On se prkl. Tekipä opettaja miten hyvänsä, niin aina vittuillaan, eikä koskaan olla tyytyväisiä opettajan tekemisiin. Tuntuu sille, että nykyään ei saisi vaatia oppilailta yhtään mitään, oppilailla pitäisi vaan olla hauskaa ja ajan pitäisi kulua rattoisasti tunneilla. Vähitellen rupeaa vituttamaan tämä silmätikkuna oleminen.
OPETTAJAN TYÖ
Vittuuntunut opettaja
72128
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tekstistä päätellen olet yläasteella opettajana. Arvasinko oikein? Sanoit, että teitpä mitä hyvänsä, oppilaat ei pidä sinusta. Tuon ikäisten kanssa taitaa olla niin, että sirkustemput ei paljon auta, jos opettajasta on aistittavissa ankara potutus.
Hauskuus ja oppiminenhan eivät ole toisiaan poissulkevia asioita. Vai?
sinun kysäistä niiltä opiskelijoilta se asia, ei mielellään kympin oppilaalta, koska heitä on vähän...
kait vielä oppilaita, ei opiskelijoita?
Kummallista. Aika useinhan ryhmissä on erilaisia masennusoireista yms. ongelmista kärsiviä opiskelijoita, joille ei kelpaa mikään, mutta kyllä heidänkin kanssaan ratkaisukeskeisyydellä pärjää.
Mullakin oli välillä hankalaa, kun paasasin ääni käheänä teoriaa. Sen sijaan otettuani käyttööni projektiopetuksen metodit ja konstruktivistisen lähestymistavan koko touhuun, niin koko homma on muuttunut: opiskelijat ovat motivoituneempia, oppimistulokset ovat huomattavasti parempia ja saan tämän tästä kiitosta työstäni - sekä kollegoilta että opiskelijoilta. Parasta tässä on se, että voin nyt keskittyä tukemaan sellaisia opiskelijoita, joilla on hankalaa samaan aikaan kun lahjakkaat eivät turhaudu liialliseen rautalangan vääntämiseen.
Opetan itse amiksessa, mutta vedän vapaa-aikanani yläasteikäisten harrastusryhmää ja sama homma tuntuu pelittävän siellä yhtälailla.
Mitä tarkoitat noilla metodeilla?
Konstruktivismi on kyllä hallinnassa. Sitä olen iänkaiken soveltanut, ja aina vaan valitetaan ja maristaan.
Projektiopetus on konstruktivismin sovellutus, jossa kurssin sisältö projektiutetaan tekemisen tasolle. Menetelmä on läheistä sukua PBL:lle (siis Problem Based Learning). Muutamissa ammattikorkeakouluissa kaikki aineet on projektiutettu.
Itselläni on erinomaisia kokemuksia projektiopetuksesta toisen asteen oppilaitoksessa. Ei ole tarvinnut kuunnella valitusta ja marinaa, vaan on pikemminkin joutunut välillä hieman jarruttelemaan, koska oppilailla on ollut sellainen hinku saada tuloksia aikaan.
Ja tunnen tuskasi. Opetan itse 6. luokkaa, jolla motivaatiopuutoksisia luokalle jääneitä ganstereita. Oppitunnit menevät pääosin hyvin lukuunottamatta näitä kolmea herrasmiestä, jotka sabotoivat tunnin kulkua milloin minkäkin asian takia. Tihutyöt vaihtelevat pianon hajottamisesta oppitunneilla meuhkaamiseen. Onneksi enää viikko tätä työtä jäljellä ja sitten pääsen töihin ihanaan luokkaan, jota olen opettanut ennenkin. Eli: pointtini on se, että ei se luokan henki ole vain sinusta kiinni, vaan myös oppilaiden omat ongelmat saattavat näkyä koulussa niin vahvasti, että ne projisoidaan myös sinuun. Tsemppiä!