Minä olen se nainen, joka tulee kylään avioliitossa olevan naisystävänsä luokse, ja jonka mies iskee silmänsä minuun. Minä kärsin tästä todella paljon, samoin ystäväni. Seurauksena on ollut aviollisia ristiriitoja ja eroja.
Tämä juttu ei ehkä kuulu tänne, mutta tämä lisää vastenmielisyyttäni miehiä kohtaan. En tiedä, kumpaa pitäisi sääliä, näitä miehiä vai heitä rakastavia naisia.
Rakkaat naisystäväni
21
1161
Vastaukset
- Jennifer
..ja erittäin vaikea.
Minullakin on eräs rakas naapurin rouva, jonka mies yrittää välillä yöllä tulla luokseni..
Ja kun menen naista tapaamaan, ja mies tulee kesken kaiken kotiin, niin hän kiinnittää kaiken huomionsa minuun ja flirttailee estottomasti.
Välillä minua naurattaa, välillä olen harmistunut. Kuitenkin tämä mies on miellyttävä ja hyvä seuranpitäjä. Enempi olen harmistunut hänen vaimonsa puolesta, joka on tärkeä ihminen minulle. Monet monituiset tunnit olen istunut hänen luonaan ihmettelemässä elämää..
Ja sitten talossamme on toinenkin mies....- Klaudia
Oma lukunsa ovat naimisissa olevat miehet, nuo toisesta naisesta "ystävää" etsivät pikku veijarit.
En haluaisi unohtaa sitä, että heillä on vaimot kotona, vaikka he haluaisivat, ja unohtavat myös.
Puhu heidän kanssaan, yritä ymmärtää, kun vaimo ei kotona ymmärrä...
Miksi minun pitäisi ymmärtää, jos vaimokaan ei ymmärrä? Ymmärrystä ei riitä loputtomiin minullakaan. Yritän miettiä, onko vika loppujen lopuksi vaimossa, miehessä vai minussa, kun suostun ylipäätänsä ollenkaan keskustelemaan tuollaisten miesten kanssa. Ja vieläpä seksiasioista. Olenko minä joku asiantuntija? Minä voin tosi huonosti, minua inhottaa...
Ja mietin taas, onko vika minussa? Minunko pitää hakeutua hoitoon, jos en voi sietää tällaisia miehiä - joita tuntuu riittävän.
Mistähän sekin muuten johtuu, että näitä miehiä on niin paljon? Onko vika naisissa vai miehissä?
Vastaavasti naisten joukossa on ihan yhtä tyytymättömiä, samalla tavalla käyttäytyviä ihmisiä. Näitä juttuja saavat myös toiset naiset kuunnella loputtomiin... Minä olen kuullut näitäkin juttuja liikaa.
Kaikella tälläkin on varmasti vaikutuksena siihen, etten oikein jaksa uskoa siihen ja sen kestävyyteen. - Hapsu
Klaudia kirjoitti:
Oma lukunsa ovat naimisissa olevat miehet, nuo toisesta naisesta "ystävää" etsivät pikku veijarit.
En haluaisi unohtaa sitä, että heillä on vaimot kotona, vaikka he haluaisivat, ja unohtavat myös.
Puhu heidän kanssaan, yritä ymmärtää, kun vaimo ei kotona ymmärrä...
Miksi minun pitäisi ymmärtää, jos vaimokaan ei ymmärrä? Ymmärrystä ei riitä loputtomiin minullakaan. Yritän miettiä, onko vika loppujen lopuksi vaimossa, miehessä vai minussa, kun suostun ylipäätänsä ollenkaan keskustelemaan tuollaisten miesten kanssa. Ja vieläpä seksiasioista. Olenko minä joku asiantuntija? Minä voin tosi huonosti, minua inhottaa...
Ja mietin taas, onko vika minussa? Minunko pitää hakeutua hoitoon, jos en voi sietää tällaisia miehiä - joita tuntuu riittävän.
Mistähän sekin muuten johtuu, että näitä miehiä on niin paljon? Onko vika naisissa vai miehissä?
Vastaavasti naisten joukossa on ihan yhtä tyytymättömiä, samalla tavalla käyttäytyviä ihmisiä. Näitä juttuja saavat myös toiset naiset kuunnella loputtomiin... Minä olen kuullut näitäkin juttuja liikaa.
Kaikella tälläkin on varmasti vaikutuksena siihen, etten oikein jaksa uskoa siihen ja sen kestävyyteen... siihen, että ukkomies "yrittää" kaikin tavoin saada esim. vaimonsa naisystävältä enemmän ja välillä vieläkin enemmän huomiota on seuraavanlainen:
Kotona ei saa sitä jotain, mitä saa/luulee saavansa siitä naisesta, joka tod.näköisesti on aina yhtä viehättävän iloinen ja huomaamattaan vielä usein samaa mieltäkin arvon herran kanssa. Ja miksi ei olisikin samaa mieltä useista asioista, koska eihän se ole oma ukko ja sílle nyt voi olla mieliksi sen hetken kuin näkee. Vähän hymyilee myötäillen. Miehet tuntien, niin suurin osa tulkitsee tälläiset hyimyilyt ym. huomionosoitukset jo pelkeinpä lupaukseksi ties mistä.
Siis minä ajattelen tämän asian näin ja siihen on minulla omat syyni. Oma mieheni käyttäytyi juuri noin aikoinaan, kun kuka tahansa kaunistakin kauniimpi ystävättäreni astui kotiimme. Ukko piiritti, kuin vierasta sikaa uutta emäntää ja jos oli maistissa, niin hyvä ettei pyytänyt minua lähtemään pois siksi aikaa, kun hän soidinmenojaan tanssahteli.
