Areena on vapaa.

1971 muistaisin, onkohan lie oikein?

helisevä kirjoitti:

1971 muistaisin, onkohan lie oikein?

Sen muistan, että pienessä kyläkuolussa lauantain viimeinen tunti oli voimistelua, tarkoitti talvella hiihtämistä. Hiihtolenkin jälkeen sai hiihdellä kotiinsa.

minulle, kun se aloitus poistettiin?

vastannut kirjoitti:

minulle, kun se aloitus poistettiin?

...IHMEEN aloitus???

Iltaa vaan täältä lakeurelta näin lauantai ehtoolla!!
Onhan se maalima muuttunu sitten lapsuuren ja nuuruuren päivien, pahempahan ja parempahanki suuntahan. Kuinka se ny sitten milloonki aatteloo ja tuntee. Hyviä ne oli ne nuuruuren päivät ja hyviähän ne on nytkin.
Omalla kohoraallani elämä on vieny sitä samaa latua, tuttua ja turvallista juntua pitkin ja päivien kans täs on menty sellaasta perätoukuria vuoresta toisehen. Kovasti kiitollinen mieli ittelläni on elämäni päiviistä, jos on ollu välihin takkuusta niin palijon on ollu myötämäkiäki ja kaikki ne raskahatki asiat mikkä on tullu mua vastahan ja on tuntunehet jotta ny ei enää jaksa etehenpäin ja aatteli notta ny soon sepällä sitten lopuullinen tasapää erees. Niirenkin yli oon vaan jaksanu kulukia ja soon se mun ristini, mun olokapääni mallinen risti, paraas maharoollinen, minulle annettu ja mua varten suunniteltu, minun myllynkiveni.
Aina mä oon teheny kuuspäiväästä työviikkoa, enkä oo launataiaamuusin työntäny länkiä korvihin. Maanantaiaamu varhaasesta sitä on tottunu kiristämähän myöhääseen lauantaiehtoon saunahan saakka.
Ei mua työ niinkään oo tympäässy, välihin vaan ne raskahat ja joskus vaikiatki työtehtävät sellaaset yksittääset tapaukset jäläkikätehen on tuntunu ja aatellu notta ku ei tuollaasta hommaa trenkääsi ainakaan ny vähään aikahan heti toistamisehen teheerä. Isooisä tapasi sanoa ku oli pajaas saanu työlähän ja sellaasen vaativan homman teheryyksi notta:"taas työmies voitti"
Ny aikuusiällä sen isooisän sanonnan vasta on oppinu ymmärtämähän kokoonansa ja ne kirijaamien välikki, ne rivienvälit, niikuun tavatahan sanoa.
Eli se viesti notta periiksi ei saa antaa, ennen henki lähtöö ku mies lähtöö. Ja onhan se varmahan niinki jotta jos aina pienenkään vaikeuren kohoratees hokoo ittelensä jotta ei tästä mitään tule ja sitä ku aina hokoo ja totuttaa ittensä ajattelemahan sillälaalla niin ennenpitkää sitä jo sitten uskooki jotta ei tästä taira mitään ny tulla. Täällä phojaanmaalla sanotahan ja ajatellahan notta "maharotoonta ei ookkaan"
Tottahan sitä välihin väsyy ja ärsyttää kaikki koko maalima, paitti ei tietenkään ny Tiitu kulta, mutta melekehen kaikki muu ja varmahan itte kutaki aina joskus ja tuloo sellaanen "vereenhaku reissu" Sitten taas menöö ja ihan kuukausi määrin sillälaalla koko mukavasti ja ehtoolla ku lukoo nukkumahan mennees iltarukouksen niin kiittää hyvää taivaan Jumalaa joka on siunannu niin runsaanmitoon jokaasen mun elämäni päivän, töineen, touhuunensa ja sen vapaa-ajanki ja teköö siitä mielekästä elää. On sepäällä aihetta kiittää.
terv. koko tyytyväänen seppä ja pieni kovasti rakas Tiitu möyhkenyys täältä lakeurelta näin lauantai-illan ehtookellojen jäläkehen.

