Yksin aavalla merellä

...lennän saaresta saareen ja odotan perille pääsyä:)

...mielestäsi onnistunut runossani, se tuntuu kivalta:)

...tunne, että kaipuusta osasta voisi luopua ehkä joskus se onnistuu::)

...ja kiitos sanoistasi:)

onpas samankaltaisuutta, myönnän kuulleeni sanan tankarunous, siihen se sitten jäi. "Googletin" tietääkseni siitä lisää. Mulle runous on aivan uusi, tässä kuussa tulee vuosi siitä kun niitä aloin rustailemaan. Niitä vain "tulee" minusta.

Kouluaikana niitä ns. kansallisrunoilijoita oli pakko lukea. Runokirjoja en ole lukenut, sillä runous ei ole aikaisemmin kiinnostanut.

En nyt osaa sanoa mistä tuo samankaltaisuus tulee, yhdessä runossani otin ainakin sydämen kämmenelle.

kauniista sanoistasi, niin on laaja tuo polku aavalla merellä:)

miten kauniita vastarunoja...k i i t o s

kaaru kirjoitti:

miten kauniita vastarunoja...k i i t o s

Runot syntyi muutamassa minuutissa mutta ensimmäisten kolmen runon hiomiseen meni sitten runsas puolituntia kun yritin löytää sopivaa muotoa. Kolmannessa runossa päädyin ratkaisuun

Laskevan päivän
säteet viimeiset, kirkkaat:
henkäysten varjot

on sieluni tanssia
kaikki nimetön kaipaus

mutta huomasin että viimeisellä rivillä on virhe; sana kaipaus ilmeisesti sisältää kolme tavua (kai-pa-us) joten tavuja tulee riville liikaa, 8.

"Sielun tanssia kaikki / on nimetön kaipaus"
tavujen määrä on oikea.

En ole koskaan varsinaisesti harrastanut tankaa, muutamia kertoja huvikseni kokeillut; yleensä kuitenkin lähden rönsyilemään omille teilleni.

syksylläkin on
Kirjoittanut: äitiparta 29.1.2008 klo 22.59
29 1 08

Syksylläkin on
kasvosi rakkaani ja
poskillani on
Kevätlehtien laulu
kaksi nenää vastakkain

korjaus
Kirjoittanut: äitiparta 29.1.2008 klo 23.01
29 1 08

Talvellakin on
kasvosi rakkaani ja
poskillani on
Kevätlehtien laulu
kaksi nenää vastakkain

Muutama päivä myöhemmin muokkasin runoa viiden eri aikoina kirjoitettujen ja sisällöltään erilaisten runojen kokonaisuuteen, missä tarkastelen kuinka sinänsä toisiinsa liittymättömät runot toistensa yhteyteen liitettyinä saavat uudenlaisia merkitysvivahteita ja muodostavat uuden tunnelman. Kokonaisuuden nimeksi tuli RUUMIINLÄMPÖ (2.2.2008), ja siinä runo on muodossa

Syksylläkin on
kun kasvosi rakkaani
poskillani on
Kevätlehtien laulu
kaksi nenää vastakkain

Taipuvat oksat
lehdettömissä puissa
muistellessani
Vai kuuluuko sanoa
sinua muistellessa

Ja yhtä kaikki
teen modernia tankaa
taipuvat lauseet
Halki etäisyyksien
paperin kahinassa

Kaikki auringot
yöjäästä heijastuvat
kaipaavan päivään
Niin paperivaatteissaan
kylmä ja lämmin huokaa

Seuraavana päivänä irrotin runon kokonaisuudesta, tein siitä oman runomaailmansa tarkastelun ja nyt rönsyillään jo pitkälle oikeasta tankarunoudesta:



Syksylläkin on
kun kasvosi rakkaani
poskillani on
Kevätlehtien laulu
kaksi nenää vastakkain

Taipuvat oksat
lehdettömissä puissa
muistellessani
Kuuluisiko sanoa
sinua muistellessa

Ja yhtä kaikki
teen modernia tankaa
taipuvat lauseet
Halki etäisyyksien
paperin kahinassa

Kaikki auringot
yöjäästä heijastuvat
kaipaavan päivään
Niin minunkin lämpöni
kasvoiltasi heijastuu

Kylmempänä vain
tai mihin suuntaan sitten
runo liikkuukaan
Taas paperivaatteissaan
huokaa kylmä ja lämmin

...Tai sitten ehkä...

Syksylläkin on
kun kasvosi rakkaani
poskillani on
Kevätlehtien laulu
kaksi nenää vastakkain

Taipuvat oksat
lehdettömissä puissa
muistellessani

Kuuluisiko sanoa
sinua muistellessa

Ja yhtä kaikki
teen modernia tankaa
taipuvat lauseet

Halki etäisyyksien
paperin kahinassa

Kaikki auringot
yöjäästä heijastuvat
kaipaavan päivään
Niin minunkin lämpöni
kasvoiltasi heijastuu

Kylmempänä vain
tai mihin suuntaan sitten
liikkuu ajatus
Taas paperivaatteissaan
kylmä ja lämmin huokaa

...Tai ehkä...

Syksylläkin on
kun kasvosi rakkaani
poskillani on

Kevätlehtien laulu
muistojeni väreily



Tanka on japanilainen runomitta 5-7-5-7-7 tavua, joka jakautuu kahteen lauseeseen, yleensä 3/2 (5,7,5 7,7) mutta myös 2/3 (5,7 5,7,7) on mahdollinen.
Ilmeisesti myös yhden lauseen tankat ovat sallittuja (5,7,5,7,7).
Tankaa lyhyempi on haiku, yksilauseinen runo 5-7-5.

Perinteinen ja "aito" tanka lienee mietiskelevä, ilmava runo, jossa ympäröivä luonto ja sisäinen tunnetila yhdistyvät niin, ettei niitä voi erottaa toisistaan? Tämä on kyllä tuttua länsimaisessakin runoudessa, ilmiö on lähellä luonnon inhimillistämistä eli antropomorfismia, missä luonnolle ja sen tapahtumille annetaan inhimillisiä merkityksiä (puut heiluttavat käsiään, pilvet hymyilevät rakastuneelle) mutta käsittääkseni tanka on antropomorfismia sisäisempää; kirjoittaja ei ainoastaan kuvaile luontoa ja kokemustaan luonnosta, hän tavallaan on luonto: hän ja ympäröivä todellisuus samaistuvat kokemuksessa heijastellen toisiaan. En ole tankarunouden asiantuntija, ja olen tosiaankin lukenut vain muutamia tankarunoja, mutta tällainen käsitys minulle on syntynyt.

Tankan tiivis runomuoto on aivan omiaan tuonkaltaiselle runoudelle. Vaatii tietysti taitoa ja harjaantumista, että ajatus alkaisi luonnostaan soljua 5-7-5-7-7 runomitassa, mutta lopputuloksena voi sitten olla hienoja, uskomattoman kirkkaita tai suloisen sumuisia tiivistelmiä?

Koska tankan aihealue sinänsä ei ole rajattu on toki luvallista kirjoittaa minkäaiheista tai -tyylistä tankaa tahansa kunhan vain tavutus menee runomitan mukaisesti.

Itse asiassa olin kirjoittamassa pitkähköä runoa, aiheena Lord Nelsonin ROOIBOKSEN ja Nordqvistin USKOLLISEN YSTÄVÄN sekoittuminen teekupissani, mutta runo oli (on edelleen) paperille luonnosteltuna nopeina harakanvarpaina joiden siirtäminen palstalle alkoi tuntua työläältä, tympeältäkin, joten kesken runontekoa hyppäsin lukemaan tuon sinun runosi ja kun sieltä löytyi viittaus tankarunouteen sain siitä inspiraation. Voidaan ajatella niinkin, että pakenin vaikealta tuntuvaa "luomisprosessia" mielekkäämmän pariin. Pakeneminenkin voi siis tuottaa kaunista tekstiä.