Mutta! Nyt tärkein pointti! En yhtään ihmettele tätä mieheni käytöstä - se oli jossain määrin ymmärrettävää sanokoon kuka mitä tahansa. Nimittäin ukkoni ei saanut minulta koskaan mitään huomiota tai sellaista, mitä nyt jokainen mies itsetuntonsa ylläpitämiseksi tarvitsee. En hymyillyt hänelle, kun hän keksi jotain miehisen hienoa, en kehunut hänen taitojaan saati kykyjään... olin häntä kohtaa maailman tunnekylmin ihminen ja en ihmettele yhtään, että hänen teki mieli flirttailla "herttaisten" naisystävieni kanssa. Ja kaikenlisäksi, kun huomasi jo aikoinaan, ettei tunnu minussa missään. Ajattelin, että jos tuo kelpasi muille, niin siitä vaan! Eromme jälkeen kuulin, että oli kyllä kelvannutkin. ;)
Eli en tiedä muiden kohdalla, missä vika miehen moiseen käyttäytymiseen, mutta meillä "vika" oli minussa, vaikka en sitä vikana pidäkään. Normaalia miehen käytöstä ja ihan luvallahan meillä sitä teki tai sanotaan, että mulle se oli ihan sama. Minä elin omaa elämääni jo silloin, joten oliskohan ollut fifty-fifty koko peli. - Klaudia
Hapsu kirjoitti:
.. siihen, että ukkomies "yrittää" kaikin tavoin saada esim. vaimonsa naisystävältä enemmän ja välillä vieläkin enemmän huomiota on seuraavanlainen:
Kotona ei saa sitä jotain, mitä saa/luulee saavansa siitä naisesta, joka tod.näköisesti on aina yhtä viehättävän iloinen ja huomaamattaan vielä usein samaa mieltäkin arvon herran kanssa. Ja miksi ei olisikin samaa mieltä useista asioista, koska eihän se ole oma ukko ja sílle nyt voi olla mieliksi sen hetken kuin näkee. Vähän hymyilee myötäillen. Miehet tuntien, niin suurin osa tulkitsee tälläiset hyimyilyt ym. huomionosoitukset jo pelkeinpä lupaukseksi ties mistä.
Siis minä ajattelen tämän asian näin ja siihen on minulla omat syyni. Oma mieheni käyttäytyi juuri noin aikoinaan, kun kuka tahansa kaunistakin kauniimpi ystävättäreni astui kotiimme. Ukko piiritti, kuin vierasta sikaa uutta emäntää ja jos oli maistissa, niin hyvä ettei pyytänyt minua lähtemään pois siksi aikaa, kun hän soidinmenojaan tanssahteli.
Mutta! Nyt tärkein pointti! En yhtään ihmettele tätä mieheni käytöstä - se oli jossain määrin ymmärrettävää sanokoon kuka mitä tahansa. Nimittäin ukkoni ei saanut minulta koskaan mitään huomiota tai sellaista, mitä nyt jokainen mies itsetuntonsa ylläpitämiseksi tarvitsee. En hymyillyt hänelle, kun hän keksi jotain miehisen hienoa, en kehunut hänen taitojaan saati kykyjään... olin häntä kohtaa maailman tunnekylmin ihminen ja en ihmettele yhtään, että hänen teki mieli flirttailla "herttaisten" naisystävieni kanssa. Ja kaikenlisäksi, kun huomasi jo aikoinaan, ettei tunnu minussa missään. Ajattelin, että jos tuo kelpasi muille, niin siitä vaan! Eromme jälkeen kuulin, että oli kyllä kelvannutkin. ;)
Eli en tiedä muiden kohdalla, missä vika miehen moiseen käyttäytymiseen, mutta meillä "vika" oli minussa, vaikka en sitä vikana pidäkään. Normaalia miehen käytöstä ja ihan luvallahan meillä sitä teki tai sanotaan, että mulle se oli ihan sama. Minä elin omaa elämääni jo silloin, joten oliskohan ollut fifty-fifty koko peli.Teoriasi on varmasti totta monessa tapauksessa. Tällainen on mielestäni tosi säälittävää. Ei siinä sivullinen voi paljoa auttaa, vaikka kuinka yrittäisi. Siinä joutuu vain väkisin vedetyksi mukaan ikävään ja sottaiseen "perhe-peliin". Naisen ei tarvitse olla mikään lesbokaan, kyllä heteronaisetkin osaavat vihata ja halveksia miehiä, jopa omia aviomiehiään ja etenkin heitä.
Miten nykyään suhtautuisit parisuhteessa samanlaiseen tilanteeseen? Ovatko asiat nyt paremmin? - Hapsu
Klaudia kirjoitti:
Teoriasi on varmasti totta monessa tapauksessa. Tällainen on mielestäni tosi säälittävää. Ei siinä sivullinen voi paljoa auttaa, vaikka kuinka yrittäisi. Siinä joutuu vain väkisin vedetyksi mukaan ikävään ja sottaiseen "perhe-peliin". Naisen ei tarvitse olla mikään lesbokaan, kyllä heteronaisetkin osaavat vihata ja halveksia miehiä, jopa omia aviomiehiään ja etenkin heitä.