UPDATE_8648197 kirjoitti:

Iltaa vaan täältä lakeurelta näin lauantai ehtoolla!!
Onhan se maalima muuttunu sitten lapsuuren ja nuuruuren päivien, pahempahan ja parempahanki suuntahan. Kuinka se ny sitten milloonki aatteloo ja tuntee. Hyviä ne oli ne nuuruuren päivät ja hyviähän ne on nytkin.
Omalla kohoraallani elämä on vieny sitä samaa latua, tuttua ja turvallista juntua pitkin ja päivien kans täs on menty sellaasta perätoukuria vuoresta toisehen. Kovasti kiitollinen mieli ittelläni on elämäni päiviistä, jos on ollu välihin takkuusta niin palijon on ollu myötämäkiäki ja kaikki ne raskahatki asiat mikkä on tullu mua vastahan ja on tuntunehet jotta ny ei enää jaksa etehenpäin ja aatteli notta ny soon sepällä sitten lopuullinen tasapää erees. Niirenkin yli oon vaan jaksanu kulukia ja soon se mun ristini, mun olokapääni mallinen risti, paraas maharoollinen, minulle annettu ja mua varten suunniteltu, minun myllynkiveni.
Aina mä oon teheny kuuspäiväästä työviikkoa, enkä oo launataiaamuusin työntäny länkiä korvihin. Maanantaiaamu varhaasesta sitä on tottunu kiristämähän myöhääseen lauantaiehtoon saunahan saakka.
Ei mua työ niinkään oo tympäässy, välihin vaan ne raskahat ja joskus vaikiatki työtehtävät sellaaset yksittääset tapaukset jäläkikätehen on tuntunu ja aatellu notta ku ei tuollaasta hommaa trenkääsi ainakaan ny vähään aikahan heti toistamisehen teheerä. Isooisä tapasi sanoa ku oli pajaas saanu työlähän ja sellaasen vaativan homman teheryyksi notta:"taas työmies voitti"
Ny aikuusiällä sen isooisän sanonnan vasta on oppinu ymmärtämähän kokoonansa ja ne kirijaamien välikki, ne rivienvälit, niikuun tavatahan sanoa.
Eli se viesti notta periiksi ei saa antaa, ennen henki lähtöö ku mies lähtöö. Ja onhan se varmahan niinki jotta jos aina pienenkään vaikeuren kohoratees hokoo ittelensä jotta ei tästä mitään tule ja sitä ku aina hokoo ja totuttaa ittensä ajattelemahan sillälaalla niin ennenpitkää sitä jo sitten uskooki jotta ei tästä taira mitään ny tulla. Täällä phojaanmaalla sanotahan ja ajatellahan notta "maharotoonta ei ookkaan"
Tottahan sitä välihin väsyy ja ärsyttää kaikki koko maalima, paitti ei tietenkään ny Tiitu kulta, mutta melekehen kaikki muu ja varmahan itte kutaki aina joskus ja tuloo sellaanen "vereenhaku reissu" Sitten taas menöö ja ihan kuukausi määrin sillälaalla koko mukavasti ja ehtoolla ku lukoo nukkumahan mennees iltarukouksen niin kiittää hyvää taivaan Jumalaa joka on siunannu niin runsaanmitoon jokaasen mun elämäni päivän, töineen, touhuunensa ja sen vapaa-ajanki ja teköö siitä mielekästä elää. On sepäällä aihetta kiittää.
terv. koko tyytyväänen seppä ja pieni kovasti rakas Tiitu möyhkenyys täältä lakeurelta näin lauantai-illan ehtookellojen jäläkehen.

Luin sen hartaudella.
Sitä lukiessa tuli edesmennyt isäni mieleen.
Kyyneleen saan kuivattaa poskeltani.

Se on minusta nykyään harvassa tuo "viisauden sana" -sitä oli oikeasti mieltä lämmittävää lukea.

Minun isäni oli duunari -ja ylpeä työstään. Antoi evääksi kotoa lähtevälle sen oikean asenteen työn tekemiseen ja sen että kun tekee työnsä kunnolla voi aidosti terveellä tavalla olla ylpiä.