Niitä oli tosiaan hauska kirjoittaa ja lopputuloksesta en osaa antaa arviota, mutta itse pidän tästä:

airojen liike,
hankaimissa kirskunta
on kaiken yötä

sinun kätesi muisto
tyhjällä uumallani

Tietysti sitä vois muokata... Vaikkapa

airojen liike:
hankaimissa kirskunta,
ja kaiken yötä

sinun kätesi muisto
tyhjällä uumallani

Tai:

Airojen liike
hankaimissa kirskunta
on kaiken yötä

Sinun kätesi muisto
tyhjällä uumallani

Tai 2/3 muodossa:

Airojen liike
hankaimissa kirskunta

On kaiken yötä
sinun kätesi muisto
tyhjällä uumallani

Ehkä toimii myös yksilauseisena tankana

airojen liike
hankaimissa kirskunta
on kaiken yötä
sinun kätesi muisto
tyhjällä uumallani


Makuasia? Ja makuasioistahan voidaan ainoastaan kiistellä... vai kuinka se meni.
Mielenkiintoista muuten kuinka yksi kaksoispiste tai pilkun paikan muuttaminen vaikuttaa runoon, varsinkin lyhyissä, tiiviissä runoissa kuten nämä tankarunot vaikutus on merkittävä... Tai sitten olen ainoa joka tarttuu tuollasiin pieniin muotoseikkoihin kiinni? Joka tapauksessa, katsotaanpa

Sydäntä vasten
on veden liike: sydän
värähtelevä

Joskus kuin valtameri
meitä toisiimme ruhjoo

VAIHTOEHTO 1.

Sydäntä vasten
on veden liike sydän
värähtelevä

Joskus kuin valtameri
meitä toisiimme - ruhjoo

VAIHTOEHTO 2.

Sydäntä vasten
on veden liike: sydän,
värähtelevä

Joskus kuin valtameri,
meitä toisiimme - ruhjoo

VAIHTOEHTO 3.

Sydäntä vasten
on veden liike sydän:
värähtelevä

Joskus kuin valtameri
meitä toisiimme ruhjoo

VAIHTOEHTO 3. Tässä ainakin runon luonne muuttuu ratkaisevasti pienellä tyyliseikalla, yksilauseinen tanka:

Sydäntä vasten
on veden liike sydän
värähtelevä
joskus kuin valtameri,
meitä toisiimme ruhjoo



Muuten, tein sitten vielä kaksi missä tahallaan rikon tankarunon rakennetta, tavumäärä on oikea mutta säkeistö rikottu.
2/1/2.


Kauneimman runon
piirtäisit kerran vielä,

mykkänä huudan:

Vain jos minuun putoat
alan kauttaaltaan soida


Luultavasti kuitenkin toimii paremmin ilman kaksoispistettä.


Kauneimman runon
piirtäisit kerran vielä,

mykkänä huudan

Vain jos minuun putoat
alan kauttaaltaan soida


Ja toisessa runossa käytin jakoa 4/1.


Sytytä tuli
autiolle rannalle
uskaltaakseni
hiljaa astua sinuun,

anna ihosi hehku!


Sekä samasta vähän muokattu "yksilauseinen" versio:


Anna tulesi
autiolle rannalle,
että uskallan
hiljaa astua sinuun:
vaatteiden läpi hehku


Vaikka runot saattaa olla tietynlaisen tunnetilan tai ajatuksen kuvauksina kelvollisia jotenkin en kovasti pidä niistä, ensimmäisen runon kohdalla en sisällöstä, missä eroottista tunnetta ehkä liiallisesti "palvotaan" elämän käyttövoimana (vain jos minuun putoat alan kauttaaltaan soida) ja toisen runon kohdalla samasta syystä, koska henkilökohtaisesti ajattelen että "ihon hehku" (eroottinen lataus) ei ole riittävä syy/oikeutus/lupa astua toisen iholle, ei sittenkään vaikka kyseessä olisi kaksi aikuista ja halu molemminpuolinen. Mutta ne on sitten tietysti asioita mitä jokainen omakohtaisesti pohtii ja ratkaisee.

Mielenkiinnostani runoutta (ilmiönä) ja sanoja (niiden käyttötapoja, informaation luonnetta, assosisaatioita) kohtaan lähdin vielä muotoilemaan runoa eteenpäin, tämä ei enää tankaa:


Sytytä merkkituli
vartalosi autiolle rannalle,
uskaltaakseni

hiljaa astua sinuun

Kutsu harhaileva avautuvalle polulle,
sykkivän ihosi kartastoon

Vaatteiden läpi
huuliani vasten hehku,
niin löydän tien

ja minä tulen


Mutta samasta syystä jätin tämänkin laittamatta palstalle, en kuitenkaan deletoinut vaan tallensiin omiin tiedostoihin, tuossapa tuo.

Suljin tietsikan ja olin menossa nukkumaan, mutta en huomannut sulkea runo-osaston ovea päässäni ja niin runokone vahingossa jäi käyntiin, joten siinä vuoteessa vielä nappasin paperin käteeni ja kirjoitin


kaunein laulu
ei ole kyyhkysen kujerrus
hämärtyvässä kesäillassa

ei laineiden rauhallinen liplatus
kuunsillan välkkeessä

kaunein laulu on
sinä rinnallani kaikessa
siinä

kaunein laulu
on poskesi poskeani vasten
ja äänesi sointi lausuessasi helliä sanoja

se on kaunein laulu

tai ehkä

ei

kaunein laulu on sittenkin
anteeksiantamisen laulu!

kun kaikki
mikä hetken aikaa tuntui
niin kauniilta
on särkynyt ja

kun sieluni on pirstaleina ja
tekisi mieleni vain vihata, vihata

silloin,
suostuessani antamaan anteeksi

nostamaan katseeni
kirkasta valoa kohti ja
kaikesta siitä huolimatta mikä ruhjoi minut miltei hengiltä

jatkan
eteenpäin vailla katkeruutta

niin, silloin olen varmasti löytänyt
kauneimman laulun



Sammutin valot. Ojentelin väsyneitä jalkoja nautinnollisesti peiton alla, huokasin ja aloin hiljentyä nukahtaakseni kohta suloiseen uneen... kun... huokaus. Valot päälle! Tuhersin paperin reunaan:


Minä pyysin

" ... "

Nyt kuinka löytäisimme
tien ulos

Me tulen vangiksi jääneet





Lopputuloksesi tulee siis:





Minä pyysin

"Sytytä merkkituli
vartalosi autiolle rannalle,
uskaltaakseni

hiljaa astua sinuun

Kutsu harhaileva avautuvalle polulle,
sykkivän ihosi kartastoon

Vaatteiden läpi
huuliani vasten hehku,
niin löydän tien

ja minä tulen"

Nyt kuinka löytäisimme
tien ulos

Me tulen vangiksi jääneet

- - -

Kiva että pidit tankarunoistani. :)

HYVÄÄ Y...


Hmmm, eipäs lopetetakaan vielä.
Käväisin vilkaisemassa wikipedian tankasivua
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tanka
ja sieltä löytyi nyt tällainenkin
http://fi.wikipedia.org/wiki/Waka

Kerrassaan mielenkiintoista...
Jos seuraavaksi yrittäisikin chõkaa, 5,7 5,7 5,7 5,7,7 tai ehkä peräti 5,7 5,7 5,7 5,7 5,7 5,7 5,7 5,7,7.

