kohta. Joko on pääsiäismunia varastossa? Toiset tulevat palmusunnuntaina, toiset pääsiäislauantaina. Lasteni ollessa pieniä tämä oli tärkeä osa pääsiäistä. Kerran kävi niin, että vatsatauti iski samoihin aikoihin. Pitkään aikaan eivät makeat herkut maistuneet, kun jotenkin yhdistivät nämä asiat toisiinsa. Mieheni tuli ensivierailulle vanhempieni luo pääsiäisenä 1969. Hän toi ison pussillisen pääsiäismunia, suklaata. En ollut aikaisemmin maistanut, meillä maalattiin tai värjättiin kananmunia.
Virpojat tulevat
1943
251162
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
jos ovelleni ilmaantuvat. Kaikkinainen uskontoon liittyvä on vastenmielisintä mitä tunnen.
Taikauskoon korkeintaan.
Jostakin muinaisuudesta on periytynyt noitien ja maahisten ilmaantuminen juuri pääsiäisen aikana. Mitä tekemistä sillä on uskonnon kanssa?
Raamatussa ei ole noitia, ei luutia, ei pääsiäismunia ei "virvon-varvon-runoutta. En voi kuvitella edes etäisesti, mitä Raamatun asiaa pääsiäisnoita tai virvonta kuvaisi. Joten mikä on se uskonto, jota vastustat.
Pöhkömpää perustelua saituudelle en ole kuullut.
pajunoksia, joilla vanhemmat ja lapset ovat sitten kotona toisiaan virponeet, myöhemmin lapset naapureita ja sukulaisia.
ihana juttu. Odotan lapsia joka vuosi tulevaksi ja jos ei ketään tule, sanelen itse itselleni tuon tuoreuden ja terveyden toivotuksen.
Tämä virpomisperinne on tullut kaiketi Karjalasta siirtolaisten mukana. Se on aivan muuta kuin "kerjääminen" tai ainakin otan asian itselleni hyvän kevään, tuoreuden ja ilon tuojana. Kyselen virpovilta lapsilta, mitä he itse ymmärtävät virpomisesta ja jos vastauksena on täysi hiljaisuus, kerron heille, mitä se minulle merkitsee.
Itse en ole koskaan virponut, mutta tyttäremme ovat. Lapsille tässä on saamisen ilo kaikista suurinta, mutta eivät he monia vuosia tätä harrastaneet, kun tajusivat, että se kuuluu "määrättyyn ikään". Monia nauruja on virpomisen yhteydessä päässyt ilmoille. Kerran oli "saalis" huimaavan suuri. Tytöt kaatoivat koristaan kaiken lattialle valkoisen maton päälle. Voi kauhistus! Mukana oli kaksi raakaa kananmunaa ja ne menivät tietysti rikki. Ei, kun tytöt pesemään karamellejä ja äiti putsaamaan lattiaa. Kaiken sotkun keskeltä tyttömme löysivät kaksi kaunista rukousnauhaa ja toisella tyttärellä on se vieläkin tallessa, kummaa kylläkin...tai mikäs ihme se on, lapsi ymmärsi, mikä sen tarkoitus oli, ajatteli varmasti suojaavan häntä elämän matkalla.
Joku sanoi, että vetää oven kiinni, jos virpojia tulee, koska hänelle se on jokin uskonnollinen riitti. Lapset yhdistävät asian antamiseen ja saamiseen, joten, mikäli ovi menee kiinni, et halua saada kevään vihreyttä ja sen antamaa iloa itsellesi, et myöskään halua antaa omastasi. Tämä on sinun valintasi, ei lapsen.
Noidatko muka nuo virpojat uskonnollista, nyt tais mennä pieleen...
Ja parempikin olisi lapsille jos et avaisi, niin saisivat ainakin lapset pitää iloisen pääsiäismielen.
Yksi on protestanttien (luterilaisten) pakanallisten kevätrituaalien tilalle kehittelemä tapa, jossa sekoittuu pakanallinen noita-aihe ja uskonnollinen rituaali.
Ortodoksisesta perinteestä kertoo taas seuraava virpomisloru;
"Virvon varvon vitsasella, tällä pajunoksasella, Jeesuksen Jerusalemiin ratsastamisen muistoksi. En sulta palkkaa vaadi enkä velkakirjaa laadi, vaan Jumala sinua siunatkoon". Virvotaan siis sukulaisia ja ystäviä ja toivotetaan siunausta. Lapsille on tavaksi tullut antaa "palkaksi" värjätty kananmuna (suklaamuniakin!), jonka kuitenkin saa sitten vasta varsinaisena Pääsiäisenä, koska kuluva viikko on se kaikkein ankarimman paaston viikko, jolloin ei herkkuja syödä.
Raamatussa kerrotaan miten Jerusalemissa palmunoksia levitettiin Pääsiäisjuhlaan saapuvan Jeesuksen kulkemalle tielle kunnianosoituksena. Meillä kun ei ole palmuja, on kevään aikaisin "kukkija" paju, jonka koristettuja oksia käytetään palmujen sijaan. Joku osaisi varmaan kertoa paremminkin tästä perinteestä.
Pakanalliset trullijutut näyttävät olevan tämän päivän ihmisille olevan tutumpia! Trullien uskottiin pääsiäisyönä tekevän pahoja taikoja karjalle ja sadolle, heitä peloteltiin pääsiäisyönä palavilla tulilla jne, kovin ovat asiat protestanttisuudessa sekoittuneet!
Tulisi varpojia valkoisine pisamoineen,soittamaan ovikelloa.Sulaisin heti.
Entinen murjaanien kuningas.
Kyllähän virpojia ravaa...olen kyllästynyt. Käännytän äkkiä pois, ennen lorun lukemista.
