Unelmissa kuljen
kuin laiva aavalla merellä
jokainen satama
pettymys
Sydämeni ylittää
ulappaa pimeässä yössä
kuin lintu lennän
saaresta saareen
Rakkaus, onni
kuin kuun kuvajainen
otan sen kämmenelle
ihmettelen onko sitä
Vanavesi jää
elämän tyrskyihin
ne ovat kuin arvet
sydämessäni
kuin laiva aavalla merellä
jokainen satama
pettymys
Sydämeni ylittää
ulappaa pimeässä yössä
kuin lintu lennän
saaresta saareen
Rakkaus, onni
kuin kuun kuvajainen
otan sen kämmenelle
ihmettelen onko sitä
Vanavesi jää
elämän tyrskyihin
ne ovat kuin arvet
sydämessäni
Vastaukset 20
Vanhimmat
Sinä Aavanmeren Laiva
satamasi ovat olleet vääriä
ja huomaat, kun osut oikeaan
lintu, joka saaresta saareen
lentää, ohjaa sinua
kun
tyhjään käteesi ilmestyy
meren ikiaikaista suolaa
silloin olet perillä
...lennän saaresta saareen ja odotan perille pääsyä:)
..laiva kotisataman löytää,
on vain navigointi ongelmia
voinut olla
ja kuten alpatrossi joka vuosia
merellä liitelemään joutuu niin
sekin saarensa löytää.
olet todella mahtavasti keränyt
runosi kokoon ja kuinka helppoa
on runoosi samaistua.
todella haikean kaunista,
pidin.hyvä kaaru!!!
...mielestäsi onnistunut runossani, se tuntuu kivalta:)
ja kaipaavaa on tämäkin runosi. Niin kuljet kuin
omien ajatusteni rataa, samanlaista kaipuuta ja
onni " kuin kuun kuvajainen " upea !
Kaksi viimeistä säettä vain myötäilevät runosi
alkua, melkoisen satuttavasti.
Hieno kokonaisuus, josta ei voi olla pitämättä.
...tunne, että kaipuusta osasta voisi luopua ehkä joskus se onnistuu::)
Tässä oli meren tuomaa kosteutta, silmissäkö, tässä haikeassa runossa..Löytääköhän perille?
Kiitos kauniista tekstistä, Tarkkis
...ja kiitos sanoistasi:)
"Elämä täällä
on vain kuin vedessä
kuun kuvajainen.
Otat sen kämmenelle.
Kummeksit:onko sitä?"
Tsurayuki
onpas samankaltaisuutta, myönnän kuulleeni sanan tankarunous, siihen se sitten jäi. "Googletin" tietääkseni siitä lisää. Mulle runous on aivan uusi, tässä kuussa tulee vuosi siitä kun niitä aloin rustailemaan. Niitä vain "tulee" minusta.
Kouluaikana niitä ns. kansallisrunoilijoita oli pakko lukea. Runokirjoja en ole lukenut, sillä runous ei ole aikaisemmin kiinnostanut.
En nyt osaa sanoa mistä tuo samankaltaisuus tulee, yhdessä runossani otin ainakin sydämen kämmenelle.
Satamat tuovat pettymyksiä toisensa jälkeen
saaresta saareen lentäminen, etsien väsyttää.
Rakkaus kummittelee ihmeellisellä tavalla
vanaveden jäädessä, hävitessä kokonaan.
Niinhän se on, aava meri on laaaja, voi että kuinka onkaan laaaaja.
kauniista sanoistasi, niin on laaja tuo polku aavalla merellä:)
1.
Sydäntä vasten
on veden liike: sydän
värähtelevä
Joskus kuin valtameri
meitä toisiimme ruhjoo
2.
Sanat mennessään
jättävät mieleen tilan
tarpeeksi tyhjän,
ajatuksetta tunnen:
olet valona läsnä
3.
Laskevan päivän
viimeiset säteet, kirkkaat
henkäysten varjot
Sielun tanssia kaikki
on nimetön kaipaus
- - -
Innostuin tässä kokeilemaan tankaa minäkin...
Hyvää yötä, Kaaru.
---
airojen liike,
hankaimissa kirskunta
on kaiken yötä
sinun kätesi muisto
tyhjällä uumallani
näitä on aika hauska tehdä...