Miten nykyään suhtautuisit parisuhteessa samanlaiseen tilanteeseen? Ovatko asiat nyt paremmin?...miestäni, en silloin en tänään, en edes halveksinut. Ymmärsin hänen käytöstään, ainoa ketä en ymmärtänyt olin minä itse. Sillä tavoin käyttäytymällä petin meitä molempia. Mieheni oli minua kohtaan hyvä silloin, kuin annoin hänelle siihen mahdollisuuden - hyvin harvoin. Olin sen kaiken yläpuolella, en ylpeyttäni, vaan siksi, että tiesin kuinka valheellista koko elämämme oli kaikilta osin.
En ymmärtänyt viimeistä kysymystäsi? Miten suhtautuisin - missä tilanteessa? Mikä siis olisi minun osa kuvitellussa tilanteessa? Samanlaista tilannetta ei tietenkään kohdallani enään voi tulla. - Klaudia
Hapsu kirjoitti:
...miestäni, en silloin en tänään, en edes halveksinut. Ymmärsin hänen käytöstään, ainoa ketä en ymmärtänyt olin minä itse. Sillä tavoin käyttäytymällä petin meitä molempia. Mieheni oli minua kohtaan hyvä silloin, kuin annoin hänelle siihen mahdollisuuden - hyvin harvoin. Olin sen kaiken yläpuolella, en ylpeyttäni, vaan siksi, että tiesin kuinka valheellista koko elämämme oli kaikilta osin.
En ymmärtänyt viimeistä kysymystäsi? Miten suhtautuisin - missä tilanteessa? Mikä siis olisi minun osa kuvitellussa tilanteessa? Samanlaista tilannetta ei tietenkään kohdallani enään voi tulla.Etkö muuten tosiaan tajunnut vielä siinä vaiheessa, että olet lesbo? Etsitkö syytä parisuhteen toimimattomuuteen jostakin muualta? Syyttelitkö itseäsi tai miestäsi?
Mitä tekisit, jos kumppanisi flirttailisi herttaisten naisystäviesi kanssa? Voisiko näin edes käydä? Ketä pitäisit syyllisenä, jos näin kävisi? Ketä pitäisi ymmärtää? - Hapsu
Klaudia kirjoitti:
Etkö muuten tosiaan tajunnut vielä siinä vaiheessa, että olet lesbo? Etsitkö syytä parisuhteen toimimattomuuteen jostakin muualta? Syyttelitkö itseäsi tai miestäsi?
Mitä tekisit, jos kumppanisi flirttailisi herttaisten naisystäviesi kanssa? Voisiko näin edes käydä? Ketä pitäisit syyllisenä, jos näin kävisi? Ketä pitäisi ymmärtää?.. olevani leba jo ollessani 8-9 vuotias. En tietenkään tajunnut, että meillä on nimikin, mutta tiesin! Jopa äitini sanoi minulle ja likkaystävälleni ollessamme tuon ikäisiä, että miksi aina leikitte kotia, jossa minä olen aina isä? Ja kielsi leikkimästä ja sitten leikimme sitä salaa, vaikka en ihan täysin tajunnut miksi se oli kiva leikki - jo silloin ;)
Toinen ja piiitkä juttu on se, miten jouduin naimisiin....
Kysymykseesi! Jos siis naisystäväni alkaisi flirttailemaan meille kylään tulevan naisen kanssa? Siis kaikki on mahdollista eli tottakai niinkin voisi käydä. Mutta ei se kauaa kyllä jatkuisi ;) Sitä en hyväksyisi, jos se todellakin olisi jotain silmiinpistävää eikä mitään kaverillista.
Niin ei vaan ole koskaan käynyt seurustelusuhteissani, koska oman naiseni ei tarvitse hakea huomiota muualta. Sen hän on saanut täysin minulta ja silloin ei ole mitään tarvetta alkaa flirttailemaan muiden kanssa. Ja jos sellainen tarve tulisikin, niin sitten asiasta keskustellaan ja jatkosta sovitaan yhdessä. Mutta kanssani seurusteleva nainen ei flirttailemalla flirttaile muiden kanssa tai sitten hän ei ole minun naiseni. Ei siinä sen enempää ymmärrystä tarvitse, koska tilanne on käytännössä mahdoton. Ota tai jätä on mottoni aina ollut ja jos mieli tekee vierasta, niin ovi on kulkua varten. Thats all! - Klaudia
Hapsu kirjoitti:
.. olevani leba jo ollessani 8-9 vuotias. En tietenkään tajunnut, että meillä on nimikin, mutta tiesin! Jopa äitini sanoi minulle ja likkaystävälleni ollessamme tuon ikäisiä, että miksi aina leikitte kotia, jossa minä olen aina isä? Ja kielsi leikkimästä ja sitten leikimme sitä salaa, vaikka en ihan täysin tajunnut miksi se oli kiva leikki - jo silloin ;)
Toinen ja piiitkä juttu on se, miten jouduin naimisiin....
Kysymykseesi! Jos siis naisystäväni alkaisi flirttailemaan meille kylään tulevan naisen kanssa? Siis kaikki on mahdollista eli tottakai niinkin voisi käydä. Mutta ei se kauaa kyllä jatkuisi ;) Sitä en hyväksyisi, jos se todellakin olisi jotain silmiinpistävää eikä mitään kaverillista.
