Olen ensikertalainen ja tulen saamaan apua rikauksessa, mutta kysynpä kuitenkin tällaisen aika tyhmän kysymyksen: millä työkalulla vanttiruuvit kiristetään? Jakoavaimellako? kiintoavaimella?
Rikaus
lähestyy
255455
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Vanttiruuvit eivät vaadi mahdotonta voimankäyttöä. Jengat voivat mennä, etenkin jos väännät työkalulla ruuvia samalla pitämättä mastoon menevää osaa paikallaan. Tähän yläpään kiinnipitotarkoitukseen sopii jakari, kiintoavain, lukkopihdit tai tongit.
Avoimista vanttiruuveista olen työntänyt ruuvimeisselin tai kiintoavaimen läpi ja vääntänyt sillä sitten kun hanskakäsi ei enää ole riittänyt.
--
Luin täältä palstalta paljonkin vanttiruuviasiaa aiemmin, täytyypä etsiä thread, jossa mm. varoitettiin ankarasti crc:n käytöstä voiteluun... en muista enää mitä piti käyttää, mutta kannattaa tutkia. Rikaus jää kurjasti kesken, jos rikkoo ruuveja.
kiitos vastauksesta. Olin mä sitten hiukan jyvällä asiassa.
Vääntämällä vanttiruuvia meisselillä välistä, saat sen halkeamaan. Väännä sitä esim. jakarilla tai kiintoavaimella koko vanttiruuvin ympäriltä. Paitsi jos se on pyöreä ja siinä on vain reikä vääntämistä varten. Toisella avaimella pidä vastaan mastoon menevää osaa, ettei kierry mukana.
jakaria ja ruuvaria ikinä rikauksessa.
Osta kiintoavainsarja, ei kuitenkaan Bilipalista.
Useissa vanttiruuveissa on rakenne sellainen, että tavallisen kiintoavaimen kita on liian lyhyt tukevaan otteeseen. Se kun ei ole 6-kulmainen, jolle kiintoavaimet on suunniteltu. Riittävän iso jakoavain toimii paremmin.
Toisissa taas ei ole muuta vääntömahdollisuutta kuin reiästä läpityönnettävä tanko, joksi sopivankokoinen ruuvari sopii varsin hyvin, paljon paremmin kuin pihdit, joita olen nähnyt "ammattimiestenkin" käyttävän.
Muttereita on tietysti parempi käsitellä kiintoavaimilla. Niitä saa ihan hyviä Biltemastakin, kunhan ei osta halvinta, vaan 10 V takuulla merkittyjä.
mielipiteitäsi näillä palstoilla. Niissä ilmenee jonkinmoinen kokemus ja tietämys asiasta. Mitä mieltä olet molybdeeni-pohjaisista rasvoista, olen voidellut viimeiset kaksi vuotta niillä vanttiruuvit, tuntuvat toimivan mutta taatusti tahrivat. Moottoriveneistä muistan, että ainoat akselilla toimivat "vesivaseliinit" on poistettu markkinoilta (Gastrol).
Varmaankin kutakuinkin samaa tavaraa olen käyttänyt. Mulla on fokka-vene, joten purje ei vanttiruuveihin osu. Vaseliinia ei paljoa tarvita ja kiristämisen jälkeen näkyvästä rasvasta ei ole iloa, joten sen voi pyyhkiä pois.
kiristämisestä, mauserilla ei koskaan ammattimiehet toimi kun väännetään!
...että se vanttiruuvi ei ota siipeensä jakoavaimesta? Tämä on nimenomaan kysymys, ei väite. En ole koskaan katsonut niitä sellaisella ajatuksella, ainoastaan avustanut rikauksissa, joten en rupea kiistämään tuota näkemystäsi siitä, ettei kiintoavaimella ehkä saisi kunnon otetta. Mutta tuo juttu jakoavaimen välttämisestä muussa kuin lyömäaseena tai hätätilassa vastaruuvin pitelyyn on kyllä ammattilaisten opeista selkäytimeen talletettu
Mullekin on jo lapsena opetettu, että jakoavainta ei saisi mihinkään käyttää, mutta kuitenkin isänkin työkalutaulussa niitä oli kymmenkunta...