Toisaalta kyllä tankarunojen väsääminen tuntui mukavalta juuri siksi kun muoto oli niin rajattu, melkein minimaalinen, teki oikein hyvää minun rönsyilevälle runoilijanlaadulle.

Kävin muuten nyt juuri tässä katsomassa nettirunokirjaasi Uusi aamu, mikä löytyy suosikkilinkeistäsi. Luin Ankaraan isään asti, ja mitäs siitä sanoisin? No, pidän runosta tuollaisena jotenkin niin luontevan elämänmakuisena ja aidon oloista runokerrontaa. Sitä edeltävissä runoissa pidin erityisesti runoista Näkymä ikkunasta ja Muskelimiehet. Palaan varmaan myöhemmin lukemaan koko teoksen.

Keskenjättäminen on asia joka aina jotenkin... harmittaa, vaikka asia olisi merkityksetönkin. Pitäisi siis väsätä se "lordi nelson ja uskollinen ystävä" loppuun, mutta... näyttää nyt siltä että se taitaa jäädä tekemättä. Tässä on yksi syy miksi yleensä kirjoitan suoraan tietokoneelle, ja suoraan palstalle. Paperille kyhätyt luonnokset vaikka nekin yleensä syntyy tässä tietokoneen äärellä jää paperille ja päätyy lopulta roskikseen. Laitan nyt kuitenkin osan siitä, minkä viime yönä ennen tankarunouteen sukeltamista sain tehtyä.
Siispä.

HYVÄÄ YÖTÄ, Kaaru. Nuku hyvin.



Lordi Nelsonin Rooibos ja Nordqvistin Uskollinen ystävä
tapaavat kuppini pohjalla,
ja sekoittuvat toisiinsa hämärässä

Teetä hörppiessä
lueskelen ihmisten runoja tietokoneen ruudulta,
inhimillistän sanat

Lordi Nelson ja Uskollinen ystävä

Kuppini pohjalle tirahtaa
poskipäältä kyynel,
katson sanojen rakentumista näyttöpäätteellä:
Kuppini pohjalle tirahtaa poskipäältä kyynel

Voi Trafalgarin meritaistelua!

Sekoittuu Lordi Nelsonin ja Uskollisen ystävän
hedelmälliseen aktiin,
jossa emme enää voi erottaa toisistaan

Rakkaani

Missä kohtaa on Nelson, missä Uskollinen ystävä
ja missä suolainen kyyneleeni

Missä

Kirjoittaisinko minäkin jotain, ajattelin
ja ryhdyin puuhaan

Tässä helmeilevässä hämärässä

Tuliko sähköpostiisi
viesti minkä otsikkona on
Jessica Alba bikini pics

Saitko sen avattua, minä mietin vielä
jos ehkä uskallan, haluaisin kyllä

Mutta tuliko sinulle viruksia

Kerro

Tähän traagiseen runoon

Huumoria saadaan

Kun muistelen Lordi Nelsonin viimeisiä sanoja, ne löytyvät muun muassa
wikipediasta, teetä hörpätessä

tok tok tok tok

Naputtelen ruudulle sen:
"Luojan kiitos, olen tehnyt velvollisuuteni"

Ja rakkaani, näenpä sinut bikineissäsi tai en, täältä jostain
on turvallista kirjoittaa, kaukana kätesi ulottuvilta

Hänen kunniakseen nimetty aukio on
kuuluisa Trafalgarin aukio

Englannissa

Mutta kuka muistaisi
ne tuhannet nimettömät miehet
jotka taistelivat amiraali Nelsonin nimen historiaan?

Missä on aukio heidän kunniakseen?

Niin rakkaani, voi Troijan puuhevosia!

Niiden palaessa loimuavin liekein,
lämmittäen kasvojamme kreikkalaisessa illassa

Saako olla lisää
fetajuustotäytteisiä jauhelihataskuja

Haa, ja perunamuusia?

Lempiruokaani, rakkaani

Hörppään teetä
ja heristän nyrkkiä Trafalgarin aukiolle:

Tee kupissani on hyvää, sekoitus sopii hermoilleni
mutta Lordi Nelson ystävineen painukoon hornan tuuttiin!

Sillä tavalla historia saa ajatukset vääristymään

Ikäänkuin hän ei olisi todellinen ihminen,
pieni ihminen
niin kuin minäkin

Välkehtivän komentajantakkinsa alla

Ikäänkuin hän ei olisi kaivannut ja itkenyt
hämärtyvässä illassa

Niin, onkohan ammattisotilaalla varaa sellaiseen?

Vastaa rakkaani

äitiparta kirjoitti:

Runot syntyi muutamassa minuutissa mutta ensimmäisten kolmen runon hiomiseen meni sitten runsas puolituntia kun yritin löytää sopivaa muotoa. Kolmannessa runossa päädyin ratkaisuun

Laskevan päivän
säteet viimeiset, kirkkaat:
henkäysten varjot

on sieluni tanssia
kaikki nimetön kaipaus

mutta huomasin että viimeisellä rivillä on virhe; sana kaipaus ilmeisesti sisältää kolme tavua (kai-pa-us) joten tavuja tulee riville liikaa, 8.

"Sielun tanssia kaikki / on nimetön kaipaus"
tavujen määrä on oikea.

En ole koskaan varsinaisesti harrastanut tankaa, muutamia kertoja huvikseni kokeillut; yleensä kuitenkin lähden rönsyilemään omille teilleni.

syksylläkin on
Kirjoittanut: äitiparta 29.1.2008 klo 22.59
29 1 08

Syksylläkin on
kasvosi rakkaani ja
poskillani on
Kevätlehtien laulu
kaksi nenää vastakkain

korjaus
Kirjoittanut: äitiparta 29.1.2008 klo 23.01
29 1 08

Talvellakin on
kasvosi rakkaani ja
poskillani on
Kevätlehtien laulu
kaksi nenää vastakkain

Muutama päivä myöhemmin muokkasin runoa viiden eri aikoina kirjoitettujen ja sisällöltään erilaisten runojen kokonaisuuteen, missä tarkastelen kuinka sinänsä toisiinsa liittymättömät runot toistensa yhteyteen liitettyinä saavat uudenlaisia merkitysvivahteita ja muodostavat uuden tunnelman. Kokonaisuuden nimeksi tuli RUUMIINLÄMPÖ (2.2.2008), ja siinä runo on muodossa

Syksylläkin on
kun kasvosi rakkaani
poskillani on
Kevätlehtien laulu
kaksi nenää vastakkain

Taipuvat oksat
lehdettömissä puissa
muistellessani
Vai kuuluuko sanoa
sinua muistellessa

Ja yhtä kaikki
teen modernia tankaa
taipuvat lauseet
Halki etäisyyksien
paperin kahinassa

Kaikki auringot
yöjäästä heijastuvat
kaipaavan päivään
Niin paperivaatteissaan
kylmä ja lämmin huokaa

Seuraavana päivänä irrotin runon kokonaisuudesta, tein siitä oman runomaailmansa tarkastelun ja nyt rönsyillään jo pitkälle oikeasta tankarunoudesta:



Syksylläkin on
kun kasvosi rakkaani
poskillani on
Kevätlehtien laulu
kaksi nenää vastakkain

Taipuvat oksat
lehdettömissä puissa
muistellessani
Kuuluisiko sanoa
sinua muistellessa

Ja yhtä kaikki
teen modernia tankaa
taipuvat lauseet
Halki etäisyyksien
paperin kahinassa

Kaikki auringot
yöjäästä heijastuvat
kaipaavan päivään
Niin minunkin lämpöni
kasvoiltasi heijastuu

Kylmempänä vain
tai mihin suuntaan sitten
runo liikkuukaan
Taas paperivaatteissaan
huokaa kylmä ja lämmin

...Tai sitten ehkä...