Niin ei vaan ole koskaan käynyt seurustelusuhteissani, koska oman naiseni ei tarvitse hakea huomiota muualta. Sen hän on saanut täysin minulta ja silloin ei ole mitään tarvetta alkaa flirttailemaan muiden kanssa. Ja jos sellainen tarve tulisikin, niin sitten asiasta keskustellaan ja jatkosta sovitaan yhdessä. Mutta kanssani seurusteleva nainen ei flirttailemalla flirttaile muiden kanssa tai sitten hän ei ole minun naiseni. Ei siinä sen enempää ymmärrystä tarvitse, koska tilanne on käytännössä mahdoton. Ota tai jätä on mottoni aina ollut ja jos mieli tekee vierasta, niin ovi on kulkua varten. Thats all!Minä en ymmärrä, miten jaksoit jatkuvasti leikkiä isää pienenä ja sen perusteella osasit arvata olevasi lesbo. Ehkä minäkin äitinä olisin ollut vähän huolissani sinusta. Enkä ehkä olisi saanut leikkiä sinun kanssasi, sillä minun äitini olisi sen varmaan kieltänyt.
Minä leikinkin yleensä poikien kanssa ihan tavanomaisesti poikien leikkejä. Muistan, että kerran leikittiin isää ja äitiä, ja salaa tietysti. Tyttöjen kanssa leikittiin tyttöjä, tai hienoja naisia.
Jos joskus leikittiin nukeilla perhettä, minä en halunnut oman nukkeni olevan missään tekemisissä miesten kanssa. Minun nukkeni oli aina siveä neito. Pidin kaveriani ihan "syntisenä", kun hänen barbiensa oli kiinnostunut miehistä. Paheksuin ja ihmettelin häntä. Syytä tähän en ymmärrä, sillä ei minun kotikasvatukseni ollut sen suhteen mitenkään poikkeava.
Minä olen katsonut elokuvista aina pelkästään naisia, kirjoissa minua kiinnostavat vain naiset, miehissä ei mielestäni ole mitään kiinnostavaa, vaatteetkin ovat tylsiä. Tämä on kuitenkin kai ihan normaalia, että nainen samastuu naisiin ja on heistä kiinnostunut.
Minä olen ajatellut niin, että nainen hoitaa oman maailmansa, miehet hoitakoon omansa.
Minun nukkekotini... - Hapsu
Klaudia kirjoitti:
Minä en ymmärrä, miten jaksoit jatkuvasti leikkiä isää pienenä ja sen perusteella osasit arvata olevasi lesbo. Ehkä minäkin äitinä olisin ollut vähän huolissani sinusta. Enkä ehkä olisi saanut leikkiä sinun kanssasi, sillä minun äitini olisi sen varmaan kieltänyt.
Minä leikinkin yleensä poikien kanssa ihan tavanomaisesti poikien leikkejä. Muistan, että kerran leikittiin isää ja äitiä, ja salaa tietysti. Tyttöjen kanssa leikittiin tyttöjä, tai hienoja naisia.
Jos joskus leikittiin nukeilla perhettä, minä en halunnut oman nukkeni olevan missään tekemisissä miesten kanssa. Minun nukkeni oli aina siveä neito. Pidin kaveriani ihan "syntisenä", kun hänen barbiensa oli kiinnostunut miehistä. Paheksuin ja ihmettelin häntä. Syytä tähän en ymmärrä, sillä ei minun kotikasvatukseni ollut sen suhteen mitenkään poikkeava.
Minä olen katsonut elokuvista aina pelkästään naisia, kirjoissa minua kiinnostavat vain naiset, miehissä ei mielestäni ole mitään kiinnostavaa, vaatteetkin ovat tylsiä. Tämä on kuitenkin kai ihan normaalia, että nainen samastuu naisiin ja on heistä kiinnostunut.
Minä olen ajatellut niin, että nainen hoitaa oman maailmansa, miehet hoitakoon omansa.
Minun nukkekotini...Aloitetaas siitä, kun synnyin... no hypätääs vähän pidemmälle. Eli aikaan, kun leikin parhaan tyttöystäväni kanssa kotia ;)
En leikkinyt tietenkään "jatkuvasti" hänen kanssaan sitä. Jos puhutaan jatkuvasta leikkimisestä, niin sitä oli futiksen ja lätkän peluu naapurin poikien kanssa yömyöhäseen. Mutta, kun leikin tyttöjen kanssa, niin silloin usein oli leikkimme tämä mistä kerroin.
Sen kotileikin perusteella en todennut olevani tietenkään lesbo, eihän siihen liittynyt siinä iässä mitään seksuaalistakaan. Mutta myöhemmällä iällä osasin selittää itselleni asioita, joita jo hyvin nuorena ajattelin ja ne kertoivat minulle siitä, että jollain lailla tiesin jo penskana, että olin erilainen kuin muut tyttökaverini.
Siis, kun muut 8-9 vuotiaat likat haaveilivat isona saavansa miehen ja lapsia ja puhuivat siitä ääneen, niin minä olin hiljaa, koska jo silloin haaveilin isona saavani naisen ja lapsia. En ymmärtänyt mistä oli kyse, mutta sen ymmärsin, että ääneen tuollaista en voinut sanoa.
Eli se miksi olin aina isä leikeissä johtui vain siitä, että halusin huolehtia perheestä, vaimostani ja lapsista ja ei siinä mitään pahaa ollut. Miksi kukaan kieltäisi leikkimästä sellaisia leikkejä?
