Saisinpa sieluuni jotain muuta
kuin ainaisen kaipauksen-
Tuon rannatomien merien
ikuisen ja arvaamattoman aaltoliikkeen
joka tulee ja menee pois-
Rakkaus- minkäläisen merkin
tarvitset pysähtyäksesi luokseni
Suo minun jo olla valosi arvoinen
-kaipaamatta-
kuin ainaisen kaipauksen-
Tuon rannatomien merien
ikuisen ja arvaamattoman aaltoliikkeen
joka tulee ja menee pois-
Rakkaus- minkäläisen merkin
tarvitset pysähtyäksesi luokseni
Suo minun jo olla valosi arvoinen
-kaipaamatta-
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hiljaa luin, hiljaa meinasin myös lähteä pois...
Vaan en voinutkaan.
Olen kuullut tuollaisesta merkistä
ja uskon sen olemassaoloon.
Kuinka sen saa kiinni ja pysähtymään kohdalle...
Sillä tiedolla irtoaa seuraava RakkausNobel:)
Ehkä se tulee Sinulle!:)
T:Marin
Kuulehan sie..:)
Siun sanas osuvat aina kohilleen.
oon ihan tohissaan...
Kiitos Mari, Tarkkis
Kaipaus on rakkauden, kiintymyksen jälkimaininki,
aaltoilevaa liikettä, elämäntilanteet vaikuttaen.
Rakkaus pysähtyy, ottaa omakseen, kun sen aika on,
ehken rakkaus ei kuitenkaan odota merkkiä pysähtyäkseen.
Jokaiselle on jossain se jonkin,
jonka kanssa kemiat käy yhteen.
Kärsivällisyys ja odotus on vaikeaa,
mutta rakkaus, ei kuitenkaan tahdo kiduttaa!
- ei koskaan tarkoituksella -
Herkkä ja kaunis oli runosi, kiitos!
Tuntuu mukavalle kun kaipaus kosketti sinua...
Kiitos Diinaliin, Tarkkis
Sinun sielusi
mitä suurta se kaipaakaan
äärettömien merien pauhuntaa
tulta joka polttaa rintaa
valoa polullesi
rakkautta sydämelle
- kaipaamatta mutta kaivaten kuitenkin.
Runosi, siinä ON syvää kaipausta * huoh *
Nyt sitten heitit pelastusrenkaan hukkuvalle;-))
Kiitos Lindal
...monesti tuon saman kysymyksen, saisinpa sieluuni jotain muuta jne.
Päivät kuluvat ja vauhti vain kiihtyy, kaipaus pysyy. Kirjoitat taas koskettaen:)
Kiitos Kaaru!
Toivomuksia sentään saamme esittää. Tarkkis