- - -
kun tulit sinä
minua vastapäätä
valaistu uni
sen kipuni peiliksi
ruumiisi kirkkaudessa
ja menneet päivät
minussa tykyttivät
vasten sinua
kuinka silloin pelkäsin:
et kestä painoani
mutta kestäähän
ranta kivien painon,
kivet kestävät
valon, pimeän painon:
etkö kuvaasi kestä?
miten kauniita vastarunoja...k i i t o s
Runot syntyi muutamassa minuutissa mutta ensimmäisten kolmen runon hiomiseen meni sitten runsas puolituntia kun yritin löytää sopivaa muotoa. Kolmannessa runossa päädyin ratkaisuun
Laskevan päivän
säteet viimeiset, kirkkaat:
henkäysten varjot
on sieluni tanssia
kaikki nimetön kaipaus
mutta huomasin että viimeisellä rivillä on virhe; sana kaipaus ilmeisesti sisältää kolme tavua (kai-pa-us) joten tavuja tulee riville liikaa, 8.
"Sielun tanssia kaikki / on nimetön kaipaus"
tavujen määrä on oikea.
En ole koskaan varsinaisesti harrastanut tankaa, muutamia kertoja huvikseni kokeillut; yleensä kuitenkin lähden rönsyilemään omille teilleni.
syksylläkin on
Kirjoittanut: äitiparta 29.1.2008 klo 22.59
29 1 08
Syksylläkin on
kasvosi rakkaani ja
poskillani on
Kevätlehtien laulu
kaksi nenää vastakkain
korjaus
Kirjoittanut: äitiparta 29.1.2008 klo 23.01
29 1 08
Talvellakin on
kasvosi rakkaani ja
poskillani on
Kevätlehtien laulu
kaksi nenää vastakkain
Muutama päivä myöhemmin muokkasin runoa viiden eri aikoina kirjoitettujen ja sisällöltään erilaisten runojen kokonaisuuteen, missä tarkastelen kuinka sinänsä toisiinsa liittymättömät runot toistensa yhteyteen liitettyinä saavat uudenlaisia merkitysvivahteita ja muodostavat uuden tunnelman. Kokonaisuuden nimeksi tuli RUUMIINLÄMPÖ (2.2.2008), ja siinä runo on muodossa
Syksylläkin on
kun kasvosi rakkaani
poskillani on
Kevätlehtien laulu
kaksi nenää vastakkain
Taipuvat oksat
lehdettömissä puissa
muistellessani
Vai kuuluuko sanoa
sinua muistellessa
Ja yhtä kaikki
teen modernia tankaa
taipuvat lauseet
Halki etäisyyksien
paperin kahinassa
Kaikki auringot
yöjäästä heijastuvat
kaipaavan päivään
Niin paperivaatteissaan
kylmä ja lämmin huokaa
Seuraavana päivänä irrotin runon kokonaisuudesta, tein siitä oman runomaailmansa tarkastelun ja nyt rönsyillään jo pitkälle oikeasta tankarunoudesta:
Syksylläkin on
kun kasvosi rakkaani
poskillani on
Kevätlehtien laulu
kaksi nenää vastakkain
Taipuvat oksat
lehdettömissä puissa
muistellessani
Kuuluisiko sanoa
sinua muistellessa
Ja yhtä kaikki
teen modernia tankaa
taipuvat lauseet
Halki etäisyyksien
paperin kahinassa
Kaikki auringot
yöjäästä heijastuvat
kaipaavan päivään
Niin minunkin lämpöni
kasvoiltasi heijastuu
Kylmempänä vain
tai mihin suuntaan sitten
runo liikkuukaan
Taas paperivaatteissaan
huokaa kylmä ja lämmin
...Tai sitten ehkä...
Syksylläkin on
kun kasvosi rakkaani
poskillani on
Kevätlehtien laulu
kaksi nenää vastakkain
Taipuvat oksat
lehdettömissä puissa
muistellessani
Kuuluisiko sanoa
sinua muistellessa
Ja yhtä kaikki
teen modernia tankaa
taipuvat lauseet
Halki etäisyyksien
paperin kahinassa
Kaikki auringot
yöjäästä heijastuvat
kaipaavan päivään
Niin minunkin lämpöni
kasvoiltasi heijastuu
Kylmempänä vain
tai mihin suuntaan sitten
liikkuu ajatus
Taas paperivaatteissaan
kylmä ja lämmin huokaa
...Tai ehkä...