Pitäisikö minun olla huolissani tällä hetkellä siitä, että tyttölapseni viihtyy päivästä toiseen aamusta iltaan vain yhden, parhaan tyttökaverinsa kanssa? Hän ei puhukaan enää muusta kuin tyttöystävästään, se on viimeiset puoli vuotta ollut hänelle kaikki... ei liity kai asiaan enää, kunhan aloin miettimään, että mistä sitä sitten äitinä pitää huolissaan olla ja mistä ei... - Klaudia
Hapsu kirjoitti:
Aloitetaas siitä, kun synnyin... no hypätääs vähän pidemmälle. Eli aikaan, kun leikin parhaan tyttöystäväni kanssa kotia ;)
En leikkinyt tietenkään "jatkuvasti" hänen kanssaan sitä. Jos puhutaan jatkuvasta leikkimisestä, niin sitä oli futiksen ja lätkän peluu naapurin poikien kanssa yömyöhäseen. Mutta, kun leikin tyttöjen kanssa, niin silloin usein oli leikkimme tämä mistä kerroin.
Sen kotileikin perusteella en todennut olevani tietenkään lesbo, eihän siihen liittynyt siinä iässä mitään seksuaalistakaan. Mutta myöhemmällä iällä osasin selittää itselleni asioita, joita jo hyvin nuorena ajattelin ja ne kertoivat minulle siitä, että jollain lailla tiesin jo penskana, että olin erilainen kuin muut tyttökaverini.
Siis, kun muut 8-9 vuotiaat likat haaveilivat isona saavansa miehen ja lapsia ja puhuivat siitä ääneen, niin minä olin hiljaa, koska jo silloin haaveilin isona saavani naisen ja lapsia. En ymmärtänyt mistä oli kyse, mutta sen ymmärsin, että ääneen tuollaista en voinut sanoa.
Eli se miksi olin aina isä leikeissä johtui vain siitä, että halusin huolehtia perheestä, vaimostani ja lapsista ja ei siinä mitään pahaa ollut. Miksi kukaan kieltäisi leikkimästä sellaisia leikkejä?
Pitäisikö minun olla huolissani tällä hetkellä siitä, että tyttölapseni viihtyy päivästä toiseen aamusta iltaan vain yhden, parhaan tyttökaverinsa kanssa? Hän ei puhukaan enää muusta kuin tyttöystävästään, se on viimeiset puoli vuotta ollut hänelle kaikki... ei liity kai asiaan enää, kunhan aloin miettimään, että mistä sitä sitten äitinä pitää huolissaan olla ja mistä ei...Sinunkin äitisi taisi olla huolissaan, kun kielsi teiltä kotileikit, joissa sinä esitit aina isää. Se oli sitä aikaa se... Nykyäänhän on ihan oikein, että pikkupojatkin hoivaavat nukkeja, tekevät leikkiruokaa jne. En tiedä, onko kuitenkaan tarpeen, että poika leikkii äitiä?
Minä en pitänyt kaikista poikien leikeistä. En pitänyt kaikista pojistakaan, eivät hekään minusta. Naapurustossa oli monta kiusankappaletta, jotka heittelivät minua kivillä ja lumipalloilla, repivät vaatteista, huutelivat ym. Muutamaa heistä pelkäsin ihan tosissani. Osa oli minulle kateellisia ja syystäkin. Minä opin ajamaan polkupyörällä ensimmäisenä ilman apupyöriä vaikka olin nuorin. Pojat selittivät sitten, ettet sinä KUITENKAAN oikeasti aja, kun olet tyttö, vaikka ajoin ihan oikein. Heitä vaan harmitti. Minusta se oli hauskaa. Pojat eivät ole sen reilumpia kuin tytötkään.
Onko sinulla muuten ikävä parasta tyttöystävääsi?
Minä sanoin lapsena, etten mene ikinä naimisiin enkä tee lapsia. Selitin perusteluiksi, ettei niin hullua miestä löydykään, ja jos löytyy, niin minä en voi häntä huolia. En tiedä, mistä minä tuon keksin, mutta muistan, että ihmiset muuttuivat ihan hiljaisiksi, kun kerroin mielipiteeni. - Hapsu
Klaudia kirjoitti:
Sinunkin äitisi taisi olla huolissaan, kun kielsi teiltä kotileikit, joissa sinä esitit aina isää. Se oli sitä aikaa se... Nykyäänhän on ihan oikein, että pikkupojatkin hoivaavat nukkeja, tekevät leikkiruokaa jne. En tiedä, onko kuitenkaan tarpeen, että poika leikkii äitiä?
Minä en pitänyt kaikista poikien leikeistä. En pitänyt kaikista pojistakaan, eivät hekään minusta. Naapurustossa oli monta kiusankappaletta, jotka heittelivät minua kivillä ja lumipalloilla, repivät vaatteista, huutelivat ym. Muutamaa heistä pelkäsin ihan tosissani. Osa oli minulle kateellisia ja syystäkin. Minä opin ajamaan polkupyörällä ensimmäisenä ilman apupyöriä vaikka olin nuorin. Pojat selittivät sitten, ettet sinä KUITENKAAN oikeasti aja, kun olet tyttö, vaikka ajoin ihan oikein. Heitä vaan harmitti. Minusta se oli hauskaa. Pojat eivät ole sen reilumpia kuin tytötkään.
Onko sinulla muuten ikävä parasta tyttöystävääsi?
Minä sanoin lapsena, etten mene ikinä naimisiin enkä tee lapsia. Selitin perusteluiksi, ettei niin hullua miestä löydykään, ja jos löytyy, niin minä en voi häntä huolia. En tiedä, mistä minä tuon keksin, mutta muistan, että ihmiset muuttuivat ihan hiljaisiksi, kun kerroin mielipiteeni.Kyllä poikakin voi leikkiä äitiä likkojen kanssa siinä missä likatkin leikkii isukkia. Mutta jos poika kaiket päivät haluaa olla äiti, niin silloin minä vanhempana huomioisin asian, vaikka en kieltäisikään.