Syksylläkin on
kun kasvosi rakkaani
poskillani on
Kevätlehtien laulu
kaksi nenää vastakkain

Taipuvat oksat
lehdettömissä puissa
muistellessani

Kuuluisiko sanoa
sinua muistellessa

Ja yhtä kaikki
teen modernia tankaa
taipuvat lauseet

Halki etäisyyksien
paperin kahinassa

Kaikki auringot
yöjäästä heijastuvat
kaipaavan päivään
Niin minunkin lämpöni
kasvoiltasi heijastuu

Kylmempänä vain
tai mihin suuntaan sitten
liikkuu ajatus
Taas paperivaatteissaan
kylmä ja lämmin huokaa

...Tai ehkä...

Syksylläkin on
kun kasvosi rakkaani
poskillani on

Kevätlehtien laulu
muistojeni väreily



Tanka on japanilainen runomitta 5-7-5-7-7 tavua, joka jakautuu kahteen lauseeseen, yleensä 3/2 (5,7,5 7,7) mutta myös 2/3 (5,7 5,7,7) on mahdollinen.
Ilmeisesti myös yhden lauseen tankat ovat sallittuja (5,7,5,7,7).
Tankaa lyhyempi on haiku, yksilauseinen runo 5-7-5.

Perinteinen ja "aito" tanka lienee mietiskelevä, ilmava runo, jossa ympäröivä luonto ja sisäinen tunnetila yhdistyvät niin, ettei niitä voi erottaa toisistaan? Tämä on kyllä tuttua länsimaisessakin runoudessa, ilmiö on lähellä luonnon inhimillistämistä eli antropomorfismia, missä luonnolle ja sen tapahtumille annetaan inhimillisiä merkityksiä (puut heiluttavat käsiään, pilvet hymyilevät rakastuneelle) mutta käsittääkseni tanka on antropomorfismia sisäisempää; kirjoittaja ei ainoastaan kuvaile luontoa ja kokemustaan luonnosta, hän tavallaan on luonto: hän ja ympäröivä todellisuus samaistuvat kokemuksessa heijastellen toisiaan. En ole tankarunouden asiantuntija, ja olen tosiaankin lukenut vain muutamia tankarunoja, mutta tällainen käsitys minulle on syntynyt.

Tankan tiivis runomuoto on aivan omiaan tuonkaltaiselle runoudelle. Vaatii tietysti taitoa ja harjaantumista, että ajatus alkaisi luonnostaan soljua 5-7-5-7-7 runomitassa, mutta lopputuloksena voi sitten olla hienoja, uskomattoman kirkkaita tai suloisen sumuisia tiivistelmiä?

Koska tankan aihealue sinänsä ei ole rajattu on toki luvallista kirjoittaa minkäaiheista tai -tyylistä tankaa tahansa kunhan vain tavutus menee runomitan mukaisesti.

Itse asiassa olin kirjoittamassa pitkähköä runoa, aiheena Lord Nelsonin ROOIBOKSEN ja Nordqvistin USKOLLISEN YSTÄVÄN sekoittuminen teekupissani, mutta runo oli (on edelleen) paperille luonnosteltuna nopeina harakanvarpaina joiden siirtäminen palstalle alkoi tuntua työläältä, tympeältäkin, joten kesken runontekoa hyppäsin lukemaan tuon sinun runosi ja kun sieltä löytyi viittaus tankarunouteen sain siitä inspiraation. Voidaan ajatella niinkin, että pakenin vaikealta tuntuvaa "luomisprosessia" mielekkäämmän pariin. Pakeneminenkin voi siis tuottaa kaunista tekstiä.

Niitä oli tosiaan hauska kirjoittaa ja lopputuloksesta en osaa antaa arviota, mutta itse pidän tästä:

airojen liike,
hankaimissa kirskunta
on kaiken yötä

sinun kätesi muisto
tyhjällä uumallani

Tietysti sitä vois muokata... Vaikkapa

airojen liike:
hankaimissa kirskunta,
ja kaiken yötä

sinun kätesi muisto
tyhjällä uumallani

Tai:

Airojen liike
hankaimissa kirskunta
on kaiken yötä

Sinun kätesi muisto
tyhjällä uumallani

Tai 2/3 muodossa:

Airojen liike
hankaimissa kirskunta

On kaiken yötä
sinun kätesi muisto
tyhjällä uumallani

Ehkä toimii myös yksilauseisena tankana

airojen liike
hankaimissa kirskunta
on kaiken yötä
sinun kätesi muisto
tyhjällä uumallani


Makuasia? Ja makuasioistahan voidaan ainoastaan kiistellä... vai kuinka se meni.
Mielenkiintoista muuten kuinka yksi kaksoispiste tai pilkun paikan muuttaminen vaikuttaa runoon, varsinkin lyhyissä, tiiviissä runoissa kuten nämä tankarunot vaikutus on merkittävä... Tai sitten olen ainoa joka tarttuu tuollasiin pieniin muotoseikkoihin kiinni? Joka tapauksessa, katsotaanpa

Sydäntä vasten
on veden liike: sydän
värähtelevä

Joskus kuin valtameri
meitä toisiimme ruhjoo

VAIHTOEHTO 1.

Sydäntä vasten
on veden liike sydän
värähtelevä

Joskus kuin valtameri
meitä toisiimme - ruhjoo

VAIHTOEHTO 2.

Sydäntä vasten
on veden liike: sydän,
värähtelevä

Joskus kuin valtameri,
meitä toisiimme - ruhjoo

VAIHTOEHTO 3.

Sydäntä vasten
on veden liike sydän:
värähtelevä

Joskus kuin valtameri
meitä toisiimme ruhjoo

VAIHTOEHTO 3. Tässä ainakin runon luonne muuttuu ratkaisevasti pienellä tyyliseikalla, yksilauseinen tanka:

Sydäntä vasten
on veden liike sydän
värähtelevä
joskus kuin valtameri,
meitä toisiimme ruhjoo



Muuten, tein sitten vielä kaksi missä tahallaan rikon tankarunon rakennetta, tavumäärä on oikea mutta säkeistö rikottu.
2/1/2.


Kauneimman runon
piirtäisit kerran vielä,

mykkänä huudan:

Vain jos minuun putoat
alan kauttaaltaan soida


Luultavasti kuitenkin toimii paremmin ilman kaksoispistettä.


Kauneimman runon
piirtäisit kerran vielä,

mykkänä huudan

Vain jos minuun putoat
alan kauttaaltaan soida


Ja toisessa runossa käytin jakoa 4/1.


Sytytä tuli
autiolle rannalle
uskaltaakseni
hiljaa astua sinuun,

anna ihosi hehku!


Sekä samasta vähän muokattu "yksilauseinen" versio:


Anna tulesi
autiolle rannalle,
että uskallan
hiljaa astua sinuun:
vaatteiden läpi hehku


Vaikka runot saattaa olla tietynlaisen tunnetilan tai ajatuksen kuvauksina kelvollisia jotenkin en kovasti pidä niistä, ensimmäisen runon kohdalla en sisällöstä, missä eroottista tunnetta ehkä liiallisesti "palvotaan" elämän käyttövoimana (vain jos minuun putoat alan kauttaaltaan soida) ja toisen runon kohdalla samasta syystä, koska henkilökohtaisesti ajattelen että "ihon hehku" (eroottinen lataus) ei ole riittävä syy/oikeutus/lupa astua toisen iholle, ei sittenkään vaikka kyseessä olisi kaksi aikuista ja halu molemminpuolinen. Mutta ne on sitten tietysti asioita mitä jokainen omakohtaisesti pohtii ja ratkaisee.