Syksylläkin on
kun kasvosi rakkaani
poskillani on
Kevätlehtien laulu
muistojeni väreily
Tanka on japanilainen runomitta 5-7-5-7-7 tavua, joka jakautuu kahteen lauseeseen, yleensä 3/2 (5,7,5 7,7) mutta myös 2/3 (5,7 5,7,7) on mahdollinen.
Ilmeisesti myös yhden lauseen tankat ovat sallittuja (5,7,5,7,7).
Tankaa lyhyempi on haiku, yksilauseinen runo 5-7-5.
Perinteinen ja "aito" tanka lienee mietiskelevä, ilmava runo, jossa ympäröivä luonto ja sisäinen tunnetila yhdistyvät niin, ettei niitä voi erottaa toisistaan? Tämä on kyllä tuttua länsimaisessakin runoudessa, ilmiö on lähellä luonnon inhimillistämistä eli antropomorfismia, missä luonnolle ja sen tapahtumille annetaan inhimillisiä merkityksiä (puut heiluttavat käsiään, pilvet hymyilevät rakastuneelle) mutta käsittääkseni tanka on antropomorfismia sisäisempää; kirjoittaja ei ainoastaan kuvaile luontoa ja kokemustaan luonnosta, hän tavallaan on luonto: hän ja ympäröivä todellisuus samaistuvat kokemuksessa heijastellen toisiaan. En ole tankarunouden asiantuntija, ja olen tosiaankin lukenut vain muutamia tankarunoja, mutta tällainen käsitys minulle on syntynyt.
Tankan tiivis runomuoto on aivan omiaan tuonkaltaiselle runoudelle. Vaatii tietysti taitoa ja harjaantumista, että ajatus alkaisi luonnostaan soljua 5-7-5-7-7 runomitassa, mutta lopputuloksena voi sitten olla hienoja, uskomattoman kirkkaita tai suloisen sumuisia tiivistelmiä?
Koska tankan aihealue sinänsä ei ole rajattu on toki luvallista kirjoittaa minkäaiheista tai -tyylistä tankaa tahansa kunhan vain tavutus menee runomitan mukaisesti.
Itse asiassa olin kirjoittamassa pitkähköä runoa, aiheena Lord Nelsonin ROOIBOKSEN ja Nordqvistin USKOLLISEN YSTÄVÄN sekoittuminen teekupissani, mutta runo oli (on edelleen) paperille luonnosteltuna nopeina harakanvarpaina joiden siirtäminen palstalle alkoi tuntua työläältä, tympeältäkin, joten kesken runontekoa hyppäsin lukemaan tuon sinun runosi ja kun sieltä löytyi viittaus tankarunouteen sain siitä inspiraation. Voidaan ajatella niinkin, että pakenin vaikealta tuntuvaa "luomisprosessia" mielekkäämmän pariin. Pakeneminenkin voi siis tuottaa kaunista tekstiä.
Niitä oli tosiaan hauska kirjoittaa ja lopputuloksesta en osaa antaa arviota, mutta itse pidän tästä:
airojen liike,
hankaimissa kirskunta
on kaiken yötä
sinun kätesi muisto
tyhjällä uumallani
Tietysti sitä vois muokata... Vaikkapa
airojen liike:
hankaimissa kirskunta,
ja kaiken yötä
sinun kätesi muisto
tyhjällä uumallani
Tai:
Airojen liike
hankaimissa kirskunta
on kaiken yötä
Sinun kätesi muisto
tyhjällä uumallani
Tai 2/3 muodossa:
Airojen liike
hankaimissa kirskunta
On kaiken yötä
sinun kätesi muisto
tyhjällä uumallani
Ehkä toimii myös yksilauseisena tankana
airojen liike
hankaimissa kirskunta
on kaiken yötä
sinun kätesi muisto
tyhjällä uumallani
Makuasia? Ja makuasioistahan voidaan ainoastaan kiistellä... vai kuinka se meni.
Mielenkiintoista muuten kuinka yksi kaksoispiste tai pilkun paikan muuttaminen vaikuttaa runoon, varsinkin lyhyissä, tiiviissä runoissa kuten nämä tankarunot vaikutus on merkittävä... Tai sitten olen ainoa joka tarttuu tuollasiin pieniin muotoseikkoihin kiinni? Joka tapauksessa, katsotaanpa
Sydäntä vasten
on veden liike: sydän
värähtelevä
Joskus kuin valtameri
meitä toisiimme ruhjoo
VAIHTOEHTO 1.