En vaatisi poikaani leikkimään "poikien" leikkejä vastoin tahtoaan, vaan pikemminkin alkaisin huolehtimaan hänen itsetunnon lisäämisestä, sitä silmällä pitäen, että jos hän mahdollisesti joskus eroaisi muista pojista, niin hänellä olisi ainakin vahvuutta tuoda se esille ja olla oma itsensä.
Mitä tuohon poikien reiluuteen tulee, niin suorasukaisempia ne ovat. Sanovat suoraan eivätkä puhu paskaa selän takana niin paljon kuin useat naiset. Naiset ovat toisinaan niin kieroja, miehiltä taitaa puuttua se taito ja hyvä niin. Niistä on saanut hyviä kavereita, vaikka eivät muuten sytytä. Ja eihän kaverin pidäkään.
On minulle joskus tullut mieleen lapsuudenaikainen ystäväni. Olemme nähneet viimeksi ollessamme päälle kakskymppisiä, molemmat "onnellisesti" naimisissa :( siitä siis aikaa..
Jos sinä lapsena jo sanoit noin kaikille, ettet hanki lapsia/avioidu, niin ovatko ne ihmiset isompana kysyneet asiasta, muistavatko siis sanontasi? - Klaudia
Hapsu kirjoitti:
Kyllä poikakin voi leikkiä äitiä likkojen kanssa siinä missä likatkin leikkii isukkia. Mutta jos poika kaiket päivät haluaa olla äiti, niin silloin minä vanhempana huomioisin asian, vaikka en kieltäisikään.
En vaatisi poikaani leikkimään "poikien" leikkejä vastoin tahtoaan, vaan pikemminkin alkaisin huolehtimaan hänen itsetunnon lisäämisestä, sitä silmällä pitäen, että jos hän mahdollisesti joskus eroaisi muista pojista, niin hänellä olisi ainakin vahvuutta tuoda se esille ja olla oma itsensä.
Mitä tuohon poikien reiluuteen tulee, niin suorasukaisempia ne ovat. Sanovat suoraan eivätkä puhu paskaa selän takana niin paljon kuin useat naiset. Naiset ovat toisinaan niin kieroja, miehiltä taitaa puuttua se taito ja hyvä niin. Niistä on saanut hyviä kavereita, vaikka eivät muuten sytytä. Ja eihän kaverin pidäkään.
On minulle joskus tullut mieleen lapsuudenaikainen ystäväni. Olemme nähneet viimeksi ollessamme päälle kakskymppisiä, molemmat "onnellisesti" naimisissa :( siitä siis aikaa..
Jos sinä lapsena jo sanoit noin kaikille, ettet hanki lapsia/avioidu, niin ovatko ne ihmiset isompana kysyneet asiasta, muistavatko siis sanontasi?Miksei poika voi leikkiä äitiä ja tyttö isää, miksei, niin... Ilmeisesti voi. Minä en olisi halunnut. Leikkikaverinikaan tuskin olisivat suostuneet tuonkaltaiseen roolijakoon.
Tyttöjen kesken meidän kotileikki meni niin, että oli kaksi äitiä ja molemmilla omat nukkevauvat.
Selän takana pahaa puhuvia miehiä on PALJON! He puhuvat pahaa myös päin naamaa, ei sen puoleen. En oikeastaan tiedä, kumpi on pahempaa. Ja kyllä naisetkin osaavat, en minä sitä kiellä. Ihmiset nyt puhuvat hyvää ja pahaa, sehän on luonnollista.
En tiedä, muistaako kukaan muu enää, mitä ajattelin lapsena perheenperustamisesta. Nykyään asian ympärillä vallitsee sama hieman odottava, ihmettelevä, hyväksyvä, painostava hiljaisuus...
Osa kyllä ihmettelee, kuten siskoni, joka ei kertakaikkiaan tule toimeen ilman miehiä. Häntä naurattaa melkein hysteerisesti tämä minun tilanteeni, kun elän ilman miestä. Joskus veistelen siitä vitsejä ihan tahallani häntä ja joitakin ystäviä huvittaakseni.
Monet ystäväni kuitenkin olettavat, että olen yhtä kiinnostunut miehistä siinä missä hekin. Se tekee minut jotenkin yksinäiseksi. Onneksi olen löytänyt muutaman ihmisen, joiden kanssa helpottaa vähän tämänkin asian suhteen. Yksinäiselle naiselle ystävät merkitsevät paljon. - Jennifer
Hapsu kirjoitti:
Aloitetaas siitä, kun synnyin... no hypätääs vähän pidemmälle. Eli aikaan, kun leikin parhaan tyttöystäväni kanssa kotia ;)
En leikkinyt tietenkään "jatkuvasti" hänen kanssaan sitä. Jos puhutaan jatkuvasta leikkimisestä, niin sitä oli futiksen ja lätkän peluu naapurin poikien kanssa yömyöhäseen. Mutta, kun leikin tyttöjen kanssa, niin silloin usein oli leikkimme tämä mistä kerroin.
Sen kotileikin perusteella en todennut olevani tietenkään lesbo, eihän siihen liittynyt siinä iässä mitään seksuaalistakaan. Mutta myöhemmällä iällä osasin selittää itselleni asioita, joita jo hyvin nuorena ajattelin ja ne kertoivat minulle siitä, että jollain lailla tiesin jo penskana, että olin erilainen kuin muut tyttökaverini.
