Lestadiolaisuuden suurin ongelma

Seurakunnassakin vallitsi jännite juutalaisten ja pakanoiden välillä. Paavali nuhteli juutalaisia sitten liiasta lakisidonnaisuudesta ja pakanoita taas siitä, että he ottivat liikaa vapauksia. Tuttua kahtiajakoa lain ja vapauden välillä?

Paavali julisti näille ihmisille, että he ovat kaikki syntisiä ja että heidät pelastaa vain veri.

Pakanakristityt saivat kuulla varoituksen sanat, että vaikka heidät oksastettiin joukkoon, kristityt leikataan myös irti, jos eivät pysy totuudessa.

Montako televisiota?....

Meillä on yksi ylimääräinen. Laita osoite, niin pannaan tulemaan sullekin, niin ei tarvi olla kade.

jatkuvaan suorittamiseen. Piti kaivamalla kaivaa itsestä sitä synnillistä oloa ja surkeuden tunnetta, jotta oli oikea uskova. Rauha ja ilo ei ollut sopivaa. Jos liian harvoin nosti kättä seuroissa, se oli tietysti kylmenevän uskovan merkki. Toisaalta puhuttiin rakastavasta Jumalasta, mutta toisaalta kaikki oli ehdollista. En janonnut mitään syntejä tai maailman tapoja, väsyin vain tällaiseen ulkokohtaisuuksien harjoittamiseen ja erosin. Sen seurauksena uskonYSTÄVÄT suorastaan kavahtivat kun törmäsivät minuun kadulla, olin saastainen. Jumalaa en kuitenkaan hyljännyt, vaan toisella paikkakunnalla sain aloittaa uuden elämän ja löytää Jeesuksen Pelastajana ja srk.yhteyden, jossa yhdessä rohkaistutaan uskosta.

kun unohdin kertoa, että yksi traumaattisimmista kokemuksista oli ehtoollisjumalanpalvelukset. Ennen ehtoollista jokainen vl.perheen jäsen juoksi vanhempiensa kaulaan rajusti itkien ja pyyteli syntejä anteeksi, siis aikuisetkin lapset. Minulla aikuisena ei tietenkään ollut ketään, ja kuitenkin ehtoolliselle piti mennä silmät turvoksissa ja itkien niinkuin normi oli. Oli todella ahdistavaa yrittää kerätä itselle itkua,ja yleensä selvitä rituaalista.

Vaikka itse olen nyt elävässä uskossa ja saan mennä ehtoolliselle sellaisena kuin olen, jotenkin ymmärrän miksi monet kipuiluista huolimatta eivät voi erota. Sairaskin yhteisö on kuitenkin se tuttu ja turvallinen. Helpoimmalla pääsee, kun vain käy säännöllisesti tavan vuoksi seuroissa, ja pitää ajatukset ominaan. Ja kaikista vaikeimmassa asemassa ovat tietysti vl.perheen jäsenet. Siinä voisi joutua koko suvun rajun hengellisen ja henkisen väkivallan kohteeksi, harva sellaisesta selviää, ellei vähintään muuta muualle. Vl.usko on myös täynnä tabuja, jotka vain pitää omaksua, perusteluja ei kysellä.

Saa nähdä ottaako Jumala kiinni myös vl.ryhmää, nyt kun on herätyksen ja Morsiamen puhdistamisen aika. Kaikesta huolimatta toivoisin sitä, että kaikki voisimme kerran törmätä taivaassa ja yllättyä iloisesti.

vaan maiolman rakauis on viekoitellen sinut eksyttäönyt synnin tielle

viellä kirjoitti:

kun unohdin kertoa, että yksi traumaattisimmista kokemuksista oli ehtoollisjumalanpalvelukset. Ennen ehtoollista jokainen vl.perheen jäsen juoksi vanhempiensa kaulaan rajusti itkien ja pyyteli syntejä anteeksi, siis aikuisetkin lapset. Minulla aikuisena ei tietenkään ollut ketään, ja kuitenkin ehtoolliselle piti mennä silmät turvoksissa ja itkien niinkuin normi oli. Oli todella ahdistavaa yrittää kerätä itselle itkua,ja yleensä selvitä rituaalista.

Vaikka itse olen nyt elävässä uskossa ja saan mennä ehtoolliselle sellaisena kuin olen, jotenkin ymmärrän miksi monet kipuiluista huolimatta eivät voi erota. Sairaskin yhteisö on kuitenkin se tuttu ja turvallinen. Helpoimmalla pääsee, kun vain käy säännöllisesti tavan vuoksi seuroissa, ja pitää ajatukset ominaan. Ja kaikista vaikeimmassa asemassa ovat tietysti vl.perheen jäsenet. Siinä voisi joutua koko suvun rajun hengellisen ja henkisen väkivallan kohteeksi, harva sellaisesta selviää, ellei vähintään muuta muualle. Vl.usko on myös täynnä tabuja, jotka vain pitää omaksua, perusteluja ei kysellä.