Hyvälaatuinen jakoavain oikein käytettynä toimii oman kokemuksen mukaan kutakuinkin yhtä hyvin kuin kiintoavain, mutta toki paljon huonommin kuin hylsy. Jakoavaimen etuna on se, että siinä on tyypillisesti leveämmät leuat, joten usein olen saanut jakoavaimella auki sellaisen mutterin, jossa kiintoaivain sutaisi tyhjää.
Kun väännät tälläistä vanttiruuvia: http://www.fi.northsails.com/toffe8.htm
jakoavain on paras normaaleista työkaluista. Kiintoavain ei yltä tai yltää vain niukasti hahlon toiselle puolelle ja yleensä kiintoavain on myös varsin ohut, jolloin osuminen hahlottomalla alueelle on melko tarkkaa. Myöskään ei ole hyväksi vääntää hahlosta läpityönnettävällä tangolla tms., koska se aiheuttaa suuren vanttiruuvia levittävän voiman.
Paras on siis aika iso jakoavain, jossa on leveät ja pitkät leuat. Ehkä saa ostettua myös erikoiskiintoavaimia, jotka toimisivat myös tuossa, mutta ei ole ollut tarvetta.
Tämänlainen on jo sitten melkolailla mahdoton kiintoavaimelle:
http://www.biltema.fi/osteri/osteri.cgi?sivu=skriptisivut/index_kauppa.htm&linkki=25333.htm&tuote=25333&ryhmaid=186
Mauseria käytetään ihan muuhun. Tiedätkö edes mikä se on?
...kaikkiin ruuveihin, muttereihin ja pultteihin sun muihin pätee sama: ei ikinä jakoavaimella. Niillä on nimittäin taipumus luistaa ja pilata kulmat mutterista.
Käytä siis kiintoavainta. Ja kyllä ne Bilteman avaimet on ihan hyviä, turha kuunnella noita fanaatikkoja, jotka kuvittelevat, että hinta korreloi automaattisesti laadun kanssa. He unohtavat tollokertoimen, jota rautakaupat käyttävät hinnoittelussa.
Kyllä ne vanttiruuvit vaativat voimaa, jos aikoo vähän isomman paatin rikin saada trimmiin. Rasvaa väliin ja ne jakoavaimet peliin aivan kuten Joakin aikaisemmin neuvoi. Jos kuivana yrittää vääntää niin kierteet leikkaa kiinni ennenkuin vantit on riittävän kireällä. Liian kireälle rikiä on kyllä normaalivoimilla varustetun ihmisen vaikea säätää. Kanaatta muuten puhdistaa ne vanttiruuvien kierteet ennen kuin laittaa niihin uudet rasvat. CRC ei tosiaankaan ole voiteluaine siinä mielssä kuin öljy ja vaseliini.
...vantteja kiristämässä?
Ei ne vanttiriuuvit ole mitään pultteja.
Paras työkalu on yleensä ollut jakoavain, koska kiintoavaimen kitasyvyys tai muotoilu ei sovellu tuohon.
Rakenteesta riippuen voi mastolle lähtevää vanttia pitää "vastaan" joko kiintoavaimella, toisella jakoavaimella tai lukkopihdeillä (ei tarvii puristaa pitääkseen vaijeria paikoillaan).
Itse olen käyttänyt lukkopihtejä, koska 8mm kiintoavaimen varsi on liian luhyt ja avaimen "leveys" niin pieni että se muljahtaa kuitenkin pehmeässä materiaalissa liian helposti kulman yli.
taidat olla tosikko punikki.