Sydäntä vasten
on veden liike sydän
värähtelevä
Joskus kuin valtameri
meitä toisiimme - ruhjoo
VAIHTOEHTO 2.
Sydäntä vasten
on veden liike: sydän,
värähtelevä
Joskus kuin valtameri,
meitä toisiimme - ruhjoo
VAIHTOEHTO 3.
Sydäntä vasten
on veden liike sydän:
värähtelevä
Joskus kuin valtameri
meitä toisiimme ruhjoo
VAIHTOEHTO 3. Tässä ainakin runon luonne muuttuu ratkaisevasti pienellä tyyliseikalla, yksilauseinen tanka:
Sydäntä vasten
on veden liike sydän
värähtelevä
joskus kuin valtameri,
meitä toisiimme ruhjoo
Muuten, tein sitten vielä kaksi missä tahallaan rikon tankarunon rakennetta, tavumäärä on oikea mutta säkeistö rikottu.
2/1/2.
Kauneimman runon
piirtäisit kerran vielä,
mykkänä huudan:
Vain jos minuun putoat
alan kauttaaltaan soida
Luultavasti kuitenkin toimii paremmin ilman kaksoispistettä.
Kauneimman runon
piirtäisit kerran vielä,
mykkänä huudan
Vain jos minuun putoat
alan kauttaaltaan soida
Ja toisessa runossa käytin jakoa 4/1.
Sytytä tuli
autiolle rannalle
uskaltaakseni
hiljaa astua sinuun,
anna ihosi hehku!
Sekä samasta vähän muokattu "yksilauseinen" versio:
Anna tulesi
autiolle rannalle,
että uskallan
hiljaa astua sinuun:
vaatteiden läpi hehku
Vaikka runot saattaa olla tietynlaisen tunnetilan tai ajatuksen kuvauksina kelvollisia jotenkin en kovasti pidä niistä, ensimmäisen runon kohdalla en sisällöstä, missä eroottista tunnetta ehkä liiallisesti "palvotaan" elämän käyttövoimana (vain jos minuun putoat alan kauttaaltaan soida) ja toisen runon kohdalla samasta syystä, koska henkilökohtaisesti ajattelen että "ihon hehku" (eroottinen lataus) ei ole riittävä syy/oikeutus/lupa astua toisen iholle, ei sittenkään vaikka kyseessä olisi kaksi aikuista ja halu molemminpuolinen. Mutta ne on sitten tietysti asioita mitä jokainen omakohtaisesti pohtii ja ratkaisee.
Mielenkiinnostani runoutta (ilmiönä) ja sanoja (niiden käyttötapoja, informaation luonnetta, assosisaatioita) kohtaan lähdin vielä muotoilemaan runoa eteenpäin, tämä ei enää tankaa:
Sytytä merkkituli
vartalosi autiolle rannalle,
uskaltaakseni
hiljaa astua sinuun
Kutsu harhaileva avautuvalle polulle,
sykkivän ihosi kartastoon
Vaatteiden läpi
huuliani vasten hehku,
niin löydän tien
ja minä tulen
Mutta samasta syystä jätin tämänkin laittamatta palstalle, en kuitenkaan deletoinut vaan tallensiin omiin tiedostoihin, tuossapa tuo.
Suljin tietsikan ja olin menossa nukkumaan, mutta en huomannut sulkea runo-osaston ovea päässäni ja niin runokone vahingossa jäi käyntiin, joten siinä vuoteessa vielä nappasin paperin käteeni ja kirjoitin
kaunein laulu
ei ole kyyhkysen kujerrus
hämärtyvässä kesäillassa
ei laineiden rauhallinen liplatus
kuunsillan välkkeessä
kaunein laulu on
sinä rinnallani kaikessa
siinä
kaunein laulu
on poskesi poskeani vasten
ja äänesi sointi lausuessasi helliä sanoja
se on kaunein laulu
tai ehkä
ei
kaunein laulu on sittenkin
anteeksiantamisen laulu!
