henkilökohtaiset kyvyt.
kjähähäää minäpä tiedän joitain jotka kulkevat nokka pystyssä koska ovat kotoisin " maatilalta" about 10 kantturaa ja 10 hehtaaria...enpä pal´jeesustelisi siinä tilanteessa..
10 hehtaaria !
Et usko:meijeriauto hakee maitoa joka toinen päivä.-Joka päivä nukun kunnon ruokalevot...
Maatila pitää kai ymmärtää siten että kyseessä ompi teollisesti viljelty farmi. eikä ruokalepoon ole aikaa.
Työ ei ole elämän ainut kriteeri.Pitää elää muutenkin.Harrastaa mieleisiään asioita esimerkiksi.
Mielestäni, viljelijä itse on pätevin arvioimaan sitä, minkä kokoinen tilan tuotannon tulee olla ja mikä tuotantosuunta sopii itselle ja kyseiselle tilalle parhaiten.
Mikäli saat omasta mielestä riittävän toimeentulon ja voit harrastaa niitä asioita, jotka sinua kiinnostaa, niin olet tehnyt oikeita valintoja ja siinä ei muilla ole mitään sanomista.
Ainakin täällä päin (Päijät-Hämeessä) asutustilat olivat 40-60ha kokoisia ja peltoa niihin sai raivattua 15ha tai oli jo valmista peltoa, mutta sitä ei ollut niin paljon.
Oma kotitilani on niin sanottu kylmätila, jossa ei ole ollut mitään valmista, vain reilu 60ha raivaamotanta korpea ja metsää. Tuohon oli laskettu saatavan raivatuksi n. 18ha peltoa.
Isovanhempani saivat tuon tilan ensiksi hallintasopimuksella 5 vuodeksi ja tuona aikana piti raivata tietty määrä peltoa, sekä rakentaa rakennukset. Aso:n edustaja kävi toteamassa tilan elinkelpoiseksi ja tämän jälkeen isovanhempani ostivat kyseisen tilan valtiolta.
Tilan ostoon sai halpakorkoisen lainan, maksuaika 32 vuotta, mutta tila oli rajoitusten alainen pitkään, käytännössä koko laina-ajan. Pellonraivaus tuli saattaa loppuun ja rakennusten osalta oli vielä tarkastukset myöhemmin. Eniten rajoituksista oli haittaa metsän myynnissä, koska vuosikasvua ei saannut ylittää ja usein leimikon laatija jätti leimikon vajaaksi. Leimaukset olivat varsin hupaisia, oli kantoleimaa, että voitiin kotrolloida luvattomia hakkuita. Olipa jokunen isäntä käräjilläkin luvattomista puukaupoista.
Meidän tilan laina oli sellainen, ettei sitä voinnut maksaa pois kerralla, vaan piti odottaa, että tuo 32 vuotta kului. Vanhempieni ostaessa tilan, tuli siihen saada suostumus Asolta.
Kylällämme oli myös pienempiä asuntoviljelystiloja, joissa on pari hehtaaria maata ja niistä käytiin työsä muualla viljelyn ohella. Niiden peltotilkut ovat siirtyneet ensimmäisinä naapuritiloille lisämaiksi.
Joku voi pitää turhana koko asutustila operaatiota, mutta minusta se oli erittäin onnistunut, saatiin Suomi jaloilleen sodan jälkeen ja kodit sodasta palaaville rintamiehille, sekä luovutetuilta alueilta lähtemään joutuneille. Tilanne olisi ollut perin räjähdysherkkä, jollei tätä olisi toteutettu näin. Omansa eteen puurtava väsynyt ei juuri jaksa enään "agiteerata" vähäisellä vapaa-ajallaan.
Jälkikäteen voidaan todeta, että käytännössä varaton valtio ( suurien sotakorvausten takia ) järjesti koko väestölleen jonkinlaiset elinmahdollisuudet, asuttamalla ihmisiä maaseudulle uusille tiloille.
Tilat ei ehkä olleet kovin tuottavia, mutta ruokki ja elätti viljelijäperheen välttävästi, joka oli kestävän yhteiskunnan perusta.
Mikäli maahan olisi syntynyt suuri, joutilas, köyhä ja vihainen vähemmistö, joka olisi syyttänyt yhteiskuntaa vaikeuksistaan, ( kuten tapahtui seitkytluvulla ), niin olisiko maa säilynyt vapaana ja demokraattisena, kun koko muu Itä-eurooppa käännettiin kommunistiseksi N-liiton toimesta viisikymmentäluvulla.
Tilanne olisi varmaan ollut toinen, jos ei olisi tuota maareformia toteutettu. Voisin jopa väittää, että Kemin mellakoiden tapaiset provokaatiot olisivat lisääntyneet ja tilaton väestö olisi ollut helppo saada siihen mukaan.
Kolhooseja tässä purettaisiin ja Ruotsista käytettyjä koneita pikkutiloille rahdattaisiin. Sivuvaunu-Uralilla ja Ladoilla matkaa tehtäisiin. Onnellisimmat käynnistelisivät SINISTÄ Belarusta...
Kyllä se oikea temppu oli, että näitä asutustiloja silloin perustettiin.
Valtiovalta kantoi vastuuta koko väestöstä, niillä resurseilla mitä köyhällä valtiolla oli käytössä.
Sillä oli käytössä raivaamatonta korpea, ei rahaa eikä muitakaan resursseja, mutta jokaisesta täytyi huolehtia ja jokaiselle luoda mahdollisuus elättää perheensä.
Alunperinkin ajateltiin, että näiltä asutustiloilta käytäisiin töissä savotoilla, eli perheet saisivat lisätienestejä metsätöillä, joilla voivat sitten kehittää tilojaan.
Eihän niillä ihmisillä oikeastaan ollut mitään muuta ammattitaitoa, seikka joka yleensä unohdetaan tyystin ...
Tämä on myös yksi syy, miksi tilat on hevonkorvissa, eli siellä missä on metsätyötkin ja hakkaamattomat metsät.
No, tosiasia on, että aika ajoi näiden tilojen ohi, metsätalous koneellistui ja teknistyi seitkytluvulla niin rajusti, ettei tälläistä tilapäistyövoimaa enää tarvittu, samoin kävi maataloudelle.
Mutta kukapa nyt osasi neljänkymmentä luvun lopulla arvioida, että kehitys ja konneellistuminen olisi niin nopeaa ja rajua, mitä se on ollut.
Nyt on kehityksen suunta toinen, mutta ei tänäkään päivänä kukaan pysty arvioimaan, minkälainen maailma on kuudenkymmenen vuoden päästä.
Kukaan ei vielä kahdeksankymmentä luvun alussa tajunnut, että reilu kymmenen vuotta myöhemmin joka jätkä puhuu kännykkään ja käyttää tietokonetta.
Aikaa on kulunut vain parikymmentä vuotta ...