olen miettinyt,että järjestänkö syntymäpäivä juhlia lainkaan.
Lähtisinkö matkalle vai järjestäisinkö juhlat, siinäpä minulla pulma.
Juhlat maksaa mutta niin maksaa matkoille lähtökin.
Mitäpä jos menisin mökille "piiloon".
Järjestäisittekö te 60v, juhlat jos minun tilalla olisitte.
Lähtisinkö matkalle vai järjestäisinkö juhlat, siinäpä minulla pulma.
Juhlat maksaa mutta niin maksaa matkoille lähtökin.
Mitäpä jos menisin mökille "piiloon".
Järjestäisittekö te 60v, juhlat jos minun tilalla olisitte.
Vastaukset 27
Vanhimmat
ja kutsuisin kaikki palstalaiset juhliin.
meistä ainoatakaan, en usko.
aloittaja olisi muna.
juhlia ,koko ajan vain kyttäisit mitä vieraat syö ja juo.
Ei tuollaista saituria kestä kukaan.
kun silloin vietin 50v,juhlia niin ne kyllä tuli kalliiksi kun kutsuin orkesterin ja paljon väkeä, oli oikein tanssit ja paljon muutakin.
Aloittaja.
Juhlia kannatan ja toki matkalle voi lähteä milloinvain.
Synttärit ihan omat eikä ketään kutsuta vain tavanvuoksi.
Tarjoilu, senhän me kyllä sinulle suunnittelemme.
Ohjelmapalvelukin/viihdyke ohjeet täältä saat.
Niin en alkais tarjoamaan ihmisille kaikennäköistä hössötystä vaan menisin mökilleni ja nauttisin siellä ainoastaan lapset ja puolisoni saisi tulla mutta ilta olis minun ilman vieraita,tai lähtisin jonnekkin etelämaihin viikoksi vaikka,sinä täytät vuotta niin sinun on saatava se nautinto,miksi juhlia kun vanhenee???Onnea ja ruusuja etukäteen,perässä tullaan....iässä
kun vielä on muisti tallessa, muistat minkä takia on juhlat. :)
- miljoonamiljoonamiljoona ruusua,
tuoksua tuoksua tuoksua juhlien.
nää sun synttärit on ?
En juhli. Menen maalle ja olen omissa oloissani. En ole vielä milloinkaan juhlinut syntymäpäiviä.
suunnilleen samaan aikaan synttärit.
Aloittaja.
jos et vielä tähän ikään koskaan ole juhlinut synttäreitäs, niin nyt on jo pakko. :)
Lopulta voit olla tosi iloinen, kun teit sen.
Meidän suvussa on ollut tapana juhlia aikaisintaan seitsemääkymmentä. Pidän sitten sellaiset "hilpeät hautajaiset", jos elinpäiviä riittää.
ja lauluista, niitä minä kyllä osaan arvostaa!
sitten viettää 100-vuotisjuhlia serkkutyttöni kanssa.
viime kesänä ja sitten lapsille perheineen järjestin . Onhan se mukavaa välillä juhlia, mutta vaatii viitseliäisyyttä ja aikaa paneutua järjestelyihin.
Kyllä se sitten kuitenkin kannattaa. Ei elämässä ole juhlia liikaa.
näiltä palstoilta kysellä kuinka suhtautua synttäreiden viettoon niin etpä taida oikein olla sinut itsesi kanssa.
on mielestäni epäitsekästä. Arkea on elämässä ihan riittävästä ja kaikki syyt juhlan järjestämiseksi kannattaa käyttää hyväkseen. Juhlan laatu ja mittakaava on tietysti henkilökohtainen valinta.;))
Itse olen järjestänyt isommat 30-, 40- ja 50-vuotispäiväjuhlat ystäville sekä lisäksi yhdeksät "perinteiset" 40-vuotispäivät pienemmälle joukolle. 5-kymppisiä lukuunottamatta juhlissa on ollut myös jokin teema, ja kaikkiin olen kieltänyt tuomasta muita lahjoja kuin ohjelmaa.