Siis, kun muut 8-9 vuotiaat likat haaveilivat isona saavansa miehen ja lapsia ja puhuivat siitä ääneen, niin minä olin hiljaa, koska jo silloin haaveilin isona saavani naisen ja lapsia. En ymmärtänyt mistä oli kyse, mutta sen ymmärsin, että ääneen tuollaista en voinut sanoa.
Eli se miksi olin aina isä leikeissä johtui vain siitä, että halusin huolehtia perheestä, vaimostani ja lapsista ja ei siinä mitään pahaa ollut. Miksi kukaan kieltäisi leikkimästä sellaisia leikkejä?
Pitäisikö minun olla huolissani tällä hetkellä siitä, että tyttölapseni viihtyy päivästä toiseen aamusta iltaan vain yhden, parhaan tyttökaverinsa kanssa? Hän ei puhukaan enää muusta kuin tyttöystävästään, se on viimeiset puoli vuotta ollut hänelle kaikki... ei liity kai asiaan enää, kunhan aloin miettimään, että mistä sitä sitten äitinä pitää huolissaan olla ja mistä ei.....on minullakin, että lapsena/nuorena muut tytöt haaveilivat perheestä ja lapsista. Että rakastuvat johonkin kivaan poikaan ja menevät naimisiin..
Minä haaveilin aina tulevasta ammatistani, kuuluisuudestani ja siitä, että olen pidetty ja arvostettu ihminen:)
Mitä tuohon tyttäreesi tulee, niin tuskin siitä on vaaraa, että hän viihtyy tyttöystävänsä kanssa. Eikös nuo tytöt juuri ole sellaisia ja myös erittäin mustasukkaisia toisistaan.
Minä ainakin muista alakouluajoilta tuollaisia juttuja tyttöjen kesken.. - Jennifer
Klaudia kirjoitti:
Miksei poika voi leikkiä äitiä ja tyttö isää, miksei, niin... Ilmeisesti voi. Minä en olisi halunnut. Leikkikaverinikaan tuskin olisivat suostuneet tuonkaltaiseen roolijakoon.
Tyttöjen kesken meidän kotileikki meni niin, että oli kaksi äitiä ja molemmilla omat nukkevauvat.
Selän takana pahaa puhuvia miehiä on PALJON! He puhuvat pahaa myös päin naamaa, ei sen puoleen. En oikeastaan tiedä, kumpi on pahempaa. Ja kyllä naisetkin osaavat, en minä sitä kiellä. Ihmiset nyt puhuvat hyvää ja pahaa, sehän on luonnollista.
En tiedä, muistaako kukaan muu enää, mitä ajattelin lapsena perheenperustamisesta. Nykyään asian ympärillä vallitsee sama hieman odottava, ihmettelevä, hyväksyvä, painostava hiljaisuus...
Osa kyllä ihmettelee, kuten siskoni, joka ei kertakaikkiaan tule toimeen ilman miehiä. Häntä naurattaa melkein hysteerisesti tämä minun tilanteeni, kun elän ilman miestä. Joskus veistelen siitä vitsejä ihan tahallani häntä ja joitakin ystäviä huvittaakseni.
Monet ystäväni kuitenkin olettavat, että olen yhtä kiinnostunut miehistä siinä missä hekin. Se tekee minut jotenkin yksinäiseksi. Onneksi olen löytänyt muutaman ihmisen, joiden kanssa helpottaa vähän tämänkin asian suhteen. Yksinäiselle naiselle ystävät merkitsevät paljon...mukaan miehet myöskin puhuvat selän takana pahaa. Mistähän tuo yleistys, että vain naiset toimivat niin onkaan peräisin?
Myös suoraan puhuvia on molemmissa.
Itse olen tavannut aikamoisia naisia ja miehiä. Huutavia ja raivoavia ja niitä, jotka menettävät kanssani täysin malttinsa. Taitaa johtua peräänantamattomuudestani;)
Minä muuten aina julistin tosiaan, että lapsia en ikinä tee. Aikuiset katsoivat minuun jotenkin säälivästi, että likka on päästään vialla:D - Hapsu
Jennifer kirjoitti:
..on minullakin, että lapsena/nuorena muut tytöt haaveilivat perheestä ja lapsista. Että rakastuvat johonkin kivaan poikaan ja menevät naimisiin..
Minä haaveilin aina tulevasta ammatistani, kuuluisuudestani ja siitä, että olen pidetty ja arvostettu ihminen:)
Mitä tuohon tyttäreesi tulee, niin tuskin siitä on vaaraa, että hän viihtyy tyttöystävänsä kanssa. Eikös nuo tytöt juuri ole sellaisia ja myös erittäin mustasukkaisia toisistaan.
Minä ainakin muista alakouluajoilta tuollaisia juttuja tyttöjen kesken..näin minäkin asian näen, joten olkoot yhdessä, koska viihtyvät. Pahinta, mitä tiedän on juuri vanhemmilta se, että aletaan lasten kaveri suhteita rajoittamaan.
Ja kyllä se niin totta on, että kuinka mustasukkaisia tytöt osaavatkin toisistaan olla jo nuorena. Se on ihan naurettavaa välillä! Itse en kyllä ollut siinä määrin koskaan ja se sama luonteenpiirre on kyllä säilynyt isompanakin vielä. Niinkuin jossain taisin mainitakin, että, jos parempia löytyy, niin valinta on jokaisen ikioma! mitä sitä yhden tyttökaverin tai naisystävän perään itkemään - uusia tulee, jos tulee ;)) - Hapsu
Klaudia kirjoitti:
Miksei poika voi leikkiä äitiä ja tyttö isää, miksei, niin... Ilmeisesti voi. Minä en olisi halunnut. Leikkikaverinikaan tuskin olisivat suostuneet tuonkaltaiseen roolijakoon.