Mielenkiinnostani runoutta (ilmiönä) ja sanoja (niiden käyttötapoja, informaation luonnetta, assosisaatioita) kohtaan lähdin vielä muotoilemaan runoa eteenpäin, tämä ei enää tankaa:


Sytytä merkkituli
vartalosi autiolle rannalle,
uskaltaakseni

hiljaa astua sinuun

Kutsu harhaileva avautuvalle polulle,
sykkivän ihosi kartastoon

Vaatteiden läpi
huuliani vasten hehku,
niin löydän tien

ja minä tulen


Mutta samasta syystä jätin tämänkin laittamatta palstalle, en kuitenkaan deletoinut vaan tallensiin omiin tiedostoihin, tuossapa tuo.

Suljin tietsikan ja olin menossa nukkumaan, mutta en huomannut sulkea runo-osaston ovea päässäni ja niin runokone vahingossa jäi käyntiin, joten siinä vuoteessa vielä nappasin paperin käteeni ja kirjoitin


kaunein laulu
ei ole kyyhkysen kujerrus
hämärtyvässä kesäillassa

ei laineiden rauhallinen liplatus
kuunsillan välkkeessä

kaunein laulu on
sinä rinnallani kaikessa
siinä

kaunein laulu
on poskesi poskeani vasten
ja äänesi sointi lausuessasi helliä sanoja

se on kaunein laulu

tai ehkä

ei

kaunein laulu on sittenkin
anteeksiantamisen laulu!

kun kaikki
mikä hetken aikaa tuntui
niin kauniilta
on särkynyt ja

kun sieluni on pirstaleina ja
tekisi mieleni vain vihata, vihata

silloin,
suostuessani antamaan anteeksi

nostamaan katseeni
kirkasta valoa kohti ja
kaikesta siitä huolimatta mikä ruhjoi minut miltei hengiltä

jatkan
eteenpäin vailla katkeruutta

niin, silloin olen varmasti löytänyt
kauneimman laulun



Sammutin valot. Ojentelin väsyneitä jalkoja nautinnollisesti peiton alla, huokasin ja aloin hiljentyä nukahtaakseni kohta suloiseen uneen... kun... huokaus. Valot päälle! Tuhersin paperin reunaan:


Minä pyysin

" ... "

Nyt kuinka löytäisimme
tien ulos

Me tulen vangiksi jääneet





Lopputuloksesi tulee siis:





Minä pyysin

"Sytytä merkkituli
vartalosi autiolle rannalle,
uskaltaakseni

hiljaa astua sinuun

Kutsu harhaileva avautuvalle polulle,
sykkivän ihosi kartastoon

Vaatteiden läpi
huuliani vasten hehku,
niin löydän tien

ja minä tulen"

Nyt kuinka löytäisimme
tien ulos

Me tulen vangiksi jääneet

- - -

Kiva että pidit tankarunoistani. :)

HYVÄÄ Y...


Hmmm, eipäs lopetetakaan vielä.
Käväisin vilkaisemassa wikipedian tankasivua
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tanka
ja sieltä löytyi nyt tällainenkin
http://fi.wikipedia.org/wiki/Waka

Kerrassaan mielenkiintoista...
Jos seuraavaksi yrittäisikin chõkaa, 5,7 5,7 5,7 5,7,7 tai ehkä peräti 5,7 5,7 5,7 5,7 5,7 5,7 5,7 5,7,7.

Toisaalta kyllä tankarunojen väsääminen tuntui mukavalta juuri siksi kun muoto oli niin rajattu, melkein minimaalinen, teki oikein hyvää minun rönsyilevälle runoilijanlaadulle.

Kävin muuten nyt juuri tässä katsomassa nettirunokirjaasi Uusi aamu, mikä löytyy suosikkilinkeistäsi. Luin Ankaraan isään asti, ja mitäs siitä sanoisin? No, pidän runosta tuollaisena jotenkin niin luontevan elämänmakuisena ja aidon oloista runokerrontaa. Sitä edeltävissä runoissa pidin erityisesti runoista Näkymä ikkunasta ja Muskelimiehet. Palaan varmaan myöhemmin lukemaan koko teoksen.

Keskenjättäminen on asia joka aina jotenkin... harmittaa, vaikka asia olisi merkityksetönkin. Pitäisi siis väsätä se "lordi nelson ja uskollinen ystävä" loppuun, mutta... näyttää nyt siltä että se taitaa jäädä tekemättä. Tässä on yksi syy miksi yleensä kirjoitan suoraan tietokoneelle, ja suoraan palstalle. Paperille kyhätyt luonnokset vaikka nekin yleensä syntyy tässä tietokoneen äärellä jää paperille ja päätyy lopulta roskikseen. Laitan nyt kuitenkin osan siitä, minkä viime yönä ennen tankarunouteen sukeltamista sain tehtyä.
Siispä.

HYVÄÄ YÖTÄ, Kaaru. Nuku hyvin.



Lordi Nelsonin Rooibos ja Nordqvistin Uskollinen ystävä
tapaavat kuppini pohjalla,
ja sekoittuvat toisiinsa hämärässä

Teetä hörppiessä
lueskelen ihmisten runoja tietokoneen ruudulta,
inhimillistän sanat

Lordi Nelson ja Uskollinen ystävä

Kuppini pohjalle tirahtaa
poskipäältä kyynel,
katson sanojen rakentumista näyttöpäätteellä:
Kuppini pohjalle tirahtaa poskipäältä kyynel

Voi Trafalgarin meritaistelua!

Sekoittuu Lordi Nelsonin ja Uskollisen ystävän
hedelmälliseen aktiin,
jossa emme enää voi erottaa toisistaan

Rakkaani

Missä kohtaa on Nelson, missä Uskollinen ystävä
ja missä suolainen kyyneleeni

Missä

Kirjoittaisinko minäkin jotain, ajattelin
ja ryhdyin puuhaan

Tässä helmeilevässä hämärässä

Tuliko sähköpostiisi
viesti minkä otsikkona on
Jessica Alba bikini pics

Saitko sen avattua, minä mietin vielä
jos ehkä uskallan, haluaisin kyllä

Mutta tuliko sinulle viruksia

Kerro

Tähän traagiseen runoon

Huumoria saadaan

Kun muistelen Lordi Nelsonin viimeisiä sanoja, ne löytyvät muun muassa
wikipediasta, teetä hörpätessä

tok tok tok tok

Naputtelen ruudulle sen:
"Luojan kiitos, olen tehnyt velvollisuuteni"

Ja rakkaani, näenpä sinut bikineissäsi tai en, täältä jostain
on turvallista kirjoittaa, kaukana kätesi ulottuvilta

Hänen kunniakseen nimetty aukio on
kuuluisa Trafalgarin aukio

Englannissa

Mutta kuka muistaisi
ne tuhannet nimettömät miehet
jotka taistelivat amiraali Nelsonin nimen historiaan?

Missä on aukio heidän kunniakseen?

Niin rakkaani, voi Troijan puuhevosia!

Niiden palaessa loimuavin liekein,
lämmittäen kasvojamme kreikkalaisessa illassa

Saako olla lisää
fetajuustotäytteisiä jauhelihataskuja

Haa, ja perunamuusia?