kun kaikki
mikä hetken aikaa tuntui
niin kauniilta
on särkynyt ja
kun sieluni on pirstaleina ja
tekisi mieleni vain vihata, vihata
silloin,
suostuessani antamaan anteeksi
nostamaan katseeni
kirkasta valoa kohti ja
kaikesta siitä huolimatta mikä ruhjoi minut miltei hengiltä
jatkan
eteenpäin vailla katkeruutta
niin, silloin olen varmasti löytänyt
kauneimman laulun
Sammutin valot. Ojentelin väsyneitä jalkoja nautinnollisesti peiton alla, huokasin ja aloin hiljentyä nukahtaakseni kohta suloiseen uneen... kun... huokaus. Valot päälle! Tuhersin paperin reunaan:
Minä pyysin
" ... "
Nyt kuinka löytäisimme
tien ulos
Me tulen vangiksi jääneet
Lopputuloksesi tulee siis:
Minä pyysin
"Sytytä merkkituli
vartalosi autiolle rannalle,
uskaltaakseni
hiljaa astua sinuun
Kutsu harhaileva avautuvalle polulle,
sykkivän ihosi kartastoon
Vaatteiden läpi
huuliani vasten hehku,
niin löydän tien
ja minä tulen"
Nyt kuinka löytäisimme
tien ulos
Me tulen vangiksi jääneet
- - -
Kiva että pidit tankarunoistani. :)
HYVÄÄ Y...
Hmmm, eipäs lopetetakaan vielä.
Käväisin vilkaisemassa wikipedian tankasivua
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tanka
ja sieltä löytyi nyt tällainenkin
http://fi.wikipedia.org/wiki/Waka
Kerrassaan mielenkiintoista...
Jos seuraavaksi yrittäisikin chõkaa, 5,7 5,7 5,7 5,7,7 tai ehkä peräti 5,7 5,7 5,7 5,7 5,7 5,7 5,7 5,7,7.
Toisaalta kyllä tankarunojen väsääminen tuntui mukavalta juuri siksi kun muoto oli niin rajattu, melkein minimaalinen, teki oikein hyvää minun rönsyilevälle runoilijanlaadulle.
Kävin muuten nyt juuri tässä katsomassa nettirunokirjaasi Uusi aamu, mikä löytyy suosikkilinkeistäsi. Luin Ankaraan isään asti, ja mitäs siitä sanoisin? No, pidän runosta tuollaisena jotenkin niin luontevan elämänmakuisena ja aidon oloista runokerrontaa. Sitä edeltävissä runoissa pidin erityisesti runoista Näkymä ikkunasta ja Muskelimiehet. Palaan varmaan myöhemmin lukemaan koko teoksen.
Keskenjättäminen on asia joka aina jotenkin... harmittaa, vaikka asia olisi merkityksetönkin. Pitäisi siis väsätä se "lordi nelson ja uskollinen ystävä" loppuun, mutta... näyttää nyt siltä että se taitaa jäädä tekemättä. Tässä on yksi syy miksi yleensä kirjoitan suoraan tietokoneelle, ja suoraan palstalle. Paperille kyhätyt luonnokset vaikka nekin yleensä syntyy tässä tietokoneen äärellä jää paperille ja päätyy lopulta roskikseen. Laitan nyt kuitenkin osan siitä, minkä viime yönä ennen tankarunouteen sukeltamista sain tehtyä.
Siispä.
HYVÄÄ YÖTÄ, Kaaru. Nuku hyvin.
Lordi Nelsonin Rooibos ja Nordqvistin Uskollinen ystävä
tapaavat kuppini pohjalla,
ja sekoittuvat toisiinsa hämärässä
Teetä hörppiessä
lueskelen ihmisten runoja tietokoneen ruudulta,
inhimillistän sanat
Lordi Nelson ja Uskollinen ystävä
Kuppini pohjalle tirahtaa
poskipäältä kyynel,
katson sanojen rakentumista näyttöpäätteellä:
Kuppini pohjalle tirahtaa poskipäältä kyynel
Voi Trafalgarin meritaistelua!