Tyttöjen kesken meidän kotileikki meni niin, että oli kaksi äitiä ja molemmilla omat nukkevauvat.
Selän takana pahaa puhuvia miehiä on PALJON! He puhuvat pahaa myös päin naamaa, ei sen puoleen. En oikeastaan tiedä, kumpi on pahempaa. Ja kyllä naisetkin osaavat, en minä sitä kiellä. Ihmiset nyt puhuvat hyvää ja pahaa, sehän on luonnollista.
En tiedä, muistaako kukaan muu enää, mitä ajattelin lapsena perheenperustamisesta. Nykyään asian ympärillä vallitsee sama hieman odottava, ihmettelevä, hyväksyvä, painostava hiljaisuus...
Osa kyllä ihmettelee, kuten siskoni, joka ei kertakaikkiaan tule toimeen ilman miehiä. Häntä naurattaa melkein hysteerisesti tämä minun tilanteeni, kun elän ilman miestä. Joskus veistelen siitä vitsejä ihan tahallani häntä ja joitakin ystäviä huvittaakseni.
Monet ystäväni kuitenkin olettavat, että olen yhtä kiinnostunut miehistä siinä missä hekin. Se tekee minut jotenkin yksinäiseksi. Onneksi olen löytänyt muutaman ihmisen, joiden kanssa helpottaa vähän tämänkin asian suhteen. Yksinäiselle naiselle ystävät merkitsevät paljon....johtuu, etten ole joutunut koskaan konflikti tilanteeseen miehen kanssa? Kaikki miehet, joiden kanssa olen ollut tekemisissä ovat osanneet käyttäytyä asiallisesti minua kohtaan.
Johtuuko siitä, että teen kantani asiaan kuin asiaan tarpeeksi selväksi ja mitään paskapuheita en niele, en itsestäni sen enempää kuin ystävistänikään. En edessä en takana.
Tai sitten on olemassa sekin pointti, että en noteeraa niitä kuulemiani jutttuja ollenkaan ja se mitä ei "kuule" ei myöskään millään lailla hetkauta...
- Pir
Melkoinen osa varatuista miehistä pyrkii flirttaileman, kun vaimon/naisystävän silmä välttää. Osalla se todennäköisesti saattaa jäädäkin flirtin asteelle, mutta toinen mokoma syöksyy innoissaan areenalle, kun ovi avataan.
Silloin kun yrittelin vielä heteroelämää (eli yritin todistaa itselleni, etten ole frigidi), aloin kelpuuttaa kokeiltaviksi ukkomiehiä, niistä pääsi niin helposti eroon kun pelotteli vaimolla. Olivat kuin puput. Poikamiehet tuppaavat olemaan sinnikkäitä tai eivät halua myöntää, ettei vetovoima riitä. Häpeänkö? No häpeän häpeän tietysti. Itseäni siis, mieskulttuuri sen sijaan on kai ollut aikojen sivu samantyyppistä eikä muutu.- Klaudia
Miksi sinä häpeät itseäsi? Siksikö, ettet heti tajunnut, että oletkin lesbo? Vai siksikö, että käytit miehiä hyväksesi? Voisitko tehdä samalla tavalla naiselle, oletko tehnyt?
- Pir
Klaudia kirjoitti:
Miksi sinä häpeät itseäsi? Siksikö, ettet heti tajunnut, että oletkin lesbo? Vai siksikö, että käytit miehiä hyväksesi? Voisitko tehdä samalla tavalla naiselle, oletko tehnyt?
kahta asiaa häpesin: käytin miehiä väärin (mukavia kunnon tyyppejä, vaikka vieraissa kävivätkin), mutta ennen kaikkea sitä, että pidin itseäni surkean valjuna kyvyttömyytenä. Jokainenhan, kuka tahansa, jonka tiesin, nautti seksistä. Paitsi minä.
Puolustelin itseäni sillä, että kun vika on minussa, kaiken oppii oppimalla. Siis oppiin. Pakottauduin opintielle muutaman kerran vuosittain (kun viitsin osallistua bileisiin).
Naista en ole käyttänyt hyväkseni, ellei oteta lukuun ensimmäistä kertaa. Sen oli tarkoitus olla kokeilu, mutta jäimme yhteen. Silleen.
- n24
Tässä pätee se vanha kunnon viisaus: ei se joka pyytää vaan se joka antaa. Eli säälin niitä naisia, jotka tuollaista jaksavat katsella. Ei kukaan niitä naisia ole pyytänyt niitä äijiä katselemaan. Suomi on vapaa maa, joten ei kun kytkintä kehiin.
- Jennifer
Oliskin kaikki noin helppoa näissä meidän naistenkin välisissä suhteissa.
Eli jos homma ei pelaa, niin ei kun kytkintä kehiin ja oveen uusi lukko..
Ehei, ei mene noin yksinkertaisesti tääkään homma..
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin
Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.6507989Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun
Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä4672273Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi
Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl2332194- 1471764
Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!
Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi251254Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?
Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka511239Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta
Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule1101158Ootko onnellinen kun ei tarvitse
nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.65845Steppuli veressä
Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.59806Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä
Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill7750