Saadaan muijan kanssa meidän yhteinen vauva pian. Mulla 2v poika edellisestä suhteesta ja asuu äitinsä kanssa. Ei oikein tulla toimeen... Miten te olette saaneet toimimaan esikoisen tapaamiset ym kun kotona on vauva ja kaikki ihan sekaisin? Onko tunteet esikoista kohtaan haalistuneet ja tuntuuko hän vähemmän tärkeältä nyt kun on vauva uuden muijan kanssa? Kuullostaa liian pahalta edes kuvitella näin käyvän, mutta kuullut olen kyllä näistäkin tapauksista...
Uusi lapsi.
.....................
81029
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
vanhemman lapsesi äiti?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=695&posting=22000000033586545
tutulta kuullostaa, mutta tietääkseni hän ei tänne kirjoittele... tai mistäs sen voisi varmaksi tietää...
Sen voin ainakin sanoa, että kaikki vanhemmat varmaan miettivät sitä miten rakkautta riittää uudelle tulokkaalle. Vaan rakkauspa on siitä kummallinen juttu ettei sen määrä ole vakio vaan jakamalla se vain lisääntyy!
Se on sitten eri asia annatko tunteittesi esikoisesi äitiä kohtaan vaikuttaa tuntemuksiin esikoista kohtaan. Olen huomannut että joskus eronneet miehen "eroavat" myös lapsistaan, kun niiden äidistä ei enää välitetä. Ja mitä uusi puolisosi tykkää esikoisestasi? Kokeeko hän että uuden vauvan pitäisi nyt olla ehdottomasti etusijalla vai antaako hän tilaa myös sinun lapsellesi (voi olla vaikeaa!). Olen varma että tällainen asenne voi vaikuttaa sinuun ja suhtautumiseesi esikoiseesi. Siinä tapauksessa varmasti kannattaisi (varovasti) koettaa keskustella nykyisen vaimosi kanssa siitä, miten esikoisesi otetaan mukaan perhetapahtumaan! Ja huomio! Kuka tahansa 2-vuotias ei välttämättä ensihötäkässä ole uudesta huomionviejästä kovin innoissaan, mutta jos hänet otetaan mukaan vauvan hoitoon ja korostetaan hänen tärkeää rooliaan vauvan elämässä, tilanne kyllä pikkuhiljaa muuttuu.
Itsehän tiedät tunteesi parhaiten - ja ne voivat hyvinkin olla ristiriitaisia. Jos huolestuttaa että esikoinen on jäämässä taka-alalle, koeta järjestää hänelle enemmän aikaa. Tässä suhteessa ex-vaimoon kannattaa koettaa suhtautua kuin bisneskumppaniin. Ei hänestä välttämättä tarvitse pitää, mutta bisnes on bisnestä. Eihän sitä työelämässäkään yhteistyökumppanin kanssa pyritä olemaan tukkanuottasilla. Te olette - valitettavasti - nyt lapsenne kautta elämänikäiset yhteistyökumppanit. Auttaisiko jos keskustelisit hänen kanssaan siitä, että haluaisit esikoisesi kuuluvan elämääsi ja saavan uusia kokemuksia perheestä. Onhan tuleva vauva esikoisesi pikkusisarus! Sisarukset ovat sentään niitä läheisiä ihmisiä, jotka ovat usein pisimpään elämässämme.
oliko pakko tehdä niin pian vauva uuden kanssa?
miehellä on lapsi aja ttelin odottaa ainakin 4v niin kauan että he ovat siinä iässä.
ei nainen tai mies saa olla niin itsekäs.
monet naiset heti vinkkuvat lasta koska he ovat niin mustasukkaisia miehen lapsille.
siitä sait .... (oletko varma että lapsi on sinun??)
Kyllä on tekstiä. Oliko pakko tehdä niin pian vauva..
Jos vauva rakkaille suodaan ei se katso aikaa tai seurustelun pituutta.
Oletko kenties katkera jostakin?
mitä helvetin rakkaus???
panemalla paksuksi tullaan ei kaikki kakarat ole suunnitelttua
Meillä pieni vauva ja miehellä edellisestä suhteesta lapsi. Pidän lapsesta, mutta nyt kun valvoo yöt vauvaa hoitaen ei vain jaksa huomioida.
Mies ei oikein tätä ymmärtänyt kun heti toi lapsensa
paikalle. Ja eikä oikein ole tajunnut kuinka paljon minä olen hänen lastaan huomioinut ja nyt sitten liiallisessa väsymyksessä en pysty ja lapsi pettyi.
Elikkä sanoisin, että kumpikin lapsi yhtä tärkeitä, mutta täytyy ottaa tilanne ja jaksaminen huomioon.
samalla tavalla väsymystä, jos toinenkin lapsi olisi omasi? Tuskinpa vaan. Ethän sä nyt voi sanoa miehesi lapsen kohdalla, että en jaksa sinun lastasi huomioida, kun mulla on tämä omakin. tiesit kuitenkin jo suhteeseen ryhtyessäsi, että hänellä on jo lapsi. Lapsia ei voi arvottaa eikä ole olemassakaan minun ja sinun lapsia, kaikki ne on yhteisiä. Aina pitää ottaa huomioon jaksaminen, moelmpien vanhempien, mutta ei se tilanne ole sen kummallisempi kuin, jos ne olisivat kaikki omia.