50-vuotispäivilleni ystävät olivat järjestäneet monenlaisia ohjelmanumeroita yllätykseksi. Sekä juhliin että niiden järjestelyihin osallistuneille kertyi paljon mukavaa muisteltavaa. Kahden viehättävän, notkean, samaan ikäluokkaan kuuluvan rouvan taitavasti esittämä napatanssinumero taisi herättää eniten jälkipuheita ja ihmettelyä - varsinkin miesten keskuudessa. Jokainen myös kirjoitti ja/tai piirsi vieraskirjaani jotain hauskaa muistoksi. Kaikki viihtyivät niin hyvin, että jouduin pari kertaa käymään tilaamassa jatkoaikaa, koska poikkeuksellisesti juhlimme vuokratuissa tiloissa, itselleni myös muuten muistorikkaassa paikassa.
En tiedä mitä sinun sijassasi tekisin, mutten ainakaan lähtisi mökille piiloon. Sinnehän pääsee aina, mutta 60-vuotispäiviä voi juhlia vain kerran elämässä.;))
Ellei itselläni olisi halua tai aikaa juhlien järjestämiseen, vetoaisin vanhuuteeni ja jättäisin tehtävän nuorempien huoleksi. Antaisin heidän järjestää itselleni yllätyksen, joko jotain hemmottelua ja yhteistä aikaa vain kaikkein rakkaimpien kanssa tai sitten ne juhlat.
Toivotan sinulle onnea jo etukäteen ja toivon sinun nauttivan merkkipäivästäsi riippumatta siitä, miten päätät sitä viettää.
ja seuraava hiukan tyhmempi palsa odottaa...
kunnes sekin hyytyy... 100
No, juhli kunnolla, jos jaksat!
Pari mietelausetta tulee mieleen, mutta tiedät parhaimmat itsekin, tai selaa sitten sivustoja.
Sama tilanne täällä, mutta kait pienet lähimpien seurassa taitaa olla paras. Muutavat on luvannut tulla kylään, vaikka myöhemmin ja sit saa olla koko ajan varpaillaan, kerralla sais koko rumpan pois.
Tottakai järjestät ihan omannäköisesi juhlat, sellaiset joista saat itse ilnaihetta ja muistelemista. Viralliset vai rennot, riippuu ihan omista mieltymyksistäsi. Ja sekin että haluatko juhlia lainkaan.
En varmasti järjestäisi, eikä se olisi mitään ihmisvihaa, vaan toiset meistä ovat juhlaihmisiä, toiset inhoavat sellaisia, juhlia siis.
Minusta kumpaakin periaatetta pitäisi kunnioittaa, eikä sitten kyykkiä myöhemmin, kun vieraita ei osata edes odottaa.
Monilla lienee sisimmässään ajatus, että juhlija kuitenkin, kaikitenkin haluaa juhlansa. Mutta jos sen kieltää, siinä sen pitäisi olla, ja Amen.
Suututtaa, kun on tosiaan kuullut, että juhlia monine eri vaatimuksineen on pitänyt valmistaa muiden mielihyvän takia.
Juhlija itse useinkin on rättiväsynyt, ja kaikkea muuta, kuin juhlatuulella.
Tainneet aloittajan juhlat, tai juhlattamuudet mennä jo kauan sitten, kun aloitus on vuodelta 2008. :/
Huhtikuussa täytin minäkin 60 vuotta. Lapsille ilmoitin, että ei saa huomioida mitenkään.
Töissä olin sen päivän normaalisti. Työstä tultuani tein pitkän pyöräretken.
Päivä oli mielestäni onnistunut. Vaimo oli ostanut ruusuja, kauniita olivat.
Jos haluat juhlia, sitten juhlit, jos et halua, jätät väliin.
Minulla tulee 60 täyteen ensi vuonna, enkä aio järjestää minkäänlaisia juhlia. Matkalle haluaisin paikkaan, jonne olen suunnitellut meneväni monena kesänä, mutta katsotaan nyt, tuleeko siitä ensi vuonnakaan mitään.
Ei raha ole minusta siinä olennaista, vaan se, haluaako ruveta juhlia järjestämään. Minä aion juhlia vasta eläkkeelle pääsyäni.
Tulee sama juttu kohdalle kohtapuoliin. En juhli, taidan olla matkoilla jossakin, en viitsi sanoa, missä...