Hyvää alkavaa pääsiäis-viikkoa sinulle ja Tiitullesi toivottaa "Heta"

UPDATE_8648197 kirjoitti:

Iltaa vaan täältä lakeurelta näin lauantai ehtoolla!!
Onhan se maalima muuttunu sitten lapsuuren ja nuuruuren päivien, pahempahan ja parempahanki suuntahan. Kuinka se ny sitten milloonki aatteloo ja tuntee. Hyviä ne oli ne nuuruuren päivät ja hyviähän ne on nytkin.
Omalla kohoraallani elämä on vieny sitä samaa latua, tuttua ja turvallista juntua pitkin ja päivien kans täs on menty sellaasta perätoukuria vuoresta toisehen. Kovasti kiitollinen mieli ittelläni on elämäni päiviistä, jos on ollu välihin takkuusta niin palijon on ollu myötämäkiäki ja kaikki ne raskahatki asiat mikkä on tullu mua vastahan ja on tuntunehet jotta ny ei enää jaksa etehenpäin ja aatteli notta ny soon sepällä sitten lopuullinen tasapää erees. Niirenkin yli oon vaan jaksanu kulukia ja soon se mun ristini, mun olokapääni mallinen risti, paraas maharoollinen, minulle annettu ja mua varten suunniteltu, minun myllynkiveni.
Aina mä oon teheny kuuspäiväästä työviikkoa, enkä oo launataiaamuusin työntäny länkiä korvihin. Maanantaiaamu varhaasesta sitä on tottunu kiristämähän myöhääseen lauantaiehtoon saunahan saakka.
Ei mua työ niinkään oo tympäässy, välihin vaan ne raskahat ja joskus vaikiatki työtehtävät sellaaset yksittääset tapaukset jäläkikätehen on tuntunu ja aatellu notta ku ei tuollaasta hommaa trenkääsi ainakaan ny vähään aikahan heti toistamisehen teheerä. Isooisä tapasi sanoa ku oli pajaas saanu työlähän ja sellaasen vaativan homman teheryyksi notta:"taas työmies voitti"
Ny aikuusiällä sen isooisän sanonnan vasta on oppinu ymmärtämähän kokoonansa ja ne kirijaamien välikki, ne rivienvälit, niikuun tavatahan sanoa.
Eli se viesti notta periiksi ei saa antaa, ennen henki lähtöö ku mies lähtöö. Ja onhan se varmahan niinki jotta jos aina pienenkään vaikeuren kohoratees hokoo ittelensä jotta ei tästä mitään tule ja sitä ku aina hokoo ja totuttaa ittensä ajattelemahan sillälaalla niin ennenpitkää sitä jo sitten uskooki jotta ei tästä taira mitään ny tulla. Täällä phojaanmaalla sanotahan ja ajatellahan notta "maharotoonta ei ookkaan"
Tottahan sitä välihin väsyy ja ärsyttää kaikki koko maalima, paitti ei tietenkään ny Tiitu kulta, mutta melekehen kaikki muu ja varmahan itte kutaki aina joskus ja tuloo sellaanen "vereenhaku reissu" Sitten taas menöö ja ihan kuukausi määrin sillälaalla koko mukavasti ja ehtoolla ku lukoo nukkumahan mennees iltarukouksen niin kiittää hyvää taivaan Jumalaa joka on siunannu niin runsaanmitoon jokaasen mun elämäni päivän, töineen, touhuunensa ja sen vapaa-ajanki ja teköö siitä mielekästä elää. On sepäällä aihetta kiittää.
terv. koko tyytyväänen seppä ja pieni kovasti rakas Tiitu möyhkenyys täältä lakeurelta näin lauantai-illan ehtookellojen jäläkehen.

..saada kirjoihin ja kansihin, nämä sinun pienet tarinasi. Niistä tulee samalla lailla hyvä olo kuin Aapelin pakinoista. Pienen ihmisen asialla molemmat. Kiitos taas kerran.

sohviliini kirjoitti:

..saada kirjoihin ja kansihin, nämä sinun pienet tarinasi. Niistä tulee samalla lailla hyvä olo kuin Aapelin pakinoista. Pienen ihmisen asialla molemmat. Kiitos taas kerran.

Elämäs on sellaasia hyviä asioota ja yksi niistä oot Sinä kultaanen Sohviliini. Oikia helmi, lasihelmien joukoos. Kiitos ku huomasit.
Hyvää ja levollista yötä Sinulle, "helmelle"
terv. kohta istuallensa nukahtava seppä ja nukkuva uniinen pieni kultaanen Tiitu-kani täältä kotoa.