Siihen minulla on oikeus, samoin kuin "kauppiaiden" ja uskonnon tyrkyttäjien suhteen.
tulevaks vuueks...
Virpominen on kaunis karjalainen perinne.
Sillä ei ole mitään tekoa noitien ja kasvojenmaalauksen kanssa, jotka puolestaan on ympätty mukaan Länsi-Suomesta, jossa poltettiin kokkojakin.
Kuuluu ilman muuta Palmusunnuntaihin meillä jo kuudennessa polvessa.
Hyvillä toivotuksilla on aina käyttöä!!
Perinteitä ei ole koskaan liikaa,
olivatpa ne mistä päin suomea tahansa.
Pienet lapset suloisia kun tulevat,
hymyssä suin, ainakin tietää
että kevät on koittanut.
minä otan kaikki hyvät toivotukset ilolla vastaan ja teen "makeita vaihtokauppoja" kauniita virpomisvitsoja vastaan.;))
ottaa kuvan jos tulevat virpomaan.Saan siitä Pääsiäis-toivotus viestin jos antavat luvan sitä siihen käyttää.Omat lasten lapset ovat niin kaukana etteivät tule.
ja omien kokemusten perusteella on tärkeää, että vanhemmat opastavat lapset kunnolla. Loru pitää osata kunnolla tai ainakin sinne päin. Lisäksi on syytä heti kysyä voiko virpoa. Ei saa loukkaantua, jos ei saa. Aikuinen voi myös ystävällisesti kieltää. Minun luokseni voi tulla eikä liikaa ole ollut, vaikka taajamassa asunkin.
Vasta viime vuosina on jostain muualta tulleet alkaneet hypätä varpujensa kanssa - typerää...
Karjalassa kertovat sen olevan perinnettä.
Pitkään aikoinaan pohdin itsekin noiden virpomisien kanssa. Omalle lapselleni opetin palmusunnuntain virpomisen ja sen, ettei teon tarkoitus ole kerjätä, vaan todellakin toivottaa:
Virvon, varvon,
tuoreeks, terveeks,
tulevaks vuodeks!
Isännälle ihravatsa,
emännälle perä leviä,
tytölle punaset posket ja
pojalle hyvä hevonen!
(Vitsa siul, palkka miul!)
Nykyisin avaan oveni virpojille,
odotan heidän tietävän, mitä virpominen tarkoittaa, odotan kuulevani jonkinlaisen virpomalorunkin ja saavani oksan. Oma osani onkin sitten sen palkan antaminen, suklaamunia, jotain pientä. Kaipa siinä on sosiaalisuutta ja perinteitä; yhtäkaikki, en hennoisi oveani sulkea heidän edestään.
Vaikka olenkin ylittänyt "maagisen" kymmenluvun rajan, en suostu kutistumaan vielä ahtaisiin ajatuksiin, toivon, etten pitkään aikaan! Pääsiäisen odotusta ( tai vaikka vain kevään ) sinullekin!
lapsi, virvoimme tutut ja sukulaiset. Tuntemattomien kotiin emme menneet. Nyt meillä käy lastenlapset. Ovat tehneet kauniit virpomisvitsat. Eikö jokaisen oikeus ole viettää pääsiäsitä sellaisena kuin haluaa, samoin joulua. Ne, jotka ei vietä eivät halua, että muutkaan viettävät.
muita tavoillaan?
Viettäköön jokainen sellaista pääsiäistä kuin haluaa, kunhan eivät tule minun ovelleni!
Mitähän tuo emäntä tykkäis, jos ottaisin jonkun risu-(ruusu-)puskan, huitoisin sillä ja hokisin: "Virvon varvon, tuoreeks terveeks, tulevaks vuodeks"?
Tuorestuiskohan?
tulisi tuore ytapaus. Kokeile edes!
aivan tolkuttomasti. Osa oli ihan asialleen omistautuneita, mutta sitten tuli niitä isompia tyttöjä ja poikiakin, joille ei namut kelvanneet, heille olisi pitänyt olla rahaa. Silloin minä suutahdin ja sanoin, ettei tartte tulla! Nyt kerrostalossa ei heitä ole näkynytkään.
aika viatonta. Nuorilla on yleensä "hyvä vainu" juuri rahan perään. Asia vesittyy heti, kun vaatimukset alkavat tulla eteen, silloin kait voisi sanoa "ota tai jätä", mutta anna vitsa minulle.
Enhän moista muistanutkaan... Naapurissa asuu "virpojia" ja munia on nyt varastossa... Tnx!!! :)
Virpominen ei perustu uskontoon, vaan on pakanallisen ajan perinne.
Lapsilla, jotka ovat virpomisessa mukana, on varmaan pohjimmaisena ilo näytellä, mutta ei kai voi kieltää sitäkään, että pieni voitontavoittelukin siinä on takana.
Jokainen suhtautuu omalla tavallaan virpojiin, mutta itse en avaa niille ovea.
Länsi-Suomessa kulkeneet pääsiäislauantaina ja Karjalassa on virvottu läheiset palmusunnuntain aamuna pajun varvulla. Nykyinen tapa en sekoitus. Itse tutustuin siihen vasta 1970-luvulla Porvoossa. Lapsuuskotini naapurin karjalaiset puhuivat virpomisesta, mutta emme ymmärtäneet, mitä se tarkoitti. Omat lapseni kävivät noitina pääsiäislauantaina tuttujen luona. Usein oli joku kaveri mukana. Oli hauskaa puuhaa tehdä koristeellisia varpuja, käydä läpi vaatevarasto ja vähän meikata. Mulla on pääsiäismunia varattuna ja ilahdun, jos joku tulee.