Jos parempaa ei löydy, voitele kierteet vesivaseliinilla. Kuitenkin vasta sen jälkeen, kun olet puhdistanut kierteet hammasharjalla. Lasten koko sopii siäskierteidenkin puhdistukseen, jos kierre on ainakin 8 millinen. Kuten jo edellä todettu, rosteri on hyvin herkkää leikkaamaan kiinni itseään vasten, joten voitelu on tärkeää.
Parempia aineita voiteluun ovat molybdeenisulfidi- ja lanoliinirasva. Niillä on hiukan erilaiset hyvät ominaisuudet. Molybdeenisulfidi kestää erittäin hyvin painetta, jota kierteissä riittää. Lanoliinin plussa on olematon vesiliukoisuus, eli pysyy siellä syksyyn saakka.
Varsin hyvin tuntuu voitelevan ja pysyvän musta vaseliini, jota käytetään mm. auton vetonivelissä. Saa halvalla kaikista autotarvikeliikkeistä (esim. Wurth voiteluvaseliini II).
et sinäkään mitään tiedä,
Taitaapi olla silti vielä tavallisemmin molybdeenisulfidi se mustan värin lähde.
hyviä neuvoja. Noudata kaikkia.
vanttiruuviöljyä, jota saa esim. Jotikosta, tai muuta sopivaa öljyä, joka vähentää kiinnileikkautumisriskiä. Kierrä aluksi käsin, säädä masto pystyyn ison nostinta mittana käyttäen. Kiristä vain kevyesti avaimilla. Kryssaa tuulessa lähellä reivikynnystä ja kiristele vuorotellen kummaltakin puolelta saman verran käsin, kunnes suojan puolen vantit eivät enää roiku löysänä. Lisäksi rikitypistä riippuen huomioi alavanttien säädössä maston taivutusvara.
Missään vaiheessa työkalujen käyttö ei ole välttämätöntä ja voiman käyttö on kokonaan tarpeetonta.
Kun meillä tuo reivikynnys on jossain 10 m/s ja keväällä pitäisi saada riki trimmattua niin ei me voida jäädä odottelemaan sitä tuulta. Toisaalta taas kun se tuuli on 10 m/s niin minä mieluusti purjehdin veneellä, jossa vantit on kireällä. Eli kiristän kyllä jatkossakin perustrimmit laiturissa jakoavaimilla ja merellä teen sitten hienosäätöjä. Yleensähän veneissä nuo vantit on ihan liian löysällä kun pelätään, että vene hajoaa kiristyksestä.
Ja seuraavaa kautta sitten merkitset trimmit muistiin. Avonaisesta vanttiruuvista on helppo mitata kierreosien päiden väli. Keväällä sitten suoraan samoihin mittoihin. Tiukalla oleva vanttiruuvi säätyy ne viimeiset millit helpommin, jos antaa vantin puolen kiertyä keskiosan mukana ja pyöräyttää sen perään. Siis sen kierroksen osan, joka kerrallaan kääntyy sillä työkalulla, ei tosiaan kannata turhia säästellä.
Jos vene on käytetty, näkyy vanttiruuveista aikaisempi kireys. Mittaa ruuvinpäiden aikaisempi etäisyys toisistaan, puhdista kierteet ja voitele ne kevyesti kunnollisella vanttiruuviöljyllä (pieni pullo Hasselforssia maksaa paljon, mutta siitä riittää 10 vuodeksi). Jos vene on uusi, voitele ruuvit ja kiristä kummaltakin puolelta tasaisesti, kunnes jakoavaimessa tarvitaan vähän voimaa, muttei enempää. Avonaisia vanttiruuveja ei saa kiertää keskeltä ruuvia, vaan toisesta päästä kierteen kohdalta. Umpinaisia ruuveja voi kiertää reikään pantavalla puikolla. Lopullinen kireys voidaan tehdä veneen kallistuessa noin 20 astetta. Tällöin suojan puolen vantit eivät saa olla löysinä.
Kuparitahnaa, myydään pikku tuubeissa. Ei ainakaan vielä ole ruuvit leikanneet kiinni. Tosin melko tahraavaa ainetta mutta ei tarvita paljoa.