Työpaikkakiusattu assi

on ollut itselläni paljon.
Siksi olenkin nykyisin ihan tyytyväinen työttömänä olooni.
Se mikä itseäni assina on mietityttänyt työelämässä ollessani; miten työnantajilla on varaa tuhlata rahaa siihen että työt ei suju.
Kyse taitaa olla useimmiten siitä että se raha ei olekkaan pois sen työnantajan kukkarosta. Yksityissektorilla panostataan kai enemmän työpaikkaviihtyvyyteen ja töiden sujumiseen ja julkisella sektorilla, kuin myös ns. kolmannella sektorilla missä rahoitus tulee jostakin muualta kuin tehdystä työstä, niihin "pesiytyy" eniten sellaisia pomoja jotka ei osaa organisoida ja strukturoida töitä tehokkaasti.

Mikäli looginen järjenkäyttö olis arvostettua, maailma olis paljon parempi paikka elää jos asioita ei hoideltais niin paljon siten että ihmisten henkilökohtaiset tunteet ja henkilökohtainen vallankäyttö niihin pohjautuen kaikenlaisena hierarkiakamppailuna ei olis määräävässä asemassa.

Olen tehnyt itse paljon pätkätöinä jos jonkinsortin ammattialojen töitä ja usein on hämmästyttänyt se miten johtoasemiin valikoituu ihmisiä, (siis erityisesti julkishallinnon ja kolmannen sektorin puolella) joilta puuttuu kokonaan johtamistaito. Se mikä on kaikkein oleellisinta juurikin johtamisessa. Erityisesti ihmistuntemus on heikkoa, samoin se miten ei osata ottaa huomioon erilaisuutta.

Kun organisaattori on sen tasoinen että kykenee toimimaan vain tietyntyyppisen normituksen mukaan niin että säätää olemista vain itsensäkaltaisten perspektiivistä, osaa vaatia vain sellaista mihin oma kyvykkyytensä viittaa, sen luonnollinen seuraus on sitten, että työaikaa ja energiaa tuhlaantuu siihen että joidenkin työpanos jää hyödyntämättä tai peräti niin että aiheutuu jopa haittaa josta tulee hävikkiä.

Mut.. nämä vois olla sensortin ongelmia että näistä olis hyödyllistä puhua jossakin STTK:n ja AY:n puitteissa.
Ei siitä mitään hyötyä kenellekkään juurikaan ole että yksittäiset ihmiset keskenään päivittelee iät ajat systeemin toimimattomuutta.

Työsuojelulainsäädäntö on kait se instanssi johon voi vedota? Siis jos oikeasti haluaa parannuksiin tähtääviä muutoksia. Ensin pitäis yrittää puhua siellä työmaalla, mutta minä en tällaisten yksittäisten nettikirjoitusten perusteella lähde ruotimaan asiaa yksilötasolla. Olen huomannut että se on usein ajanhaaskausta ja menee tolkuttomaksi inttämiseksi.

Mikäli kyse on oikeasta ongelmasta siihen pitää etsiä ratkaisua järjestäytyneestä työelämän säätelystä, eikä vain kirjoitella ahdistuneena nettipalstoille jossa satunnaiset lukijat ovat voimattomia auttamaan.

Sympatiaa kyllä minulta saa. Olen niin monet kerrat ollut suoranaisesti kiusattuna itse assina, että tiedän mitä se voi olla kun joku saa hyvän kuukausipalkkansa siitä huolimatta että muut voivat työmaalla henkisesti huonosti, työnteko kärsii, hommat ei kunnolla toimi ja kukaan ei puutu.

Tein pitkään projektiluontoisia töitä pomonani ihminen jolla oli ideanaan pitää minua jonkinlaisena "hovineitinään". Kuta enemmän pyysin sellaisia järjestelyitä joissa olisin saanut työrauhan, sitä enemmän hän käytti valtaansa tyyliin hajoita ja hallitse ja pakotti minut valta-asemastaan käsin huolehtimaan asiakkaista, puhelimeen vastaamisesta, ties mistä omista sähläämisistään.
Tilaa oli kyllä käytettävissä niin että olis ollut mahdollista järkätä mulle se oma soppi ja vielä etäälle pauhaavasta radiosta, ovesta ramppaavasta porukasta, jatkuvista puhelimen pirinöistä..

Lopulta asiat kärjistyivät siihen että stressasin ihan hel..sti enkä kyennyt suoriutumaan siitä työstä johon minulla on todella vankka ammattitaito.
Sen olis voinut estää jos mun ehdotuksiin olis suostuttu. Ne ei olis maksaneet lisää, kyse oli vain töiden järjestelyistä mutta vallankäyttäjältä puuttui se ns. hyvä tahto. Järkeä kyllä oli mutta tunteet meni sen edelle.

on onneksi sellainen työ, ettei tälläisiä ongelmia ole. Sama hommaa joka päivä. Puolet työajasta teen hommia yksi korvatulpat korvissa.

Kyllä minullakin voi olla joskus vähän hidasta tajuta tilanteita ja sitä, kuinka asiat oikeasti ovat. Pahimmat kiusaajat kuitenkin pystyvät luomaan psykoottista ilmapiiriä ja tällöin kukaan ei tajua, mistä on kyse.
Valehteleminen ja asioiden vääristely on tavallista, mitä kohtaa. On myös hyvin tyypillistä, että etsimällä etsitään huonoja asioita ja virheitä ja korostetaan ja mekastetaan näistä kuukausitolkulla. Sitten roolitetaan niiden virheiden mukaan ja aletaan markkinoida minua sellaisena, että kiusaaminen on oikeutettua.

Tyypillistä on sellaiset asiat, että koulussa puolet opiskelijoista eivät ole ollenkaan kiinnostuneita koulusta, eivätkä käy koulussa, kuin puolilla tunneista ja silloinkin häiritsemässä. Menevät ja tulevat, miten sattuu. Näihin suhtaudutaan täysin välinpitämättömästi.
Sitten, jos minä myöhästyn monen kuukauden ajoissa olemisen jälkeen 10 minuuttia tunnilta, niin sekä opiskelijat, että opettajat alkavat kiusaamaan tästä asiasta ja väittämään, että en ole kiinnostunut käymään koulua. Piina jatkuu kuukausia tästä yhdestä asiasta ja lopulta masennun. Ikään, kuin savustetaan koulusta pihalle, kun tapahtuu pienikin virhe.

Pahinta on siis tarkoituksellinen mustamaalaus, mitä tehdään ilman minun syytäkin, mutta mikä suorastaan tuhoaa minut, jos teen pinenkin virheen.