Saa nähdä ottaako Jumala kiinni myös vl.ryhmää, nyt kun on herätyksen ja Morsiamen puhdistamisen aika. Kaikesta huolimatta toivoisin sitä, että kaikki voisimme kerran törmätä taivaassa ja yllättyä iloisesti.

pitää käydä jokaisen perheen jäsenten luona pyytämäsäå anteeksi ,seb ei ole pakko tai velvoite vaan ihan oman haulunsa mukaan voi niitä korjailla väliään jos tahtoo ei pidä yleistä kaikkia

vl-uskovaiseksi. Minuun sattui jokainen nöyryytetty ja saatanalle heitetty vanhus sekä nuori. En osannut suhtautua asiaan niin ylimielisesti ja julmasti kuin muut vl-uskovaiset. Olisi pitänyt kovettaa itsensä että olisi voinut jäädä siihen julmaan porukkaan. Onneksi lähdin, sillä nyt minun ei tarvitse hyväksyä vääryyttälähimmäisiäni kohtaan.

vl.uskossa pakolliseen kirjoitti:

jatkuvaan suorittamiseen. Piti kaivamalla kaivaa itsestä sitä synnillistä oloa ja surkeuden tunnetta, jotta oli oikea uskova. Rauha ja ilo ei ollut sopivaa. Jos liian harvoin nosti kättä seuroissa, se oli tietysti kylmenevän uskovan merkki. Toisaalta puhuttiin rakastavasta Jumalasta, mutta toisaalta kaikki oli ehdollista. En janonnut mitään syntejä tai maailman tapoja, väsyin vain tällaiseen ulkokohtaisuuksien harjoittamiseen ja erosin. Sen seurauksena uskonYSTÄVÄT suorastaan kavahtivat kun törmäsivät minuun kadulla, olin saastainen. Jumalaa en kuitenkaan hyljännyt, vaan toisella paikkakunnalla sain aloittaa uuden elämän ja löytää Jeesuksen Pelastajana ja srk.yhteyden, jossa yhdessä rohkaistutaan uskosta.

on eräs vl-uskonnon tunnusmerkkejä. "Ulkoisesta olemuksesta näkee sieluntilan" -bullshit on vl-uskonnon ulkoista tunnusmerkistöä..

viellä kirjoitti:

kun unohdin kertoa, että yksi traumaattisimmista kokemuksista oli ehtoollisjumalanpalvelukset. Ennen ehtoollista jokainen vl.perheen jäsen juoksi vanhempiensa kaulaan rajusti itkien ja pyyteli syntejä anteeksi, siis aikuisetkin lapset. Minulla aikuisena ei tietenkään ollut ketään, ja kuitenkin ehtoolliselle piti mennä silmät turvoksissa ja itkien niinkuin normi oli. Oli todella ahdistavaa yrittää kerätä itselle itkua,ja yleensä selvitä rituaalista.

Vaikka itse olen nyt elävässä uskossa ja saan mennä ehtoolliselle sellaisena kuin olen, jotenkin ymmärrän miksi monet kipuiluista huolimatta eivät voi erota. Sairaskin yhteisö on kuitenkin se tuttu ja turvallinen. Helpoimmalla pääsee, kun vain käy säännöllisesti tavan vuoksi seuroissa, ja pitää ajatukset ominaan. Ja kaikista vaikeimmassa asemassa ovat tietysti vl.perheen jäsenet. Siinä voisi joutua koko suvun rajun hengellisen ja henkisen väkivallan kohteeksi, harva sellaisesta selviää, ellei vähintään muuta muualle. Vl.usko on myös täynnä tabuja, jotka vain pitää omaksua, perusteluja ei kysellä.

Saa nähdä ottaako Jumala kiinni myös vl.ryhmää, nyt kun on herätyksen ja Morsiamen puhdistamisen aika. Kaikesta huolimatta toivoisin sitä, että kaikki voisimme kerran törmätä taivaassa ja yllättyä iloisesti.

sävyttävät vl-uskontoa. Jos poikkeat niistä, olet eriseurainen.

normit" kirjoitti:

sävyttävät vl-uskontoa. Jos poikkeat niistä, olet eriseurainen.

perää

ei ole mittään kirjoitti:

perää

parratomuus... ovat vl-uskon ulkonaisia ilmentymiä.

että pitää tutkia Raamatusta itse, onko toisten opetukset ja puheet totta ja yksissä Juman Sanan kanssa, ja pitää vain se mikä on totta.

sse on kirjoitti:

että pitää tutkia Raamatusta itse, onko toisten opetukset ja puheet totta ja yksissä Juman Sanan kanssa, ja pitää vain se mikä on totta.

kun sieltä olisi saattanut löytää vl-optuksen kanssa ristiriitaisia tietoja..