Lempiruokaani, rakkaani

Hörppään teetä
ja heristän nyrkkiä Trafalgarin aukiolle:

Tee kupissani on hyvää, sekoitus sopii hermoilleni
mutta Lordi Nelson ystävineen painukoon hornan tuuttiin!

Sillä tavalla historia saa ajatukset vääristymään

Ikäänkuin hän ei olisi todellinen ihminen,
pieni ihminen
niin kuin minäkin

Välkehtivän komentajantakkinsa alla

Ikäänkuin hän ei olisi kaivannut ja itkenyt
hämärtyvässä illassa

Niin, onkohan ammattisotilaalla varaa sellaiseen?

Vastaa rakkaani

Lue lisää

mun tarvii tulostaa nämä Sinun kauniit runot. Omista runoistani sen verran, että ne ns. tulee jostain sisältä, ne ovat todella elämääni, elettyä tai unelmia. Tuossa nettirunokirjassani niitä on paljon ja kun ehdin kasaan toisen nettirunokirjan, sillä aineistoa on liiaksi asti.

Runon kirjoitan ja ehkä ajallisesti se on n. 2-3 min. Joskus onnistun tekemään lyhyitä, nimittäin siihen pyrin. Muutamalla sanalla sanomaan kaiken oleellisen. Kuitenkin joskus niistä tulee ns. tarinoita eli mielestäni kamalan pitkiä.

Sinä olet tällä palstalla ihan omaa luokkaansa, en oikein osaa edes arvostella, kun leikittelet sanoilla eri tavoin ja runon kauneus säilyy. Se ei kaikilta onnistu.

Hyvää yötä Sinulle myös. Minä jo torkahdin hetkeksi, harvoin tänne tulen yöllä kurkkailemaan ehkä joskus kuten nytkin:)

äitiparta kirjoitti:

Runot syntyi muutamassa minuutissa mutta ensimmäisten kolmen runon hiomiseen meni sitten runsas puolituntia kun yritin löytää sopivaa muotoa. Kolmannessa runossa päädyin ratkaisuun

Laskevan päivän
säteet viimeiset, kirkkaat:
henkäysten varjot

on sieluni tanssia
kaikki nimetön kaipaus

mutta huomasin että viimeisellä rivillä on virhe; sana kaipaus ilmeisesti sisältää kolme tavua (kai-pa-us) joten tavuja tulee riville liikaa, 8.

"Sielun tanssia kaikki / on nimetön kaipaus"
tavujen määrä on oikea.

En ole koskaan varsinaisesti harrastanut tankaa, muutamia kertoja huvikseni kokeillut; yleensä kuitenkin lähden rönsyilemään omille teilleni.

syksylläkin on
Kirjoittanut: äitiparta 29.1.2008 klo 22.59
29 1 08

Syksylläkin on
kasvosi rakkaani ja
poskillani on
Kevätlehtien laulu
kaksi nenää vastakkain

korjaus
Kirjoittanut: äitiparta 29.1.2008 klo 23.01
29 1 08

Talvellakin on
kasvosi rakkaani ja
poskillani on
Kevätlehtien laulu
kaksi nenää vastakkain

Muutama päivä myöhemmin muokkasin runoa viiden eri aikoina kirjoitettujen ja sisällöltään erilaisten runojen kokonaisuuteen, missä tarkastelen kuinka sinänsä toisiinsa liittymättömät runot toistensa yhteyteen liitettyinä saavat uudenlaisia merkitysvivahteita ja muodostavat uuden tunnelman. Kokonaisuuden nimeksi tuli RUUMIINLÄMPÖ (2.2.2008), ja siinä runo on muodossa

Syksylläkin on
kun kasvosi rakkaani
poskillani on
Kevätlehtien laulu
kaksi nenää vastakkain

Taipuvat oksat
lehdettömissä puissa
muistellessani
Vai kuuluuko sanoa
sinua muistellessa

Ja yhtä kaikki
teen modernia tankaa
taipuvat lauseet
Halki etäisyyksien
paperin kahinassa

Kaikki auringot
yöjäästä heijastuvat
kaipaavan päivään
Niin paperivaatteissaan
kylmä ja lämmin huokaa

Seuraavana päivänä irrotin runon kokonaisuudesta, tein siitä oman runomaailmansa tarkastelun ja nyt rönsyillään jo pitkälle oikeasta tankarunoudesta:



Syksylläkin on
kun kasvosi rakkaani
poskillani on
Kevätlehtien laulu
kaksi nenää vastakkain

Taipuvat oksat
lehdettömissä puissa
muistellessani
Kuuluisiko sanoa
sinua muistellessa

Ja yhtä kaikki
teen modernia tankaa
taipuvat lauseet
Halki etäisyyksien
paperin kahinassa

Kaikki auringot
yöjäästä heijastuvat
kaipaavan päivään
Niin minunkin lämpöni
kasvoiltasi heijastuu

Kylmempänä vain
tai mihin suuntaan sitten
runo liikkuukaan
Taas paperivaatteissaan
huokaa kylmä ja lämmin

...Tai sitten ehkä...

Syksylläkin on
kun kasvosi rakkaani
poskillani on
Kevätlehtien laulu
kaksi nenää vastakkain

Taipuvat oksat
lehdettömissä puissa
muistellessani

Kuuluisiko sanoa
sinua muistellessa

Ja yhtä kaikki
teen modernia tankaa
taipuvat lauseet

Halki etäisyyksien
paperin kahinassa

Kaikki auringot
yöjäästä heijastuvat
kaipaavan päivään
Niin minunkin lämpöni
kasvoiltasi heijastuu

Kylmempänä vain
tai mihin suuntaan sitten
liikkuu ajatus
Taas paperivaatteissaan
kylmä ja lämmin huokaa

...Tai ehkä...

Syksylläkin on
kun kasvosi rakkaani
poskillani on

Kevätlehtien laulu
muistojeni väreily



Tanka on japanilainen runomitta 5-7-5-7-7 tavua, joka jakautuu kahteen lauseeseen, yleensä 3/2 (5,7,5 7,7) mutta myös 2/3 (5,7 5,7,7) on mahdollinen.
Ilmeisesti myös yhden lauseen tankat ovat sallittuja (5,7,5,7,7).
Tankaa lyhyempi on haiku, yksilauseinen runo 5-7-5.

Perinteinen ja "aito" tanka lienee mietiskelevä, ilmava runo, jossa ympäröivä luonto ja sisäinen tunnetila yhdistyvät niin, ettei niitä voi erottaa toisistaan? Tämä on kyllä tuttua länsimaisessakin runoudessa, ilmiö on lähellä luonnon inhimillistämistä eli antropomorfismia, missä luonnolle ja sen tapahtumille annetaan inhimillisiä merkityksiä (puut heiluttavat käsiään, pilvet hymyilevät rakastuneelle) mutta käsittääkseni tanka on antropomorfismia sisäisempää; kirjoittaja ei ainoastaan kuvaile luontoa ja kokemustaan luonnosta, hän tavallaan on luonto: hän ja ympäröivä todellisuus samaistuvat kokemuksessa heijastellen toisiaan. En ole tankarunouden asiantuntija, ja olen tosiaankin lukenut vain muutamia tankarunoja, mutta tällainen käsitys minulle on syntynyt.

Tankan tiivis runomuoto on aivan omiaan tuonkaltaiselle runoudelle. Vaatii tietysti taitoa ja harjaantumista, että ajatus alkaisi luonnostaan soljua 5-7-5-7-7 runomitassa, mutta lopputuloksena voi sitten olla hienoja, uskomattoman kirkkaita tai suloisen sumuisia tiivistelmiä?