Sekoittuu Lordi Nelsonin ja Uskollisen ystävän
hedelmälliseen aktiin,
jossa emme enää voi erottaa toisistaan
Rakkaani
Missä kohtaa on Nelson, missä Uskollinen ystävä
ja missä suolainen kyyneleeni
Missä
Kirjoittaisinko minäkin jotain, ajattelin
ja ryhdyin puuhaan
Tässä helmeilevässä hämärässä
Tuliko sähköpostiisi
viesti minkä otsikkona on
Jessica Alba bikini pics
Saitko sen avattua, minä mietin vielä
jos ehkä uskallan, haluaisin kyllä
Mutta tuliko sinulle viruksia
Kerro
Tähän traagiseen runoon
Huumoria saadaan
Kun muistelen Lordi Nelsonin viimeisiä sanoja, ne löytyvät muun muassa
wikipediasta, teetä hörpätessä
tok tok tok tok
Naputtelen ruudulle sen:
"Luojan kiitos, olen tehnyt velvollisuuteni"
Ja rakkaani, näenpä sinut bikineissäsi tai en, täältä jostain
on turvallista kirjoittaa, kaukana kätesi ulottuvilta
Hänen kunniakseen nimetty aukio on
kuuluisa Trafalgarin aukio
Englannissa
Mutta kuka muistaisi
ne tuhannet nimettömät miehet
jotka taistelivat amiraali Nelsonin nimen historiaan?
Missä on aukio heidän kunniakseen?
Niin rakkaani, voi Troijan puuhevosia!
Niiden palaessa loimuavin liekein,
lämmittäen kasvojamme kreikkalaisessa illassa
Saako olla lisää
fetajuustotäytteisiä jauhelihataskuja
Haa, ja perunamuusia?
Lempiruokaani, rakkaani
Hörppään teetä
ja heristän nyrkkiä Trafalgarin aukiolle:
Tee kupissani on hyvää, sekoitus sopii hermoilleni
mutta Lordi Nelson ystävineen painukoon hornan tuuttiin!
Sillä tavalla historia saa ajatukset vääristymään
Ikäänkuin hän ei olisi todellinen ihminen,
pieni ihminen
niin kuin minäkin
Välkehtivän komentajantakkinsa alla
Ikäänkuin hän ei olisi kaivannut ja itkenyt
hämärtyvässä illassa
Niin, onkohan ammattisotilaalla varaa sellaiseen?
Vastaa rakkaani
mun tarvii tulostaa nämä Sinun kauniit runot. Omista runoistani sen verran, että ne ns. tulee jostain sisältä, ne ovat todella elämääni, elettyä tai unelmia. Tuossa nettirunokirjassani niitä on paljon ja kun ehdin kasaan toisen nettirunokirjan, sillä aineistoa on liiaksi asti.
Runon kirjoitan ja ehkä ajallisesti se on n. 2-3 min. Joskus onnistun tekemään lyhyitä, nimittäin siihen pyrin. Muutamalla sanalla sanomaan kaiken oleellisen. Kuitenkin joskus niistä tulee ns. tarinoita eli mielestäni kamalan pitkiä.
Sinä olet tällä palstalla ihan omaa luokkaansa, en oikein osaa edes arvostella, kun leikittelet sanoilla eri tavoin ja runon kauneus säilyy. Se ei kaikilta onnistu.
Hyvää yötä Sinulle myös. Minä jo torkahdin hetkeksi, harvoin tänne tulen yöllä kurkkailemaan ehkä joskus kuten nytkin:)
...hymyn synnytit
sammutin koneen
runohuoneen ovi jäi auki
syntyi tämän päivän runo
Tuo Trafalgerin aukio
aukaisi muistikuvan
ohikiitävän
Bussin ikkunasta katsoin
aukealla Waterloon taistelun
muistomerkki
Ei pysähdytty
jatkoimme matkaa
läpi vihreän puiston
jossa sodittu joukoin joskus
Nyt kehittelin tankarunoo
ei onnistu...yritystä kuitenkin
Lumena sataa
kyyneleet poskelleni
pois pyyhkäisen
kauniin lumihiutaleen
On rakkauteni laulu
Sinä minussa
Ehkä sitten kun keskityn
tai paremmin saan jotain
se kun tulee jostain
minusta kuin itsestään
Totta sekin
jos joku ei onnista
pakenen minäkin
tänne runopalstalle
Kuin usvasta nousen
tähän päivään
harmaaseen
Tulostettu kaikki mitä tuumailit
yön tunteina
tulostettu ja luettu
ja palaan niihin sanoihisi välillä
Kiitos:)
:)
Hyvää yötä