Koska tankan aihealue sinänsä ei ole rajattu on toki luvallista kirjoittaa minkäaiheista tai -tyylistä tankaa tahansa kunhan vain tavutus menee runomitan mukaisesti.

Itse asiassa olin kirjoittamassa pitkähköä runoa, aiheena Lord Nelsonin ROOIBOKSEN ja Nordqvistin USKOLLISEN YSTÄVÄN sekoittuminen teekupissani, mutta runo oli (on edelleen) paperille luonnosteltuna nopeina harakanvarpaina joiden siirtäminen palstalle alkoi tuntua työläältä, tympeältäkin, joten kesken runontekoa hyppäsin lukemaan tuon sinun runosi ja kun sieltä löytyi viittaus tankarunouteen sain siitä inspiraation. Voidaan ajatella niinkin, että pakenin vaikealta tuntuvaa "luomisprosessia" mielekkäämmän pariin. Pakeneminenkin voi siis tuottaa kaunista tekstiä.

Niitä oli tosiaan hauska kirjoittaa ja lopputuloksesta en osaa antaa arviota, mutta itse pidän tästä:

airojen liike,
hankaimissa kirskunta
on kaiken yötä

sinun kätesi muisto
tyhjällä uumallani

Tietysti sitä vois muokata... Vaikkapa

airojen liike:
hankaimissa kirskunta,
ja kaiken yötä

sinun kätesi muisto
tyhjällä uumallani

Tai:

Airojen liike
hankaimissa kirskunta
on kaiken yötä

Sinun kätesi muisto
tyhjällä uumallani

Tai 2/3 muodossa:

Airojen liike
hankaimissa kirskunta

On kaiken yötä
sinun kätesi muisto
tyhjällä uumallani

Ehkä toimii myös yksilauseisena tankana

airojen liike
hankaimissa kirskunta
on kaiken yötä
sinun kätesi muisto
tyhjällä uumallani


Makuasia? Ja makuasioistahan voidaan ainoastaan kiistellä... vai kuinka se meni.
Mielenkiintoista muuten kuinka yksi kaksoispiste tai pilkun paikan muuttaminen vaikuttaa runoon, varsinkin lyhyissä, tiiviissä runoissa kuten nämä tankarunot vaikutus on merkittävä... Tai sitten olen ainoa joka tarttuu tuollasiin pieniin muotoseikkoihin kiinni? Joka tapauksessa, katsotaanpa

Sydäntä vasten
on veden liike: sydän
värähtelevä

Joskus kuin valtameri
meitä toisiimme ruhjoo

VAIHTOEHTO 1.

Sydäntä vasten
on veden liike sydän
värähtelevä

Joskus kuin valtameri
meitä toisiimme - ruhjoo

VAIHTOEHTO 2.

Sydäntä vasten
on veden liike: sydän,
värähtelevä

Joskus kuin valtameri,
meitä toisiimme - ruhjoo

VAIHTOEHTO 3.

Sydäntä vasten
on veden liike sydän:
värähtelevä

Joskus kuin valtameri
meitä toisiimme ruhjoo

VAIHTOEHTO 3. Tässä ainakin runon luonne muuttuu ratkaisevasti pienellä tyyliseikalla, yksilauseinen tanka:

Sydäntä vasten
on veden liike sydän
värähtelevä
joskus kuin valtameri,
meitä toisiimme ruhjoo



Muuten, tein sitten vielä kaksi missä tahallaan rikon tankarunon rakennetta, tavumäärä on oikea mutta säkeistö rikottu.
2/1/2.


Kauneimman runon
piirtäisit kerran vielä,

mykkänä huudan:

Vain jos minuun putoat
alan kauttaaltaan soida


Luultavasti kuitenkin toimii paremmin ilman kaksoispistettä.


Kauneimman runon
piirtäisit kerran vielä,

mykkänä huudan

Vain jos minuun putoat
alan kauttaaltaan soida


Ja toisessa runossa käytin jakoa 4/1.


Sytytä tuli
autiolle rannalle
uskaltaakseni
hiljaa astua sinuun,

anna ihosi hehku!


Sekä samasta vähän muokattu "yksilauseinen" versio:


Anna tulesi
autiolle rannalle,
että uskallan
hiljaa astua sinuun:
vaatteiden läpi hehku


Vaikka runot saattaa olla tietynlaisen tunnetilan tai ajatuksen kuvauksina kelvollisia jotenkin en kovasti pidä niistä, ensimmäisen runon kohdalla en sisällöstä, missä eroottista tunnetta ehkä liiallisesti "palvotaan" elämän käyttövoimana (vain jos minuun putoat alan kauttaaltaan soida) ja toisen runon kohdalla samasta syystä, koska henkilökohtaisesti ajattelen että "ihon hehku" (eroottinen lataus) ei ole riittävä syy/oikeutus/lupa astua toisen iholle, ei sittenkään vaikka kyseessä olisi kaksi aikuista ja halu molemminpuolinen. Mutta ne on sitten tietysti asioita mitä jokainen omakohtaisesti pohtii ja ratkaisee.

Mielenkiinnostani runoutta (ilmiönä) ja sanoja (niiden käyttötapoja, informaation luonnetta, assosisaatioita) kohtaan lähdin vielä muotoilemaan runoa eteenpäin, tämä ei enää tankaa:


Sytytä merkkituli
vartalosi autiolle rannalle,
uskaltaakseni

hiljaa astua sinuun

Kutsu harhaileva avautuvalle polulle,
sykkivän ihosi kartastoon

Vaatteiden läpi
huuliani vasten hehku,
niin löydän tien

ja minä tulen


Mutta samasta syystä jätin tämänkin laittamatta palstalle, en kuitenkaan deletoinut vaan tallensiin omiin tiedostoihin, tuossapa tuo.

Suljin tietsikan ja olin menossa nukkumaan, mutta en huomannut sulkea runo-osaston ovea päässäni ja niin runokone vahingossa jäi käyntiin, joten siinä vuoteessa vielä nappasin paperin käteeni ja kirjoitin


kaunein laulu
ei ole kyyhkysen kujerrus
hämärtyvässä kesäillassa

ei laineiden rauhallinen liplatus
kuunsillan välkkeessä

kaunein laulu on
sinä rinnallani kaikessa
siinä

kaunein laulu
on poskesi poskeani vasten
ja äänesi sointi lausuessasi helliä sanoja

se on kaunein laulu

tai ehkä

ei

kaunein laulu on sittenkin
anteeksiantamisen laulu!

kun kaikki
mikä hetken aikaa tuntui
niin kauniilta
on särkynyt ja

kun sieluni on pirstaleina ja
tekisi mieleni vain vihata, vihata

silloin,
suostuessani antamaan anteeksi

nostamaan katseeni
kirkasta valoa kohti ja
kaikesta siitä huolimatta mikä ruhjoi minut miltei hengiltä

jatkan
eteenpäin vailla katkeruutta

niin, silloin olen varmasti löytänyt
kauneimman laulun



Sammutin valot. Ojentelin väsyneitä jalkoja nautinnollisesti peiton alla, huokasin ja aloin hiljentyä nukahtaakseni kohta suloiseen uneen... kun... huokaus. Valot päälle! Tuhersin paperin reunaan:


Minä pyysin

" ... "

Nyt kuinka löytäisimme
tien ulos

Me tulen vangiksi jääneet





Lopputuloksesi tulee siis:





Minä pyysin

"Sytytä merkkituli
vartalosi autiolle rannalle,
uskaltaakseni

hiljaa astua sinuun

Kutsu harhaileva avautuvalle polulle,
sykkivän ihosi kartastoon

Vaatteiden läpi
huuliani vasten hehku,
niin löydän tien

ja minä tulen"

Nyt kuinka löytäisimme
tien ulos

Me tulen vangiksi jääneet

- - -

Kiva että pidit tankarunoistani. :)

HYVÄÄ Y...


Hmmm, eipäs lopetetakaan vielä.
Käväisin vilkaisemassa wikipedian tankasivua
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tanka
ja sieltä löytyi nyt tällainenkin
http://fi.wikipedia.org/wiki/Waka

Kerrassaan mielenkiintoista...
Jos seuraavaksi yrittäisikin chõkaa, 5,7 5,7 5,7 5,7,7 tai ehkä peräti 5,7 5,7 5,7 5,7 5,7 5,7 5,7 5,7,7.

Toisaalta kyllä tankarunojen väsääminen tuntui mukavalta juuri siksi kun muoto oli niin rajattu, melkein minimaalinen, teki oikein hyvää minun rönsyilevälle runoilijanlaadulle.

Kävin muuten nyt juuri tässä katsomassa nettirunokirjaasi Uusi aamu, mikä löytyy suosikkilinkeistäsi. Luin Ankaraan isään asti, ja mitäs siitä sanoisin? No, pidän runosta tuollaisena jotenkin niin luontevan elämänmakuisena ja aidon oloista runokerrontaa. Sitä edeltävissä runoissa pidin erityisesti runoista Näkymä ikkunasta ja Muskelimiehet. Palaan varmaan myöhemmin lukemaan koko teoksen.

Keskenjättäminen on asia joka aina jotenkin... harmittaa, vaikka asia olisi merkityksetönkin. Pitäisi siis väsätä se "lordi nelson ja uskollinen ystävä" loppuun, mutta... näyttää nyt siltä että se taitaa jäädä tekemättä. Tässä on yksi syy miksi yleensä kirjoitan suoraan tietokoneelle, ja suoraan palstalle. Paperille kyhätyt luonnokset vaikka nekin yleensä syntyy tässä tietokoneen äärellä jää paperille ja päätyy lopulta roskikseen. Laitan nyt kuitenkin osan siitä, minkä viime yönä ennen tankarunouteen sukeltamista sain tehtyä.
Siispä.

HYVÄÄ YÖTÄ, Kaaru. Nuku hyvin.



Lordi Nelsonin Rooibos ja Nordqvistin Uskollinen ystävä
tapaavat kuppini pohjalla,
ja sekoittuvat toisiinsa hämärässä

Teetä hörppiessä
lueskelen ihmisten runoja tietokoneen ruudulta,
inhimillistän sanat

Lordi Nelson ja Uskollinen ystävä

Kuppini pohjalle tirahtaa
poskipäältä kyynel,
katson sanojen rakentumista näyttöpäätteellä:
Kuppini pohjalle tirahtaa poskipäältä kyynel

Voi Trafalgarin meritaistelua!

Sekoittuu Lordi Nelsonin ja Uskollisen ystävän
hedelmälliseen aktiin,
jossa emme enää voi erottaa toisistaan

Rakkaani

Missä kohtaa on Nelson, missä Uskollinen ystävä
ja missä suolainen kyyneleeni

Missä

Kirjoittaisinko minäkin jotain, ajattelin
ja ryhdyin puuhaan

Tässä helmeilevässä hämärässä

Tuliko sähköpostiisi
viesti minkä otsikkona on
Jessica Alba bikini pics

Saitko sen avattua, minä mietin vielä
jos ehkä uskallan, haluaisin kyllä

Mutta tuliko sinulle viruksia

Kerro

Tähän traagiseen runoon

Huumoria saadaan

Kun muistelen Lordi Nelsonin viimeisiä sanoja, ne löytyvät muun muassa
wikipediasta, teetä hörpätessä

tok tok tok tok

Naputtelen ruudulle sen:
"Luojan kiitos, olen tehnyt velvollisuuteni"

Ja rakkaani, näenpä sinut bikineissäsi tai en, täältä jostain
on turvallista kirjoittaa, kaukana kätesi ulottuvilta

Hänen kunniakseen nimetty aukio on
kuuluisa Trafalgarin aukio

Englannissa

Mutta kuka muistaisi
ne tuhannet nimettömät miehet
jotka taistelivat amiraali Nelsonin nimen historiaan?

Missä on aukio heidän kunniakseen?

Niin rakkaani, voi Troijan puuhevosia!

Niiden palaessa loimuavin liekein,
lämmittäen kasvojamme kreikkalaisessa illassa

Saako olla lisää
fetajuustotäytteisiä jauhelihataskuja

Haa, ja perunamuusia?

Lempiruokaani, rakkaani

Hörppään teetä
ja heristän nyrkkiä Trafalgarin aukiolle:

Tee kupissani on hyvää, sekoitus sopii hermoilleni
mutta Lordi Nelson ystävineen painukoon hornan tuuttiin!

Sillä tavalla historia saa ajatukset vääristymään

Ikäänkuin hän ei olisi todellinen ihminen,
pieni ihminen
niin kuin minäkin

Välkehtivän komentajantakkinsa alla

Ikäänkuin hän ei olisi kaivannut ja itkenyt
hämärtyvässä illassa

Niin, onkohan ammattisotilaalla varaa sellaiseen?

Vastaa rakkaani

Lue lisää

...hymyn synnytit
sammutin koneen
runohuoneen ovi jäi auki
syntyi tämän päivän runo

Tuo Trafalgerin aukio
aukaisi muistikuvan
ohikiitävän

Bussin ikkunasta katsoin
aukealla Waterloon taistelun
muistomerkki

Ei pysähdytty
jatkoimme matkaa
läpi vihreän puiston
jossa sodittu joukoin joskus

Nyt kehittelin tankarunoo
ei onnistu...yritystä kuitenkin

Lumena sataa
kyyneleet poskelleni
pois pyyhkäisen
kauniin lumihiutaleen

On rakkauteni laulu
Sinä minussa

Ehkä sitten kun keskityn
tai paremmin saan jotain
se kun tulee jostain
minusta kuin itsestään

Totta sekin
jos joku ei onnista
pakenen minäkin
tänne runopalstalle

Kuin usvasta nousen
tähän päivään
harmaaseen

Tulostettu kaikki mitä tuumailit
yön tunteina
tulostettu ja luettu
ja palaan niihin sanoihisi välillä

Kiitos:)

kaaru kirjoitti:

...hymyn synnytit
sammutin koneen
runohuoneen ovi jäi auki
syntyi tämän päivän runo

Tuo Trafalgerin aukio
aukaisi muistikuvan
ohikiitävän

Bussin ikkunasta katsoin
aukealla Waterloon taistelun
muistomerkki

Ei pysähdytty
jatkoimme matkaa
läpi vihreän puiston
jossa sodittu joukoin joskus

Nyt kehittelin tankarunoo
ei onnistu...yritystä kuitenkin

Lumena sataa
kyyneleet poskelleni
pois pyyhkäisen
kauniin lumihiutaleen

On rakkauteni laulu
Sinä minussa

Ehkä sitten kun keskityn
tai paremmin saan jotain
se kun tulee jostain
minusta kuin itsestään

Totta sekin
jos joku ei onnista
pakenen minäkin
tänne runopalstalle

Kuin usvasta nousen
tähän päivään
harmaaseen

Tulostettu kaikki mitä tuumailit
yön tunteina
tulostettu ja luettu
ja palaan niihin sanoihisi välillä

Kiitos:)

Lue lisää

:)

Hyvää yötä